joulua joulua!

ystävät, sukulaiset ja kylänmiehet!
näin nykytekniikan voimin tahtoisin toivottaa kaikille ystävilleni hyvää, piparirikasta, runsaslumista, tai ainakin runsaantuntuista joulua. Ja etenkin rauhaa ja hyvää tahtoa ja mieltä kaikille sekä onnistumista uusissa hankkeissa ja toiveiden toteutumisen lähestymistä tulevana vuotena. eihän kaikkia toiveita voi toteuttaa ja jos voisi, ei jäisi mitään suunniteltavaa tai toivottavaa seuraavalle vuodelle.

Istun hämeenlinnassa, koulutoverini Jarin tietokoneen ääressä ja kuuntelen Finlandiaa. otimme saksasta pienen radiomme mukaan ja yhdistimme sen tietokoneen kautta nettiin ja jo kahden päivän ajan ilman on täyttänyt Radio Novan musiikki. mieheni rakastaa suomalaista joulumusiikkia. Olen yrittänyt saada selville mikä suomalaisessa joulumusiikissa on niin erilaista kuin saksalaisissa joululauluissa, kun kuitenkin perinteiset joululaulut tulevat pääasiassa Saksasta. Nämä uudet suomalaiset joululaulut ovat sävyltään melko melankolisia ja pohtivat haudoille vietäviä kynttilöitä, poismenneitä sukulaisia ja menneitä aikoja. jolloin vanhemmat vielä olivat lähellä. (Piispa Leon sanoma "kuoleman " käyttämisestä sanavarastossamme on mielestäni erittäin hyvä asia, koska sanommehan myös, että lapsi syntyi eikä että lapsi saapui maailmaan. Miksi siis ihmisen pitäisi "erota tästä maailmasta" jos hän kuolee.?")

Nyt olemme matkalla Imatralle. Palaamme takaisin Saksaan 28.12 jolloin taas jatkan kirjoittamista. Äidin luona ei ole tietokoneyhteyttä, joten kirjoittaminen on hiukan hankalaa, jos tietokoneelle tarkoitettu kaapeli ja yhteys puuttuvat. muuten kaikki yhteydet pelaavat....

ILOISTA JA ONNELLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE

www.maikammer.de - Tourismusbüros

www.maikammer.de - Tourismusbüros

St.Martinin viinit ovat Saksan parhaimmat!

Ensimmäinen joululahja on saatu, avattu ja käytetty eli nautittu. Appivanhempani kutsuivat meidät St. Martiniin, RheinlandPfalziin viiniviikonlopulle. jo yli 30 vuoden ajan he ovat hakeneet viininsä sieltä. Saksassa on HYVIÄ VIINEJÄ. Vaikka sitä on vaikea uskoa, kun katsoo Alkon Saksalaisten viinien valikoimaa; Blue Nun ja Liebfrauenmilch, jota ei saksan spurgutkaan kehtaa juoda. Missä ovat kaikki ne Pfalzin tai Badenin tai vieläkin paremmin Elsasin alueen loistavat, maukkaat ja vähä happoiset viinit???? Pitäisiköhän jonkun Alkon sisäänostajan vilkaista Saksan viinikarttaa, tyhjentää makean äitelät ns. Saksalaiset viinit Suomen Alkojen hyllyiltä ja tarjota hyviä vaihtoehtoja Ranskan ja Italian viineille. Jokaisella viinilaadulla on omat kannattajansa, on vain vaikea uskoa, että suomalaiset yhä vielä nautiskelisivat liebfrauenmilchiä - jo pelkkä ajatus puistattaa...

St.Martin on pieni viinikylä siinä missä monet sadat muutkin viinikylät, mutta sen pienen pienet kapeat kylätiet ja viihtyisät ravintolat ja viinikellarit saavat sen erottumaan turistien täyttämistä Rheinin ja Moselin varren viinikaupungeista. Lauantai iltapäivisin perheen mummot puhdistavat katukivet puhtaiksi, ikkunaluukut on pesty ja näin joulun alla jokaiseen vesiränniin on kiinnitetty puolikas kuusi, joka on koristeltu joulutähdin tai lahjapaketein. Ikkunalaudoilla on vanhanaikaiset saviset kukkalaatikot, joissa joulukukat ja havunoksat on koristeltu punaisin sydämin. Paikkapaikoin suojaisissa seinänvierustoissa kukkivat vielä pelargoonit...Missään ei näy töhrittyjä seiniä eikä tupakantumppeja roskakorien vierissä lojumassa. Missään ei näy myöskään roskakoreja,kun ei kenenkään mieleen tule heittää roskia maahan..

Viinikellareiden ei tarvitse edes houkutella asiakkaita sisään vaan jokaisella perheellä on vakio ostajat. Silloin tällöin tekee mieli kokeilla uusia viinilaatuja, mutta pääasiassa sitä pysytellään tutuilla viljelijöillä. 80-luvulla kylässä ei ollut yhtään ainoaa hotellia, jossa olisi voinut yöpyä. Nyt lähes jokaisella viiniperheellä on joko pieniä "vierashuoneita" tai ihan oikea hotelli ja ravintola viinikellarin yhteydessä. Lauantai iltapäivällä täyttyvät kadut enemmän tai vähemmän asiantuntevista viininmaistajista. Viinikellareissa kannetaan tyhjennettyjen pullojen tilalle aina vain uusia. Se, joka ei ole vielä varma mitä viiniä aikoo ostaa, voi pyytää viinitilan omistajalta opastettua kierrosta. Viinilistoihin tehdään tiuhaan tahtiin merkintöjä ja aamulla, kun pää ja vatsa ovat selvinneet niin viinistä kuin runsaasta ateriasta, kannetaan valitut viinilaatikot autojen takakontteihin. Tällä kertaa emme ostaneet kuin 11 laatikollista viiniä. Hinnat vaihtelevat 5-10 euron välillä per pullo. Lidl`in kahden euron viini ei näille viineille pärjää, vaikka ei sekään huonoa tavaraa ole.

Nyt annamme viinin tasaantua parisen viikkoa ja uutena vuotena voimme nauttia pullollisen Gewürtztraminer tai Grauburgunder-viiniä.

Joulukiire alkaa pikkuhiljaa tuntua....

jo toinen adventtikynttilä on sytytetty. Suomivieras on käynyt ja lähtenyt. Kuin joululaulun "lämmin tuulahdus" tuli hänen mukanaan. Aika pysähtyi, kun istuimme iltaisin takkatulen ääressä, nautimme italialaista uutta Novello-viiniä ja juttelimme kuin ei mihinkään olisi kiire. Sellaista pitää joulunajan ollakin. Ettei tarvitse kieli pitkänä ja paniikki päätä kivistämässä juosta paikasta toiseen. Joskus vain tulee sellainen tunne, että aika loppuu kesken, vaikka jokainen ihminen tietää milloin joulu tulee..kumma ettei sitä koskaan kuitenkaan opi aloittamaan jouluvalmisteluja jo toukokuussa. Aloitetaanhan sitä karnevaalienkin valmistelut jo seuraavaa vuotta varten ennen kuin edellisten pöly on ehtinyt laskeutua.

Meillä ei kuitenkaan näiden parin päivän aikana ollut kiire minnekään. Kölnin tärkeimmät joulumarkkinat tuli kierrettyä eli kävimme tuomiokirkon vieressä olevilla joulumarkkinoilla, jossa myös suomalaista hunajaakin myytiin. Vanhankaupungin joulukojut ovat ehkä kaikkein kauneimmat ja siellä saa parhaimmat "reibekuchen"´it eli paistetut perunaletut. Ne tehdään raaoista perunoista raastetusta raasteesta, johon lisätään silputtu sipuli, kananmuna ja hiukan jauhoja, mutta vain hiukan. Lettusose paistetaan aika paksuksi öljyssä ja syödään omenasoseen tai ruisleivän kera. Maistuu aivan ihanalta kylmällä säällä, mutta koti tuoksuu senjälkeen grillikioskilta.

Neumarktin joulumarkkinoilla oli suomalaita loimulohta, saksalaisen valmistamana, mutta maistui aivan yhtä hyvältä kuin Hämeenlinnan kalamarkkinoilla syöty lohi pari vuotta sitten pääsiäisenä. Sellainen lohisämpylä, joka pursui lohta, maksoi 5 euroa. Oli siinä enemmän syömistä kuin makkarassa ja sämpylässä, jotka sain 3 eurolla. Ja maku oli paljon parempi.

Lähiseudun maatila/kanatila järjestää vuosittain toisena adventtina isot joulumarkkinat, joissa myydään tilan tuotteita ja esitellään mm. kanalan toimintaa. Lapsille oli keksitty erilaista askartelua, pieni suunnistus, jossa lasten piti vastata erilaisiin kysymyksiin. Taisi olla talon oma poika, joka moottorisahalla tekaisi kauniita lintupönttöjä ja muita koristeita, joita sai ostaa mukaansa. Muutama isä taisi naputella itsekin jonkinlaisen lintupöntön lapsensa kanssa. Mietin miten en ole nähnyt Suomessa maatalojen innostuneen vastaavanlaisesta yhtenä viikonloppuna tapahtuvasta joulumarkkinasta, jolla samalla voisi tehdä oman talon tavaroita tutuksi tai tehdä vaikka monen tilan kanssa yhteinen joulumarkkinatapahtuma, jossa olisi kaikille jotain. Ruokana olisi kunnon riisipuuro, lettuja muurinpohjapannulla tai loimulohta ja juomana vahva glögi.Olisi varmasti kävijöitä.

Nyt menen jatkamaan taas ompelua tai vauva ei saa edes peittoa...Toivottelen kaikille rauhallista jouluun valmistautumista. Tärkeintähän on koota itsensä valmistautumaan joulunsanomaan - eikä vain koota tavaraoita pukin pussiin.

PIPARIT ON PAISTETTU!

Matkalla Jouluun. Olen päättänyt ottaa asian rauhallisesti. Ei turhia kaappien siivouksia, enhän aio viettää joulua tänä vuonnakaan kaapissa. (Marttojen joulukirjasta, jonka ostin vuosi sitten Annalle). Piparit paistoin tänä iltana. Osa taikinasta jäi Annalle paistettavaksi. "Paraisten Piparkakku"-resepti on kulkenut vuosia neljän tähden reseptinä ja piparit ovat maukkaita. Eikä possuista tule uunissa virtahepoja.

Pesin lattiat niin yläkerrasta kuin alakerrasta. Huomenna, perjantaina saamme Suomi-vieraan. Lasten huoneet ovat saaneet uuden viran; niistä tuli vierashuoneita, kun vakinaiset asukkaat seurasivat vuosituhansien aikaista perinnettä: ottivat kaikki oppimansa mukaan ja jättivät vanhemmat ihmettelemään milloin tuosta suloisesta pellavapäästä tuli partainen mies? Ihmettely jatkuu. Nyt mietitään milloin tulee se päivä, kun meille tullaan kylään "mummolaan"????

On keskiyö. Tähdet ikkunassa loistavat. ulkona ei loista muut kuin Bechenin "keskustan" liikenneympyrän valot. Lumikaan ei enää valaise - kun sitä ei ole. Tuo yläpuolella oleva kuva on otettu eilen. Maisema muuttuu pikaisesti. Eilen aamulla lumi narskui saappaiden alla, tänä aamuna liukastelin pikkukengillä autotallille ja iltapäivällä olisin tarvinnut kumisaappaita...siis lumesta ei ole enää mitään jäljellä. Harmi. Olisi ollut niin mukava viedä suomivieras joulumarkkinoille talvisissa maisemissa. viikonloppuna on myös Altenbergin tuomiokirkon pihalla joulumarkkinat. Ne ovat seudun kauneimmat. Kölnissä on kai jo 5-6 joulumarkkinat, jotka ovat koko kuukauden avoinna. Naapurimaiden ja vähän kaukaisempienkin naapureiden asukkaat tulevat joukoin ja bussein tänne. Englantilaiset tuovat jopa omat Bobbynsa mukanaan, ettei taskuvarkaiden yllättäessä tarvitse miettiä mikä sattuikaan olemaan poliisi saksaksi! Yhteistyö saksalaisten ja saarivaltion poliisien kanssa sujui viime joulumarkkinoiden aikaan kiitettävällä tavalla. Minulta varastettiin kukkara niin käsittämättömän kätevästi, etten todellakaan tajunnut ennen kuin rupesin kaivamaan kukkaroa, jota ei enää ollut. Se ilmestyi omia aikojaan takaisin erään kaupan roskakorista tammikuun puolella. Kaupasta soitettiin, että kukkaroni oli heitetty roskikseen, kun siinä ei ollut käteistä rahaa lainkaan, vain kortteja. Niitä joulumarkkinoiden taskuvarkaat eivät suosi. Siksi on kätevintä piilottaa rahat moneen paikkaan eikä luottaa yhteenkään käsilaukkuun. Sellaista käsiveskaa ei ole vielä keksittykään, jota ei voisi avata jostain kohtaa - täysin huomaamatta. Ellei muuta kuin nopeasti veitsellä pohja irti...

Piparit pitäisi vielä koristella, mutta se jääköön huomiseen. Töissäkin on oltava niin pitkään, että yö menee aamun puolelle ennen kuin kaikki asiat on tehty. Matka jouluun on alkanut. Ja vauhti tuntuu kiihtyvän päivä päivältä.

Kiihtyvää joulun aikaa, mutta mieli rauhallisena.

LUMI TULI TAKAISIN!

Ei sisarentyttäreni Lumi, vaan lumi pienellä ja valkoisena. Paksuja lumirättejä putoili taivaan täydeltä koko eilisen päivän - syksynlämpimään maahan. Ellei yöllä olisi ollut pakkasta, ei tänä aamuna olisi lumesta mitään jäljellä. Nyt on jäljellä vai kasa kolhiintuneita peltejä pitkin autobahnia - kaaos oli selvä jo eilisaamuna, tämän aamun kipakan pakkasen jälkeen sivutiet ovat kuin kiillotettuja peilejä.

ja nyt jatkan töitä.

Oma täytti tänään 99 vuotta!

Vuonna 1909 syntyi Auguste Unterbösch, joka meni naimisiin Daniel Engels´in kanssa, ja jonka tytär meni myöhemmin naimisiin André Hirth`in kanssa, joiden poika Daniel Hirth meni naimisiin suomalaisen kanssa....

Tämän suvun isoäiti eli Oma täytti tänään 99 vuotta. Juhlat vietettiin naapureiden, ystävien ja sukulaisten kesken Oman kotona. Hän asuu yhä yksinään 4 huoneen ja keittiö asunnossa Guidon vanhempien alakerrassa. Vielä viime kesänä hän teki puutarhatöitä, mutta tänä vuonna hän on jättänyt työnteon muille. Viime kesänä hän vielä kiipesi makuuhuoneen ikkunasta sisään, kun unohti avaimen kotiin.....Ja kantoi tyttäreltään salaa kukkia kukkakaupasta, istutti ne pikapikaa etupihan kukkalaatikoihin, kun Marlies oli kieltänyt häntä kantamaan raskaita ostoksia yksin kaupasta. Mutta kun Oma halusi niin tuntea lämpimän mullan sormissaan, istuttaa ihan itse kukkansa ja nauttia siitä, että voi tehdä sitä mitä haluaa.

Ensivuonna meillä on sitten isot juhlat, kun Oma täyttää 100! Itse hän vain naureskeli ja sanoi, ettei häntä huvita täyttää 100, kun se kuulostaa niin vanhalta! Ei hän oikeasti ole vanha. Hän on vain syntynyt vuonna 1909. Vain kaksi vuotta myöhemmin kuin Walt Disney! Ja samana päivänä kuin Maria Callas! (mutta Callas syntyi v. 1923) Vain muutamaa vuotta ennen Oman syntymää oli lähetetty ensimmäiset langattomat radiosignaalit Atlantin yli. Oma oli 2 vuotias, kun Wright`in veljekset suorittivat ensimmäisen onnistuneen lennon potkurilentokoneella. Lennon pituus oli 50 metriä ja kesto 12 sekuntia. 52 vuotta myöhemmin lähetettiin ensimmäinen maata kiertävä satelliitti avaruuteen! Tekniikka on kehittynyt käsittämättömällä vauhdilla yhden vuosisadan aikana. Oma isoäitini ei uskonut ihmisen lentäneen kuuhun. Hän piti tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että amerikkalaiset olivat kuvanneet kaiken hiekkakentillä jossain Arizonan aavikolla! Hän oli syntynyt 1899 eikä hämmästellyt mitään tekniikan kehitystä niin paljon kuin avaruuslentoja. Kun ensimmäinen juna porhalsi pienen karjalaiskylän ohi, kerääntyivät lapset radan viereen ja pitivät puista kiinni, ettei ohi viuhahtava juna veisi heitä mukanaan. 30 km tuntivauhdilla kulkeva juna olisi tänä päivänä poistettu aikaa sitten korjaamolle. 1900-luvun alussa se oli käsittämätön vauhti, päätähuimaava nopeus.

Oma on juhlansa juhlinut, huomenna on taas arki ja ensi vuonna juhlitaan 100 vuotissynttäreitä - toivottavasti Oman ollessa yhtä pirteä kuin tänäänkin.

Tänään astutaan oikeasti talvikauteen

Joulukuu oli 1700-luvulle saakka Talvikuukausi. Nyt on alkanut talvi. Ei tämä kovin paljon eroa Marraskuusta, mutta tiedämme ainakin olevamme talvessa. Joulukuu tuo joulun tullessaan. Ja tuhannet pienet tuikkivat tähdet ikkunoihin, seinille kiipeilemään joulupukit, jotka näyttävät pikemminkin siltä kuin aikoisivat hirttäytyä köysiinsä. Kuka kumma on keksinyt, että joulupukkien pitää roikkua naruissa talojen seinillä? Villitys on yhtä hirveä kuin pienet puutarhatontut, joita saksalaiset rakastavat!

Meillä ei onneksi vielä muoviporot vilistä pukkia kyydissä talon katoilla, tai satojen lamppujen häikäisemä Jeesus-lapsi seimikuvaelmassa. Sensijaan lamppuilla on piirretty muutamien talojen ääriviivat niin, ettei tarvitse edes arvailla neliöiden suuruutta!

Suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun joulumyyjäiset olivat taas hauska tuttujen- tapaamis-lohikeiton-syömis-viikonloppu. Samalla tuli taas tuettua seurakuntaa ja kielikoulua monen lakritsapussin voimalla. Karjalanpiirakat oli tuotettu suoraan Kuopiosta ja maistuivat ihan savolaisilta. Keskiviikkoiltana meilläkin leivotaan. Tytär halusi pipareita ja karjalanpiirakoita jouluksi. Teemme jompiakumpia. Luulenpa, että valinta kallistuu pipareiden puoleen.

Joka vuosi olemme väsänneet 3 isoa piparitaloa. Emme taida tänäkään vuonna luopua perinteestä, vaikka appiukko ei saakaan syödä sokeria ja me olemme joulun Suomessa. Perinne on vain perinne. Talot on tehtävä, syötiin ne sitten taikka ei.

Eilen oli sunnuntai IKEA-päivä.Se on keksitty varmaan ihmisille, jotka taistelevat ahtaan paikan kammoa vastaan todistamalla itselleen, että selviävät hengissä neliömetrin alalta 150 muun henkilön seurassa! Guido ja Mikael testasivat hermojaan, sukkulointi ja pujottelutaitojaan ja löivät entiset ennätyksensä selvitä Ikeasta ulos ennen kuin jompikumpi räjähtää; puolitoistatuntia ja heillä oli kokonainen 3 metrin vaatekaappi kerättynä autoon. Kaappi on pystyssä, appiukolla valtava viiltohaava kädessä, kylpyhuoneen matot pyörivät pesukoneessa ja toivon, että veri lähtee suosiolla. Toisaalta tiimityöskentely parani kaappien mukana ja olisimme voineet rakentaa samalla vauhdilla vielä 4 muutakin kaappia. Huomiseksi jäi sisätilojen kasaaminen ja keskiviikkona kootaan liukuovet.

Ja nyt lähden raivaamaan olohuoneeseen tilaa, että pääsen ompelemaan.

Ehdin juuri ja juuri onnitella Arja Saijonmaata syntymäpäivän johdosta, muutaman tunnin kuluttua olisi jo myöhäistä.

Huomiseen.