Mädchensitzung

WAU- sellaista meininkiä kuin eilen illalla "Mädchensitzung"-issa eli naisten karnevaalijuhlassa oli, en ole pitkään aikaan elänyt. Ilo ylimmillään - ilman miehiä, ilman alkoholia (mitä nyt pikkuisen viiniä ja sektiä juotiin. Minun oli tyytyminen veteen, kun olin autolla)Gürzenich on Kölnin kuuluisin ja hienoin karnevaalipaikka! Ja naisten karnevaalijuhlat ehdottomasti rennoin,hauskin,iloisin,riemukkain,seksikkäin,vauhdikkain,...jos vielä löytyy adjektiiveja kuvaamaan iltaa niin mukaan vain.

Pukuloisto oli riemunkirjava. Ostettuja pukuja näkyi vähän. Pääasiassa kaikki kynnelle kykenevät olivat ostaneet parikymmentä metriä kangasta ja ideoineet porukalla hulvattoman hauskoja asuja. Minä päätin olla käyttämättä penniäkään (centtiäkään) pukuuni, joten kaivoin kaikkien miestuttavieni(naapurit,oma mies,pomono etc.) kravatit ja kasasin niistä vaatteen itselleni. Ompelukorista löytyi läjä vanhoja joulukulkusia, jotka ompelin viimeminuutilla kravattien päihin.

Jostain ilmestyi pienen pieniä hopeakulkusia - ilman ääntä - ja ne löysivät paikkansa tummansinisessä silkkihameessani.

Lama ja Iida Helmi

Lama on alkanut niittää satoa. Software-tuottaja Datadesign AG sulkee tytäryhtiönsä Leipzigissä. Chip-korttien tuottaja Qimonda (yhteensä 13.000 työntekijää ympäri maailmaa) on konkurssissa. Saksassa firmalla on noin 5.000 työntekijää. Qimonda on BenQ:n ja Sinitec:in jälkeen kolmas IT-alan konkurssiin mennyt firma Saksassa.

En tiedä koska omalle kohdalle iskee lama. Mies työskentelee autoalalla, joten kohta puoliin sielläkin työaikaa lyhennetään ja jos sillä selvitään, hyvä on. Meillä ei ole rakennusvelkaa, kun ei ole omaa taloa, mutta monilla nuorilla perheillä tilanne on toisin. Nyt olen onnellinen, kun emme rakentaneet, vaikka mieli teki. Ei ole velkaa. On vielä tulevaisuus, johon uskoa. Ja pieni Iida, joka luo toivoa tulevaisuuteen.

Kävin Iidan luona tänään. Kolme nuorta perhettä keskittyi tulevaisuuteensa; nuorin 2 viikkoa, seuraava 3 kk ja vanhin 7 kk. Siinä tilaa tulevalle.Unelmille. Elämälle. Unohdin, että Saksan väkiluku putoaa 2030 jälkeen rajusti, kun lapsia ei enää synny. Nyt on syntynyt ja se tuntui hyvältä. kolme nuorta perhettä yhdessä katsomassa kuinka lapset kehittyvät. Aina löytää jostain uuden elämänlangan, jota seurata.

"Joskus luopuisin mieluummin vuosista kuin yhdestä hetkestä" ja tänään oli juuri sellainen tunne, kun katsoin nuoria vanhempia ja sylissä nukkuvaa Iidaa. Silitin silkkistä poskea ja katsoin untuvaista olemusta. Ja poikaani, joka hellästi suukotti sylissään nukkuvaa lastaan.

Tajusin taas tänään tavallista voimakkaammin sukupolvien jatkumon. Iida Attilasta kasvaa vahva lenkki kahden sukupolven välille - moneen sukuun. Siellä on vähän "tolppa-apina" Ikosta Ranualta ja Viipurista ja ripaus Rokan sukua Uudeltakirkolta, on hyppysellinen Hilja Vuorelan runoilijaa ja isoisä-Karl-Heinzin sotilaskuria sekä Raimo-ukin kädentaitoja ja Mikko Attilan musiikkigeenejä. Toivottavasti näistä kaikista yhdistyy vahva kehys Iidalle.

Siispä, ETEENPÄIN elämään ja innolla jokaiseen hetkeen!

Postin ex-johtaja oikeuteen veropetoksesta

Tämän päivän uutinen Saksan lehdistössä, sen jälkeen kun Obaman ensimmäisestä työpäivästä ja vaimon tyylikkäistä vaatteista oli etusivu täytetty on Saksan kuuluisimman verosyntisen oikeuskäynti.

Ex-Postijohtaja Zumwinkel on tänään oikeuden edessä syytettynä Miljoonan euron veropetoksesta vuosien 2002 ja 2006 aikana. Lisänä rokassa on ns. puhelinkuunteluskandaali. (hän oli Saksan Telekomin hallituksen puheenjohtaja)

Postinjohtaja ei tyytynyt pelkkään miljoonapalkkaan vaan halusi kiertää Saksan verolakia vieden rahaa Lichtensteiniin pankkitilille. rahanahneus ei pysähdy pelkkiin johtajiin vaan jotkut muutkin halusivat hyötyä miljoonista. Sisäpiiriin kuuluva työntekijä myi tiedot lehdistölle miljoonalla eurolla ja päästi poliisit postinjohtajan veropetosten vyyhtiin.

Onneksi meillä on oikeusjärjestelmä, joka toimii; jos hyvin käy, joutuu ex-postinjohtaja maksamaan muutaman euron sakkoa ja saa EHKÄ tuomion, mutta ei vankeutta. Rahattomana hänen ei kuitenkaan tarvitse olla, vaikka hän joutuisi maksamaan sakkoja. Eläke tulee joka tapauksessa; 1,12 miljoonaa vuodessa. Sen lisäksi hän saa erilaisina osaoptioina ja Bonuksina "taskurahaa", joka vuonna 2007 oli yhteensä 4,3 Miljoonaa euroa. (Huom! Vertaa Kanslerin vuosipalkkaan, joka on 250.000 euroa!) Veropetossyytteiden tultua julkisiksi, ex-postin johtaja Zumwinkel kieltäytyi ottamasta vastaan palkkaansa postista (n. 1 miljoonaa euroa).

En usko, että yksikään johtaja missään virassa on tyytyväinen siihen palkkaan, jonka hän saa, oli se palkka minkäsuuruinen tahansa.

Minun äitini sanoo aina, etteivät ne suuret tulot tee ihmistä rikkaaksi vaan pienet menot ja olen samaa mieltä. Mitä enemmän ihminen tienaa, sitä enemmän hän haluaa saada lisää.

Minä jään odottamaan omaa eläkettäni, joka ei ole aivan yhtä iso, mutta riittää toivottavasti rehellisellä elämällä muutamaan suklaapatukkaan ja karjalanpiirakkaan, kunhan saan sen mummonmökin ostetuksi sieltä Hämeen seudulta.

Elämää Saksalaismetsissä: Lisää Prinssejä ja Maajusseja!

Elämää Saksalaismetsissä: Lisää Prinssejä ja Maajusseja!

Elämää Saksalaismetsissä: Lisää Prinssejä ja Maajusseja!
www.karnevalsfreunde-bechen.de

Lisää Prinssejä ja Maajusseja!

Taas oli Karnevaaliprinssi, Bauer ja Jungfrau Bechenissä!

Tästä alkaa tulla tapa. Kävin "vain" piipahtamassa Adan luona. Väkeä oli kuin vilkkilässä kissoja..enemmänkin. On mielenkiintoista seurata miten pienen italialialaisen ravintolan keittiö, teekki ja tilaukseet toimivat. Kun Ada puhuu saksaa, hän on rauhallinen, kun hän puhuu italiaa, tuntuu kuin talo räjähtäisi! En usko, että hän aina raivoaa Enzolle, mutta siltä se kyllä kuulostaa. Enzo on pomo, Ada omistaa paikan.

Prinssi kulkueineen saapui taas taloon. Etunenässä Dorothee, joka kuulutti ovenavauksella: "Täältä tulee Bechenin "Dreigestir" ja niin huudettiin taas kuorossa "Alaaf" ja heitettiin kättä kohti kattoa. Sillä ei ole mitään tekemistä erään Saksan valtiopomon tervehdyksen kanssa. Düsseldorfissa huudetaan "Helau", mutta sitä ei saa missään nimessä sekoittaa Kölnin "Alaaf" `in kanssa. Muuten tulee nokkiin.

Düsseldorf ja Köln ovat kuin Suomi-Ruotsi maaottelu. Se täytyy jokaisen tälle alueelle tulevan turistin muistaa. Älkää ihmeessä tilatko Düsseldorfissa "Kölsch-olutta" jollette halua olla "ei-toivottu-vieras". Ensi viikolla alkaa huonekalumessut, jonne tulee paljon suomalaisia. Jos tulette Düsseldorfiin, tilatkaa ravintolassa Alt-bier, jos tulette Kölniin, tilatkaa vain Kölsch-olutta. Ja maksakaa vasta sitten, kun "Deckel" on täynnä eli lasin alla oleva pyöreä tai nelilönmuotoinen alunen on täynnä viivoja. Täällä ei tunneta heti-maksujärjestelmää, kuten eräs rovaniemeläinen ystäväni kerran brauhausissa yritti. Täällä kannetaan olutta pöytään, kunnes asiakas läppää alusen olutlasin päälle tai pyytää laskun, jonka jälkeen tulee vielä yksi, koska ei heti voi lähteä...

Juttelin tänään Jungfrau Friedan kanssa Suomesta. Hänen tekisi mieli joskus matkustaa Suomeen. Niin minunkin. Vaikka vasta jouluna siellä olinkin. talon haluaisin ostaa joka tapauksessa. Ja muuttaa Hämeen seudulle heti, kun eläkkeelle pääsen. Enää 15 vuotta, ellei Saksan valtio nosta eläkeikää uudelleen. Nyt se on kohotuksessa 67..mutta jotenkin en usko, että se sinne jäisi. Ehkä pääsen aikaisemmin jo lähtemään. Pääsiäisenä tuon porukan Kittilään, Leville. Olemme vuokranneet talon, tuttavan tuttavan kautta. Pääsemme hiihtämään, laskettelemaan ja saunomaan. Kummallista miten houkuttelevalta Lapin loma tuntuu täältä käsin. Rovaniemellä asuessa Kittilään olisi päässyt vaikka joka päivä. Korkeintaan ajoimme Muonioon joskus kahville sunnuntai iltapäivällä - ja iltasella takaisin. Sitä ei ymmärrä kukaan keski-eurooppalainen.

Luin äsken eräästä lehdestä 10 ohjetta hyvään elämään:
1. Nauti elämästä (sitä teen joka päivä ja se auttaa)
2. Keksi jotain hyvää jokaiselle päivälle ja tee se joka päivä (sen voi jokainen itse itselleen keksiä)
3. Juo paljon vettä, se tekee hyvää iholle ja koko keholle (pitää myös aivot kunnossa)
4. muista, että kädet kertovat oikean ikäsi: rasvaa kätesi hyvin joka päivä. (minä tyhjennän kaikki kaapissa seisovat kasvorasvapurkit, joita kukaan ei enää käytä-käsivoiteiksi)
5. Kirjoita kirjeitä ystävillesi - ei vain pelkästään Emailejä. On ihana ottaa vastaan paperille kirjoitettu kirje(tämä on minun ohje hyvään elämään, sillä rakastan paperikirjeitä)
6. Kun heräät aamulla, seiso hetki peilin edessä ja sano ääneen: "Tänään on hyvä päivä" (ja se tosiaan tepsii!!!)
7. VOIMISTELE (venyttele vaikka kissan tavoin). On hyvä huomata, että jäsenet toimivat ja naama vääntyy irvistyksille. Äiti opetti, että pitää voimistella joka aamu avoimen ikkunan/parvekkeen edessä. Äiti on 86 ja voi hyvin...
8. HALI. Tämä on ehkä tärkein ohje. Halimisella antaa energiaa toiselle ja saa sitä itselleen. (Hali vaikka kissaa, jos ei kukaan muu suostu halittavaksi)
9. Aseta vähintään 1 Tavoite päivälle. Sen voi saavuttaa.
10. Äläkä kuuntele kenenkään muiden hyviä ohjeita tai neuvoja. Omat ovat Sinua varten, muut muita varten. Jokainen on erilainen yksilö ja ansaitsee omanlaisensa elämänohjeen. Tämäkin on vain Minua varten.

Hyvää yötä kaikille.
7.

Karnevaalit ovat alkaneet jo aikaa sitten...

Perjantai ilta Adan ja Enzon italialaisessa ravintolassa:

päätin pistäytyä töiden jälkeen ihan vain tervehtimässä. Kuten aina, "ihan vain tervehtimässä" vaihtuu äkkiä tunniksi, pariksi. Jos sitä voi pistäytymiseksi sanoa, on siis "pistäytyminen" saanut uuden aikamuodon.

Tiskillä istui vain pari tuttua. "hyvä, tämä ilta ei venähdä ikuisuudeksi" ajattelin, kun vilkaisin hiljaista ravintolasalia. Keittiön puolelta kuului pahaenteistä kilinää ja kalinaa, hyörinää kuin joulupukin pajasta. Enzo oli yksin tiskin takana ja Ada tuli puolituntia myöhemmin tyylikkäänä kuten Milanon muotimessuilta. Italialaiset naiset ovat syntymätyylikkäitä.

Luovutin Enzolle uuden vuoden juhlista otetun CD:n. (katso uuden vuoden juhlista kirjoitettu juttu). Join yhden proseccon, kuten tapaan kuuluu. Olin juuri lähdössä, kun sisään pöllähti lauma puna-valkoisiin "sotilas" asuihin puettuja miehiä, sapelit kilisten. On karnevaaliaika Kölnissä ja Reinin laaksossa. Karnevaalit alkoivat jo 11.11 klo 11.11, mutta tammikuun alusta, heti uuden vuoden jälkeen, juhlat lähtevät uudelleen käyntiin. Joulu on tehnyt juhlintaan pienen katkon.

Puna-valkoiset sapelimiehet juovat olutta, pulisevat ja italialainen musiikki vaihtuu humpattii-hump-kölniläis-karnevaalilauluihin. Puoliakaan sanoista en ymmärrä, mutta laulan aina mukana. Kölniläiset ovat iloista väkeä. Koko Reininlaakso samaa sukua. Kuin karjalaiset. Ilo on pinnassa vaikka tippa silmässä.

Miesten jälkeen tupaan hulmahtaa kolme miestä: Prinssi, Bauer (Suoraan suomennettuna Maanviljelijä) ja Jungfrau ( Neitsyt). Kaikki MIEHIÄ! Jungfrau on aina mies. Ennen vanhaan naiset eivät päässeet kapakkaan eivätkä julkisiin paikkoihin, siksi Jungfrau on mies. Puettu naiseksi. Tällä ei ole mitään tekemistä transvestiittien kanssa, vaikka Kölnissä onkin jo homojen ja lesbojen karnevaaliyhdistyksiä (katso seuraava sivu: http://koeln.gay-web.de/karneval/).

Mutta meidän kylän karnevaaliyhdistys on ihan tavallinen miesten yhdistys, jossa naiset toimivat taustalla pitäen miesten "selät" vapaana. Karnevaaliaika vaatii energiaa, aikaa ja ennenkaikkea RAHAA.

Niin siis eilen illalla pöllähtivät Prinssi Stefan I, Bauer Michael I ja Jungfrau Frieda I sisälle etunenässä ns. Prinzenführerin (Prinssin esiintuoja) Dorothee, joka huolehtii siitä, että kaikille riittää juomaa, koko jengi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tarkistaa kaiken, huolehtii kaikesta.

"karnevaalit ovat juhlimista varten. Finanssikriisit eivät kukista karnevaali iloa. Me olemme täällä tuomassa hyvää mieltä ja juhlatunnelmaa harmaaseen arkeen." sanoi Jungfrau Frieda I haastattelemaan tulleelle lehtimiehelle. Näinhän se on: karnevaalit ovat juhlimista varten. Joskus voi päästää irti arjesta. ALAAF!

Tunnustan olevani tietämätön autoni suhteen

Olen vaaleaverikkö, mutta en oikeasti peukalo keskellä kämmentä. Tänään oli pakko tunnustaa, etten tiennyt miten saan autoni konepellin auki ja "pissapoikaan" vettä. Olen ajanut jo vuosikausia pienellä Ford KA:lla, tämä on toinen KA:ni enkä muita autoja halua enää nähdäkään. Se on kätevä parkkeerata pieniinkin koloihin, mutta ei ole hansikaslokeronkokoinen kuten Smart, jota Mikael ajaa. Minun autoon on mahtunut kerran 4 aikuista, yksi lapsi ja vauvanrattaat, matkalaukku ja vauvan matkasänky...ja ovet saatiin kaikki kiinni!

Mutta nyt en kuitenkaan aikonut kertoa KA:n venyvyydestä matkailuautoksi. Tunnustin, etten tiedä mistä auton konepelti avataan ja miten lisätään vettä ikkunanpesuun. Sen jälkeen, kun luovuin Ladastani ja muutin Saksaan en ole tarvinnut tehdä mitään autoni hyväksi. Ajan, tankkaan ja tarvittaessa pesen sen, mutta muuta huoltohommaa en ole enää vuosikausiin harrastanut.

Ladani piti minut ajantasalla mitä auton tekniikkaan tulee. Muutamasta nappulasta selvisi kokeilemalla. Lada ei ollut niin turhan tarkka sen suhteen mitä sille syötti tai juotti tai miten sitä käsitteli. KA:ni on siihen verrattuna hienohelma. Tosin hyvin luotettava ja reipas pieni pulleapeppuinen hienohelma.

Toissapäivänä pakkanen jätti meidät ja siirtyi kohti pohjois-Lappia, samalla suolavesi ikkunoissa muuttui harmaaksi kalvoksi ja olisin hyvin mielelläni nähnyt jotain ikkunoiden läpi ajaessani. Pienen pieni pliraus vettä ei paljon näkyvyyttä parantanut. Lisäksi nykyisissä autoissa pyyhkimet liikkuvat miltei omatoimisesti. Kun kerran on painanut pissapojan nappia niin pyyhkimet kuvittelevat veden virtaavan vielä 5 minuuttia sen jälkeenkin ja huitovat omaehtoisesti pitkin kuivaa lasinpintaa levittäen harmaata suolakalvoa entistä tiukemmaksi.

Ensin en muistanut täyttää pissapoikaa, sitten en ehtinyt ja kun tänään tulin kotiin, en löytänyt konepellin avaajaa...nolo tilanne. Mieskään ei sattunut olemaan kotona (on lähtenyt Itävallan rajalle hiihtämään 4 päiväksi, kun täältä lumet sulivat). Talossa on kaksi miespuolista olentoa; toinen on Friedhelm, jonka neuvoilla en tässä tapauksessa tee yhtään mitään ja toinen on naapurin aviopuoliso, jota "lainaan" aina, kun pitää viritellä lämmityslaitteen tietokoneohjausta kellarihuoneessa tai nostaa paikaltaan pudonnut olohuoneen parvekkeen ovi tai kuten tänään, avata auton konepelti...Joskus täytyy tunnustaa, että miehistä on enemmän apua kuin harmia.

Michael ei ole blondi, mutta hänkään ei löytänyt konepellin avaajaa. Ensin aukesi takaluukku, sitten hän irroitti relekannen ja sitten hän mietti...kunnes yhtäkkiä muistin, että edellistä edellisessä autossani, Ford Fiestassa konepellin sai auki ratin alta...(mikä paikka!). Iso punainen mötikkä olisi pitänyt huomata jo siinä vaiheessa, kun ryömin miltei kokonaan jalkatilassa. Konepelti pongahti auki, pissapoika löytyi ja vettä osasin sentään kaataa itse. Näkyvyys on taas enemmän kuin 0 metriä. Huomenna ei tarvitse enää ajaa ratin taakse kyyristyneenä ja kurkistella muutamien puhtaiden viirujen välistä vastaantulevia.

Kävin tänään katsomassa Iida Helmeä, joka on kasvanut jo ainakin 10 grammaa. Synnytyspaino on pudonnut jonkinverran, kuten tapana on, mutta Iida Helmi on kirinyt rakoa umpeen imemällä hyvin tomerasti äitinsä ruokavarastoja. Tänään vein lihakastiketta, perunalaatikkoa ja makaroonia - tosin en Iidalle vaan vanhemmille, jotka eivät ole vauvan ihailusta ehtineet laittaa ruokaa. Otin omatoimisesti tunnin vapaata töistä ja ajoin ruokakorin kanssa kylään. Ruokaa tuova isoäiti/anoppi otetaan hyvin ystävällisesti vastaan. Sain jopa pitää vauvelia sylissä ja laittaa hänet omatekemääni sänkyyn nukkumaan. Pienet sormet sohivat silmien edessä ja Friedhelmin yninää muistuttava ääni purkautui aina välillä Iidan suusta - hän nukkui yhtä tyytyväisenä kuin meidän kissamme..tuhisi ja pihahteli vain välillä. Ja rypisteli ihanasti kulmiaan. En yhtään ihmettele etteivät vanhemmat siinä ehdi enää ajatella ruuanlaittoa, kun pitää vahtia jokaista liikettä ja ilmettä. Niin minäkin tein, kun Mikael vauvana nukkui sängyssään. En olisi malttanut lähteä sängyn vierestä minnekään. Mikael oli ihme. Ihme siksikin, ettei minun olisi pitänyt oikeastaan saada lainkaan lapsia. Mikael ei antanut sellaisten ennusteiden olla esteenä. Ja hyvä niin. Nyt ei olisi Ida Helmeä.

SaksanTalouden Kosmeettinen Kohennus

Jokaisesta lapsesta saa 100 euron kertakorotuksen, yli 9 vuotta vanhan auton kaatopaikoittamisesta ja uuden auton ostosta maksetaan 2,500 Euron hyvitys. Mitä tämä sanoo Saksan Hallituksen Lapsiystävällisyydestä???

Saksan historian suurin talouden kohennusprojekti on alkamassa. 100 miljoonaa euroa annetaan erilaisiin talouden kauneushoitoihin. Ensisilmäyksellä yritykset talouden kohottamiseen kuulostavat ihan hyviltä; Sairaskassojen jäsenyysmaksut putoavat 14,9 prosenttiin,(pudotus tulee maksamaan valtiolle noin kuusi miljardia euroa) veroja pienennetään, kouluja ja lastentarhoja saneerataan 18 miljardilla eurolla. Verovapaa tuloraja nousee 8000 euroon.

Ensimmäinen yritys talouden kunnostamiseen oli hyvin mielenkiintoinen: jokaiselle kansalaiselle olisi annettu 100 euroa käteen tuhlattavaksi! Tulee vain mieleen, että olemmeko todella niin "tuhlaus-käyttö-Osto" yhteiskunnassa, ettei mitään muuta konstia löydetä talouden kohentamiseen. Enää ei sanota, että "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot"-pitävät talouden kunnossa. Nyt hallituskin pönkittää kansalaisiaan "tuhlaamaan", että raha pysyisi kiertokulussa - vaihtaisi omistajaa mahdollisimman pian. Enää ei pistetä pieneen kultaiseen possuun pahan päivän varalle eikä säästetä, että ostettaisiin käteisellä sohvakalusto. Ehkä minä olen vanhan ajan kasvatuksen saanut ja pelkään ottaa lainaa käyttötavaran hankintaan. Jos minulla ei ole rahaa, en myöskään tuhlaa sitä. Juuri siitä hallitus yrittää saada ihmiset irti. Ostovoimaa on kohennettava että talous voisi paremmin. Vaikka minulle annettaisiin se satanen käteen, miettisin tarkkaan tarvitsenko uuden talvitakin vai säästänkö rahan johonkin muuhun....

Vakaat vanhat yhtiöt spekuloivat rahamarkkinoilla päästäkseen entistä suurempiin voittoihin ja pyllähtävät pahasti nenälleen. niin kävi saksan kolmanneksi rikkaimmalle miehelle, joka suurempien voittojen toivossa sijoitti Volkswagen-osakkeisiin ja hävisi yli miljardin. Merckle GmbH, jonka perusti Ludvig Merckle vuonna 1881, kasvoi Saksan johtavimmaksi lääkeaineiden valmistajaksi. Ludvigin poika, Adolf perusti v. 1974 Ratiopharma-nimisen lääkefirman. Adolfin vaimon juuret ovat suuressa Sementtidynastiassa, joka yhdessä Ratiopharman ja muiden sisaryhtiöiden kanssa työllistää yli 100.000 ihmistä. Tuntuu käsittämättömältä, että tuollaisten yhtiöiden johdossa olevalla ihmisellä ei ole tarpeeksi asiantuntijoita näkemään maailman talouspoliittisen tilanteen käänteitä. Tai sitten ihminen, jolla on rahaa, haluaa aina vain lisää rahaa tajuamatta loppujen lopuksi mihin kaikki johtaa.Tai sitten hänet yksinkertaisesti johdettiin harhaan neuvoilla.. Joku suomalainen on joskus sanonut, että ahneella on ....aika likainen loppu. Tässä on taas yksi sellainen esimerkki. Ei pelkästään, että hänen yksityinen omaisuutensa olisi vaakalaudalla, vaan että tuhansien ihmisten tulevaisuus ja elämä on vaakalaudalla. Adolf Merckle heittäytyi junan alle 5. 1. 2009 .

Kukaan meistä ei ole vielä Roope Ankkaa ohittanut. Enkä tiedä olisiko rahassa uiminen niin hauskaa.

Minun onneni on tällä hetkellä Pikku Iidassa. Katson pienten sormien liikkumista kuin Iida nauttisi niiden vapaasta heilumisesta ulkomaailmassa eikä ahtaassa kohdussa. Iida tuntuu tulevan isäänsä, joka sai lisänimen "Pomo", kun piti jo vatsassa sellaista meteliä kuin 20 jalkapalloilijaa olisi rymistellyt yhden pallon perässä. Ja nukkui yli ruoka-aikojen eikä herännyt edes yöllä syömään. Samanlainen on Iidakin.Nukkuu yli ruoka-aikojen. Mikael nukahti jopa omissa häissään tasan klo 22.00, kuten aina!

Viikonloppuna menen taas katsomaan Iida Helmeä. Ehkä hänellekin myönnetään 100 euroa hallituksen puolesta.

MUMMI-MUUMI-OMA_OPA-UKKI

"Lapsenlapsi - uusi tunne.
Uusi sana -lapsenlapsi.
Tunnustelen sanaa tuota
huulin lausun - kuulen korvin
käsin hellin koskettelen.
Armaampi sanoja muita
se on mulle kaikin tavoin.
Hunajalta maistuu suussa
makealta huulillani,
korvissani sana soipi
milloin niinkuin kiurun laulu
tai kuin laineen laulu yössä
kokonainen sinfonia
elämän ja ilon ääntä.
Sana kuin omenankukka
vaalea, tuoksuva, hento
pehmeä käsin pidellä
niin kuin kesälinnun siipi.
Sydämen pohjahan saakka
yltävi sanan tuon voima
hellän herkäksi tehden
hiukan jo untuneen sielun,
Lapsen lapsi!"
(Hilja Attila v. 1957)
Tämän runon kirjoitti isoäitini Hilja Attila minun ristiäisiini ja tämän runon haluan antaa eteenpäin omalle lapsen lapselleni, Iida Helmelle, joka syntyi 10.01.2009!

Uskon eläväni vain kerran...

2009 Uuden Vuoden hyvät toivotukset kaikille tutuille, ystäville ja muuten vain mukaville ihmisille.

Olemme palanneet takaisin Saksaan ihanan Suomen loman jälkeen. Imatran Valtionhotelli on todella upea paikka viettää joulu. Muistelimme äidin kanssa monia Valtionhotellissa vietettyjä jouluja, kun äiti oli jouluemäntänä. Niistä jouluista on meille syntynyt hyviä ystävyyssuhteita hotellin vieraiden kanssa.

Nyt olemme taas kotona, Saksan pakkasissa. Tänä aamuna mittari näytti "vain" -9, kun eilen oli -20 astetta. Kuka puhuu vielä ilmanston lämpenemisestä!!! Pakkasiin päin tässä ollaan menossa. Lunta on kuin Lapissa konsanaan. Narskui ja narisi kenkien alla, kun aamuhämärissä menin talliin hakemaan autoa. Ihmiset nurisevat, kun autot eivät liikahda, mutta minä nautin suunnattomasti kirkkaasta auringonpaisteesta ja hohtavista hangista. En muista koska meillä olisi ollut näin kylmää. Lunta on sen sijaan ollut lähes joka talvi jonkun verran, mutta nyt meillä on aivan OIKEA talvi tulipalopakkasineen. Kaupoista ovat loppuneet niin pipot kuin kelkatkin. Kävimme tänään ostamassa Guidolle uudet talvivaatteet ja hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Paitoja oli tasan 2 kappaletta, housuja muutama enemmän, myssyjä yksi ainoa ja hiihtohanskoja löytyi parit kymmenet.



Uusi Vuosi on juhlittu italialaisessa ravintolassamme (siis kylämme italialaisessa ravintolassa).Mukana Hämeenlinnasta vahvistusjoukkoa. Adan ja Enzon paikasta on tullut myös hämeenlinnalais(ten) kantapaikka! Kuva on otettu juhlapuffetin vierestä ennen kuin ryntäsimme syömään. Systeemi oli sellainen, että jokainen vieras maksoi 50 euroa ja sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Palvelu pelasi omaehtoisesti eli jokainen haki oluensa ja viininsä itse. Mitä mahtaisi sanoa suomen laki siihen, kun asiakkaat ryntäisivät tiskin taakse hakemaan viininsä (ilman, että mitattaisiin ensin metallikippoon...) eikä KUKAAN ollut edes humalassa. Silti meillä oli hauskaa ja tanssimme aamu yön tunneille. neljän aikaan pesimme vielä yhdessä lasit ja haukotellen siivosimme paikat ennen kotiin lähtöä.

Nyt on edessä housujen lyhentäminen. Paluu arkeen tapahtui kivuttomasti. Vuoden vaihteen jälkeen huomasin yhden vuoden taas umpeutuneen - täytin 52 vuotta eikä se tunnu missään. Ilmoittauduin Pilatekseen ja päätin vähentää suklaan syöntiä. Karnevaalitkin alkoivat heti rytinällä. hämeenlinnalaisvahvistuksen kanssa juhlimme ensimmäistä karnevaali-istuntoa 3.1. Sain synttärilahjaksi liput istuntoon. Ensi viikolla on seuraava istunto Kölnissä..

Nyt lähden syömään. Ja Annan housuja lyhentämään. Huomenna on kampaaja ja perjantaina menen syömään tulevan vävy-pojan ravintolaan. Lauantaina olemme Hollannissa rovaniemeläisen tyttökaverini luona, katsomassa kummilastani Maijaa, joka on täyttänyt jo 10 vuotta. Ja on tosi napakka tyttö. Kuten lappilaisten pitääkin olla - vaikka onkin hollantilainen.

Siis hyvät illan jatkot ja hyvät vuoden alut..