torstai 29. joulukuuta 2011

KINDLE - uusi kirjani

Sain joululahjaksi Kindlen. Pienen elektronisen kirjan, johon voin koota oman kirjastoni. Kindleen mahtuu tiedotteen mukaan 1400 kirjaa, siis pienen kyläkirjaston sisällys. Jos Kindleni täyttyy, voin siirtää kirjoja takaisin Amazonin tiedostoihin ja hakea ne takaisin milloin takaisin ilman maksua. Kindleni on pieni, painaa vähemmän kuin kovakantinen romaani, mutta hiukan enemmän kuin 130 sivuinen pokkari. Se kulkee mukana pienessä kotelossaan (jonka ompelin huovasta) ja voin avata kirjan sivut juuri siitä kohdalta, johon lukemisen lopetin. Ilman kirjanmerkkiä. Luen mielelläni monia kirjoja yhtäaikaa ja silloin Kindle on ihanteellinen seuralainen.

Haluan pitää silti paperista kirjaa kädessäni. En aio luopua kirjojen ostamisesta, vaikka lataankin joka päivä uusia ilmaisia kirjoja Kindleeni. Kaikki vanhat klassikot ovat ilmaisia ja tammikuun 6. päivään saakka voin ladata joka päivä yhden kirjan ilmaiseksi ja joka päivä saan yhden kirjan 2,99 eurolla. Myös suomalaisia kirjoja löytyy jonkinverran, mutta pääasiassa lataan saksan- ja englanninkielisiä kirjoja.

Amerikassa Kindleläiset voivat lainata toisiltaan kirjoja. Saksassa se ei vielä onnistu. Lisäksi usalaisilla on jo Kindlekirjasto, josta voi lainata kirjoja. Sitäkään ei meillä saksalaisilla ole. Uskon kuitenkin, että se mahdollisuus tulee pian, kun Kindlet yleistyvät.

Tämä ei ole kirjojen tuho. Kuka voisikaan jättää oikean kirjan ostamatta? Oikea kirja tuntuu hyvältä kädessä ja tuoksuu paperille, sanoille, elämälle.Kindle on myös miellyttävä kädessä. Se on pehmeäntuntuinen, vaikka onkin kova. Se on helppo pitää kädessä, sen sivut siirtyvät helposti eteenpäin ilman rasittavaa sivun kääntämistä touch kuvaruudulla, pieni napin painallus kirjan kyljessä riittää.

Uusien kirjojen lataaminen on helppoa ja nopeaa. Minulla on ollut jo kauan aikaa tili Amazonilla ja siksi kirjat menevät heti tilin kautta maksuun. Pidän myös Kindlen kuvista, jotka vaihtuvat aina, kun kirja suljetaan - tai unohdan sen päälle ja kirja sulkeutuu itsestään.

Turvallisuuden vuoksi aion laittaa salasanan, ettei kukaan voi tilata kirjoja nimelläni, jos Kindleni katoaisi.

Olen ihastunut pieneen Kindleeni. Se on kätevä matkoilla, kun muuten sulloisin matkalaukkuni täyteen kirjoja, jotka vievät tilaa ja painavat. Nyt voin ottaa kirjastoni mukaan ja paino on aina vain samat 170 grammaa.

Kindlen sivut ovat pohjaväriltään harmahtavia. Pidän siitä, ettei silmäni rasitu hohtavan valkoista taustaa vastaan. Kirjasimet ovat yhtä tarkkoja kuin kirjani sivuilla. Tuntuu siltä kuin lukisin oikeaa kirjaa (tuoksu vain puuttuu)

Olen lukenut joulun jälkeen jo Baskervillen koiran ja muutaman muun klassikon. Ihastuin ikihyviksi, kun sain Paroni von Münchhausenin seikkailut käteeni. Mihin lienee oikea kirjani kadonnut? Muistan kansikuvan, jossa Paroni kiskoo itsensä hevosineen suosta. Samaa arvoa kuin vanhoilla kirjoilla ei Kindlellä ole, mutta se on kätevä, kun pitää kantaa paljon kirjoja mukanaan.

Hauskoja lukuhetkiä! Kirjasta tai Kindlestä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kuuset loppuivat ennen aattoa!

jokavuotinen kuusenhakumatka olisi päättynyt ikävästi, jos emme olisi tänä vuonna ehtineet kuusipuunhakuun ajoissa. 22.12 olivat kuuset kaikki loppuneet meidän kylämme kuusimetsästä! Mietin millä vauhdilla pitää Saksassa puiden kasvaa, että kaikki joulua viettävät perheet saavat oman kuusensa? En ole vielä ehtinyt tehdä laskelmia enkä taulukkoa, mutta eiköhän se tässä tämän päivän aikana selviä.

Meillä on onneksi kuusi - ja kaunis onkin. Suora, sopivanmittainen, vihreä ja neulaamaton. Friedhelm totesi, että kuusi on jo vanha tuttu juttu eikä tänä vuonna yrittänyt kiivetä edes alimmille oksille saati kiskoa palloja irti oksilta. Se ei myöskään yritä juoda vettä kuusen telineestä. Jouluseimi vei sen huomion tänä vuonna ja Friedhelmin lempipaikaksi muodoistui Jeesus-lapsen vahtiminen. Saattaisihan käydä niin, että joku viisaista tietäjistä ottaisi pienen vauvan mukaansa ja katoasi kaukoitään ilman, että Friedhelm sitä huomaisi. Siksi on parasta istua kaikkien tietäjien ja aasien ja lampaiden edessä vahdissa.

Me saimme oman pienen joululapsemme hiukan joulun jälkeen, mutta hän on ihanin joululahja!Isovanhempien ylpeydellä - toiseen kertaan - hivelemme pieniä sormia ja ihmettelemme uuden elämän syntyä. Lapsesta säteilee rauha, jota ihmiset etsivät turhaan lahjakasoista, hiljentymiskursseilta tai retreteistä. Rauha on vastasyntyneessä lapsessa.

Talvi tuli - talvi meni. Lumen alta hohtaa kauniin vihreä ruoho, tulppaanin nipukat puskevat päätään mullan alta, pensaissa on jo isot silmut enkä oikein jaksa enää uskoa talventuloon. Lumilapio voi rauhassa viettää hiljaisia päiviä autotallin lämmössä. Huomiseksi on luvattu sadetta emmekä voi edes lähteä valkoisella urheiluautolla lentokentälle. Auto kastuisi. Minusta tuntuu joskus, että se on tehty sokerista. Miehet ovat joskus merkillisiä autojensa kanssa. Ei minun kastuminen huolestuta samalla tavalla kuin Auton kastuminen, mutta asiat täytyy nähdä oikeassa suhteessa ja pistää oikeaan järjestykseen!

Saksan politiikassa tapahtuu: mahdammeko saada kahden vuoden sisällä jo toistamiseen uuden presidentin? Liittopresidentti Wulff on sotkeutunut edullisten lainojensa vyyhtiin. Anteeksipyynnöstä ja pahoitteluista huolimatta hänen asemansa maan presidenttinä horjuu kuin Mikaelin rakentama korttitalo ravintolan pöydällä. Lisäksi Saksan taloudellinen tilanne vetää suut suppuun : velkataakka on noussut ennätyskorkealle,ja summa on niin iso, ettei sitä tavallinen kuukausipalkkainen edes jaksa tajuta. Velkaa on 2,027 biljoonaa euroa. Ja lisäksi puolueiden / hallituksen tulee päättää mitä tehdä oikeistoradikaalipuolueella. Sallitaanko NPD puolueeksi vai kielletäänkö se kokonaan.

Tärkein ratkaisunpaikka on kuitenkin tänään ja tässä: leikkaanko tukan lyhyeksi vai en? Lähden kampaajalle.
Kuva tulee seuraavassa blogissani.

Iloisia välipäiviä ennen uuden vuoden lupauksia.

tiistai 20. joulukuuta 2011

WIR HABEN ES GESCHAFT! ES SCHNEIT! MEILLÄ ON TALVI!

Heute morgen, um 8.00 Uhr habe ich aus dem Fenster geschaut und es hat "geluntat" = geschneit. Das ist Guido´s Finnisch...aber egal wie man es sagt; WIR HABEN ES GESCHAFT, wir haben WINTER. Wenigstens hier oben in Bechen.

 Heute Morgen die Blumen auf dem Balkon. Schneeblumen. Tänä aamuna parvekkeella oli lumikukkia.
 Guido als "Testfahrer" für eine neue Finnische Schneeschaufel. Tänä aamuna Guido testasi uutta Suomesta tuotua lumilapiota. Kesti ensilumen.

Jetzt müssen wir nach Essen, zur Uniklinik fahren. Wieder diese regelmäsige Kontrolle. Heute abend bin ich wieder zurück und kann weiter nähen oder skifahren. (alles gut gegangen. Die Oberärztin sagte, dass innerhalb von 6 Monaten habe ich eine neue Leber, wenn Gott so will.)

Mikä uskomaton näky kohtasi aamulla aikaisin, kun vedin verhot ikkunan edestä. Pihalla oli kaunista kuin vanhanajan postikortissa. LUNTA. Ja sitä sataa koko ajan suurina rätteinä. Pakkasta on sen verran, ettei lumi ehdi sulaa ja maa on aivan valkoinen. Jopa niin, että siellä voisi jo hiihtää, kun ei nyt aivan mahdottomia hankikelejä vaadi. Lähdemme tänä aamuna Esseniin sairaalaan tavalliseen kontrolliin ja illaksi tulen kotiin; ompelemaan lisää kasseja, pusseja, joulutähtiä. Nyt vain ystäville ja kylänmiehille. Huomenna haen tavarani Kuninkaan Ladosta takaisin ja ne, jotka ovat jääneet myymättä päätyvät joululahjapusseihin....odottakaat vaan te kaikki siellä, joulupukki tuo tänä vuonna pehmeän paketin.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

LUNTA TULITAIVAANTÄYDELTÄ

Maisema näyttää jouluiselta jatuntuu taikkaan talviselta. Paljon ei lunta viime yönä ehtinyt sataa, mutta sekin vähä valaisee maisemaa ja sinisen taivaan pilkistäessä lumipilvien takaa, ruskeat katotkin saavat aivan erityisen kauniin hohteen.

Joku poropeukalo oli kaatanut mukillisen glögiä minun kasseilleni joulumyyjäisissäja vaikka pesimme ne eilen ja silitimme, ei niistä enää myyntiin ole. Harmillista. Olin ahertanut niin monta viikkoa kassieni kanssa ja nyt jouduin ottamaan ne kaikki pois. Olen tehnyt uusia kännykkäkoteloita, jotka vein kassien tilalle.

Tunnelma kuninkaan ladossa on yhä lämmin ja jouluinen. Väkeä riittää, vaikka minun pienet kassini eivät tee niin hyvin kauppaansa kuin olin toivonut, mutta kyllä kassa silti kilahtelee. Olen sitä enemmänkin sitten kannattanut naapurin kauppaa; suklaata....

kännykkäkoteloita eri mallisia ja vähän eri kännykkämalleille tarkoitettuja.

Paikalla oli taas jouluseimen tekijä ja hänellä oli aivan ihania seimiä. Sain häneltä yhden lampaan ja tähden, jonka voin ripustaa oman seimeni yläpuolelle loistamaan. Siinä on patterilla toimiva tähti.


Erilaisia seimiasetelmia.Minä pidän omastani,kun se on pieni ja kätevä pitää pöydällä.Asettelin pöydälle kuusen havuja ja joulutähden ja isoja käpyjä pihakuusestamme. Nyt koko pöytä  on saanut uuden jouluisen ulkomuodon. Friedhelm kävi tutustumassa seimen  asukkaisiin, mutta totesi kaiken olevan liian pientä - ehkäpä hiukan elotonta hänen leikkeihinsä, joten seimi on saanut olla rauhassa.

Nyt lähden takaisin joulumarkkinoille. Tulin vain kotiin vaihtamaan lämpimämmät kengät jalkaani.

maanantai 12. joulukuuta 2011

JOULUMYYJÄISET KUNINKAAN LADOSSA

Kuningas "Heribert" järjestää vuosittain ladossaan joulumyyjäiset yhdessä joulukuusen myynnin kanssa. Pienestä alkunsa saanut kuusimyynti oli lauantaina varsinainen turistirysä. Pellonpientareelle puski hevosta jos jonkinlaista: oli pientä ja suurta ja hirnuvaa. Rekisterikilpien mukaan kaukaisimmat tulivat miltei sadan kilometrin päästä ja 2 valtavaa bussia sylki sisuksistaan kuusen ostajia jopa Eifelin takaa. Sellaista ihmispaljoutta en aikaisempina vuosina ole yhdellä kertaa ladossa nähnytkään. Kuuset tekivät kauppansa, Heribert kuljetti traktorillaan lapsia ja aikuisia kuusimetsään. Parhaimmat kuuset löytää tietenkin, kun itse käy metsästä hakemassa. Mekin löysimme kuusen miltei etsimättä; se seisoi suoraan nenämme edessä ja päätimme napata sen ennen kuin ensi viikonloppuna metsä on tyhjennyt.

Ladossa oli tunnelma ylimmillään. Vanhanaikainen joulutunnelma. Joululaulut soivat, valtavassa grillissä tuoksuivat kunnon bratwurstit ja kyljykset, glögiä sai juoda niin paljon kuin halusi ja maksu oli sen mukaan mitä halusi antaa. Keskellä latoa seisoi yhtä iso kuusi kuin Vatikaanin torilla. Lato on kuin Iisakin kirkko. Korkeutta riittää. Heribertin traktorikokoelma näyttää miltei leluilta seinien vieressä. Katon rajaan rakennettu taso on kuin museo. Vanhoja työkaluja, härveleitä jos jonkinlaisia ja kaikkialla pieniä ja suuria kuusia. Tänä vuonna joulukäsitöiden myyjiä oli edellistä vuotta enemmän. Minun pienen pöytäni vieressä oli sopivasti suklaan myyjä. Myyntivoittoni virtasivat tryffeleiden sekaan. Kaikki suklaaherkut oli käsintehtyjä. Kylässämme on nuori kondiittori, joka valmistaa itse kaikki suklaapallerot, suklaakuuset ja suklaajoulupukit. Toisella puolella oli mies, joka teki vanhoista hirsistä jouluseimiä. Ne olivat todella upeita. 18 vuoden odottelun jälkeen sain vihdoinkin itselleni oman jouluseimen. Se on poppeli-puusta ja kirsikkapuusta tehty, petsattu luonnonaineilla tummaksi ja katolla on kiviä ja jäkälää. Jeesus-lapsi, Maria ja Jooset sekä 3 itäisen maan viisasta miestä ovat puettu käsintehtyihin vaatteisiin. Pidän niistä enemmän kuin pelkistä paljaista keramiikka tai puuhahmoista. Seimi on löytänyt paikkansa olohuoneen pyöreällä pöydällä ja laitan vielä seimen alle kankaan sekä lisään käpyjä ja jäkälää ja ehkä hankin muutaman lampaan kedolle.

 Minun pikkupöytäni ja kissakassit ja kassikissat. Taustalla näkyvät seimet, joista minä omistan nyt yhden.
 Jos ei tästä löydä joulukuuseen koristeita niin sitten ei mistään. On pulleita kiiltäviä enkeleitä ja kimaltelevia joulutonttuja ja hopeisia poroja...
 Tämän seimen hinta on ollut aikoinaan 1500 d-markkaa. Se olikin melko iso ja täynnä lampaita, lehmiä ja paimenia.

Pihalle tuli yllättäen kaksi aasia. Bechen on ns. Aasi-kylä, joten ilman aaseja ei olisi edes joulua.
Becheniläiset ovat aikoinaan kulkeneet aaseilla Kölniin myymään tuotteitaan ja koska aasit kulkevat tunnetusti omaan tahtiinsa - hitaanpuoleisesti - tulivat becheniläiset aina myöhässä markkinoille. Bechenin tuotteet olivat sen verran kuuluisia, että kölniläiset odottivat kärsivällisesti, kunnes Bechenin aasit saapuivat paikalle. Bechenin keskustan liikenneympyrän vieressä on Aasi-patsas ja Bechenin tunnus on Aasi. Me olemme siis aika aaseja.

Bechenin aasit.

Sunnuntaina oli Leverkusenissa pohjoismaiset joulumarkkinat. Loimulohi oli jo syöty, kun tulimme, mutta Tiinan Baarissa oli tunnelma katossa. Tutustuimme uusiin suomalais-saksalaisiin ja muutaman kaako-minttulikööri-mukillisen jälkeen kylmä sääkään ei enää vaivannut. 

Lähden pelastamaan pientä Jeesus-lasta Friedhelmin leikeistä. Sen mielestä seimi on oiva leikkipaikka. Mielenkiintoisia tuoksuja, hauskoja hahmoja ja oljista saa vielä pientä purtavaakin. Olin varma, että kun tulemme kotiin, Friedhelm on heitellyt niin viisaat tietäjät kuin Joserin ja Mariankin pihalle tallista ja istuu itse kuninkaana keskellä niittyä, mutta se on aika hyvin jättänyt seimikuvaelman rauhaan.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

94. itsenäisyyspäivää vietettiin sittenkin "Linnassa"

Miten sitä on ennen eletty ilman INTERNETTIÄ? Kun Linnan Juhlat katsottiin mustavalkoisena ja myöhemmin värien ilmaannuttua odotettiin jännittyneenä mitä Maria Melinillä on päällään. Tänä vuonna Melinin vertaisena kuningattarena oli ehdottomasti laulaja Jenni Vartiainen. Upea puku sai upean kantajan.

Avasin pullon ex-DDR:n juhjajuomaa, pussin länsimaista hapatusta eli Chipsejä ja keräsin tyynykasan selkäni taakse nauttiakseni täysin siemauksin Friedhelmin seurassa juhlat alusta loppuun. Kike Elomaan ja miehensä kommentteja kauhistellen tajusin yhtäkkiä mihin suuntaan Suomen politiikka on ajautumassa, jos Suomen seuraava presidentti olisi perussuomalainen. Minun kesämökkini osto jäisi tekemättä. Tuskin minulle enää epäsuomalaisena maata edes myytäisikään. Sotainvaliidina voisin vielä saada jonkinlaisen oikeuden olla Suomessa, mutta sekin on kuoleva osa suomalaisuutta.Mannerheim-ristin kantajia on enää yksi elossa.Perussuomalaiset haluaisivat varmaankin uuden sodan saadakseen kunniakkaita sotilaita, joita voisi aina kutsua Linnan juhliin. Arvostan suuresti itsenäisyytemme puolesta taistelleita miehiä ja naisia, mutta sotainvaliidiudella ei mielestäni saa kerätä itselleen lisäpisteitä.

Suomen politiikan pohdinnasta siirryn tärkeämpiin aiheisiin: Lisää pussukoita! Olen ollut ahkera viime aikoina. Ommellut Bechenin "kuninkaan ladon" joulupuumyyjäisiin pusseja, kasseja ja muuta tarvetavaraa. Tässä esittelen ylpeänä tuloksiani:

 Pikkupussukoita on syntynyt kuin sieniä kuusen alle. Tässä muutamia esittelykappaleita. Nämä ovat ns. Lunch Bag - pusseja.
 Sain Riitalta Raumalta puolivalmiita kasseja, ihanista kankaista tehtyjä. Laitoin niihin vuoret ja kantohihnat ja nyt lähetän ne Riitalle takaisin. Saa nähdä kuka kassit löytää joulupaketistaan.
Tämä on se Imatralle lähtevä kassi, josta olin ensin ajatellut tehdä tyynyn, mutta siitä tulikin kassi.Eeron Kuplassa on näkyvillä kudin, jossa on vanhoista lakanoista tulossa kassi naapurin teini-ikäiselle tytölle. Hän halusi saada puuvillakankaista kudotun kassin.

Täällä oli hetken aikaa miltei talvinen olotila. Ensin tuli rakeita, sitten lunta ja lopuksi ropisi vettä. Viime viikon lähes kesäisen lämpimät päivät ovat ohi. Talvi tekee tuloaan ja joulu lähestyy. Me odotamme miltei varpaisillaan jouluaattoa. 24.12 on laskettu aika toiselle lapsenlapsellemme.Joudun odotukseen liittyy jotain aivan uutta tunnetta. 3 vuotta sitten tiesimme, että ensimmäisen lapsenlapsemme odotettu tulo siirtyisi joulun jälkeen ja niin Iida toi 10.1 auringon elämäämme. Lapsenlapsi on jotain niin käsittämättömän ihanaa, ei pelkästään siksi, ettei enää tarvitse olla kasvatusvastuussa vaan saa nauttia lapsen kanssa touhuamisesta ilman vanhemmuuden vastuuta. Lapsenlapsi on hyppy uuteen rooliin. Pehmeämpään ja rennompaan. Oma lapsi siirtyy minun aikaisempaan rooliin ja minä seuraan omien isovanhempieni jalanjälkiä. Se on äärettömän rikas kokemus.Oma mummini oli huomattavasti vanhempi tullessaan isoäidiksi kuin minä olen ollut, mutta jokainen isoäiti luo omannäköisensä.mummi-mamma-hahmon. Minun mummi-roolini oli työssäkäyvän mummin rooli. Nyt, kun olen ollut kotona, ehdin paljon useammin Iidan luokse ja seuraan tarkemmin hänen kehitystään ja kasvuaan. Harmaahapsisesta sukkaakutovasta mummosta olen aika kaukana, vaikka kudin pysyykin kädessä. Lauleskelen hassuja omakeksimiäni lastenlauluja, kun sanat eivät muistu mieleen. Mikael kielsi minua laulamasta, kun yritin nukuttaa häntä tuutulauluilla. Kansakoulun laulunopettajani huomautti koelaulun yhteydessä, että voisin valita jonkun vähän helpomman kuin "oksalla ylimmällä"...
Ymmärsin yskän enkä koskaan päässyt kuoroon laulamaan.Mummit voivat tehdä muutakin kuin suunnitella uraa oopperalaulajana. Opetan Iidan ompelemaan hassuja vaatteita. Käsityönopettajani kääntyisi nyt haudassaan. En oppinut ompelemaan edes suoraa saumaa saati sitten vaatteita, mutta kaikkea sitä elämänsä aikana voi opetella ja opettaa jopa muille. Kankaita voin painaa Iidan kanssa ja värjätä villalankoja mustikan varvuilla tai kaarnan paloilla. Minusta taitaa tulla kaarnamummi.

maanantai 5. joulukuuta 2011

JOULUTÄHTI

Joulutähti on syntynyt. Kauan sitä väkersinkin, kun unohdin miten olin sen joskus ommellut. Lainasin "Oman"=isoäidin (sen, joka täytti 102 vuotta!) pöydältä joskus vuosia sitten hänelle ompelemani tähtiliinan ja yritin muistella miten sen oikein rakensin. Yhden kerran otin pientä takapakkia; purin parit ompeleet, kun yritin mutkan kautta suoraan.

Tähti syntyi sittenkin:
Isoäidille tekemäni tähti on tummempi, sini-vihreävoittoinen, mutta halusin saada vähän iloisemman. Vihreää oli enää pieni pätkä, joten oli pakko tyytyä siihen mitä talosta löytyi. Nuo kankaat olen ostanut joskus 20 vuotta sitten Rovaniemeltä! Ovat miltei jo antiikkia.Mutta miten paljon joulukankaat vaihtavat kuosia? Eivät oikeastaan lainkaan.

Isoäidin tähti.

Löysin yhden viime talvena aloitetun tilkkutyön, josta olin kai aikonut tehdä tyynyn, mutta päätin tehdä siitä kassin. Muistin tänään luvanneeni eräälle vanhalle tädilleni (ei sukulaistäti, mutta muuten vaan täti) Imatralla käydessäni, että teen hänelle uuden kassin, kun vanhasta kassintekeleestäni olivat kantohihnat jo niin kuluneet, ettei jäljellä ollut rihmaa ohuempaa kannatinta. Tuloksena on siis "tyyny"-kassi. Aika tuotteen parantaa, sanoi isoäitinikin aina, kun ei ihan tarkalleen tiennyt mitä tilkkutöistä syntyy. Hänen tilkkutyönsä olivat varsinaisia tilkkutöitä, sillä siihen aikaan ei ollut kauppoja, joista hankkia upeita Fasset Kaffetin kankaita. Piti purkaa ja paikata ja paikatutkin kääntää kertaalleen ja sitten, kun ei enää mihinkään muuhun voinut kangasta käyttää, se pistettiin palasiksi ja ommeltiin muiden kertaalleen paikattujen kanssa yhteen ja tuloksena oli todella ihanan kirjavia peittoja ja tyynyjä.

Tämä ei välttämättä ole talvikassi, mutta yllättäen värit olivat aika talvivoittoisia mielestäni. Pidän log cabin-tilkkutöistä. niitä on hyvä soveltaa vaikka miten päin ja saada aina uusi kuvio aikaan.

Tänään ei satanut, joten kävin hakemassa puutarhasta männyn ja kuusen oksia takan reunalle. Pentikin porot saivat ympärilleen sopivan maiseman. En tiedä vielä laitanko tänä vuonna jouluvalot oksiston sekaan. Iltamyöhällä valot hohtavat poroille tietä.


Korkkiruuvipuustani otetuista oksista yhdistin langalla kattoon sopivan koristeen. Se on roikkunut yleensä vain joulun aikaan siinä, mutta viime vuonna oksilla roikkuvat lasikoristeet alkoivat olla niin vaikeasti poistettavissa, että päätin jättää sen koko vuodeksi ilahduttamaan. Tänä talvena ostin yhden ainoan lisäkoristeen, josta olin haaveillut jo kauan aikaa. Pieni keiju peilailee itseään ympäröivistä lasipalloista.


Satuhahmo on vähän eksynyt lasikoristeiden sekaan, mutta on tyytynyt kohtaloonsa.

Tietokoneeseemme iski jouluväsymys. Keskustelin erittäin ystävällisen rouvashenkilön kanssa Telekom-hotline-avunanto puhelimessa ja sain tietää, että "splitter" on kai rikki. Se sanoo minulle vähemmän kuin jos hän olisi kertonut DAX in tämän hetkisen kurssin. Ongelma ei ollut sillä ratkaistu, mutta jonkinlaisen suunnan saimme mahdolliseen ongelmaan, joka vaivasi meitä jo sunnuntai aamusta lähtien. Tietokoneen vian myötä huomasin taas kuinka riippuvainen olen online-tilasta. Huh, miten ihmeessä esi-isämme keskiajalla selvisivät kuninkailleen lähetettävistä salaisista tiedonannoista!!?? Pitäisi kai ostaa hevonen jos ei tietokone toimi.Nyt onneksi yhteys on olemassa ja pelkäämäni bittiavaruuteen kadonnut kirjoitukseni löytyi sittenkin täältä koneen sisältä. Kello on taas lähes puolenyön ja ompelen neljättä laukkua. Eilen väsäsin vesisateen säestämänä 4 tilkkulaukkua ja tähden ja tänään LUMISATEEN myötä olen tehnyt lumenvärisiä laukkuja. Talvi tuli yhtäkkiä ja yllättäen - ropinalla. Ensin räiski rakeita ja sitten maa valkeni kuin Rudolf Koivun satukuvissa.

Lopetan tältä illalta ompelun ja kerään kissan kainalooni ja menen nukkumaan.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Isoäidin 102-vuotissyntymäpäivät!

Kameraani on iskenyt jouluvika; se pitää vaihtaa uuteen. Trician ja Jessien kanssa otetut kuvat ovat kaikki epäselviä. En minä sentään niin paljon juonut, etten olisi ehtinyt tarkentaa tai ehkä, kun nyt vierailun aikana nautin jopa lasillisen viiniä. Ajattelen näin, että jos kerran aikovat tuon maksan vaihtaa niin onpahan ainakin syy sen vaihtoon. Ei sitä vaihtomaksaa enää kai kenellekään muulle tarjota. Jos noita perinnöllisiä kystiä ei olisi niin maksani olisi miltei ihanne maksa. En juo, en polta enkä syö rasvaisia ruokia. Tätä ei pidä käsittää maksamainoksena. En aio luopua siitä ennenkuin löytyy uusi ja parempi tilalle.

Kamerani aion vaihtaa jos ei näistäkään kuvista tule mitään: Olen vihdoinkin taas ommellut 5 päivän tauon jälkeen ja tein yhden lastenkassiprototyypin.

Käsilaukku Iidalle. Tämän piti olla prototyyppi, mutta taitaa jäädä viimeiseksi lajissaan. Tai sitten muutan kassin kantohihnojen tyyliä. Kankaan sisällä on pyykkinarua, joka pitää hihnat kauniisti kaarella, mutta niiden ompeleminen oli aika hankalaa. Muuten kassissa ei ollut mitään vaikeaa. Tikkaus vain vei oman aikansa.

Olen joka vuosi tehnyt takkahuoneeseen amaryllis joulukoristeen. TÄnä vuonna kävi niin, että siitä tuli kaikessa kiireessä adventtikranssi. Olin niin tohkeissani vieraiden takia, etten yksinkertaisesti ehtinyt metsään hakemaan kuusenoksia, joten adventtikranssi jäi tekemättä. Sunnuntai aamuna istuimme kaikki kauniisti katettuun pöytään aamupalalle ja silloin sen huomasin: KRANSSI PUUTTUU. 4 punaista kynttilää amaryllisten seassa teki kukka-asetelmasta Adventtikranssin. Aamupala ja 1. Adventti oli pelastettu.
 Amaryllis Aventtikranssi.Viimehetken ratkaisu, mutta sopii ihan hyvin vaikkea ollutkaan alunperin kranssiksi tarkoitettu.

Marraskuun alussa katkoimme puutarhan puita ja korkkiruuvipuustamme tuli melko kalju. Keräsin kasan oksistoa talteen kransseja varten. Enemmänkin olisin oksia saanut ottaa, mutta nyt oli tyydyttävä siihen minkä ehdin haalia ennen kuin miehet kantoivat oksat kaatopaikalle. Sain 5 kranssia aikaiseksi, yhden jätin itselleni. Yleensä olen lahjoittanut tai myynyt kaikki tekemäni kranssit, mutta tänä vuonna halusin jättää oveen yhden meillekin iloksi.


Ompelin valtavan kasan kangassydämiä ja tähtiä ja nyt niitä riittää vaikka ensi jouluun. Tein yhden kranssin riippukoivun oksista ja pelkistä valkoisista sydämistä. Se näytti hyvin suomalaiselta. Yksinkertaiselta. En millään olisi raaskinut luopua siitä, mutta halusin antaa sen lahjaksi hyvälle ystävälleni ja nyt se roikkuu muualla jouluista tunnelmaa tuomassa.

Tänään emme ole tehneet mitään erikoista. Vettä on satanut koko päivän. Ikkunasta heijastuu vesipisaroiden seasta kylän jouluvalot. Meidän jouluvalot ovat kasvaneet pensaaseen kiinni. Sen nimi on nyt "Jouluvalopensas" En ole ennen nähnyt jouluvaloja, jotka kasvavat pensaan mukana. Laitan pihalle lyhtyjä, mutta nyt vesisateessa nekään eivät viihdy ulkona.Kurpitsat täytyy huomenna heittää menemään.Ettei käy niin kuin viime vuoden pääsiäismunille, jotka 2 viikkoa sitten kiskoin yläkerran korkkiruuvipuusta irti!

Tämän illan ohjelmassa on yksi joulutähti.Nappasin sen eilen isoäidin kahvipöydästä.Olen tehnyt sen joskus vuosia sitten ja unohtanut kuinka sen ompelin. Eilen oli siis Guidon äidin äidin 102 vuotias syntymäpäiviät. Päivänsankari jaksoi istua 4 tuntia kahvipöydässä ja söi kakkua kuin olisi rikkonut ennätystä. Ehkäpä rikkoikin viimevuotisen. Kuohuviini maistui ja nähtävästi yöunikin. Vielä muutama vuosi sitten Oma juhli puoleenyöhön, mutta nyt hän ei enää jaksanut. Hän kysyi eilen: "Paljonkas minä täytänkään tänään?" ja kun sanoimme, että 102 vuotta tuli täyteen, hän huokaili ja voivotteli, että ei kai hän niin vanha ole!

Hänen muistinsa toimii vielä aika hyvin, tosin hän ei heti tunnistanut minua, mutta ei kai sitä kaikkia vieraita yhdessä hässäkässä muista - ei edes 102 vuotias. Hän seurasi pikku Iidan touhuamista ja naureskeli ääneen aivan kun olisi muistanut jotain omasta lapsuudestaan. Hän huomasi Nicin pyöreän vatsan ja sanoi, että pian taitaa tulla toinenkin vauva. Niin tulee, sillä laskettu aika on 24.12!!

Guidon isä täytti samana päivänä 75 vuotta.  Jotenkin vain Oman syntymäpäiviä on aina vietetty suurieleisemmin. Ehkä siksi, että Oma on aina ollut Guidon isää edellä! Isoisän eläessä Guido ja Opa viettivät samana päivänä syntymäpäiviään. Ainoastaan Guidon äiti saa aina viettää päivänsä yksin.

torstai 1. joulukuuta 2011

Odottamatonta takapakkia

Heikkous ei siirrä kiviä eikä vuoria. Sen sijaan hentoinen uskon hiven voi siirtää vuoria. Ajatukset pyörivät paikallaan eikä aina löydy ovea, jonka kautta voisi siirtyä seuraavaan huoneeseen. Ei ikkunaa, josta saisi valoa hämäryyteen. Uuden aamun valo on lumettoman päivän pimeyttä eikä ajatusten ääriviivat erotu selvinä. On vain katkeilevia mielikuvia. Sytytän kynttilän ja katse pysähtyy tuijottamaan sen liekkiä. Ajatukset eivät edes harhaile. Ne ovat pysähtyneet. Hetki kasvaa ja venyy kuin kuminauha. Odotan miltei sen katkeamista, että pääsisin liikkeelle.  On niin paljon tekemistä ja tunne, että aika loppuu ennen kuin ehdin tehdä kaiken sen minkä haluaisin tehdä, kun aikaa vielä on. Päässä pyörii kiire, mutta ajatus on pysähtynyt. Luen pientä kirjaa, jonka sain tädiltäni.  Sen on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Löysin tämän runon:

"Miksi et uskaltaisi muutosta kaivata?
Miksi et voimaa saisi esteitä raivata?
Miksi et yrittäisi?`Kaikki on valmista.
Vaikka työ kesken jäisi, aina on toivoa.
Vaella aamuun uuteen, vielä on hämärää.
Katsele tulevaisuuteen, vaikka se usvaan jää.
Höyhen ja kovuus kiven. Kaikki on sinussa.
Hentoinen uskon hiven voi siirtää vuoria."

Olen katsellut vanhoja valokuvia. Kun olin pieni ja leikin mummin ja ukin pihalla Ranualla. Istuin keinussa Imatralla. Juoksin veteen Puumalassa. Kohtauksia hetkistä, jotka tuoksuvat männyn kaarnalle lämpimässä metsässä, tuntuvat tuulena hiuksissa ja pehmeinä painalluksina jalan alla. Puumalan hiekkaranta. Savusauna kirpeä tuoksu.

Epävarmuus ja pelko, pakatut matkalaukut ja juna-asemat. En se ollut minä, se oli äitini nuorena tai ehkäpä se oli isoäitini, joka kasasi kiireessä omaisuutensa laukkuihin. Välissämme on näkymätön lanka, joka vetää kaikki yhteen. Syntyneet ja syntymättömät. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana. Tienviitat ovat vain niin himmeitä, kuluneita eikä kaikkia polkuja valaise lamput. On kuljettava tunnustellen. Sydän pamppaillen, mutta eteenpäin. Ukkini elämänohje: Pää kylmänä ja jalat lämpimänä. Näin sitä mennään eteenpäin.Uuteen aamuun ja uuteen tulevaan. Ehkä huominen ei ole enää yhtä hämärän peitossa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

merta edemmäs kalaa - arizonasta karjalanpiirakoita leipomaan Saksaan

Viikko hurahtanut vieraiden parissa. Viimeksi tapasimme 12 vuotta sitten Lake Havasussa, Arizonassa. Nyt Saksassa, Bechenissä. Karjanpiirakoita paistaen. Opetin isoäitini tekniikan sekä piirakan paistossa että virkkauksessa. Tyttökaverini tytär innostui virkkaamaan lakanoista mattoa ja tulos on varsin loistava ottaen huomioon, ettei hän ole koskaan aikaisemmin virkannut mitään. hän oppi ennätysvauhtia eikä sen jälkeen vauhti ole laantunut. Tänään istumme ruokasalin ja keittiön lattialla ja leikkaamme yhdessä lakanoita sillä aikaa, kun hänen äitinsä leipoo meille ihanaa amerikkalaista suklaakakkua. Piirakat kypsyvät uunissa, kello on jo ylittänyt puoliyön...Mies nukkuu eikä edes tunne pehmeitä piirakkatuoksuja-eikä kumma kyllä kissakaan ole viihtynyt enää seurassamme. Sekin väsähti kesken kaiken.

 MATTO, jota Jessie on virkannut vanhoista lakanoista.
Karjalanpiirakoita, joita Tricia, amerikkalainen ystävättäreni teki.

Tilasimme hotellin Pariisin lentokentältä. On aika palata takaisin kotiin. 5 päivää hurahtivat ohi kuin lennossa. Istuimme joka ilta aamuyön tunneille juttelemassa, katsomassa valokuvia ja muistelemassa, kun lapset olivat pieniä ja me nuoria...Vaikka väsymys painaa jo jäseniä - kun nuoruus alkaa olla takanapäin - on ollut ihana elää tätä päivää muisteluista huolimatta. Ystävyys ei tarvitse aina vieri vieressä asumista eikä edes vuosittaista tapaamista. 12 vuoden väliaika ei merkinnyt mitään, kun näimme toisemme lentokentällä. Nytkin tuntuu siltä kuin olisimme juuri tavanneet toisemme eikä tuleva ero pelota pituudellaan. Ystävyys vain on olemassa eikä se katoa.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Joulumarkkinat on avattu, jouluidylli lähentelee täydellisyyttään keväisissä tunnelmissa

Mummini sanoi aikoinaan, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen nopeammin aika rientää eteenpäin. Olen kai vanhenemaan päin, sillä minusta tuntuu siltä kuin olisin muutama viikko sitten tallustellut joulumarkkinoilla ja juonut glögiä ja taivastellut kuinka nopeasti vuosi on kulunut...ja nyt on taas joulu edessä. Vai onko joku mahdollisesti siirtänyt kelloja ja avannut kalenterin, jossa joulu on kaksi kertaa vuodessa? Mittari näyttää 15 astetta, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja joulukuuset hohtavat kuin kirkkaat tähdet tummuvassa yössä. Joulumarkkina tunnelma on vielä kaukana, mutta silti kaikki haluavat nuuhkia kuusen tuoksua ja nauttia höyryävän kuumaa glögiä. Aldi ja Lidl ovat syytäneet joulupipareita ja kuusenkoristeita jo lokakuun alusta lähtien. Kaikki kiukuttelevat aikaisin alkavaa joulumarkiinointia ja kuitenkin tavarat katoavat kauppojen hyllyiltä. Ellei olisi kysyntää, ei olisi tarjontaa! Tosin olen sitä mieltä, että ensin on tullut tarjonta ja sitten vasta kysyntä.


Ompeluhommat ovat kovassa vauhdissa. En vain ole ehtinyt kuvailemaan mitään. Kone surisee niin, että tänään piti soittaa korjaajalle, kun alalanka syttyää ja myttyää niin, ettei tikistä tule mitään ja ompelut jäävät puolitiehen. Ehkä olisi pitänyt ostaa teollisuuskone heti alusta lähtien.

Käväisin eilen tyttökaverini luona kylässä - ihastelemassa upeita Kaffe Fassetin kurssin tuloksia. Loistavia värejä, upeita kuvioita. Ihan pisti sydänalasta, kun olen jäänyt siitä kurssista paitsi, mutta on hyvä nähdä toisten tekemiä töitä ja nauttia siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka jaksavat saada aikaan kaunista.

Nyt on nukenvaatteiden vuoro. Eihän nukkekaan voi olla ilman lämpimiä vaatteita, jos uusi vauva syntyy jouluaattona. Iida saa pienen nukkevauvan, jolle ompelen vaatteita. Ajattelin tehdä Iidalle samanlaisia puseroita kuin olen tehnyt nukelle. Niin ovat nukkeäiti ja nukke samassa muodissa. Joop ja Chanel kalpenevat!

Sanomalehti sai aamulla sydämeni kylmenemään. Saksan uusnatsien vuonna 2007  poliisin murha olikin tahallinen teko eikä sattumanvarainen ampumavälikohtaus. Yllättäen uusnatsien tekemät rikokset ovat saaneet uuden suunnan ja uuden nimen: terroriteot! Enää ei puhuta arabien tekemistä terrori-iskuista vaan nyt Saksaa ravistelee aivan uudenlainen terrorismin aalto: Uusnatsit. Rikoksia, joiden taustoja ei ole tutkittu tarpeeksi, on yhdistetty uusnatseihin ja kammottavinta oli nähdä dokumenttiohjelma lasten- ja nuorten leireistä, joissa uusnatsit kasvattavat uuden vihaa lietsovan nuorison. Internetin onlineforumissa natsit kirjoittivat suunnittelemistaan murhista kuin kyse olisi ollut puutarhan rikkaruohojen kitkemisestä. En tiedä sattumaako vai tarkoituksella haettu, mutta yhden neonatsin peitenimenä on "Sibelius"!!!

Vaikka kuinka pohtisin asiaa, en löydä minkäänlaista hyvää syytä ihmisvihalle. Me elämme ja kuolemme emmekä saa täältä mitään mukaamme. Ehkä joku syntyy uudelleen hyttysenä tai muurahaisena, mutta tärkeintä on elää tämä yksi elämä niin, etten vahingoita toista ihmistä. En vihaa enkä väheksy ketään.

 

tiistai 8. marraskuuta 2011

Joka 9. kölniläinen elää yli varojensa

Eivät siis pelkästään kreikkalaiset elä yli varojensa. Joka 9. kölniläinen on höyläyttänyt korttiaan useammin kuin tilillä on ollut rahaa. Prosentuaalisesti (11.59 %) kölniläiset ovat jopa maan keskitason yläpuolella velkojensa kanssa. Huolestuttavinta on se, että alle 20-vuotiainen ja yli 70-vuotiaiden osuus lisääntyy.Lehtiartikkeli ei kertonut syitä velkakierteeseen, mutta useimmiten nuorilla on ongelmia ylisuurten puhelinlaskujen kanssa ja vanhuksilla taas ei eläke riitä vuokraan ja ruokaan. Vielä kymmenkunta vuotta sitten saksalaiset eivät luottaneet muuhun maksuvälineeseen kuin kuivaan rahaan. Käteinen oli valttia.Oli turha etsiä maksuautomaatteja tai työntää visakorttia kaupan kassalla maksuvälineeksi. Suomalaiset vieraat kiukuttelivat, kun visa ei kelvannut kuin supersuurissa kauppakeskuksissa. On vieläkin ravintoloita, joissa kelpaa vain käteinen. Olen tullut varovaisemmaksi pankkikorttimaksuissa.Televisiossa varoiteltiin röyhkeistä pankkikorttipetkuttajista, jotka murtautuivat kauppoihin, mutta eivät vieneet mitään. Korttia käyttäneet asiakkaat saivat yllätyksekseen tyhjän tilin tai tuhansien eurojen tilisiirtoja ilman, että olivat ostaneet mitään. Kauppojen korttilaitteita oli manipuloitu - öiset murtovarkaat eivät olleet ottaneet mitään vaan pikemminkin tuoneet omat "tuotteensa" kauppojen kassoille. Olen hakenut rahani pankin kassalta mielummin kuin automaatista, joita myös on manipuloitu. Jopa meidän pikkukylän pankin raha-automaattiin oli asennettu laite, jolla saattoi tallentaa käyttäjien tilinumerot ja tunnusluvut. Onneksi meillä voi vielä rahat hakea ilman ylimääräistä maksua pankkitiskiltä.

Friedhelmin pitäisi olla kalju ja karvaton sen karvamäärän perusteella, jonka joka päivä löydän lattioilta. Joka aamu joudun pyyhkimään lattiat kostealla kissa-allergiani takia ja joka aamu valkoinen rätti on mustia karvoja täynnä. Ei vain muutamia huitaleita vaan MUSTA. Jos minulta lähtisi yhtä paljon hiuksia kuin Friedhelmiltä karvoja, olisin ollut jo vuosia sitten hiukseton. Friedhelmin turkki kiiltää kuin puunattu lattia. Ei merkkiäkään mistään karvakadosta. Friedhelmin karvoja löytyy jopa avaamattomasta muropaketista!!!! Minulla on varmaan jo karvaiset keuhkot, mutta mitä siitä. Se ilo, minkä Friedhelm meille olemassaolollaan antaa korvaa päivittäiset lattianpesut ja sängyntuuletukset.

Olen ehtinyt taas ompelukoneeni ääreen. Pidennän kerran lyhennettyjä verhoja Iidan uuteen huoneeseen ja olen ommellut uudelle tulokkaalle verhot. Tänään tein yhden musta-valkoisen kassin Ikean kankaista.Se oli yksi tilaustöitäni, joka vain jotenkin aina siirtyi muiden mielenkiintoisempien töiden takia hamaan tulevaisuuteen - tähän päivään. Olin siivousinnoissani raivannut kellarista läjän vaatteita, jotka vein tänään käytettyjen tavaroiden liikkeeseen. Tein listan poistetuista vaatteista ja vaatekaappini väljentyi huomattavasti. Ostin yhden puseron, ettei kaappini olisi liian tyhjän tuntuinen!

Kissalaukkuja on syntynyt kuin karvapalleroita ikään. Michaelin paidat on kohta kaikki paloiteltu kasseiksi. Löysin kirkkaan vihreää samettikangasta, josta tuli "juhlakissalaukkuja". Taidan ottaa yhden ensi maanantaina konserttilaukuksi.

 Musta-valkokassista tuli tavallista suurempi. Vetoketjun kanssa taistelin, kun en muistanut miten olin sen edellisellä kerralla ommellut. Onneksi on apu lähellä: http://tilkunviilaaja.blogspot.com/2011/06/ompele-vetoketjulaukku.html, josta kävin katsomassa taas kerran miten vetoketju kassiin ommellaan. En jaksanut ruveta ompelemaan vuorta käsin vaan vetäsin sen ompelukoneella kiinni eikä mustassa kankaassa mustaa ommelta oikein edes huomaa.
 Vuorikankaaksi löysin vanhat lakanat, joissa on nuotit ja sanat "Casablanca"-elokuvan musiikkiin "as time goes by". Tein vetoketjullisen sisätaskun ja tietenkin myös avainlenksukan.
 Kissalaukkuperhe on kasvanut uusilla tulokkailla. Alakerran naapurini Uschi on tehnyt minulle "iloisia" kissoja, kun minä tein aina vain suut-alaspäin olevia kissoja. Kissat ovat aina yksilöllisiä. Kahta samanlaista ei ole - kuten ei ole oikeassa kissaelämässäkään.
Friedhelm sai uuden ystävän, kun lahjoitin sille oman pehmolelukissani, jonka sain sairaalaan. Friedhelm nuolee sitä välillä liikuttavan hellästi ja yrittää joskus tyrkkiä hiljaista kissakaveriaan leikkimään.Ainakin sain Friedhelmin huomion pois lattialle levitetyistä kissalaukuista.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Rauhallisia unia!

lauantai 5. marraskuuta 2011

YLLÄTYSVIERAITA SUOMESTA

Sukulaisetkin muistavat meitä joskus. Emme asukaan niin kaukana, etteivät lentokoneet ja junat toisi vieraita tänne.Syksy on muuttunut lähes kesäksi ja tänään mittari näytti 18 astetta, Kölnissä ehkä vielä pari astetta lämpimämpää.Kävelyä kaupungilla auringonpaisteessa. Vauveliinilla paksut tumput käsissä, kun yhtäkkinen vaihto lähes kesämäisiin lämpöihin ei oikein tunnu oikealta. Joulukoristeet täyttävät kaupat, mutta jouluun tuntuu olevan vielä ikuisuus. Potkin kirjavia lehtiä, kun kävelin pitkin nurmikoita leipomoon. Aamu oli raikas, kuulakas,lämmin. Tuntui hyvältä katsella punaisia ja keltaisia lehtiä maassa. Mitä puita meidän metsissä on? Poppeleita, haapoja, lehmuksia? En oikein osaa sanoa. Jalopuita, joissa kaikissa on kauniit kirjavat lehdet.

En ole ehtinyt näiden viimepäivien aikana ommella. On ollut tärkeämpääkin tekemistä. Seurustella 7 kk vanhan Aurora-vauvelin  kanssa. Katsella ilmeiden vaihtelua, kun uusia naamoja ilmestyy näköpiiriin. Aina uusia ihmisiä, uusia jalkoja, uusia käsiä ja uusia ympäristöjä. Ja uusi musta kissa, josta Aurora ei pitänyt yhtään. Friedhelm pysähtyi hämmästyksissään kesken matkan, kun Aurora parahti itkuun. Jotain oli pielessä. Ei sen näin pitänyt mennä! Vauvat ryntäävät kiljuen Friedhelmin perään ja Friedhelm syöksyy vaatekaapin perälle piiloon. Nyt Friedhelm oli niin hämmästynyt, että pysähtyi paikalleen ja tuijotti vauvaa lattialla. Ja Aurora parkaisi uudelleen. 

Pikkukylässämme on tänään teatteriesitys paikallisen kreikkalaisen ravintolan salissa. Kyläteatteri esittää "kultainen sika"- näytelmän. Pikkukylässä on paljon innostuneita harrastajia. Meillä on musiikkia, teatteria, urkukonsertteja ja katujuhlia. Ihmiset tuntevat toisensa ja vieraatkin tervehtivät toisiaan. Kuin eläisi jossain lintukodossa, jossa ei koskaan tapahdu mitään pahaa. Toivottavasti tunnelma säilyy tällaisena. Täällä on hyvä elää. Ja ehkä saamme naapuriimme uuden suomalaisen perheen...olivat katsomassa vapautuvaa asuntoa eilen.

tiistai 1. marraskuuta 2011

KISSOJA

Kyse ei ole tällä kertaa Friedhelmistä vaan kangaskissoista.Kissakasseista.Kassikissoista.Äitini oli vuosia sitten Pietarissa silloin vielä Leningradissa, tapaamassa serkkuaan Weigoa, joka asui Tallinnassa. He olivat tehneet ostoksia ja äiti kaipasi uutta kassia, kun ostoksia oli kertynyt vähän suunniteltua enemmän. Weigo sanoi, ettei hän ymmärrä naisten logiikkaa. Miksi ostaa  kassi, kun ostoksia oli jo ylenmäärin. Ja miksi "kassi", sitä hän ei nyt ymmärtänyt alkuunkaan. Yhtäkkiä äiti näki kaupan, jonka ikkunassa oli laukkuja ja kasseja ja osoitti Weigolle kaupan ikkunassa roikkuvia kasseja. Weigo huudahti helpottuneena ja sanoi: "minä luulin, että sinä tarkoitit kassia." Äiti katsoi Weigoa ja sanoi, että juuri sitä tarkoitin ja marssi kauppaan. Sekavuutta naisten logiikkaan, jota miehet eivät ymmärrä, aiheutti yksinkertaisesti sana, jolla on kaksi merkitystä. Suomen kassi on helppo ymmärtää eestiksi kissaksi (=kass), joten ei ihme, ettei Weigo käsittänyt miksi äiti haluaa ostostensa lisäksi hankkia vielä kissan!!!

Minun kassini ovat kasseja kissoilla. Kassikissoja.
samettinen kissalaukku, jota käytin ensimmäisen kerran eilen taidekäsityömarkkinoilla Schloß Burgissa käydessäni. Minun käsityöni ovat sellaisia pieniä harrastelujuttuja verrattuna niihin upeisiin hopea-kulta-kaiverrus-ompelu- ja neulontatöihin, joita näyttelyssä oli esillä. Lupasin tuoda yhdelle rahalle rahoja kaivertavalle miehelle suomalaisia erikoiskolikoita. Hän kaiversi kolikoista kaiken muun pois, jättäen rahan keskiosan näkyviin. Oli aika uskomaton kokemus nähdä tuttuja, jokapäiväisessä käytössä olevia kolikoita koruina ja nähdä kuin ensimmäistä kertaa kolikoiden kuvat, kun kaikki ylimääräinen ympäriltä oli poistettu. Työ on pikkutarkkaa ja aikaa vievää hommaa ja Saksassa on noin 11 rahojen kaivertajaa, jotka todella elättävät itsensä tällä työllä.

Kaikilla kissoilla ei ole vielä silmiä eikä viiksiä, mutta näistä tulee pieniä kassikissoja, kunhan niiden silmät avautuvat.

Ikean maalauksellinen kangas sopii hyvin kesäiseksi rantalaukuksi. Siinä on niin paljon värejä, että sen voi hyvin yhdistellä minkä vaatteen kanssa tahansa. Huomatkaa kuvassa uudet sisätossuni, jotka "karvaavat" kaikki sukkahousuni niin, että jalkani näyttävät siltä kuin olisin muuttunut lampaaksi. "pullischwein", kuten Mikael lampaita nimitti.

Kassin toinen puoli on vieläkin kirjavampi. Kangas on tosi mahtavaa. Ainakin se huomataan.











Olen vähän raivannut uutta tilaa kankailleni ja järjestänyt ne värien mukaan. Isot kankaat (1-4 metrin pituiset) ovat vaatekaapissa. Ne eivät mahdu pieniin lokeroihin. On huomattavasti helpompi löytää sopivat värit nyt, kun ne on lajiteltu värien mukaan.Ihan pienen pienet palaset olen lajitellut kenkälaatikoihin värien mukaan. Mikaelin hienot pienoisautot joutuivat siirtymään pikkuvierashuoneen hyllylle, kun valtaan "Mikaelin" huonetta entistä enemmän omille töilleni. Puhumme yhä yläkerran huoneista "Annan huone" ja "Mikaelin huone", vaikka lapset ovat lähteneet ja jättäneet huoneensa meille jo vuosia sitten. Ehkä he sillä tavalla aina pysyvät lapsinamme, kun puhumme heidän huoneista. Äitikin sanoi minun ja Riitan huonetta "tyttöjen huoneksi" vaikka se oli ollut jo miltei 20 vuotta hänen vierashuoneenaan. Äidin muuttaessa palvelutaloon siivosimme asunnon ja löysimme yllättäen valtavat määrät vanhoja Aku Ankkoja meidän huoneen kaapin alta, eräänlaisesta salalokerosta, jonne olimme ne unohtaneet. Kun viime viikolla siivosin Mikaelin huonetta, löysin sängyn alta laatikon, jossa oli Mikaelin kouluvihkoja, käsitöitä ja päiväkirjoja. Tavarat eivät koskaan katoa, ne vain siirtyvät jonnekin turvaan, piiloon, odottamaan, kunnes ne löydetään uudelleen. Ja niiden äärellä vietetään sitten monta muistoisaa hetkeä, nauraen nuoruuden hulluudelle. Mieliin nousee nimiä ihmisistä, joiden olemassaolon oli jo unohtanut ja yhtkäkkiä he putkahtavat laatikoista kuin hologrammikuvat.

Siivoaminen ja huoneiden raivaaminen voi päätyä matkaksi menneisyyteen.

Kangaskaupasta ostettu hyllykkö, jossa kankaat asuvat väriensä mukaan ilman rasistista taka-ajatusta.Muutamat lokero-asunnot ovat vapaita, koska asukkaat lojuvat ruokailuhuoneen lattialla odottamassa leikkauksta.

Epämääräinen läjä kankaita lojuu miltei aina Mikaelin huoneen sängynpäällä, kun en koskaan tiedä projektia tehdessäni mitä tarvitsen. Kankaat kulkevat alakerran ja yläkerran väliä monta kertaa viikossa ja yhtäkkiä aloitan taas siivoamisen ja raivaamisen ja kankaat palaavat alkuperäisiin paikkoihinsa. Tämä on päättymätön tarina.  


Tänään on vapaapäivä; 1.11. ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta, puut ovat kirjavia ja kevyt tuuli lennättää irtonaisia lehtiä pitkin jalkakäytäviä. Muistan Imatran vanhan rautatieaseman Lyseon lähellä. Paksurunkoiset vanhat lehmukset levittivät syksyisin kirjavan maton lapsien riemuksi. Mikä kahina syntyikään, kun juoksimme Riitan kanssa lehtiä potkien läpi pitkän kujan. Vieläkin haluan potkia lehtiä, kun kävelen paksuksi matoksi kasvaneen lehtikujan läpi. Jalat eivät vain mitenkään pysy paikallaan. Varmasti vielä 80-vuotiaanakin innostuvat jalkani potkimaan lehtiä. Rakastan syksyä. Kirkasta kuulasta taivasta, putoilevia lehtiä ja kirpeää yöpakkasen puremaa ilmaa.

 Täksi päiväksi kirpeä syyssää saa siirtyä lämpöaallon tieltä. Mittari näyttää 21,3 astetta! Olemme juuri siirtyneet marraskuuhun. Tänään pitäisi olla surullinen päivä, kun ajattelemme kuolleita. En halua ajatella kuolemaa tällaisena päivänä. Ajattelen ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt elämäni kauneimmat hetket, vaikka he eivät enää ole täällä. Kaikki menneet ihmiset ovat aina luonani - ajatuksissani.

Toivon kaikille kaunista, rauhallista ja iloista päivää.

tiistai 25. lokakuuta 2011

KEMI, ROVANIEMI,LAHTI, KIRUNA, HELSINKI, TRONDHEIM

EN OLE TEKEMÄSSÄ SKANDINAVIAN KIERTOMATKAA vaan ostamassa saunaa! 18 vuotta sitten haaveilin saunasta. Guidon mielestä se oli yksi turhimmista ajatuksista, joita päässäni kiersi. 18 vuoden aikana suomalaiset saunat on kierretty savusaunasta maasaunaan ja lumessa uinti -30 asteen pakkasessa on karaissut Guidon suomalaiseksi saunojaksi, joka ei lähde saksalaiseen hienostosaunaan kuuntelemaan meditaatiomusiikkia naisjoukon keskelle eikä halua nauttia saunassa intialaisia biologisesti viljeltyjä yrttejä. Hän haluaa mennä saunaan yksin tai korkeintaan minun kanssani - ns. sekasaunaan eikä mukaan mahdu mitään appelsiini-piparminttu-päärynä kylpyvettä. Jos ja kun niin korkeintaan tervan tai koivuntuoksua, kun ei ole vastaa saatavilla. Saunassa ei myöskään istuta tuntikausia vahtimassa tiimalasia, jonka mukaan saunassa saa olla 20 minuuttia kerrallaan ja sitten liotetaan jalkoja kylmä-kuuma-vesihauteissa, juodaan riittävästi nesteitä, levätään puolisen tuntia löylyjen välillä ja aloitetaan seremonia aina uudelleen.

Olemme kiertäneet saunaesittelyjä, tutkineet hintoja, vertailleet ns. "puu" saunan ja lämpöeristetyn saunan eroja. Olemme löytäneet yhden, joka sopii sille valittuun tilaan, Guidon vanhempien alakertaan, josta vanhat painokoneet on kannettu pihalle. Jäljelle on jäänyt mieletön kasa papereita, joita en halua heitettävän pois. Korkeintaan voimme lahjoittaa päiväkodeille piirustuspaperiksi. Paperit ovat todella loistavaa laadultaan.Aion ottaa osan itselleni kirjoituspaperiksi. Ehkä saan joululahjaksi toivomani mustekynän, sellaisen vanhanaikaisen, jolla kirjoitan tärkeimmät kirjeeni. Olen yhä vielä vanhanaikaisten kirjeiden kannalla. Rakastan paperin tuoksua, kynää, joka rapisee paperilla ja sitä, että vastaanottaja ilahtuu kirjeen avatessaan.

Sauna! Istun jo nyt kotisaunan lauteilla - ajatuksissani. Nautin pehmeistä löylyistä ja lepään välillä uudessa Wellnesshuoneessa, jossa soi taustalla hiljainen musiikki. Anteeksi isoisä, mutta vanha puuovi Wellneshuoneen ja talvipuutarhan väliltä saa väistyä. Haluan katsella puutarhaa, kun lepäilen pehmeän peitteen alla wellness-huoneessa saunan jälkeen....


 Tällaisen suihkun - ja varsinkin tuo kivisen lattian - haluan suihkuuni. Valitettavasti tuo mies ei kuulu pakettiin!!

En tässä saunanetsintäprojektissani en ole ehtinyt pahemmin ommella, mutta tässä muutamia kuvia uusista avaimenperistä, joita teen suomalaiselle seurakunnalle. Ne ovat kuin Kölnin tuomiokirkko, kissan muodossa.
Sain aivan fantastisia kankaita Suomesta - kiitokset!!! niistä olen suunnittelemassa uusia pussukoita, laukkuja tai jotain muuta. Ajatuksissani en ole vielä päätynyt oikeaan tuotteeseen.


Kölnin kissat!

Uusi vauvanpeitto tulossa. Olen päässyt puoliväliin työssäni.


Talvipuutarhan lapsenkakanvihreä tenniskentän matto revitään pois ja tilalle tulee 30 x 60 cm suuruiset klinkkerilaatat. Kaikkien tilojen lattiat laatoitetaan samalla laatalla. Tilat saavat yhtenäisen ilmeen ja rauhoittuvat. Katsotaan mikä on lopputulos. Pankkitilin tuloksen tiedämme jo. Se on miinusta, kun kaikki on valmista!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Naisellinen olo - näkyy kasseissakin!

 Joskus on sellainen naisellinen olo, että kaikki väritkin tuntuvat pulpahtavan vain pehmeinä, ruusuisina ja pastillisävyisinä. Eilen ja tänään on ollut sellainen päivä. Onneksi meille naisille sallitaan tällainen "naisellisuus" aivan luonnonmukaisena ilmiönä.

Ja vaikka pidän yksinkertaisista, selkeistä linjoista ja ruskeansävyistä, kaivoin pöydälläni olevasta tilkkukasasta kaikki pehmeät sävyt ja ompelin ne yhteen. Samalla sain tilkkukasaa pienemmäksi.

Raivasin myös kaikki pikkutilkut silityslaudalle ja pitkin pöytiä, sillä jotenkin pienen pieniä tilkun rääppeitä on kertynyt enkä koskaan heitä niitä roskiin, ellei niiden yhteen ompeluun mene enemmän lankaa ja aikaa kuin syntyisi tulosta. Nyt olen lajitellut kaikki pikkupalat värien mukaan ja tuossa vieressäni on läjä keltaisia ja vihreitä kankaanrääpäleitä, joista on tulossa seuraava kassini.

Nyt kuitenkin leikkaan uudelle vauvalle peiton kappaleet. Iidan nukkekin odottaa uusia vaatteita ja se on seuraava projektini.

 Laukun "takapuoli" tai etupuoli, miten vain laukkua tahtoo pitää. Tässä laukussa ei ole avaimenrenksua. On vähän sellainen kevytmielinen laukku, kevytmielisille asioille.
Kävin Bensbergissä kangaskaupassa. En voinut olla ostamatta 30 cm näitä pöllökankaita. Tuli mieleen MTV Suomen televisiosta, silloin, kun pöllö oli Mainostelevision tunnuksena. En tiedä onko se vieläkin. Kangas on kuitenkin niin hauska, että ostin sitä kahtena eri kokona ja teen joko kasseja tai Iidalle jotain hauskaa.

Kävin työvoimatoimistossa taas aamulla. Sain paperiläjän täytettäväkseni ja yksi läjä piti viedä sairaskassaan ja he lähettävät sen minulle ja minä lähetän sen taas työvoimatoimistoon. Jotenkin koko aamupäivä meni ajaessa pitkin kaupunkia. Enkä poikennut muualle kuin tuonne kangaskauppaan ns. sivuluisun, kun ajoin joka tapauksessa sen ohi..Pöllöt huusivat niin kovaa, etten voinut olla pysähtymättä!

Jatkan siis ompeluksia niin kauan, kun minulla on vielä aikaa. Eihän sitä tiedä jos vaikka ensi viikolla saisin jo kokopäivätyön...mahtaakohan tämä olla toiveajattelua ja -pelottelua?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

RETKI BELGIAAN

 Kerrostalo Spa`n keskustassa. Kaikilla taloilla on nimet: Julie´s Home, Les Viollets etc. Myös kerrostaloissa oli nimet. Se tekee taloista persoonallisempia kuin pelkät numerot seinässä.



Tässä talossa olivat verhot ja ikkunakoristeet varmastikin yhtä vanhoja kuin talokin.
Minusta ei tule puutarhuria. Hyvä, kun pääsin tänä aamuna sängystä ylös. Eilen lyhensimme puita ja pensaita ja harvensimme kukkamaata, istutin uusia tulppaanilajikkeita ja Hollannista viime viikonloppuna tuotuja merkillisiä kukkia, jotka muistuttavat vanhanajan karttakeppiä, sellainen nupula pitkän varren päässä. Kyljet ovat kipeinä, jalkoihin sattuu, kun kyykistelin monta tuntia rikkaruohoja kitkemässä.Korkkiruuvipuu näyttää melko kaljulta, kun kaikki kauniit korkkiruuvit on katkaistu. Laitoin katkaistut oksat grillikatokseen odottamaan, että lehdet tippuvat itsestään. On melkoinen työ kiskoa tuoreita lehtiä ja urpuja oksistoista. Teen niistä jouluksi kransseja.Riippakoivusta katkoin pitkät oksat ja niistä tein eilen kransseja odottamaan valkoisia kangastähtiä, jotka liimaan kransseihin. Niistä tulee ovikoristeita.

Tänään, sunnuntaina ajoimme Belgian Spa`han. Se on noin kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä.On upea syksyinen päivä. Aurinko paistaa täysin siniseltä taivaalta ilman pienintäkään pilven haituvaa. Lämmintä ei enää ole kuin 15 astetta, mutta auringossa seisoessa tuli miltei hiki pintaan.Katukahvilat olivat aivan täynnä niin Kölnissä kuin Spa`ssakin.

Spa on vanha belgialainen kylpyläkaupunki. Sieltä "spa"-nimitys on tullut eikä niin kuin on epäilty, lyhennyksenä latinalaisesta sanasta "Sanus Per Aquam" (Terveyttä vedestä). Englantilaiset turistit vierailivat Spa-kaupungissa jo 1600-1700-luvulla ja kaupunki oli kuuluisa terveysvesistään ja kylpylöistään. Casanovakin kävi siellä näyttäytymässä. Spa sai kaupunkioikeudet jo 1594.

Kaupungin yläpuolella on uusi kylpylä, josta aukeaa upea näkymä alas laaksoon. Kylpylään pääsee joko autolla tai panoramajunalla. Heti kylpylän takaa alkaa hienostohuvilat, joista on aivan uskomaton näköala laaksoon. Kiersimme autolla kapeita teitä huviloiden keskellä. Talot ovat uskomattomia nähtävyyksiä. Rakennustyyli on täysin erilainen kuin Saksassa. Talot ovat useimmiten  rakennettu luonnonkivestä. Toiset taas tuovat mieleen Yhdysvaltojen itärannikon rakennustyylin. Valkoisia kaksikerroksisia puutaloja, joiden etupihat ovat kaunista nurmikenttää ja talojen etuovia reunustavat pylväiköt. Mukana oli myös yksi todella moderni, pohjoismaiseen tyyliin rakennettu talo, joka ei vielä ollut täysin valmis.Tontit olivat niin isoja, että sinne mahtui tenniskentät ja takapihoilla, katseilta piilossa oli varmaankin puutarhamajoja ja loistavia istutuksia.

Erittäin moderni talo vanhojen huviloiden keskellä.

Talo piiloutuu kauniisti puiden taakse eikä ole niin pieni ja vaatimaton kuin kuvasta saattaa päätellä. Rakennus jatkui takapuolella vielä toisella samanlaisella osalla.

Portti oli niin kaukana talosta, ettei rakennusta itseään oikein tahtonut erottaa metsän siimeksessä.                    
Kotimatkalla vastaan tuli lauma kilipukkeja paimenkoirien kanssa. Olen nähnyt lammaslaumoja vaeltamassa Bergisch Gladbachista Kölniin Reinin varrelle lyhentämään ruohikkoa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun vastaan tuli lauma kilipukkeja. Guido sanoi, että ne ovat FC-Kölnin maskotteja. Kölnin jalkapalloklubin maskottina on nimittäin kilipukki.
siististi toisella puolella tietä kulkivat kilipukit koirien ohjaamana.

Lauma kulki tasaiseen tahtiin vilkaisemattakaan autoihin.












Nyt olemme kotona. Päivä muuttuu illaksi, mutta aurinko paistaa yhä siniseltä taivaalta. Luin päivänlehden ja huomasin, että mukana oli sentään muutama iloinen uutinenkin. Hans-Dietrich Genscher allekirjoitti vuonna 1990 Moskovassa sopimuksen, joka johti Saksojen yhdistymiseen. Kun hänen taloonsa Bonnissa murtauduttiin, varkaiden mukaan lähti myös  5 kynää, joilla on allekirjoitettu erilaisia  perustamissopimuksia. Mitä vaimon koruista ja aidoista matoista, mutta kynät olivat kadonneet. Ex-ulkoministeri kertoi, että hänellä oli kotonaan kaksi kirjekuorta, joissa toisessa luki 2+4 (sillä nimellä tunnettiin tuo sopimus) ja toisessa luki "Maastricht". Varkaat olivat avanneet molemmat kirjekuoret ja ottivat mukaansa kynän, joka oli Maastricht-kirjekuoressa. Sillä ex-ulkoministeri oli allekirjoittanut EU:n perustamiskirjan. Päivämäärä on kaiverrettu kynään, jota varkaat luulivat kalliimpiarvoiseksi kuin 2+4 Sopimuksen kynää. Muutama viikko sitten Mannheimin Poliisi sai kynät takaisin - tuntemattomalta lähettäjältä. Kenties palautukseen oli vaikuttanut Genscherin lehdistölle antama lausunto: " Kynät ovat minulle rakkaita ja osa minun poliittista elämääni". Vaimon koruista hän ei maininnut mitään.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

SAIN TERVEEN PAPERIT! - ICH BIN GESUND!


Es ist kein Wunder passiert aber mein Hausarzt hat mich als Gesund eingestuft! Ich fühle mich wohl obwohl ich immer noch auf der Liste bin. Es ist komisch wie schnell man die Schmerzen vergisst. Der Mensch vergisst sehr schnell wie schlimm es vor Paar Monaten ihm ging. Die Erinnerung ist eine merkwürdige Sache. Wenn ich Italienisch lerne, muss ich die Wörter stunden lang pauken und trotzdem kann ich nur ein paar Wörter im Kopf behalten. Die Badezimmer Wände sind voll Vokabel Merkzettel und das hilft mir wenig! Andereseits ist es schön, wenn man so schnell vergessen kann, z.B. den Schmerz. Jetzt konzentriere ich mich nur auf die Zukunft.

Mitään ihmeparanemista ei ole tapahtunut. Listalla olo jatkuu, vaikka mieluiten poistuisin sieltäkin. Olo tuntuu hyvältä. Terveeltä. Kivut ovat unohtuneet. Ihmisellä on onneksi kyky unohtaa. Muisti on merkillinen asia. Kun luen italian sanoja, tuntuu, että ne eivät painu millään aivoihini, ja toivoisin omaavani paremman muistin, ettei tarvitse liimata italian verbejä pitkin vessan seiniä. Toisaalta muistamattomuus on hyväksi, kun kivut ja huono olo ovat tyystin unohtuneet joka päiväisestä elämästäni. Nyt katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen enkä kovin usein edes ajattele sitä, että yhden puhelun päässä on taas vuoden sairasloma.

Ich habe das volles Programm der Impfungen erhalten. Aus unerklärichen Gründen kann ich meinen Impfpass nicht mehr finden. Kann es daran liegen, dass ich so was noch nie in Finnland bekommen habe? So habe ich jetzt einen neuen Impfpass und bin vollgeimpft.

Kävin lääkärillä tiistaina ja sain kaksi rokotetta, joita en voi enää siirron jälkeen ottaa. Minulta puuttui rokotuspassi, joten kaikki lapsenakin annetut rokotukset uusittiin. Niin polio kuin hinkuyskä ja kurkkumätä. Sairaskassa korvaa kaiken muun, paitsi ei yli 400 euroa maksavaa syöpärokotetta. Jos lääkärit Unikinikalla puoltavat tuota rokotetta, voin saada senkin sairaskassasta.

Meine Werte sind jetzt fast in Ordnung und ab 18.10 bin ich nicht mehr krankgeschrieben. So werde ich mich wieder bei den netten Damen vom Arbeitsamt zurückmelden. Ich bin mir ganz sicher, dass ich schnell einen neuen Job bekommen würde. Ich bin schon über 50, dass bedeutet, ich habe viele Erfahrungen gesammelt. Ich bin auf der Transplantationsliste und kann jederzeit angerufen werden und muss dann innerhalb von 3 Stunden im Krankenhaus sein. Danach bin ich wieder ca. 1 Jahr krank. Mit diesen Voraussetzungen würde jeder Arbeitgeber mich mit Kusshand sofort einstellen.  Guido hat mir gesagt, dass er würde mich sofort einstellen. Ich weiss, dass da ist jemand andere, der mich auch sofot einstellen nehmen würde.

Kaikki arvot ovat kunnossa ja sairasloma loppuu 18.10, jolloin menen ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Pitäisi kai sanoa siellä, että en nyt oikein ehdi töihin, kun on tätä tekemistä täällä kotona niin runsaasti. Kasseja, kasseja, kirjavia, isoja, pieniä, pyöreitä, neliskulmaisia. Kaikenlaisia kasseja. Olen rakentanut liukuhihnatyöskentelyn ruokailuhuoneen ja yläkerran työhuoneen välille. Muuten istuisin koko päivän vain koneen ääressä enkä liikkuisi. Nyt pitää juosta alakertaan silittämään ja yläkerrassa ompelen. Ylhäällä soi Iskelmäradio ja alakerrassa italialainen radio. TÄnä iltana on Pilates ja huomenna italia. Täytyy sanoa rehellisesti, että nautin tästä kotona olostani. 18 vuotta sitten, kun tulin Saksaan, hinkusin töihin ja sain useampiakin työtarjouksia. Nyt hinkuan takaisin kotiin ja ompelusteni pariin. Asiat kääntyvät joskus päälaelleen. Ajatukset muuttuvat, tärkeysjärjestys asioille muuttuu ja minäkin muutun siinä sivussa. Korkeat tavoitteet ovat laskeutuneet pari askelmaa alaspäin, tulotason myötä. Mitä siitä jos tulotaso laskee. Äiti sanoi aina, että eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot! Nyt yritän elää sen opin myötä.

Viikonloppu meni Hollannissa. Sateessa. Istuimme sisällä ja juorusimme. Vietimme suomalais-hollantilais-saksalaisen makoilu-löhöily-ruokailu-viikonlopun. Marjukan ja Edwinin luona saa syödä! Kotitekoista omasta puutarhasta. Matkaevääksi sain muhkean kurpitsan ja nyt etsin vimmatusti viimevuoden Pumpkin Pie-reseptiäni. Monimutkainen, mutta hyvä!

Marjukka pakkasi taas tapansa mukaan puolet omaisuudestaan meille mukaan. Sain Ikean kankaita parisenkymmentä metriä, koristeita, joita hän on ostanut aina tuplaten ja jostain kaappien kätköistä ilmestyi vanha nahkahame, jonka hän oli teettänyt Kittilän suutarilla vanhasta takistaan. Istui kuin nakutettu.

Joulu alkaa olla jo ovella. Ainakin hollantilaisten ovilla. Puutarhakeskus rönsyili vilkkuvia ja välkkyviä kuusia, koristeita, jotka olivat kuin karamellipapereita räikeimpään amerikkalaiseen malliin. Vaaleanpunaisia "ensimmäinen jouluni" palloja, joita en ainakaan minä ripustaisi en kuuseeni enkä lastenhuoneeseen. Saisin vatsavaivoja jo pelkästä pallon olemassaolosta. Viimevuonna koristeet olivat jotenkin tyylikkäämpiä. TÄnä vuonna on kai muotia pistää punaista, pinkkiä, kultaa ja hopeaa killumaan ja välkkymään. Tosin joukosta löytyi myös muutamia oikein kauniitakin koristeita. Emmehän me muuten olisi mitään ostaneet!!

Minulla on tänä vuonna kuusessa äidiltä saadut vanhat kuusenkoristeet. Juuri ne, jotka meillä oli kuusessa, kun olin pieni. Odotan innolla jouluvalmisteluja. Meillä on muutamia perinteisiä joululiinoja ja joulukoristeita, jotka laitamme aina samoille paikoille ja kun koulu-mummin tekemä joululiina on seinällä, alkaa minun mielessäni joulu.

Olen ommellut taas. Muutamia tilaustöitä olen saanut valmiiksi ja tänään  leikkasin 10 laukkua, joita olen tässä italiaa kuunnellesani ommellut. Friedhelm päätti asettua yläkerran sänkyyn, kun ravaaminen kahden kerroksen välillä kävi liian rasittavaksi. Kun olin menossa alas, se tuli ylös ja kun juoksin portaita ylös kasa kankaita käsivarsillani, seisoi Friedhelm taas portaiden päässä ihmettelemässä mihin suuntaan tässä nyt sitten pitäisi loppujen lopuksi mennä. Se päätyi Mikaelin sänkyyn, kun tietää, että joskus ilmestyn kuitenkin ompelukoneen äärelle.
"kirjalaukku". Kankaan sain Riitalta. Tähän laukkuun tein vetoketjun, jonka ompelin suoraan kassiin, ilman erillistä lämpärettä, jonka ompelun olen oppinut ompeluopinto-ohjaajaltani Tilkunviilaajista.

Kännykkätasku. Kassin kantohihnat on tehty kahdesta erivärisestä kankaasta, kun tuota kirjakangasta ei enää ollut.  
Avaimenperiä, joissa pienet kissat kuin Kölnin Tuomiokirkon tornit.

Iidan villapusero, joka alunperin oli tarkoitettu Annalle, mutta nyt se taitaa olla liian pieni Annalle. Vasemmassa hihassa näkyy langanvaihto, kun loppuunmyydyt langat loppuivat kesken ja piti löytää jotain vastaavaa.

Ämpärilaukku pojalle.

Huolella suunniteltu on puoleksi tehty. Ellei sanonta pitäisi paikkaansa, en varmaan vieläkään olisi saanut valmiiksi villapuseroa, jonka tekemisen aloitin, kun Anna oli 4 vuotias. Villapusero on valmis ja sen saa Iida! Ehkä sen joskus saa Annan lapsi. Jossain vaiheessa villapuseron teko tyssäsi, kun langat loppuivat. Lankavarastostani löytyi jotakuinkin samantyylinen lankakerä ja lisäksi purin yhden puolivalmiin puseron, josta niinikään olivat langat loppuneet kesken teon. Olen aina ostellut loppuunmyynneistä lankoja ja sitten ne lopahtavat kesken työn ja puseroista tulee omituisen kirjavia eikä lainkaan sellaisia kuin olin suunnitellut.Mutta jos kaiken tekisi niin kuin on suunnitellut, ei syntyisi sattumalta jotain aivan ihmeellistä ja uutta. Luultavasti suurin osa keksinnöistäkin on sattumalta syntyneitä. Mahtoikohan Edison suunnitella hehkulamppua. Ehkä suunnitelmissa oli led-lamppu-kynttilä ja sitten syntyikin hehkulamppu!