LAISKOTTELUA PUUTARHASSA!

Koko jengi oli tänään ulkona. Kissaa myöten. Naapuri opettaa sokeaa kissaansa Friedhelmin tavoille eli valjaat ympärille ja ulos. Tänään oli oppitunti numero 2. Kissa käveli onnellisena pitkin puutarhaa, eikä edes törmännyt puihin. On käsittämätöntä kuinka hienovaraisesti sokeakin kissa löytää tiensä perille sinne minne halua. Friedhelm seurasi parvekkeelta silmä kovana, kun naapurin uusi kissa kiipesi muurille, taiteili tolppien välissä putoamatta edes alas.Iltapäivällä Friedhelm pääsi myös ulos. Se on jo tottunut valjaisiin. Istahtaa eteeni heti, kun otan valjaat esille.Komennan sen kääntymään selälleen, että saan soljet vatsan alta kiinni. Kun se tietää olevansa valmis, se ryntää ovelle odottamaan, juoksee portaat kellarin ovelle ja odottaa minua. Autotallin kautta pihalle ja sitten pyykkinaruun kiinni. Siinä sillä on tarpeeksi pitkä reviiri kuljettavakseen. Tosi sen lempipaikka on kukkapensaassa, josta se ei lähtenyt ennen kuin Guido kantoi sen takaisin kotiin. Kukkien alla on sopivan viileää ja mullassa on mukava pyöriskellä.

Friedhelm piilossa kukkapenkissä, jonka tänä aamuna raivasin minttuniitystä takaisin kukkapenkiksi.

Muutkin kuin kissat nauttivat kesäsäästä nurmikolla...

KESÄ TULI KAHDEKSI PÄIVÄKSI!!

kaksi päivää sitten olin jo vääntämässä lämmitystä päälle. Ulkona oli syyskuun sää. Tänään taivas on pilvetön, ruohonleikurit pörräävät jokaisessa puutarhassa, naapuri on tilannut pikakuljetuksena kuorma-autollisen multaa: sateettomia päiviä on l luvattu huomiseen...minä kävin aamulla kitkemässä kukkamaan ja raivaamassa ylikasvaneet mintut. Koko kukkapenkki oli yhtä minttuniittyä. Nyt keittiössä tuoksuu minttutee. Naapurin setä päätti pitää tauon mullan levittämisessä ja istaht luumupuun varjoon. Varsin viisas teko 70-kymppiseltä, sydänsairaalta papparaiselta, joka 30 asteen helteessä levittää multaa.

Perheenäidit ovat ehtineet jo pestä ensimmäiset koneelliset pyykkiä. Kirjavat paidat ja housut ovat vallanneet puutarhat kuin Max Liebermannin taulussa. Kaikkialla liputetaan auringon ja tuulen kunniaksi. Päiväkodista kaikuu lasten kiljahdukset Vihdoinkin pääsee ulos leikkimään monen viikon sadesään jälkeen. On siinä ollut hoitajillekin tekemistä, kun keksii sisätilaleikkejä viikosta toiseen.Kaikki ovat odottaneet aurinkoa ja kesää.

Olimme sunnuntaina Königswinterissä Reinin varrella. Jotainhan meidän sentään piti Lumille näyttää ympäristöstä, kun hän on ollut jo lähes 3 viikkoa meillä ja nähnyt yläkerran ja alakerran ja kantanut minulle juotavaa, syötävää ja huolehtinut, etten rehki liikaa. Lumi on sisarentytär Raumalta. Ihana 17-vuotias kaunotar, joka huolehtii täti-parasta. Nyt on olo parantunut ja jaksoin lähteä automatkalle. Kuin turistit ikään, tutustuimme meren alaiseen elämään(tosin se on aika kaukana Reinistä), Sea Life Centeriin ja joimme tosi kallista vettä Petersbergin ravintolassa, ylhäällä vuorella, josta on uskomaton näköala Eifelin vuoristoon saakka. Silloin, kun Bonn oli vielä Saksan pääkaupunki,kaikki valtiovieraat yöpyivät Petersbergissä. Nyt se on Steigernberg-hotelliketjulle kuuluva 5-tähden hotelli.

44 kiloa jaksaa Guidokin kantaa polvellaan!

Tänään on hyvä päivä ja tänään lähden ostamaan parvekkeelle muutamia kukkia. On aika saada hiukan silmäniloa siinä toivossa, että kesä ei ole vielä kokonaan mennyt.

JUHANNUS! MIDSOMMER!

HYVÄÄ JUHANNUSTA täältä missä juhannusta ei vietetä. Ei Suomenlipun nostoa lipputankoon, ei grillikatoksessa värisemistä paksuissa villapaidoissa sateen piiskatessa makkarat märiksi pötköiksi, eikä lämmintä rantasaunaa. MUTTA meillä on miltei suomalainen metsämaisema, lehmät laitumella ja yhtä harmaa sadesää kuin lähes koko Suomessa. Vasta maanantaista lähtien on luvassa yli 30 asteen helteitä pariksi päiväksi.

Saaleer Mühle, Bergisch Gladbach

Maisema muistuttaa erehdyttävästi suomalaista järvimaisemaa, mutta on Bergisch Gladbachista, Refrathista, jossa sijaitsee myös Saksan ellei Euroopan kaunein kylpylä; Mediterana. Kylpylän ravintolasta voi ihailla tätä maisemaa. Ei yhtään hullumpi näkymä. Moni suomalainen ottaisi tämä mökkimaisemakseen.

Maisema, joka avautuu miltei kotioveltamme. Lehmät ja lampaat laiduntavat pelloilla, joita näkyy silmänkantamattomiin. Kun nousee niityn korkeimmalle kohdalle, näkee miltei Kölniin.

joka 10. potilas kuolee...

Eilen oli keskustelu sairaalassa kahden lääkärin kanssa. Pienten epäselvyyksien takia tätä keskustelua oli siirretty kolmella viikolla. Periaatteessa se olisi pitänyt tapahtua sairaalasta lähtöpäivänä, mutta ajanvaraus jäi osastolla muiden kiireiden takia tekemättä.Olimme jo 10:30 paikalla, lääkäri otti vastaan klo 14.00 ja kotona olimme 17:00. Se oli yhden työpäivän mittainen jutustelu.Olo oli kuin pellavankorrella louskutuksen jälkeen. Asiat ovat saanet oikeat mittasuhteet, mutta ennen kuin tunnemaailma ja järki toimivat yhdessä....siihen menee aikaa.

Olin tehnyt listan kysymyksiä etten unohda mitään tärkeää. Lääkäri kävi läpi sairaalassa tehdyt tutkimukset ja totesi, että minähän olen jo siirtolistalla. Kysyin missä kohtaa listaa olen, kauanko kestää ennen kuin saan uuden maksan.
"onko teillä keltaisuutta?" - " Ei"
"onko teillä munuaisten toimintavajavuutta?" - "Ei"
"onko teillä nestettä vatsassa?" - "ei tietääkseni, miten se ilmenee?"
"Vatsa paisuu palloksi"  - "Ei ole vettä vatsassa"
"hmm, te ette kyllä sitten saa minkäänlaisia exrapisteitä"
"jaa, voisiko niitä jostain taikoa. Viime viikolla oli kamalia kipuja!"
Kivut eivät kuulemma auttaneet.Vain keltaisuus, munuaisten vajaatoiminta ja pallovatsa olisivat antaneet minulle lisäpisteitä. Nyt olen pistesijalla 8. Pisteytys lähtee 6 ja päättyy 40, mikä tarkoittaa, että 40 pisteellä olisin matkalla taivaaseen, 15 pisteestä ylöspäin on hyvät mahdollisuudet saada vuoden sisällä uusi maksa, mutta näillä vaivaisilla 8 pisteessä odottelen kaksi vuotta. Ei siis mahdollisuuksi nopeaan muutokseen, mutta lääkäri lohdutteli, että kyllä niitä vikoja vielä ilmenee.

Väänsin itkua jo sairaalan kahvilassa. Illalla itkeskelin yksikseni peiton alla. Tiedän, että lääkäreiden on kerrottava totuus kaikesta mitä mahdollisesti voi tapahtua. Saman litanian kuulin jokaiseen kokeeseen mennessä: "voi olla, että saatte äkillisen sisäisen verenvuodon, kun kamera työnnetään sisuskaluihin, kenties allerginen kohtaus yllättää, kenties heräätte nukutuksesta kesken kaiken...." Allekirjoitin aina kaikki paperit ennenkuin lääkärit ehtivät luetella litaniansa loppuun.

Toisaalta on hyvä tietää missä mennään. Pahinta on epätietoisuus. Näin voin varautua kahteen vaihtoehtoon: pahimpaan ja parhaimpaan. Olen päättänyt keskittyä parhaimpaan. Päätimme myös, että tulemme syyskuussa Suomeen, kuten olimme ennen sairaalaan menoani suunnitelleet. Jos ole näin hyvässä kunnossa, ei mikään estä minua matkustamasta. Ilmoitamme vain maksansiirtokeskukseen, että olen viikon poissa listalta Näillä vaivaisilla kahdeksalla pisteellä en mitenkään saa syyskuuhun mennessä minkäänlaista uutta maksaa, mutta voin nauttia metsässä samoilusta, äidin tapaamisesta, Tallinnan herkkukahviloista ja aurinkoisista syyspäivistä - jos onni on puolellamme.

kesä on kadonnut, Suomessa hyytelöhallitus, minulla ei kipuja!

On liian aikaista sanoa mitä Suomen "Hyytelöhallitus"tuo tulevaisuudessa keskivertosuomalaisille, mutta muutamat yksittäiset kansanedustajien ja valtuustojen jäsenten lausahdukset tuovat hien pintaan. Olen varma, että monet suomalaiset ajattelevat EU:n tulevan Suomelle liian kalliiksi, näin ajattelevat myös monet saksalaiset.Ihmettelemme täällä sitä, ettei Kreikka suostu säästötöimiin vaan Saksa lähettää miljoonia ja taas miljoonia täyttämään Kreikan pohjatonta raha-arkkua. Varsinkin sen jälkeen, kun lehdessä kerrottiin kreikkalaisten "unohtavan" ilmoittaa omaistensa kuolemasta ja keräävän eläkkeinä vuosittain yli 17 miljoonaa euroa....Jokaisella on lupa ajatella mitä haluaa, mutta eikö nuorten ei-kristittyjen tyttöjen tappamisen puolustaminen julkisesti lehtien palstoilla ole niin selvä rasismin lietsontaa, että siitä pitäisi jo tuomita Suomen lakien mukaan? Juuri tällaiset mielipiteen ilmaukset ovat nostaneet entisen itä-Saksan alueella natsi-mielisten nuorten taisteluhenkeä ja keppien, kivien, veitsien ja aseiden avulla ollaan vähentämässä ulkomaalaisten osuutta. Tähänkö Suomi haluaa mennä mukaan??? Olen varma, että monet näistä perussuomalaisia äänestäneistä sanovat, etteivät he periaatteessa ole ulkomaalaisia vastaan, mutta siellä pienessä suloisessa Suomessa ei yksinkertaisesti aavisteta kuinka nopeasti todelliset  tuo-ei-ole-suomalaisennököinen-vastustajat ottavat oikeuden omaan käteensä ja näyttävät kuinka kaikki ei-sinisilmäiset-vaaleahiuksiset-mukiloidaan sairaalakuntoon ellei suoraan arkkuun. Mitä jos kaikki ruskeatukkaiset suomalaiset saisivat porttikiellon kapakkaan? Tai kaikki alle 180 cm eivät pääsisi busseihin? Tai vasenkätisiltä kiellettäisi auton osto? Kuinka monta suomalaista jäisi ilman autoa....

Meillä on kesässä tauko. Sinä päivänä, kun palasin sairaalasta kotiin, alkoi lämpötilan lasku. Ensiviikolla menen uudelleen sairaalaan ja lämpötilan on luvattu nousevan hellelukemiin. Muutamaksi päiväksi. Onhan se tietenkin mukavampi katsella sairaalan ikkunasta sinistä taivasta kuin harmaata vesisadetta.

Minulla ei ole ollut kolmeen päivään kipuja, kuume on laskenut, samoin paino. En käsitä miksi en liho. Syön joka aamu 2 palaa leipää tai sämpylän juustolla, yhden jugurtin myslin tai murojen kanssa ja kupin teetä. Päivällä syön spagettia jauhelihakastikkeella (en salaattia yhä voimistuvan EHEC-vaaran vuoksi), iltapäivällä kermakakku tai suklaakääretorttupala - tai kaksi, iltaruaksi on kanaa, tai kalkkunaa kermakastikkeessa. Tätä ruokavaliota on jatkunut 2,5 viikkoa, paino on noussut 1 kilo 300 grammaa siitä kun tulin sairaalasta eli painan nyt 43,6 kiloa. Lisäksi syön ns. astronautin ruokaa kaksi kertaa päivässä. Se on pulloon pakattua tehopöperöä, jossa on kaikki mahdolliset ravinteet, joita elimistöni tarvitsee. Suklaa, mansikka, vanilja, vadelma...makuja löytyy. Jos jollain on hyviä lihotusohjeita, otan kaikki kiitollisina vastaan.


Kävin kotilääkärini vastaanotolla viime viikolla. Tämä on uusi lääkäri entinen jäi eläkkeelle ja hänen seuraajalleen en halunnut mennä, kun siellä ei oikein saatu mitään aikaiseksi ja vastaanottovirkailija ei suostunut antamaan ultaäänikuvaukseen aikaa, vaikka lääkärillä olisikin ollut aikaa...Ehkä vastaanottoapulaisella ei sattunut olemaan aikaa kirjoittaa aikaa ylös..Etsin aikani uutta kotilääkäriä, kunnes löysin erittäin arvostetun ja paljon kehutun sisätautilääkärin, jonka luona kävin esittäytymässä viime viikolla. Tulin melko sekavassa mielentilassa takaisin. Hänen mielestään maksansiirtoon ei ole tässä vaiheessa aihetta, koska näytteiden ja testien mukaan maksani toimii oikein hyvin ja sitä paitsi hän kehottaisi miettämään ylipäätään maksansiirtoa, koska hänen potilaansa, jolla myös oli tämä harvinainen polykystinen maksatauti, joutui maksansiirtoon ja katuu sitä nyt kovasti erilaisten voimakkaiden lääkeaineiden sivuvaikutusten vuoksi. Lisäksi hän huomautti, etä kai minä olen tietoinen siitä, että siirron jälken olen aina sidottu lääkkeisiin, jotka voivat aiheuttaa syöpää, erilaisia tulehduksia kehossani, jatkuvia kipuja eikä kehoni sittenkään hyväksy uutta maksaa vaan sekin täytyy poistaa. Mitäs sitten? - kovin suuria vaihtoehtoja minulle ei todellakaan jää, sillä jos elimistöni ei huoli uutta maksaa, ei vanhaakaan voida tökätä takaisin paikalleen kuin jotain legopalikkaa. On aika helppo kuvitella miten pitkään ihminen elää ilman maksaa?  Hänen mielestään minun pitäisi odottaa vielä pari kolme vuotta, ehkä kauemminkin ennenkuin ryhdyn maksansiirtoon. Kysyin mitä vaihtoehtoja minulla on ja hän sanoi, että maksansiirto myöhemmällä iällä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että 4 asiantuntijaa maksansiirtoon erikoistuneessa sairaalassa tietävät aika tarkkaan onko minun maksani siinä kunnossa että se kestäisi vielä vuosien odotuksen. Professor Paul sanoi hyvin selvästi, ettei aikaa ole enää vuotta kauemmin. No, jos vaikka odottelisin 5 vuotta...

Olen ollut viimeiset 4 päivää aika mietteliäs. Guido yrittää lohduttaa, nostaa mielialaa ja kehottaa uskomaan sairaalan erikoislääkäreihin. Pitäisiköhän käydä jonkun shamaanin luona vielä hakemassa kolmas mielipide?
On kamalaa, kun pitää itse päättää siitä mitä omalle elämälle tapahtuu.En ole asiantuntija ja pelkään leikkaukset jälkiseurauksia vaikka monet maksansiirtopotilaat elävät siirron jälkeen täysin tervettä elämää. Mietin usein mitä tapahtuu ensi vuonna tähän aikaan? onko minua edes olemassa? Guido sanoo, etten saa päästää sellaisia ajatuksia edes hetkeksikään mieleeni. Siellä ne kuitenkin kykkivät ja odottavat sopivaa tilaisuutta musertaa optimistiset hetket. Pahinta ovat ystävällisiksi tarkoitetut lausahdukset: "Voi kauheaa, mitä sinule nyt tapahtuu?"   tai -"sinun pitää syödä enemmän" .  Tiedän, että kaikki tarkoittavat hyvää,kun näkevät minun luu-nahka olemukseni, mutta kun en liho (syön nytkin maksikkajugurttia tätä kirjoittaessani) ja käsivarret ovat kuin tikut, jalat eivät jaksa kantaa 400 metriä pitempiä matkoja ja pergamentti-iho on kaikkea muuta kuin silkkinen ja kimmoisa.

  Olen varma, että ensi vuonna tähän aikaan istun Puumalassa hiekkarannalla ja ihailen auringonlaskua kauniissa kesäillassa ja minulla on loistava olo, kun uudessa maksassani ei ole näitä pölysiä kystiä!!! Siihen luotan.

JOTAIN HULLUNKURISTA TÄSSÄKIN

Oli ilta ja olin menossa nukkumaan. Kuten normaalia, asetuin pituusasentoon sänkyyn. Juu, olo oli ihan hyvä, nukahdin hetkeksi. Puuh, ilma tuntui loppuvan ja rintaa painoi ja hengitys oli aina vain vaikeampaa. Olin jo varma, että nyt loppui kaikki tähän. Huutelin Guidoa. Ei miestä missään. Ajattelin, että nyt se on jo jättänyt minut oman onneni nojaan.Pääsin ylös sängystä, kiersin taloa ja huhuilin. Ei ääntäkään. Onneksi kännykät on keksitty ja ne toimivat. Guido istui yläkerran parvekkeella ja mietti. Joskus hänkin kaipaa omaa rauhaa. Ei ole yksinkertaista, kun koko ajan pitää olla tuomassa vettä vaimolle, korjaamassa asentoa sängyssä, auttamassa vessaan ja lajittelemassa lääkkeitä tai muistuttamassa vain, että juon tarpeeksi.

Guido tuli alakertaan, kun sanoin, etten saa kunnolla henkeä. Nostimme sängyn päätyosan ylös - ei apua. Kasasimme tyynyjä ja istuin kuin Budha ilman lotuskukkaa. Pystyykö istuma-asennossa nukkumaan koko yön? Ainakaan minulla ei ollut kipuja eikä hengitysvaikeuksia! Nukkuminen oli sivuseikka. Siis päätyosa taas alas, tyynyvuori selän taakse ja käsien alle uusi kasa tyynyjä. Nojasin tyynyvuoreen ja olo oli taivaallinen: ei hengitysvaikeuksia. Selässä alkoi tuntua kipua, kun pää painui aina vain syvemmälle tyynyjen keskelle. Ei siis sekään asento onnistunut. Siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa koko touhu, vaikka olin jo niin väsynyt, että silmät lupsuivat kiinni.

Guido sanoi, että ensimmäiseksi aamulla soitamme sairaalaan. Jos nyt vielä tulee sydänkipuja kaiken lisäksi.

Vedin jalat koukkuun - vatsassa murisi. WAU, minulla ei ollutkaan sydänkohtausta vaan ilmaa vatsassa! Mikä helpotus. Nyt oli vain saatava ilma ulos. Juuri sillä hetkellä Friedhelmiltä pääsi kovaääninen paukku. Purskahdimme molemmat Guidon kanssa nauramaan. Hytkyin niin, että vatsaan sattui.Kävelin ympäri taloa toivoen, että jotain tapahtuisi. Mansikat aiheuttavat ilmavaivoja. Olin syönyt koko päivän mansikoita - ei ihme, että vatsa puhkui kuin vanha höyrykone.Painuin takaisin sänkyyn ja yritimme uudelleen tyynyjä, selkänojaa, ilman tyynyjä. Tuntui kuin olisin ollut 9 kuukaudella raskaana. Guido sanoi, että juu, kyllä hän muistaa hyvin ne ajat...hah ha, hän vietti siihen aikaan 16vuotiaan huoletonta elämää, kun minä tuskailin ison mahani kanssa. Lojuimme sängyllä ja kikatimme molemmat. Muuta ei enä voinut tehdä. Ilma ei tullut ulos, kissa puksutteli vieressä ja minä yritin parhaani - ilman tulosta. Olin aivan poikki, makasin poikittain sängyllä, tyynykasa selän takana ja pinnistelin kaikki voimani. Miten voi ilma aiheuttaa niin mielettömiä kipuja???Jäin makaamaan paikalleni toivoen ihmettä, Guido lähti pois, kun en jaksanut enää nauraa.Yhtäkkiä kiskasin tyynyt pois, asetuin aivan varovasti vasemmalle kyljylleni (suurimmat kystat ovat oikealla puolella, enkä siksi voi maata sillä puolella) ja makasin hiljaa paikallani odottaen: EI KIPUJA, EI HENGITYSVAIKEUKSIA! WAU. En uskaltanut liikahtaa milliäkään. Guido tuli makuuhuoneeseen, kun yhtäkkiä kaikki oli hiljaista. Ehkä hän kuvitteli, etten enää hengittänyt...Hän taputti minua hellästi olemattoman takapuoleni päälle. - älä koske!En saa liikahtaa milliäkään!  Makasin miltei hengittämättä, Guido istui liikkumatta ja odotti. Ei mitään. Yhtäkkiä pystyin nukkumaan kyljelläni. Heräsin vasta yöllä kahden aikaan, kun oli tehtävä pakollinen retki vessaan.Asetuin kylkiasentoon varoen kuin olisin pelännyt talloa kukkia allani. Yö päättyi hyvin; ei kipuja eikä ilmaa vatsassa.

Miten yksinkertaista ja ihanaa, kun löytää asennon, jossa voi nukkua kivuitta - ja kun tajuaa, ettei sydänkohtaus olekaan muuta kuin ilmaa vatsassa!

Päivä kerrallaan

Pidän kuumepäiväkirjaa.Kirjoitan joka aamu verenpaineen, mahdolliset voitetut sadat grammat (tänä aamuna paino oli 43,3 kg), aamu- ja iltalämmön. Jos jotain poikkeavaa tapahtuu, on helpompi iskeä lääkärille kirja käteen  kuin ruveta selittämään milloin lämpö on ruvennut nousemaan tai paino roimasti putoamaan. Samalla se on itsellenikin eräänlainen kontrolli ja toisaalta positiivinen yllätys, kun huomaan, että paino on noussut. Syön hyvin ja onneksi ruokahalu on palannut, vaikka kystat painavatkin vatsalaukkua ja välillä tuntuu, ettei vatsaan mahdu mitään. Päivä kerrallaan tilanne kuitenkin paranee.
Tänään lähden taas appivanhempien luokse "hoitoon". Eilen kävelin portaita, kiertelin puutarhassa  ja loikoilin parvekkeella varjossa. Huomenna tulee sisareni tytär kolmeksi viikoksi tänne. Taidamme lähteä Kölniin ostoksille, kokata ruokaa, paistaa kakkuja ja.....ehkä ensi vuonna! Tällä kertaa otan vierailun aivan rennosti enkä tee mitään erikoista. Lumi kuulemma paistaa loistavia kakkuja, joten aloitan tänään listan tekemisen mitä haluaisin.

EHEC on vieläkin kysymysmerkin alla. Saksan kriisimanagement on melko sotkuista touhua.Jokainen instanssi ilmoitaa päivittäin omat tietonsa, milloin kurkut ovat kiellettyjä. milloin tomatit ja viimeksi idut. Nyt todettiin, ettei iduissa sitenkään ole mitään, mutta kurkkuja ja tomaatteja ja salaattia ei saa syödä. Kohta ei kukaan tiedä mitä tässä saa syödä ja mitä ei.

Minä syön tänään perunamuussia ja lihapataa.

Loistavaa päivänjatkoa ja hyvää ruokahalua.

ENSIMMÄINEN GRILLIJUHLA

WAU MIKÄ SÄÄ! Mittari näytti aamuvarhaisella 26 astetta ja siitä se nousi miltei tunneittain ja lopputulos oli 31 astettta. Guido puski hikeä kuin olisi tehnyt töitä heinäpellolla koko päivän. Minä nautin varjossa loikoillen. Kuin olisin ollut jossain etelämerellä, aaltojen lauhkeat liikkeet rantaan vain puuttuivat.
Olimme ensin appivanhempieni luona parsaa syömässä. Parsakausi jatkuu vielä kesäkuun puoleen väliin. Kesän kuivuuden ja kuumuuden takia parsa on kasvanut nopeammin ja kausi loppuu aikaisemmin kuin tavallisesti. Parsanpoimijoita etsitään itä-Euroopasta, kun saksalaiset eivät suostu kyykkimään 6 euron tuntipalkalla parsapellolla.Työttömyyskään ei aja työnhakuun.

Pomoni oli kutsunut meidät grillaamaan. Tämän kesän ensimmäinen grillijuhla minulle.Söin hyvin, naurin auringosta, keskusteluista ja siitä, että ympärillä oli ystäviä, joiden kanssa oli mukava ja turvallinen olo. Iltaa kohti nousivat pilvet ja yöllä puhkesi mieletön ukkonen. Friedhelm, joka ei saa enää nukkua sängyssä (kissat kantavat bankteeria, joka on vaarallinen odottaville äideille ja heikkokuntoisille) oli takkahuoneessa omalla peitollaan. Pyysin Guidoa katsomaan missä kunnossa Friedelm on, kun se pelkää ukkosta, ilotulitusta ja kaikkea kovaäänistä pauketta. Friedhelm kyyhötti mahdollisimman kippurassa pienen pöydän alla kuin olisi siten suojassa ukkoselta. Jätimme sittenkin oven makuuhuoneseen auki, sillä en halunnut, että Friedehlm saa traumoja salamoista ja ukkosesta, kun ei pääse mihinkään karkuun. Jossain vaiheessa se oli syöksynyt sänkyyn jalkopäähän ja nukkui siinä aamuun asti. Minulla nousi yöllä kuume ja vaihdoin pari kertaa yöpaitaa ja pelkäsin joutuvani takaisin sairaalaan. Aamulla mitatessa kaikki oli taas normalilukemissa. Ei siis sairaalareissua edessä. Onneksi.

Tänään päivä valkeni hiukan usvaisena, mutta hiostavan kuumana.Pysyttelen sisällä. Puutarhanhoito saa nyt jäädä. Käyn katsomassa vain mitä mansikoilleni kuuluu.Niitä tulee tänä kesänä paljon.

Saksassa taistellaan EHEC bakteeria vastaan. Nyt aamu-uutisissa ilmoitettiin, että bakteeri olisikin lähtöisin biokaasulaitokselta eikä espanjalaisista kurkuista. Varsinaista syytä ei ole kuitenkaan vielä löytynyt, joten päivitäin Saksa odottaa uusia uutisia.

Kaunista kesää kaikille

OLEN PALANNUT KOTIIN!

5 viikkoa sairaalassa on takana. Kokeiden jälkeen lääkärit totesivat, ettei maksan kystia todellakaan voi enää poistaa, koska ne ovat niin epäonnistuneesti kiinni toisissaan ja kiinni sapessa ja minulle asennettiin eräänlainen rööri sappeen nesteiden valumista varten ja siinä yhteydessä tuli reikä, tai pieni repeämä ohutsuolen seinämään ja olin 2,5 viikkoa kovassa kuumeessa jonkun pöpön takia, en saanut syödä 5 päivään mitään, en juoda mitään, kostuttaa vain huuliani vähän ja olin tosi poikki. Mutta hoitohenkilökunta oli niin ihanaa ja huolehtivaista ja vaikeinakin hetkinä he seisoivat vieressä, pitivät kädestä ja lohduttivat joskus pelkällä olemassaolollaan. Pääsin kerran kotiin viikonlopuksi, mutta sitten nousi kuume uudellen ja odottelin taas 2,5 viikkoa, että oikea lääke löytyisi pöpön nujertamiseen. Toissapäivänä pääsin kotiin ja olen nyt maksansiirtolistalla. Kuinka kauan kestää, että uusi sopiva maksa minulle löytyy, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että kun siirto on tehty olen terve. Geneettinen sairaus ei seuraa enää uuden maksan mukana.

21.6menen uudelleen sairaalaan ja rööri vaihdetaan. Se on vähän samanlainen kuin sydänstanssi, mutta sapessa oleva rööri pitää vaihtaa vähintään 2 kk välein, koska siellä virtaa huomattavasti vähemmän verta ja bakteerien asettuminen on siten suurempi riski kuin sydänstanssissa. No toivon, että tällä kertaa kaikki sujuu ongelmitta ja pääsen parin päivän kuluttua kotiin.


Minun täytyy vielä kehua Essenin Uniklinikan henkilökuntaa, kun jatkuvasta henkilöstöpulasta huolimatta kaikki jaksoivat hymyillä, kysyä aina miten voin, mitä he voivat tehdä, että oloni olisi parempi. Jopa Herra Professori, joka kävi silloin tällöin vierailulla, tuli eräänä iltapäivänä kierroksellaan sänkyni viereen, otti kädestäni kiinni ja koko vierailun ajan seisoi vieressäni kuin antaen siten energiaa itsestään. Meillä oli kreikkalainen lääkäri, joka aina muisti laskea leikkiä tullessaan sisälle, varsinkin nyt, kun espanjalaiset kurkut olivat kiellettyjä ja hän mainosti kreetalaisia kurkkuja....Sitten oli eräs nuori lääkäriopiskelija, joka oli vuosia ollut ambulanssissa ns. notdienst eli hätätapauksissa. Hän osasi laittaa käteeni neulat tippapulloja varten niin, etten huomannut mitään, joten rupesimme kutsumaan häntä huonetoverini kanssa Dr.Med.Rep. eli kaiken lajin korjauksia lääketieteellisellä alalla! Hän kirjoitti kirjaanikin viestin: hyvää vointia. Dr.Med.Rep.! Hänestä tule vielä jonain päivänä todella hyvä lääkäri. Hänestä huokuin rauhallisuus.

Eräänä yönä vointini oli tosi kurja ja tunsin pudonneeni pohjattomalta tuntuvaan kuiluun. Seisoin lavuaarin edessä itkemässä keskellä yötä, kun yöhoitaja Jörg tuli katsomaan onko kaikki hyvin. Hän otti minua hartioista kiinni, talutti sänkyyn ja lohdutti sanomalla, että itsesälin ja surun hetket ovat täysin tavallisia ja silloin saa itkeä. Kun olin rauhoittunut, hän lähti huoneesta. Yöhoitajia oli vain yksi osastolla ja heillä oli koko yön täysi tekeminen, mutta silti heillä riitti aikaa myös henkiseen tukemiseen.


Jopa sydänkateedri-tutkimuksessa lääkäri jaksoi vitsailla, kun sanoin, etten halua nähdä enkä kuulla enkä tietää mitän koko tutkimuksesta, heittäkää huppu päähän ja tehkää työnne. Hän sanoi, että he tarvitsevat apuani. Sanoin, ettei minusta ole pahemmin auttamaan, kun pyörryn jo neulan nähdessä. Hän sanoi kollegalleen, että annetaanpa rouva Attilalle vähän Valiumia niin kaikki sujuu hyvin. Selvisin tutkimuksesta hengissä ja pystyin jopa osallistumaan lääkärin määräämällä tavalla "hengittäkää-nyt hengittämättä-hengittäkää-" projektiin. Operaation jälkeen kiitin häntä loistavasti suoritetusta toimenpiteestä ja hän sanoi: " ja muistakaa suositella meitä eteenpäin tuttavillenne!"

Nyt olen sitten kotona. Tunne on sanoinkuvaamattoman ihana. Olen syönyt hyvin, vähän, mutta usein. Guido täyttää pienimmät toiveenikin ja juioksee hakemaan suklaakakkua aina, kun tuntuu siltä, että nyt haluaisin kaloreita. Naapurini alakerrassa (hän jäi leskeksi pari kuukautta sitten, kun mies kuoli syöpään) tekee minulle päiväruuat ja syömme yhdessä aamupalat, käymme puutarhassa kävelemässä ja istumme auringossa nautimassa linnunlaulusta ja kesäsäästä. Aurinko on paistanut pilvetömältä taivaalta lähes 6 viikkoa. Maanviljelijät eivät enää tiedä mistä vettä viljalle, mutta lomailijat nauttivat todellisesta kesästä. Kuten minäkin.
Nyt tuntuu taas hyvältä, vaikka olenkin väsynyt, lihakset vielä heikossa kunnossa ja joskus on kipuja, mutta kaikki tämä tuntuu pikkuseikalta 5 viikon sairaalassa oloon.
Toivon kaikille iloista kesänalkua ja hyviä lomasäitä. Ja kiitokset kaikille, jotka muistivat minua ajatuksissaan. Olen varma, että niiden voima kantoi minua myös eteenpäin.