Spitzengardine aus alten Hochzeitslaken - Pitsiverhot kapiolakanoista

Aurinko paistoi kevättaivaalta keittiön ikkunaan. "kamala miten likaiset ikkunat meillä on" sanoin Guidolle. Guido sanoi, ettei hän näe mitään laikkuja ikkunassa," mutta jos nyt välttämättä haluat sunnuntaina pestä ikkunoita niin minä menen vaihtamaan sitten kesärenkaat" ja poistui autotalliin. Kiipesin keikkuen keittiön työtasolle, vedin vanhat, Kuopiosta tädiltäni saamat verhot alas - olin tukehtua pölyyn. Taisi olla toissavuonna, kun viimeksi pesin verhot. En kuulu saksalaiseen kotiäiti-kastiin, joka vaihtaa keväällä ja kesällä ja syksyllä ja talvella ja jouluksi ja pääsiäiseksi uudet verhot.Nyt sain jonkinlaisen vaihda-verhot-kevääksi vimman ja ne oli vaihdettava oli sitten sunnuntai tai ei.

En vain löytänyt heti sopivia verhoja tilalle. Kävin vaatekaapin kankaat, pyyheliinat, lakanat ja pöytäliinat läpi. Toisinaan ripustan pöytäliinan roikkumaan verhoksi, toisinaan tilalle kelpaa pyyheliina, jos se vain on sopivantuntuinen ja -värinen. En ole niin pikkutarkka siitä onko kangas alunperin tarkoitettu verhoksi. Jos se mielestäni hoitaa verhon tehtävää niin siitä vain ikkunaan roikkumaan ja iloa antamaan.

Vaatekaapin tutkimusretken jälkeen siirryin yläkertaan ompeluhuoneeseen ja vedin yksi toisensa jälken erivärisiä kankaanpalasia ulos kaapista. Mikään ei tuntunut kelpaavan. Liian tumma, liian paksu, liian kapea, liian räikeä, liian kukikas, liian sininen....Silmäni osui vanhaan lakanaan, joka lojui korissa. Muistin vanhat pitsit, jotka äitini oli joskus 50-luvulla virkannut, vai olisiko ollut mummini, kapioihinsa ja kaivoin pitsit esille. Ne oli jo revitty lakanoista irti, olivat  liian lyhyet ja kangas ympärillä aika haperoista, mutta sain niistä lopulta mieleisennäköiset verhot ja nyt, kun ne ovat roikkuneet tämän päivää keittiön ikkunassa, Guido kehui niitä oikein onnistuneeksi tekeleeksi. Tulipahan äidin vanhat kapiot käyttöön ja nyt niitä voi ihailla muutkin kuin Friedhel, joka etsii pakopaikkaa vaatekaapissa vanhojen lakanoiden päältä!

 Ptsi on otettu lakanoiden päästä juuri sellaisena kuin se oli aikoinaan siihen ommeltu. Koska verhot olivat 160 leveät ja pitsi vain 140, piti pitsinpätkä ommella kankaan päälle ja leikata ompelemisen jälkeen takaosasta pitsinkokoinen pala pois, että valo pääsee pitsin läpi.

Eikä verhot maksaneet mitään. Ompelulankaa ja pientä sähkönkäyttöä lukuunottamatta. Seuraava projekti on ruokailuhuoneen verhot. Täytyy miettiä mitä vanhaa niihin löydän. Näin työttömänä täytyy miettiä tätä rahan käyttöä ja säästää siinä missä vain voi. Keskiviikkona on työhaastattelu Kölnissä. En ollut lainkaan varautunut, että näin pian saisin haastattelupyynnön uuteen työhön. Voisin hyvin pitää puoli vuotta "työttömyyttä", kun minulla on niin kamalasti tekemistä, etten nyt oikein millään ehtisi töihin.

Sain Annan muuton yhteydessä erinäköisiä purnukoita takaisin. Olin ostanut joitain hänelle Suomesta ja osan hän oli saanut lahjana. Uuteen asuntoon ne eivät sopineet, joten pyysin saada ne itselleni. Laitoin ne ikkunalaudalle ja nyt niihin on helppo laittaa kesän jälkeen erilaisia yrttejä, jotka sitten ovat sopivasti käden ulottuvilla, kun keittelen keitoksiani.

Pikkumyyn aina-iloiset-kasvot piristävät aamutunnelmaa, kun tulen keittiöön.


Heute morgen schien die Sonne so wunderschön direkt in die Küche rein, dass ich all den Schmutz auf den Fenster entdeckt habe. "oh jee, ich muss die Fenster putzen" hab ich Guido gesagt und er meinte, wenn ich unbedingt am Sonntag Fenster putzen möchte," dann gehe ich und wechsel die Winterräder zurück auf die Sommerräder" und verschwand in der Carage.

Ich wollte eigentlich meine Vorhänge endlich wechseln. Ich bin nicht so eine typische Hausfrau, die jedes Frühjahr und Herbst, und für Ostern und Weihnachten neue Vorhänge wechselt aber heute dachte ich es ist soweit, dass die Vorhänge gewaschen werden müssen. Ich kletterte auf dem Küchentisch und nahm vorsichtig den Vorhang ab - PUUH! - ich dachte ich bin in eine Staubwolke verschwunden. Es war vielleicht schon 1 oder 2 oder 3 Jahre her als ich die Vorhänge letztes mal gewechselt habe!

Ich wollte andere Farbe, andere Still und überhaupt was anderes jetzt für das Frühjahr und Sommer in der Küche haben. Als ich die alte Vorhänge abgenommen habe, wühlte ich die Schränke durch um neue, passende Vorhänge zu finden. Alles was ich gefunden habe waren Tücher mit Blümchen, zu dunklere Stoffreste, Pinkfarbige Sommerdecken, unmögliche alte Bettlaken und auch die schöne Sommerhemden von meinem Mann passten von der Grösse nicht! Manchmal habe ich einen Tischläufer oder grossen Handtuch als Vorhang genommen, wenn es gepasst hat. Es muss nicht immer ein Vorhang sein um ein Vorhang zu werden.

Aber diesmal habe ich nichts passendes gefunden und bin oben in meinem Nähzimmer gegangen. Plötzlich merkte ich einen alten Bettlaken - weissen, ganz einfachen und fast durchsichtig dünn gewordenen alten Bettlaken. Den habe ich mitgenommen und noch einen alten Spitzen von meiner Mama, oder vielleicht sogar von meiner Oma. Alt war es auch, schon aus den Bettuch herausgetrennt, ganz spröde und dünn.Den habe ich auf das Bettlaken genäht und jetzt habe ich ein echten Vintage Vorhang in der Küche!! Aus der Jahr 1950 oder 1920. Und es hat mich keinen Pfennig (Euro) gekostet.

Frühstück im Bett - Aamiainen sängyssä

Was für ein Anfang für den Samstag; Frühstück im Bett. Die Sonne scheint, die Vögel suchen ihre Partner um ein Nest zu bauen und eine Familie zu gründen und wir beobachten das ganze Theater direkt von unserem Bett aus! Es ist gerade jetzt, in diesem Moment schwer zu glauben, dass auf dem anderen Teil der Erde Menschen kämpfen um ihr Überleben nach der schreklichen Atomkatastofe.Die Vögel im Kürten haben keine Ahnung von dem Probleme in der Welt!

Wir haben das Erste Mal gemeinsam Frühstück im Bett genossen und es ist so schön. Guido liesst die Zeitungen, ich schreibe  und siehe wie die Blaumeisen und andere Vogelarten hin und her fliegen, bringen kleine Strohhalme und Zweige in dem Baum und versuchen alles so gemütlich wie möglich herzustellen.

Friedhelm sitzt auf dem Balkon und diskutiert mit den anderen Katzen. Leider ist unser Katzensprachen Übersetzungsmaschine defekt. Ich kann jetzt nicht sagen, was sie da sprechen.



AAMIAINEN SÄNGYSSÄ
Aurinko paistaa ulkona, mittari näyttää 14 astetta. Sää on viilentynyt eilisestä 20 asteen keväthelteestä, jonka petollisuus koituu aina kurkkukivuksi ja pieneksi flunssaksi, kun liian innokkaana heitän puseroni puutarhatuolin selustalle ja jatkan kukkapenkkini kuoputtelua auringon lämmittäessä selkääni...Poden taas kurkkukipua, mutta nyt sängyssä maatessani, lintujen pesäntekoa seuratessa unohtuvat kaikki huolet. Aamuinen sanomalehti viestittää kuvaa tuskasta ja toivosta Japanissa. Juuri tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että toisella puolella tätä maapalloa ihmiset kamppailevat elämästään atomi onnettomuuden jälkeen. Kuvat ovat kuin amerikkalaisesta maailmanlopun elokuvasta. Voiko kaikki olla totta?
Olemme antaneet tänä aamuna periksi kaikille kiireille, projekteille ja työtehtäville, jotka listassamme viikonlopun kohdalle on kasattu. Myöhemmin. Nyt olemme nauttineet rauhallisen aamiaisen: Suomesta tuotua lämminsavustettua lohta Lapista, saksalaisia sämpylöitä ja tanskalaista juustoa. Globaali maailmamme mahdollistaa kaiken.

Friedhelm kiipesi sänkyyn siinä toivossa, että lämminsavustettua lohta riittäisi hänellekin. Se sai munakokkelia ruohosipulin kera ja oli tyytyväinen.

Aamiainen sängyssä myös Friedhelmille, kissakupista maitoa ja lautasella lämmintä lohta.(ei me sentään aivan niin pöpejä olla, vaikka Friedhelm onkin meidän perheen kunkku ja keisari)

Tämän aamun lehdessä esiteltiin eri matkustuskohteita Reinin varrella. Me asumme niin kauniilla seudulla kumpuilevien mäkien, syvänvihreiden metsien ja kauas avautuvien niittyjen keskellä.Täällä tuntee olevansa vielä luonnon kanssa yhtä. Ympärillä on lehmiä, hevosia ja valtavasti lampaita.  Lampaat tuodaan keväisin pitkin teitä ja niittyjä tänne laiduntamaan. Keskustelin pari päivää sitten erään lammaspaimenen kanssa - se on todellakin hänen virallinen ammattinimikkeensä - siitä mitä kaikkea lampaista saadaan, mihin ne kuljetetaan ja miten lampaidenkasvatus täällä onnistuu. Nuori mies oli erittäin ylpeä omasta ammatistaan ja sanoi, että niin kauan kuin lampailla on hyvä olla, hänenkin elämänsä on onnellista! heillä on satoja, satoja lampaita, jotka talvisin viettävät aikaa tallissa Neussissa, ja keväisin ne tuodaan joko suurilla rekoilla meidän alueelle laiduntaman tai sitten ne kuljetetaan lammaskoirien ohjaamana pitkin teitä. Koirat pitävät laumat niin loistavasti koossa, että yksi ajokaista on aina vapaana autoille ja toista pitkin kulkevat lampaat. Koirien keskittymiskyky ei tunnu herpaantuvan hetkeksikään. Niitä ohjataan huudoilla tai vihellyksillä. Lampaiden liha on hyvin kysyttä täällä päin, mutta kuulemma villa heitetään pois!  Taidan ruveta tuoman lampaanvillaa Suomeen.

Löysin tämän aamun lehdestä hyvän kartan meidän alueestamme.Siinä näkyy jopa meidän kylämmekin, Bechen. Se on hiukan tuosta Bergisch Gladbachin kaupungista yläviistoon oikealle. Mikael ja Nici asuvat Schildgenissä, joka on Odenthalin ja Bechenin välissä. Anna asui aikaisemmin Odenthalissa, jossa tilaston mukaan joka 13. on miljonääri.Nyt he asuvat aivan Bergisch Gladbachin keskustassa.
Kartassa näkyy myös Düsseldorfin lähellä oleva Neuss, josta lampaat vaeltavat tänne meidän alueelle laiduntamaan. Matka on siis varsin pitkä. Lammaspaimenet yöpyvät lähitaloissa tai ovat sopineet maanviljelijöiden kanssa tietyistä järjestelyistä lampaiden turvallisuuden takaamiseksi. Olen nähnyt lammaspaimenia, jotka pitkien vihreiden villasarkaviittojen kanssa viettävät päivät ja yöt lampaiden  parissa. Ja minun suomalaiset ystäväni sanoivat, ettei Saksassa näe enää luontoa!! Parempaa ja luontoystävällisempää ruhonleikkuukonetta en ole vielä tavannut. Lannoitus kuuluu hintaan.

On aika nousta sängystä ja lähteä irrottelemaan lamppuja Annan ja Jakubin vanhasta asunnosta. Friedhelm alkaa myös kyllästyä tähän sängyssä makaamiseen. Suositelen kuitenkin kaikille ainakin kerran elämässä aamupalaa sängyssä. Tämä on nautinnollista!!

Karjalanpiirakoita

suomalaisia karjalanpiirakoita aidon karjalaisen leipomina Saksassa. Muistan kerran, kun eräs työtoverini lastenkodilla sanoi niiden olevan turkkilaista ruokaa. Ehkä ne jollain tavalla muistuttavatkin turkkilaisia leipomuksia, mutta sitten riisin tilalla pitäisi oikeastaan olla jauhelihaa tai lampaanlihaa.Voisihan sitä kokeilla joskus.

karjalanpiirakoiden paisto onnistuu myös saksalaisessa keittiössä - työpaikalla. Meillä on kaksi todella hyvää uunia toimistolla, koska teemme päivisin ruuan koko työporukalle. Eräänä hiljaisena aamuna päätin ruveta leipomaan karjalanpiirakoita ja niin sitten väkersin niitä nelisen tuntia. Pomo lupasi antaa minun käyttää keittiötä vaikka joka päivä jos vain tekisin lisää "muki pukeja", kuten Guido kutsui karjalanpiirakoita, kun ei osannut eikä muistanut koskaan niiden oikeaa nimeä. Nykyisin Iidakin kutsuu karjalanpiirakoita "Muki Pukeiksi". Mistä kummasta se nimi oikein tulikaan, sitä ei taida kukaan enää muistaa. Piirakoiden leipominen on hauskaa puuhaa, mutta siihen on varattava ainakin 4 tuntia. Kielikoulun joulumyyjäisiin tulevat suomalaiset piirakat saksalaisesta leipomosta. Joskus niitä tekivät muutamat innokkaat leipojat italialaisella pastakoneella, jolloin taikinoita ei tarvinnut kaulita pulikalla. Sehän siinä eniten eikaa vie.

 

 

 

 

 

Mummi kertoi, että heidän muutettuaan Karjalasta Lappiin evakkoina, hän teki karjalanpiirakoita ukille matkaevääksi, kun tämä lähti korjaamaan puhelinlinjoja pitkien matkojen päähän. Piirakat olivat ravitsevia, kun niissä oli yhdistettynä leipä ja riisi. Ukin työkavereina olleet lestadiolaiset miehet kehuivat mummin tekemiä piirakoita kotona vaimoilleen, joiden mielestä piirakat olivat syntiä. Ei ollut sopivaa yhdistää leipää ja puuroa. Miesten mielestä siinä ei voinut olla mitään syntiä vaan he patistivat vaimojaan mummini piirakanpaisto oppiin ja niin mummi paistoi joskus päivässä 500 piirakkaa! Eikä karjalanpiirakat enää olleetkaan syntistä ruokaa.

kevättöitä puutarhassa ja sunnuntai Luxemburgissa

puutarhassa kukkivat jo pensaat, maa on möyhitty, mutta istutuksien kanssa täytyy vielä odottaa, että yölämpötila nousee. Päivisin on jo +17 astetta aika ajoin, mutta öisin saattaa mennä miinuksen puolelle. Olen istuttanut ruukkuihin erilaisten kesäkukkien siemeniä sekä kukkasipuleita. Ne ovat nyt autotallissa odottamassa päivien lämpenemistä.

 Lauantaina kuoputtelin multaa kuohkeaksi ja totesin, että kaikki istuttamani narsissit ja tulppaanit ovat nousseet maasta. Tänä talvena eivät hiiret syöneet kukkasipuleita. En muistanut istuttaa sipuleiden viereen hajukasveja, jotka ajavat hiiret loitolle.Toinen mahdollisuus on istuttaa kukat maahan muoviämpäreissä, joihin tehdään reikiä, mutta ei niin isoja, että hiiret pääset niistä sipuleiden kimppuun.

Kivikkopuutarhani oli talven jäljiltä täynnä kuusenneulasia, narsisseista ei näkynyt kuin huiput.Puhdistin kivet ja ruoputtelin maata ja nyt kasveilla on tilaa taas levitä.

Säätiedotus lupasi torstaihin saakka aurinkoista ja lämmintä.Viikonlopuksi tulee taas sadetta! Onneksi viime viikonloppu oli kaunis. Guido sai hyvän idea lauantaisen puutarhaurakan jälkeen; hän ehdotti matkaa Luxemburgiin. Sunnuntaina oli tosi upea. RS kaivettiin lakanoiden alta. Autobahn oli lähes tyhjä, kun 9.15 starttasimme kotipihalta. RS on todella uskomattoman vakaa ja pysyy tiellä vaikka mittari näytti 270. Myönnän ettei meno ole ympäristöystävällistä, kun vihreät vaativat 80 kilometrin tuntinopeuden rajoitusta.


Luxemburgin kaupungissa on maailmankuulu museo "MUDAM" eli Musée d`ArtModerne Grand-Duc Jean, jonka on suunnitellut amerikkalais-kiinalainen arkkitehti L.M. Pei. Rakennus on loistava esimerkki kiven, metallin, lasin ja betonin yhdistelmästä. Se on enemmän kuin talo tai rakennus. Se on tila, taideteos.Valo hohtaa sisälle korkeista ikkunoista, leikittelee varjoja lattioille ja seinille. Jyrkät ja terävät kulmat saavat vastakohdan pyöreistä portaista.Tilan taideteokset jäävät miltei tämän rakennus-taideteoksen varjoon.

Taideteos rakennus on rakennettu vanhan linnoituksen sisään.

Valon ja varjon leikkiä museon valkoisilla kiviseinillä. Taustalla näkyy portaiden pyöreä kaide, joka tuo pehmeyttä teräviin kulmiin.

Taideteos taideteoksen sisällä. Ulkoa tullut valo heijastuu värillisten lasien kautta seinille.

Philharmonie, konserttisali

 vastapäisen talon seinästä heijastuu konserttitalo kuin peilistä.

 Tämäkin on taideteos; pyöräteline, joka sopisi erinomaisesti myös Suomeen.

Keväällä aiomme lähteä uudelleen Luxemburgiin. Kaupungissa on niin valtavasti näkemistä. Vanha kaupunki, jossa kauniita 1700-luvulta säilyneitä rakennuksia, sekä lukuisia linnoja ja huviloita ja erittäin kauniita kivisiltoja. Suosittelen myös Suomesta matkustaville. Ryan Air lentää Tampereelta Frankfurt Hahnin kentälle ja sieltä on myös kenttäkuljetus Luxemburgiin, jos oikein muistan.Lähellä on myös Trier,Saksan vanhin kaupunki. Eikä Villeroyn & Bochin tehtaanmyymälätkään ole kaukana rajasta. Siellä voi tehdä todellisia löytöjä. Sieltä löytyy jo poistettuja malleja, uusia malleja ja yksittäisiä kappaleita joita saa joskus aivan uskomattoman edullisesti. Hinnat ovat todella halvemmat kuin täällä kaupoissa.http://www.fabrikverkauf-in-metzingen.de/_Saarbruecken-outlets_mit_Saarland/Werks_und_Lagerverkauf_salue.htm

Kuvia Bergisch Gladbachin karnevaalikulkueesta

Kaikki karnevaalin ystävät. Seuraavasta linkistä näkyy kaikki Gladbachin karnevaalikulkueen kuvat:
http://www.bergischgladbach.de/strassenkarneval-in-bergisch-gladbach-2011.aspx

Der letzte Karnevalstag - viimeinen karnevaalipäivä - the final day of the carnival in Cologne

So ist alles wieder vorbei, morgen ist Aschermittwoch. Heute wurde noch gefeiert und endlich war ich auch dabei. In Köln Delbrück war der Karnevalzug mit ca.30 Wagen und schöne Fußgruppen. Da bin ich ein Paar mal mit meiner Freundin gewesen. Heute morgen war ich nicht ganz sicher ob ich es noch schaffen würde rechtzeitig aus der Büro rauszukommen aber es hat doch alles gut geklappt und Karin´s Schwägerin hat mich schön geschminkt und einen riesen grossen Hut hab` ich auch bekommen. So ganz ohne geht es nicht.

Tänään oli viimeinen karnevaalikulkue, jonne minäkin ehdin.Huomenna on kaikki taas ohi. Juhlintaa on jatkunut 11.11 eli Marraskuusta lähtien. Viimeinen viikko on kaiken huipentuma ja huomenna palataan arkeen ja paaston alkuun. Olen käynyt pari kertaa jo Delbrückin karnevaaleja seuraamassa ja siellä olin työkaverini Karinin ja hänen äitinsä ja veljensä sekä tämän vaimon kanssa. Aamulla en ollut aivan varma ehdinkö sinne, joten en ottanut karnevaalivaatetusta mukaan, mutta Karinin veljen vaimo maalasi kelta-kultaiset koristeet poskilleni ja antoi suuren keltaisen hatun päähäni. Ei sitä aivan ilman voi mukaan lähteä.

Musiikkikoulun kulkueen plakaatti! Useimmat kulkueen kannanotot ovat poliittisia, varsinkin Kölnin, Düsseldorfin ja Frankfurtin. Düsseldorfissa Gaddafi oli saanut oman osuutensa ja entinen puolustusministeri zu Guttenberg lensi jetillään päin kanslerin rakennusta.

Kaikki puvut ja rekvisiitta on itsetehtyjä. Mukana oli ryhmä, joka oli pukeutunut lukoiksi, joita nuoret kiinnittävät suurkaupunkien, kuten Kölnin, siltoihin.

Mahtava merirosvolaiva pyörien päällä ja tusina merirosvoja heittelemässä karamellejä kadulla seisoville innostuneille "Kamelle, Kamelle"-huutajille. Jotkut aikuiset vain ovat niin rivakoita karammelien kerääjiä, ettei lapsille tahdo jäädä mitään....

Hattumuoti karnevaaleissa on varsin moninaista ja kirjavaa!

KUOLEMA KESKELLÄ KIRKASTA KEVÄTPÄIVÄÄ

maanantaina juttelimme vielä siitä mitä kevät tuo tullessaan, mihin sitä voisi matkustaa, kun voimat palaavat. Lauantaina voimat loppuivat. Lopullisesti. Kokonaan. Hengitys pysähtyi kuin huomaamatta. Halu elämän jatkumisesta ei jaksanut viedä elämää eteenpäin.Keskellä kauneinta kevätpäivää, kun auringon kirkkaus sai silmät siristelemään ja hengitys salpaantui pelkästä ajatuksesta, että pian on kesä.

Naapurimme alakerrasta halusi elää ja tehdä Karibian risteilyn kesällä vaimonsa kanssa. 5 vuotta he ehtivät olla naimisisa ja elivät jokaisen päivän yhdessä, jokaisen hetken ja harrastuksen. Päivääkään he eivät olleet toisistaan erossa kunnes sairaus tuli ja vei miehen päiviksi sairaalaan. Tuskat olivat sanoinkuvaamattomat, mutta periksi hän ei antanut. Hän piti kiinni elämästä kuin olisi roikkunut lentokoneesta köyden varassa, kädet kouristuneena köyden ympärille. Ja sittenkin aivan viimeisellä hetkellä hän hellitti ja pudottautui pehmeästi ja rauhallisesti leijumaan. Maahan asti hän ei päässyt. Hän jäi välimaahan. Jonnekin tuonne taivaan ja maan välille. Läsnäolo tuntuu vieläkin talossa. Kuulen askeleet kellarista, kun hän hakee vesipullot. Kuulen heti perään toisetkin askeleet, kun hänen vaimonsa seurasi perässä. En nähnyt koskaan heidän lähtevät yksin talosta. Kauppamatkat he tekivät yhdessä, parturissa he kävivät yhdessä, kuntosalilla he olivat yhdessä, lomamatkat he viettivät aina jossain kaukana merellä, vuoristossa tai viidakossa.Yhdessä. Ei ollut mitään mitä he eivät olisi tehneet yhdessä. Siksi ero on niin kauhea kestää. Pudotus tyhjyyteen raskaampi kuin sairauden seuraaminen.

On täysin turha sanoa lohdutuksen sanoja " aika parantaa haavat", kun aika on nyt ja tässä. Tuskassa ja yksinäisyydessä. Istun vieressä ja kuuntelen. Mietimme lauluja hautajaisiin. Lempilauluja ja musiikkia, joka jää kaikumaan saliin sen jälkeenkin, kun kaikki ovat jo poistuneet paikalta. Onneksi täällä ei ole pakko ottaa arkkuhautajaisia, joissa kaikki seuraavat pää kumarassa arkun perässä ja katsovat, kun ruumis lasketaan kuoppaan ja peitetään. Ns. hautametsiä perustetaan kaikkialle. Tuhkan voi sirotella puunjuuristoon, niitylle tai kiven alle. Paikalle ei tule minkäänlaista laattaa tai ristiä eikä sinne tuoda kukkia tai muistoesineitä. Se on muistelumetsä. Sellaiseen paikkaan minäkin haluaisin päätyä.Kirkkaana keväisenä päivänä, kun aurinko siristyttää silmät ja ensimmäiset lämpimät säteet saavat krookukset kukkimaan. Pian on pääsiäinen ja ylösnousemuksen aika. Kuolema on voitettu. Sitä ennen kuljemme kuitenkin viikkojen matkan muistellen ennen kuin päästämme elämän voittamaan.

tankkaanko uutta Super E10 vai edelleen Super 95???

Tämä on vähän kuin "Ollako vai eikö olla"-tilanne. Onko tämä uusi E10 nyt se pelastus ympäristölle ja autolle vai onko hallitus tehnyt  aasinkaupan jonkun tuottajan kanssa vai halutaanko leivän tilalle biobensaa? Bioetanol on ympäristöystävällisempää kuin öljy / Bensa, mutta tuottamalla bioetanolia menetetään viljelymaata, jossa muuten tuotettaisiin maissia (pohjois-amerikka esimerkiksi)  sokeriruokoa (lat.amerikka) tai perunaa ja viljaa (Euroopan viljelysmaat).

Saksan hallitus suosii aktiivista kuluttajatiedotusta. Jokainen autonomistaja voi  itse ottaa selvää sopiikoSuper E10 omalle autolle. Yhtäkkiä bensa-asemilla oli yksi hana lisää ja vieressä iso lappu:"olkaa hyvä ja tarkistakaa sopiiko E10 autoonne".  Yksinkertainen tapa jättää vastuu käyttäjälle. Soittaisinko vaikka ympäristöministeriöön vai suoraan kanslerille, joka on ollut etunenässä puoltamassa uuden polttoaineen markkinoille tuloa? Hänen ei ainakaan tarvitse miettiä sopiiko uusi bensa hänen autoonsa, kun tuskin tietää millä autolla hän ajaa. (ja minä kun mietin joka kerta bensa-asemalle ajaessa kummalla puolella tankki on?).
En tiedä mikä hinku saksalaisilla poliitikoilla on ollut tämän uuden super E10:n markkinoille tuomisessa? Kaikki haluavat olla eräänlaisia maailman pelastajia ja nyt, kun tuote on jo markkinoilla, mutta kuluttajat eivät tiedä voiko tuotetta edes käyttää, poliitikot syyttävät toisiaan huonosta organisoinnista ja puutteellisesta informaatiosta.

Pieni oranssi valo bensamittarin vieressä vilkutti eilen huolestuttavasti, joten ajoin JET-bensa-asemalle, josta saan aina muita halvempaa bensaa. Super 95 maksoi 1,49 Litra ja mietin olisiko nyt aika tankata uutta SuperE10, jota mainostetaan "huomattavasti" edullisemmaksi ja tekee minusta aktiivisen ympäristön pelastajan. Vilkaisin hinta-taulukkoa (jonka hintapolitiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt, kun aamulla klo 8.00 Super maksaa 1.56 ja klo 10.30 samaa tuotetta saa 10 centtiä halvemmalla!??).  Ehh, olin enemmän kuin hämmästynyt: E10 maksoi saman kuin ysivitonen. En ole ollut koskaan kovin hyvä matematiikassa, mutta osaan laskea sen verran, että jos kahdella eri tuotteella on sama hinta, ei eroa ole! Vai olenko jotenkin käsittänyt tämän Saksan hallituksen tarkoituksen totaalisesti väärin? Miten minä säästän, jos hinta on sama. Miten autan luontoa jos olen epävarma sopiiko tuo uusi bensa edes autooni, joten valitsen mielummin vanhan, tutun tuotteen, jolla on tulekaan aktiiviseksi luonnonpelastajaksi.

Jos valitsen tuon uuden, ympäristöystävällisemmän tuotteen joudun tankkaamaan useammin kuin jos käyttäisin öljyntuottajamaita rikastuttavaa ysivitosta tai peräti extrasuperbensaa, jota Guido käyttää uuteen sporttiautoonsa. Oletetaan, että olen ympäristötietoinen ja valitsen bioetanolin autooni.
Minusta tulee kehitysmaaorganisaation "Misereor´in" mukaan
- riistäjä, sillä peruselintarvike, vilja, loppuu kehitysmaista, kun sen tuottaminen bioetanoliin on tuottavampaa kuin ruuaksi ihmisille
- luonnonvarojen tuhlaaja, sillä autoni käyttää uutta polttoainetta paljon enemmän kuin superysiä. Etanol palaa huonomminja antaa vähemmän voimaa autolleni, joten kaasutan enemmän ja kulutus kasvaa. Tosi superia!
- saastuttaja, sillä autoni osat kuluvat nopeammin, varsinkin vanhemmissa malleissa. Etanol väsyttää muoviset ja alumiiniset osat ja ennenkuin huomaankaan olen ostamassa taas uutta autoa. Ehkäpä tarkoituksena onkin autoteollisuuden ylöshinaaminen antamalla ihmisille kuvitelma, että he ovat ympäristöystävällisiä ja luonnonsuojelijoita kun samalla kohottavat Saksan taloutta. Merkel ei taida sittenkään olla huono taloustieteilijä!

 En nyt vieläkään tiedä onko tässä uudessa E10-bensassa mitään järkeä! Jatkan ysivitosen tankkaamista kunnes minulle toisin todistetaan, luonnonsuojelu sinne tai tänne. En halua olla edesauttamassa kehitysmaiden ihmisten nälkää.

Nukkekoti - das Puppenhaus

Das wunderschöne Puppenhaus gehört zu meiner Freundin Karin. Sie hat das alles selbst mit ihrem Mann gebaut. Sie hat mir erlaubt die Bilder ins Internet einzugeben. Wenn jemand interesse hat, das Puppenhaus zu kaufen, bitte mit mir Kontakt aufnehmen; einfach unten ein Kommentar schreiben, oder wenn Sie selbst einen Puppenhaus bauen möchten, können wir Ihnen gern helfen.

Es ist einfach unglaublich wieviel Arbeit in einem Puppenhaus steckt. Stunden, Wochen, Monaten. Alle Möbeln sind selbstgemacht mit viel Liebe zum Details. Die Stromleitungen sind unter den Tapeten eingeklebt, das Badezimmer sieht aus als könnte ich jeder Zeit da duschen gehen, wenn ich eine Lilliput wäre. Die Bücher im Bücherregal sind alle einzeln selbstgemacht. Ein Buch liegt auf dem Stuhl als hätte jemand das Zimmer gerade verlassen und würde gleich zurück kommen, das Buch nehmen und weiter lesen.

En ole koskaan nähnyt näin uskomattoman hienoa nukkekotia. Karin, työkaverini, on rakentanut tämän kaiken miehensä kanssa. Jokainen tuoli, pöytä, laatikosto on itsetehty. Kirjat hän on liimannut pienistä paperinpaloista yhteen, hedelmäkori keittiön lattialla on tehty muovailusavesta, kurkut, tomaatit ja muut vihannekset ovat itsetehtyjä. Jokaisessa huoneessa palaa kodikas lamppu, sähköjohdot on piilotettu tapettien alle ja sen jälkeen on vedetty listat tapettien päälle. Koko talo on rakennettu samalla periaatteella kuin omakotitalo rakennettaisiin. Tosin vain hiukan heppoisemmista aineksista. Tämä talo ei kestäisi hirmumyrskyä ei edes pienten lasten sormia. Talolla on kuitenkin sen verran painoa, että se pitää siirtää muuttomiesten voimin.

Kaikki huonekalut on rakennettu rakkaudella yksityiskohtiin. Takkahuoneeseen jätetty kirja tuolin päällä odottaa lukijaansa takaisin. Kuka kirjan on jättänyt, on pian tulossa takaisin, nostaa avatun kirjan tuolilta ja istahtaa takaisin lukemaan. Lapset leikkivät kauppapuodin lattialla puujunalla, takana pienen pieni nukkekoti!

Yläkerrassa palvelija on juuri laittanut sängyt ja herrasväki istahtaa pöydän ääreen. Elämä on pysähtynyt pieneksi hetkeksi paikoilleen ja me voimme kurkistaa vuosisadanvaihteen elämään kuin olisimme juuri tulossa kylään.

Perheenäiti tulee avaamaan meille oven, valkoinen kissa on pujahtanut istumaan rappusille.

Miehet keskustelevat keskenään yläkerran tupakkahuoneessa (siihen aikaan sai vielä tupakoida sisälläkin...)
Wilhelm on pukeutunut harmaaseen pukuun mutta Friedrich-veli haluaa pitää mielummin ruskean kamelinkarvaisen aamutakkinsa päällä, kun huoneita ei ole lämmitetty hänen mielestään tarpeeksi.

Pöytä on katettu ja perheen uskollinen keittiöpalvelija Wilhelmiina on valmis tuomaan ruuan pöytään.
Me voimme siirtyä seuraavaan huoneeseen, jossa perheen isä leikittää vielä pientä Thomas-poikaa.

Takkahuoneessa on leppoisa tunnelma, kun Moni-täti on vihdoin nukahtanut juotuaan kupillisen vahvaa kahvia. Albert-eno odottaa kärsimättömästi päivälliskutsua. Pian kaikki istuvat ruokasalissa ja nauttivat yhdessä kurpitsakeittoa alkuruuaksi, pääruokana on tänään paistettu ankka, joka on täytetty omenilla ja inkiväärillä.