Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

BURG ALTENA, 58762 Altena

+ 28 astetta, aurinko helotti siniseltä taivaalta ja me päätti lähteä pääsiäissunnuntai ajelulle noin 58 kilometrin päässä Bechenistä sijaitsevaan Altenan linnaan, jonka ovat rakentaneet Adolf ja Everhard von Berg vuonna 1100-1200 eli samat veljekset, jotka ovat aikoinaan 1200 luvulla rakentaneet myös meidän lähellä olevan Altenbergin tuomiokirkon. Veljekset saivat keisari Heinrich viidenneltä maata lahjoituksena uskollisesta palveluksestaan ja rakensivat sinne linnan, jota he kutsuivat Wulferhagen, nimi muutettiin myöhemmin Altenaksi.

Linna on kokenut monenlaisia vaiheita ja se paloi v. 1455 ja rakennettiin jotenkin uudelleen. 1700-luvulla se myytiin kaupungille köyhäintaloksi. Se rapistui ja vaikka 1834 tehtiinkin suuret suunnitelmat linnan korjauttamiseksi, toteutuksesta ei tullut mitään, sillä kaupungilta loppuivat rahat. Vuodesta 1856 vuoteen 1906 linna tomi sairaalana. 1912 linnassa toimi maailman ensimmäinen retkeilymaja. 1943 Altenan kaupunki sai linnan omistukseensa ja se avattiin turisteille museolinnaksi. Linnassa pidetään vuosittain rock-konsertti, jossa alueen nuoret rockmuusikot esiintyvät.

Linnan sisääntulo. Linna sijaitsee korkealla kapungin laella. Maisemat ovat upeat jokaiseen suuntaan. Altenassa on ollut aikaisemmin metalliteollisuutta ja paikalliset talot / huvilat ovat myös senmukaisia.Rahalla on saatu todella upeita taloja rakennettua.

 yksityishuviloita matkalla Altenan linnaan.Tällaisessa pikkutalossa ei olisi yhtään hullumpi asua.

 Näköala linnan kupeelta alas Lenne-joelle.

Tänään on vuorossa Königswinterin linna, joka on kunnostettu viimeisten 10 vuoden aikana takaisin alkuperäiseen asuunsa. Siitä myöhemmin huomenna.

Bundesgartenschau 2011 in Koblenz eli Puutarhanäyttely 2011 Koblenzissa

Meidän PITI ajaa laivalla Kölnistä Koblenziin, nousta vaijereiden varassa roikkuvissa gondoleissa ylös entisen puolustuslinnan alueelle ja kävellä tuntikausia ihanassa auringonpaisteessa kukkanäyttelyä ihailemassa. Miten kävi? lähdimme junalla Kölniin ja seisoimme Reinin varrella etsimässä laivaamme.Muutamia amerikkalaisia turisteja (lauma kovaäänisiä nuoria) oli kokoontunut samaan paikkaan. Heidän oppaana olleelta naiselta saimme tietää, ettei mitään laivaa aja Koblenziin vaan meidän on mentävä bussilla Heumarktin kulmalta. Siispä sinne reipasta vauhtia. Paikalle ilmestyi Lontoon punainen kaksikerrosbussi. Sanoin jo Sirkka-Liisalle ja Uschille (naapurini alakerrasta), ettei tuo ainakaan ole meidän bussi. Eihän tuolla kestä ajaa metriäkään autobahnilla.

Bussista nousi reipas "nuori" mies, joka huuteli: Onko Koblenziin menijöitä?  Körryyttelimme siis kaksikerroksisella bussilla autobahnilla, katto ropisi ja rapisi ja uhkasi välillä nousta vauhdin mukana lentoon, mutta perille pääsimme ilman vahinkoja. Kiertelimme Bonnin jälkeen Reinin rantaa pitkin ja perillä Koblenzissa olimme puoli kahdeltatoista. 2 tuntia siinä Lontoon bussilla hurahti130 kilometrin matka, mutta ei meillä mitään kiirettä ollut. Laivamatka olisi ollut siinä helteessä mukavampi, mutta laivat kulkivat vain viikonloppuisin. Sitä ei oltu mainuttu esitteessä!

Meillä oli tuuria, sillä pääsimme heti "vaijeripallukoilla" eli gondoleilla alas ja tunnin laivakierrokselle Lahnin, Reinin ja Moselin risteilylle. Aurinko helotti täysin pilvettömältä taivaalta. Laivamatka kuului 46 euron hintaan. Kuten pääsylippu puutarhanäyttelyyn, bussimatka edestakaisin Köln-Koblenz sekä gondooliajelu, josta eivät kaikki saaneet nauttia, kun heti meidän poistuttua gondolista tekninen vika keskeytti niiden kulun....

Ehrenbreitstein Koblenzin yläpuolella.Ensimmäiset maininnat puolustuslinnasta ovat jo vuodelta 1000. Linnoitus on kuulunut milloin piispalle, milloin vaaliruhtinaille ja 30-vuotisen sodan jälkeen linna raunioitua ja rakennettiin uudelleen kunnes ranskalaiset valloittavat räjäyttivät sen ja taas se rakennettiin uudelleen. Nyt se on kuulunut vuodesta 2002 lähtien Unescon suojelukohteisiin.Linnoituksen alueelle on rakennettu BUGA-2011 eli Bundesgartenschau - Puutarhanäyttely, joka on avoinna lokakuuhun saakka. Näyttelyssä olivat juuri nyt valtavat tulppaanipenkit ja sisähalleissa aivan uskomattomat orkidea- ja atsalea asetelmat.

Näitä riitti kaikissa mahdollisissa väreissä. Myös kaksivärisinä samassa pensaassa.Mikseivät minun atsaleani kasva samanlaisiksi? Mahtaako syy olla mullassa vai istuttajassa?

 Nämä ovat ehkä omituisimmat orkideat joita olen elämässäni nähnyt. Muistuttivat eläintä.

 3 joen laivamatkalta napsittuja nähtävyyksiä. Reinin ja Moselin rannat ovat täynnä linnoja tai linnojen raunioita.

Keisari Wilhelm 1. ratsastajapatsas, joka rakennettiin 1897 ns. kolmen maan kulmaan. Kohdassa yhdistyy Rein ja Moseljoet.

Vaiherikkaan päivän jälkeen palasimme Reinin vastakkaista puolta takaisin kotiin, Lontoon punaisella bussilla katto ropisten ja rapisten. Kotona olimme 20.30, takana 12 tunnin reissu, josta selvittiin muutamalla rakkulalla jaloissa ja auringon polttamilla punaisilla olkapäillä.

DÜSSELDORF - DORF AM DÜSSEL

Aurinko paistoi heti aamusta, lämpötila + 16 astetta ja tallista kaivettiin Focus RS esille. Ajelimme kaikessa rauhassa pitkin sivuteitä Düsseldorfiin. Tarkoituksena oli nähdä amerikkalais-kanadalaisen arkkitehdin Frank Gehryn (alkuperäiseltä nimeltään Goldberg) suunnittelemat "vinot" rakennukset. Frank Gehry on Puolan juutalaisten immigranttien lapsi, jonka isällä oli Kanadassa peliautomaatti yritys, kunnes Kanada hallitus kielsi peliautomaatit. Frank-poika askarteli automaattien romuista ensimmäiset talonsa. Düsseldorfin rakennukset valmistuivat 1999. Erikoista rakennuksissa on niiden vino muoto ja sokkelittomuus. Seinät "sojottavat" eri suuntiin ja pystysuorat seinät vaikuttavat kääntyneiltä. Yksi taloista on rakennettu kiiltävästä teräksestä, joka heijastaa muiden talojen muodot pinnoiltaan.

Mielenkiintoisia heijastumia talojen seinistä.

 Muutkin talot, kuin vain Gehryn suunnittelemat, heijastavat ohikulkevia ja vastarannan taloja

Merkillisiä otuksia kiipeämässä pitkin seiniä.

Taidetta düsseldorfilaisittain..Tämä ei ole Kitschiä vaan ihan oikeaa taidetta!

 Palapelipeili kahvilan seinä. Heijastuksista tulee varsin mielenkiintoisia yhdistelmiä.

 Tintti ja Sirkka-Liisa tanssivat talon pinnalla.

 Oikea ja "väärä" Sirkka-Liisa. Kumpi on heijastuma ja kumpi oikea?

 

Lepotauko niityllä. Joen vastapuolella laidunsivat lampaat rantatöyräällä. Sirkka-Liisa katseli niitä villanhimo silmissään. Onneksi välissä oli Düssel-joki, jonka yli ei ihan niin vain päässyt uimaan. Laivaliikenne esti suunnitelmat. Kerimäsaksetkin sattuivat jäämään kotiin.

Habsburgien haamut kerjäävät rahaa päästäkseen takaisin omaan aikaansa.

Rättikaupassa

Saksalaiset rättikaupat ovat ihan toisenlaiset kuin suomalaiset vastaavat. Rättejä löytyy joka menoon ja kokoon, vaan ei löytynyt meille sopivaa. Sirkka-Liisa sovitti ja kokeili, hypisteli ja mietiskeli, otti tangosta, pani takaisin ja totesi, ettei sovi meikäläiselle: liian tyttömäisiä. Se on nyt muotia; paljon pitsiä, röyhelöä ja ruusunkia joka vaateparressa. Sellainen Vintage meininki.  Siinä se aamupäivä kului ostoksilla ja jäätelöllä.

Kotiinviemiset on hankittu vaikka tiukkaa teki sekin, kun poliisiauton ja Gormittien välillä ei oikein tullut tasapainoa. Minä olin Gormitteja vastaan ja Sirkka-Liisa epäili autojen suosiota, joten oli ostettava molemmat. Lastenlapset saavat sopivat lahjat. Parasta oli, kun me kaksi asiantuntijaa siirryimme tietokoneosastolle. Josen toivomus oli Star Wars 3 peli. Sirkka-Liisa sanoi haluavansa DVD:n ja myyjä väitti kivenkovaa ettei sellaista Saksasta löydy. Siinä sitten soiteltiin Suomeen ja tekstailtiin ja lopulta saatiin vastaus, että kyse olikin WII-Pelistä!!! Se käydään hakemassa maanantaina. Tilattiin samalla yksi CD levy ( Imelda Meyn vuodelta 2009). Jos haluatte kuulla todella hyvää musiikkia, hankkikaa Jeff Beckin ja Imelda Meyn yhteinen levy. Erittäin hyvää rokkia, soulia ja muuta vastaavaa.

 Hedelmäjäätelö mansikoilla, omenilla, kiwi-hedelmillä ja banaanilla höystettyä.

Guido pelasti meidät perikadolta, sillä Visa ei kelpaa kaikkialla Saksan kaupoissa. Rahat alkoivat jo loppua.

Vierailimme myös roomalaiskatolisten nunnien ylläpitämässä lastenkylässä eli Bethanien Kinderodorfissa syntymäpäiväjuhlilla. Bethanien Kinderdorf on perustettu 2. maailmansodan jälkeen ja sitä ylläpitävät Dominikaaniset nunnat. Jokaisessa talossa on oma "äiti", joka huolehtii 8-10 lapsesta. Osa lapsista tulee jo vauvana koteihin, osa on vain lyhyen aikaa ja osa viettää koko elämänsä perheen parissa tuoden myöhemmin omat lapsensakin "äitinsä" luokse kylään. Kirkon ja talot on suunnitellut saksalainen arkkitehti professori Gottfried Böhm. http://www.bethanien-kinderdoerfer.de/bergisch_home.htm

Illalla mentiin viettämään Tintin ja Guidon 18. hääpäivää italialaiseen ravintolaan eli Adan ja Enzon luokse. Alkupalana nautitiin grillattua parsaa voikastikkeella ja päällä parmesanjuustopaloja sekä ohuita viipaleita keitettyä kinkkua. Guido otti Puhvelin juustoa  serano kinkulla. Pääruokana oli lammasta vihannesten kera ja me naisväki otimme Adan tekemiä pienen pieniä lihapalleroita pastan kera ja juomaksi oli prosecco-Aperol sekä valkoviini. Erinomaista.

Hääsopimus on juuri allekirjoitettu seuraavaksi vuodeksi, todistajana Sirkka-Liisa. Meillä on tapana, että joka vuosi hääpäivänä lupaamme jatkaa sopimusta aina vuodella eteenpäin. Niin ei tunnut mitenkään kamalalta olla naimisissa loppuikää yhden ja saman ihmisen kanssa, puolin ja toisin.

Huomiseksi olemme suunnitelleet matkaa yäk yäk Düsseldorfiin. (Düsseldorf ja Köln ovat samaa kuin Suomi-Ruotsi maaottelu). Menemme katsomaan kuuluisia satamataloja.Niistä enemmän huomenna.

Katselimme tässä myynnissä olevia asuntoja ja taloja sekä meidän suunnalta täältä Kürtenistä että Düsseldorfista. Miksi suomalaiset eivät osta Saksasta asuntoa, vaan jostain täpötäydeltä aurinkorannikolta Espanjasta. Täällä olemme keskellä Euroopan kulttuuria ja lähellä monia upeita nähtävyyksiä. Hinnat ovat huomattavasti halvemmat kuin Suomessa. Esimerkiksi 100 neliön asunto, 4 huonetta, maksaa 164tuhatta euroa. Asunnot olivat upeita ja hyvällä paikalla.

Tänään Japanissa

Magnoliapuu ja valkokirsikkapuu kukassa

Auringossa 18 astetta plussan puolella, sininen taivas - ainakin aamupäivän. Katukahvilassa leppoisassa keväisessä tunnelmassa cappucinoa nautiskellen. Tyttöystäväni Lahdesta on kylässä ja kävimme Leverkusenin Japanilaisessa puutarhassa nauttimassa kirsikkapuiden vaaleanpunaisesta loistosta. Kamelian tummanpunaiset kukat toivat mieleen Greta Garbon viimeisillään Kamelianaisessa!

Kevät on parhaimmillaan juuri nyt. Puut ovat heleänvihreässä vaipassa ja luovat metsään keijumaisen tunnelman. Puutarhat loistavat tulppaaneita eri väreissä, narsissit alkavat olla kukintansa kukkineet ja tilalle tulevat Atsalean punaiset, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset ja valkoiset kukat. Aina on joku kukassa kun toinen on kukintansa jo päättänyt. Pitkin ja poikin nurmikkoa hyppelivät pienet kaniinit. Sirkka-Liisan mielestä niitä ei kannatanut vielä ottaa  kiinni, kun olivat niin surkean pikkuruisia. Ei niistä olisi ollut edes "sormi-ruuiksi". Jos minä olisin sytyttänyt nurmikolle nuotion, olisi Sirkka-Liisa juossut muutaman kaniinin kiinni. Koska en sittenkään suostunut sytyttää nuotiota keskelle Bayerin tehtaan puistoa, ei Sirkka-Liisankaan tarvinnut juosta kaniinien perässä, saati kyniä niitä. Nälän tunteen nostaessa päätään - tai siis kurninnan muuttuessa murinaksi, ajoimme Kölniin. Parkkitaloon ja kadulle. Ensimmäinen ravintola sattui olemaan Kadinsky. Nimi toi mieleen taiteilijan ja me taidesielut suunnistimme sinne syömään possulautasta. Ravintolan ainoina asiakkaina saimme erinomaisen palvelun. Possuschnitzeli jäger sosen kanssa eli sienikastikkeella maistui ihan mukavalta  eikä kukkarokaan kevennyt kuin 6 eurolla.

Sen jälkeen jaksoikiin sitten taas talsia pitkin Colonia Ara Agrippinensiumin katuja, kuten muinaiset roomalaiset aikoinaan. Parkkitalon seinäkin oli vielä roomalaisten pystyttämä! Ajopelit vähän niistä ajoista muuttuneet. Kenkiä koiteltiin, mutta mitään ei sitten ostettu. Katukuvassa näkyi nuorilla neitosilla legginsit ja korkkarit miltei 80-luvun muotiin. Ollaan taas tultu takaisin muodissa. Käväistään oikeassa Vintage kaupassa, mutta Sirkka-Liisa sanoi, että ei täältä meille mitään löydy, nämä on jo nähty 60-luvulla. Tuli vähän ahdistava olo, että ollaanko sitä niin vanhoja. Ei tietenkään. Mitäs me 50-kymppiset ja vähän päälle, kun turkkilaiset nuoret pojat viheltelee perään....

Huomenna jatketaan kaupunkikierrosta Bergisch Gladbachissa. Lelukauppoja kun ei Kölnistä löytynyt.

Aamulla sämpylänhakumatkalla käytiin Aldista ostamassa tulppaaneita, kun ei niitä tarpeeksi puutarhoissa riittänyt. Piti saada vielä aamiaispöytäänkin väriä.