KEMI, ROVANIEMI,LAHTI, KIRUNA, HELSINKI, TRONDHEIM

EN OLE TEKEMÄSSÄ SKANDINAVIAN KIERTOMATKAA vaan ostamassa saunaa! 18 vuotta sitten haaveilin saunasta. Guidon mielestä se oli yksi turhimmista ajatuksista, joita päässäni kiersi. 18 vuoden aikana suomalaiset saunat on kierretty savusaunasta maasaunaan ja lumessa uinti -30 asteen pakkasessa on karaissut Guidon suomalaiseksi saunojaksi, joka ei lähde saksalaiseen hienostosaunaan kuuntelemaan meditaatiomusiikkia naisjoukon keskelle eikä halua nauttia saunassa intialaisia biologisesti viljeltyjä yrttejä. Hän haluaa mennä saunaan yksin tai korkeintaan minun kanssani - ns. sekasaunaan eikä mukaan mahdu mitään appelsiini-piparminttu-päärynä kylpyvettä. Jos ja kun niin korkeintaan tervan tai koivuntuoksua, kun ei ole vastaa saatavilla. Saunassa ei myöskään istuta tuntikausia vahtimassa tiimalasia, jonka mukaan saunassa saa olla 20 minuuttia kerrallaan ja sitten liotetaan jalkoja kylmä-kuuma-vesihauteissa, juodaan riittävästi nesteitä, levätään puolisen tuntia löylyjen välillä ja aloitetaan seremonia aina uudelleen.

Olemme kiertäneet saunaesittelyjä, tutkineet hintoja, vertailleet ns. "puu" saunan ja lämpöeristetyn saunan eroja. Olemme löytäneet yhden, joka sopii sille valittuun tilaan, Guidon vanhempien alakertaan, josta vanhat painokoneet on kannettu pihalle. Jäljelle on jäänyt mieletön kasa papereita, joita en halua heitettävän pois. Korkeintaan voimme lahjoittaa päiväkodeille piirustuspaperiksi. Paperit ovat todella loistavaa laadultaan.Aion ottaa osan itselleni kirjoituspaperiksi. Ehkä saan joululahjaksi toivomani mustekynän, sellaisen vanhanaikaisen, jolla kirjoitan tärkeimmät kirjeeni. Olen yhä vielä vanhanaikaisten kirjeiden kannalla. Rakastan paperin tuoksua, kynää, joka rapisee paperilla ja sitä, että vastaanottaja ilahtuu kirjeen avatessaan.

Sauna! Istun jo nyt kotisaunan lauteilla - ajatuksissani. Nautin pehmeistä löylyistä ja lepään välillä uudessa Wellnesshuoneessa, jossa soi taustalla hiljainen musiikki. Anteeksi isoisä, mutta vanha puuovi Wellneshuoneen ja talvipuutarhan väliltä saa väistyä. Haluan katsella puutarhaa, kun lepäilen pehmeän peitteen alla wellness-huoneessa saunan jälkeen....

 Tällaisen suihkun - ja varsinkin tuo kivisen lattian - haluan suihkuuni. Valitettavasti tuo mies ei kuulu pakettiin!!

En tässä saunanetsintäprojektissani en ole ehtinyt pahemmin ommella, mutta tässä muutamia kuvia uusista avaimenperistä, joita teen suomalaiselle seurakunnalle. Ne ovat kuin Kölnin tuomiokirkko, kissan muodossa.
Sain aivan fantastisia kankaita Suomesta - kiitokset!!! niistä olen suunnittelemassa uusia pussukoita, laukkuja tai jotain muuta. Ajatuksissani en ole vielä päätynyt oikeaan tuotteeseen.

Kölnin kissat!

Uusi vauvanpeitto tulossa. Olen päässyt puoliväliin työssäni.

Talvipuutarhan lapsenkakanvihreä tenniskentän matto revitään pois ja tilalle tulee 30 x 60 cm suuruiset klinkkerilaatat. Kaikkien tilojen lattiat laatoitetaan samalla laatalla. Tilat saavat yhtenäisen ilmeen ja rauhoittuvat. Katsotaan mikä on lopputulos. Pankkitilin tuloksen tiedämme jo. Se on miinusta, kun kaikki on valmista!

Naisellinen olo - näkyy kasseissakin!

 Joskus on sellainen naisellinen olo, että kaikki väritkin tuntuvat pulpahtavan vain pehmeinä, ruusuisina ja pastillisävyisinä. Eilen ja tänään on ollut sellainen päivä. Onneksi meille naisille sallitaan tällainen "naisellisuus" aivan luonnonmukaisena ilmiönä.

Ja vaikka pidän yksinkertaisista, selkeistä linjoista ja ruskeansävyistä, kaivoin pöydälläni olevasta tilkkukasasta kaikki pehmeät sävyt ja ompelin ne yhteen. Samalla sain tilkkukasaa pienemmäksi.

Raivasin myös kaikki pikkutilkut silityslaudalle ja pitkin pöytiä, sillä jotenkin pienen pieniä tilkun rääppeitä on kertynyt enkä koskaan heitä niitä roskiin, ellei niiden yhteen ompeluun mene enemmän lankaa ja aikaa kuin syntyisi tulosta. Nyt olen lajitellut kaikki pikkupalat värien mukaan ja tuossa vieressäni on läjä keltaisia ja vihreitä kankaanrääpäleitä, joista on tulossa seuraava kassini.

Nyt kuitenkin leikkaan uudelle vauvalle peiton kappaleet. Iidan nukkekin odottaa uusia vaatteita ja se on seuraava projektini.

 Laukun "takapuoli" tai etupuoli, miten vain laukkua tahtoo pitää. Tässä laukussa ei ole avaimenrenksua. On vähän sellainen kevytmielinen laukku, kevytmielisille asioille.

Kävin Bensbergissä kangaskaupassa. En voinut olla ostamatta 30 cm näitä pöllökankaita. Tuli mieleen MTV Suomen televisiosta, silloin, kun pöllö oli Mainostelevision tunnuksena. En tiedä onko se vieläkin. Kangas on kuitenkin niin hauska, että ostin sitä kahtena eri kokona ja teen joko kasseja tai Iidalle jotain hauskaa.

Kävin työvoimatoimistossa taas aamulla. Sain paperiläjän täytettäväkseni ja yksi läjä piti viedä sairaskassaan ja he lähettävät sen minulle ja minä lähetän sen taas työvoimatoimistoon. Jotenkin koko aamupäivä meni ajaessa pitkin kaupunkia. Enkä poikennut muualle kuin tuonne kangaskauppaan ns. sivuluisun, kun ajoin joka tapauksessa sen ohi..Pöllöt huusivat niin kovaa, etten voinut olla pysähtymättä!

Jatkan siis ompeluksia niin kauan, kun minulla on vielä aikaa. Eihän sitä tiedä jos vaikka ensi viikolla saisin jo kokopäivätyön...mahtaakohan tämä olla toiveajattelua ja -pelottelua?

RETKI BELGIAAN

 Kerrostalo Spa`n keskustassa. Kaikilla taloilla on nimet: Julie´s Home, Les Viollets etc. Myös kerrostaloissa oli nimet. Se tekee taloista persoonallisempia kuin pelkät numerot seinässä.

Erikokoisia ja erivärisiä taloja on lyöty yhteen.

Tässä talossa olivat verhot ja ikkunakoristeet varmastikin yhtä vanhoja kuin talokin.

Minusta ei tule puutarhuria. Hyvä, kun pääsin tänä aamuna sängystä ylös. Eilen lyhensimme puita ja pensaita ja harvensimme kukkamaata, istutin uusia tulppaanilajikkeita ja Hollannista viime viikonloppuna tuotuja merkillisiä kukkia, jotka muistuttavat vanhanajan karttakeppiä, sellainen nupula pitkän varren päässä. Kyljet ovat kipeinä, jalkoihin sattuu, kun kyykistelin monta tuntia rikkaruohoja kitkemässä.Korkkiruuvipuu näyttää melko kaljulta, kun kaikki kauniit korkkiruuvit on katkaistu. Laitoin katkaistut oksat grillikatokseen odottamaan, että lehdet tippuvat itsestään. On melkoinen työ kiskoa tuoreita lehtiä ja urpuja oksistoista. Teen niistä jouluksi kransseja.Riippakoivusta katkoin pitkät oksat ja niistä tein eilen kransseja odottamaan valkoisia kangastähtiä, jotka liimaan kransseihin. Niistä tulee ovikoristeita.

Tänään, sunnuntaina ajoimme Belgian Spa`han. Se on noin kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä.On upea syksyinen päivä. Aurinko paistaa täysin siniseltä taivaalta ilman pienintäkään pilven haituvaa. Lämmintä ei enää ole kuin 15 astetta, mutta auringossa seisoessa tuli miltei hiki pintaan.Katukahvilat olivat aivan täynnä niin Kölnissä kuin Spa`ssakin.

Spa on vanha belgialainen kylpyläkaupunki. Sieltä "spa"-nimitys on tullut eikä niin kuin on epäilty, lyhennyksenä latinalaisesta sanasta "Sanus Per Aquam" (Terveyttä vedestä). Englantilaiset turistit vierailivat Spa-kaupungissa jo 1600-1700-luvulla ja kaupunki oli kuuluisa terveysvesistään ja kylpylöistään. Casanovakin kävi siellä näyttäytymässä. Spa sai kaupunkioikeudet jo 1594.

Kaupungin yläpuolella on uusi kylpylä, josta aukeaa upea näkymä alas laaksoon. Kylpylään pääsee joko autolla tai panoramajunalla. Heti kylpylän takaa alkaa hienostohuvilat, joista on aivan uskomaton näköala laaksoon. Kiersimme autolla kapeita teitä huviloiden keskellä. Talot ovat uskomattomia nähtävyyksiä. Rakennustyyli on täysin erilainen kuin Saksassa. Talot ovat useimmiten  rakennettu luonnonkivestä. Toiset taas tuovat mieleen Yhdysvaltojen itärannikon rakennustyylin. Valkoisia kaksikerroksisia puutaloja, joiden etupihat ovat kaunista nurmikenttää ja talojen etuovia reunustavat pylväiköt. Mukana oli myös yksi todella moderni, pohjoismaiseen tyyliin rakennettu talo, joka ei vielä ollut täysin valmis.Tontit olivat niin isoja, että sinne mahtui tenniskentät ja takapihoilla, katseilta piilossa oli varmaankin puutarhamajoja ja loistavia istutuksia.

Erittäin moderni talo vanhojen huviloiden keskellä.

Talo piiloutuu kauniisti puiden taakse eikä ole niin pieni ja vaatimaton kuin kuvasta saattaa päätellä. Rakennus jatkui takapuolella vielä toisella samanlaisella osalla.

Portti oli niin kaukana talosta, ettei rakennusta itseään oikein tahtonut erottaa metsän siimeksessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla vastaan tuli lauma kilipukkeja paimenkoirien kanssa. Olen nähnyt lammaslaumoja vaeltamassa Bergisch Gladbachista Kölniin Reinin varrelle lyhentämään ruohikkoa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun vastaan tuli lauma kilipukkeja. Guido sanoi, että ne ovat FC-Kölnin maskotteja. Kölnin jalkapalloklubin maskottina on nimittäin kilipukki.

siististi toisella puolella tietä kulkivat kilipukit koirien ohjaamana.

Lauma kulki tasaiseen tahtiin vilkaisemattakaan autoihin.

Nyt olemme kotona. Päivä muuttuu illaksi, mutta aurinko paistaa yhä siniseltä taivaalta. Luin päivänlehden ja huomasin, että mukana oli sentään muutama iloinen uutinenkin. Hans-Dietrich Genscher allekirjoitti vuonna 1990 Moskovassa sopimuksen, joka johti Saksojen yhdistymiseen. Kun hänen taloonsa Bonnissa murtauduttiin, varkaiden mukaan lähti myös  5 kynää, joilla on allekirjoitettu erilaisia  perustamissopimuksia. Mitä vaimon koruista ja aidoista matoista, mutta kynät olivat kadonneet. Ex-ulkoministeri kertoi, että hänellä oli kotonaan kaksi kirjekuorta, joissa toisessa luki 2+4 (sillä nimellä tunnettiin tuo sopimus) ja toisessa luki "Maastricht". Varkaat olivat avanneet molemmat kirjekuoret ja ottivat mukaansa kynän, joka oli Maastricht-kirjekuoressa. Sillä ex-ulkoministeri oli allekirjoittanut EU:n perustamiskirjan. Päivämäärä on kaiverrettu kynään, jota varkaat luulivat kalliimpiarvoiseksi kuin 2+4 Sopimuksen kynää. Muutama viikko sitten Mannheimin Poliisi sai kynät takaisin - tuntemattomalta lähettäjältä. Kenties palautukseen oli vaikuttanut Genscherin lehdistölle antama lausunto: " Kynät ovat minulle rakkaita ja osa minun poliittista elämääni". Vaimon koruista hän ei maininnut mitään.

SAIN TERVEEN PAPERIT! - ICH BIN GESUND!

Es ist kein Wunder passiert aber mein Hausarzt hat mich als Gesund eingestuft! Ich fühle mich wohl obwohl ich immer noch auf der Liste bin. Es ist komisch wie schnell man die Schmerzen vergisst. Der Mensch vergisst sehr schnell wie schlimm es vor Paar Monaten ihm ging. Die Erinnerung ist eine merkwürdige Sache. Wenn ich Italienisch lerne, muss ich die Wörter stunden lang pauken und trotzdem kann ich nur ein paar Wörter im Kopf behalten. Die Badezimmer Wände sind voll Vokabel Merkzettel und das hilft mir wenig! Andereseits ist es schön, wenn man so schnell vergessen kann, z.B. den Schmerz. Jetzt konzentriere ich mich nur auf die Zukunft.

Mitään ihmeparanemista ei ole tapahtunut. Listalla olo jatkuu, vaikka mieluiten poistuisin sieltäkin. Olo tuntuu hyvältä. Terveeltä. Kivut ovat unohtuneet. Ihmisellä on onneksi kyky unohtaa. Muisti on merkillinen asia. Kun luen italian sanoja, tuntuu, että ne eivät painu millään aivoihini, ja toivoisin omaavani paremman muistin, ettei tarvitse liimata italian verbejä pitkin vessan seiniä. Toisaalta muistamattomuus on hyväksi, kun kivut ja huono olo ovat tyystin unohtuneet joka päiväisestä elämästäni. Nyt katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen enkä kovin usein edes ajattele sitä, että yhden puhelun päässä on taas vuoden sairasloma.

Ich habe das volles Programm der Impfungen erhalten. Aus unerklärichen Gründen kann ich meinen Impfpass nicht mehr finden. Kann es daran liegen, dass ich so was noch nie in Finnland bekommen habe? So habe ich jetzt einen neuen Impfpass und bin vollgeimpft.

Kävin lääkärillä tiistaina ja sain kaksi rokotetta, joita en voi enää siirron jälkeen ottaa. Minulta puuttui rokotuspassi, joten kaikki lapsenakin annetut rokotukset uusittiin. Niin polio kuin hinkuyskä ja kurkkumätä. Sairaskassa korvaa kaiken muun, paitsi ei yli 400 euroa maksavaa syöpärokotetta. Jos lääkärit Unikinikalla puoltavat tuota rokotetta, voin saada senkin sairaskassasta.

Meine Werte sind jetzt fast in Ordnung und ab 18.10 bin ich nicht mehr krankgeschrieben. So werde ich mich wieder bei den netten Damen vom Arbeitsamt zurückmelden. Ich bin mir ganz sicher, dass ich schnell einen neuen Job bekommen würde. Ich bin schon über 50, dass bedeutet, ich habe viele Erfahrungen gesammelt. Ich bin auf der Transplantationsliste und kann jederzeit angerufen werden und muss dann innerhalb von 3 Stunden im Krankenhaus sein. Danach bin ich wieder ca. 1 Jahr krank. Mit diesen Voraussetzungen würde jeder Arbeitgeber mich mit Kusshand sofort einstellen.  Guido hat mir gesagt, dass er würde mich sofort einstellen. Ich weiss, dass da ist jemand andere, der mich auch sofot einstellen nehmen würde.

Kaikki arvot ovat kunnossa ja sairasloma loppuu 18.10, jolloin menen ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Pitäisi kai sanoa siellä, että en nyt oikein ehdi töihin, kun on tätä tekemistä täällä kotona niin runsaasti. Kasseja, kasseja, kirjavia, isoja, pieniä, pyöreitä, neliskulmaisia. Kaikenlaisia kasseja. Olen rakentanut liukuhihnatyöskentelyn ruokailuhuoneen ja yläkerran työhuoneen välille. Muuten istuisin koko päivän vain koneen ääressä enkä liikkuisi. Nyt pitää juosta alakertaan silittämään ja yläkerrassa ompelen. Ylhäällä soi Iskelmäradio ja alakerrassa italialainen radio. TÄnä iltana on Pilates ja huomenna italia. Täytyy sanoa rehellisesti, että nautin tästä kotona olostani. 18 vuotta sitten, kun tulin Saksaan, hinkusin töihin ja sain useampiakin työtarjouksia. Nyt hinkuan takaisin kotiin ja ompelusteni pariin. Asiat kääntyvät joskus päälaelleen. Ajatukset muuttuvat, tärkeysjärjestys asioille muuttuu ja minäkin muutun siinä sivussa. Korkeat tavoitteet ovat laskeutuneet pari askelmaa alaspäin, tulotason myötä. Mitä siitä jos tulotaso laskee. Äiti sanoi aina, että eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot! Nyt yritän elää sen opin myötä.

Viikonloppu meni Hollannissa. Sateessa. Istuimme sisällä ja juorusimme. Vietimme suomalais-hollantilais-saksalaisen makoilu-löhöily-ruokailu-viikonlopun. Marjukan ja Edwinin luona saa syödä! Kotitekoista omasta puutarhasta. Matkaevääksi sain muhkean kurpitsan ja nyt etsin vimmatusti viimevuoden Pumpkin Pie-reseptiäni. Monimutkainen, mutta hyvä!

Marjukka pakkasi taas tapansa mukaan puolet omaisuudestaan meille mukaan. Sain Ikean kankaita parisenkymmentä metriä, koristeita, joita hän on ostanut aina tuplaten ja jostain kaappien kätköistä ilmestyi vanha nahkahame, jonka hän oli teettänyt Kittilän suutarilla vanhasta takistaan. Istui kuin nakutettu.

Joulu alkaa olla jo ovella. Ainakin hollantilaisten ovilla. Puutarhakeskus rönsyili vilkkuvia ja välkkyviä kuusia, koristeita, jotka olivat kuin karamellipapereita räikeimpään amerikkalaiseen malliin. Vaaleanpunaisia "ensimmäinen jouluni" palloja, joita en ainakaan minä ripustaisi en kuuseeni enkä lastenhuoneeseen. Saisin vatsavaivoja jo pelkästä pallon olemassaolosta. Viimevuonna koristeet olivat jotenkin tyylikkäämpiä. TÄnä vuonna on kai muotia pistää punaista, pinkkiä, kultaa ja hopeaa killumaan ja välkkymään. Tosin joukosta löytyi myös muutamia oikein kauniitakin koristeita. Emmehän me muuten olisi mitään ostaneet!!

Minulla on tänä vuonna kuusessa äidiltä saadut vanhat kuusenkoristeet. Juuri ne, jotka meillä oli kuusessa, kun olin pieni. Odotan innolla jouluvalmisteluja. Meillä on muutamia perinteisiä joululiinoja ja joulukoristeita, jotka laitamme aina samoille paikoille ja kun koulu-mummin tekemä joululiina on seinällä, alkaa minun mielessäni joulu.

Olen ommellut taas. Muutamia tilaustöitä olen saanut valmiiksi ja tänään  leikkasin 10 laukkua, joita olen tässä italiaa kuunnellesani ommellut. Friedhelm päätti asettua yläkerran sänkyyn, kun ravaaminen kahden kerroksen välillä kävi liian rasittavaksi. Kun olin menossa alas, se tuli ylös ja kun juoksin portaita ylös kasa kankaita käsivarsillani, seisoi Friedhelm taas portaiden päässä ihmettelemässä mihin suuntaan tässä nyt sitten pitäisi loppujen lopuksi mennä. Se päätyi Mikaelin sänkyyn, kun tietää, että joskus ilmestyn kuitenkin ompelukoneen äärelle.

"kirjalaukku". Kankaan sain Riitalta. Tähän laukkuun tein vetoketjun, jonka ompelin suoraan kassiin, ilman erillistä lämpärettä, jonka ompelun olen oppinut ompeluopinto-ohjaajaltani Tilkunviilaajista.

Kännykkätasku. Kassin kantohihnat on tehty kahdesta erivärisestä kankaasta, kun tuota kirjakangasta ei enää ollut.

 

 

Avaimenperiä, joissa pienet kissat kuin Kölnin Tuomiokirkon tornit.

Iidan villapusero, joka alunperin oli tarkoitettu Annalle, mutta nyt se taitaa olla liian pieni Annalle. Vasemmassa hihassa näkyy langanvaihto, kun loppuunmyydyt langat loppuivat kesken ja piti löytää jotain vastaavaa.

Ämpärilaukku pojalle.

Huolella suunniteltu on puoleksi tehty. Ellei sanonta pitäisi paikkaansa, en varmaan vieläkään olisi saanut valmiiksi villapuseroa, jonka tekemisen aloitin, kun Anna oli 4 vuotias. Villapusero on valmis ja sen saa Iida! Ehkä sen joskus saa Annan lapsi. Jossain vaiheessa villapuseron teko tyssäsi, kun langat loppuivat. Lankavarastostani löytyi jotakuinkin samantyylinen lankakerä ja lisäksi purin yhden puolivalmiin puseron, josta niinikään olivat langat loppuneet kesken teon. Olen aina ostellut loppuunmyynneistä lankoja ja sitten ne lopahtavat kesken työn ja puseroista tulee omituisen kirjavia eikä lainkaan sellaisia kuin olin suunnitellut.Mutta jos kaiken tekisi niin kuin on suunnitellut, ei syntyisi sattumalta jotain aivan ihmeellistä ja uutta. Luultavasti suurin osa keksinnöistäkin on sattumalta syntyneitä. Mahtoikohan Edison suunnitella hehkulamppua. Ehkä suunnitelmissa oli led-lamppu-kynttilä ja sitten syntyikin hehkulamppu!

Lunch bag

Sadepäivä vaatii sadepäivän huvit. Vietin 4 tuntia Mediteranassa, Euroopan kauneimmaksi luokitellussa kylpylässä, joka sijaitsee meidän kaupungissamme! Olemme ylpeitä upeasta kylpylästämme, joka on nyt yhdistetty marokkolais-intialainen wellnessoase. Sitä ennen vietin vielä miellyttävämmät 3 tuntia Iidalaisen kanssa, joka puhuu kuin papupata. Rakensimme Legoista torneja ja kaupungin, jonka kattojen yläpuolella oli niitty ja niityllä laidunsivat lehmät, lampaat, kanat ja hevoset. Ehkä Iida aloittaa uuden tyylin kaupunkisuunnittelun. En usko, että hänestä sittenkään tulee lentokapteenia, paremminkin arkkitehti.

Mikael on ostanut kaksi Marimekon Fatboy-tyynyä. Olin istahtamassa toiseen niistä, kun Iida hihkaisi: "se on isin tuoli, me voimme istua tuohon toiseen". Kysyin, että voisimmeko nyt kirjan lukemisen ajaksi istua isin tuoliin ja Iida selitti, että kyllä se käy, jos siirrymme toiseen, kun isi tulee kotiin. Isi haluaa aina istua siinä omassa tuolissaan. Siis istuimme isin Fatboy-Marimekko tuolissa lukemassa kirjaa Otosta ja Kurmelitsakeijusta.

Ehdin tekaista yhden pienen Lunch Bag-laukkusen tuliaisiksi Hollantiin. Olen aina vienyt molemmille tytöille jotain omatekoista ja he ovat - ainakin tähän asti - tykänneet tekeleistäni. Nyt tein Evielle pienen meikkilaukun. Löysin vanhaa, aitoa retro-kangasta, ehkä Ikean kankaita vuosikymmenten takaa.Se oli napakkaa ja hyvin ryhdikästä kangasta, josta pystyy ompelemaan mitä vain.

Tietenkin Friedhelm tuli heti tutkimaan mitä pöydällä tapahtuu.

Tällä kertaa ompelin laukun sivusaumaan tikkauksen.Näin laukku pysyy paremmin pystyssä. Omasta laukustani ompeleet puuttuvat ja laukkiu nuukahtelee jos ei ole täynnä tavaraa.

Ensimmäinen Pilatestunti, ensimmäinen italian tunti, ensimmäinen fleecereppu

Ensimmäinen syyspäivä ja ensimmäinen syyssade. Lämpötila on pysytellyt 18 asteessa, mutta taivas on täyttynyt tummanpuhuvista pilvistä, joista ropsahtelee kuin huonosti suljetusta suihkusta pisara silloin toinen tällöin ja joskus hana valuu pitemmän aikaa yhtäjaksoisesti. Ovat putkistot tuolla yläkerrassa vähän huonolla hoidolla. Grillipaikka on puhdistettu talvea varten ja muutaman viikon kuluttua voin istuttaa kevätkukkien sipulit maahan.Vuodenajat seuraavat toisiaan kuin pienet helmet kaulanauhassani. Ympyrä on jotensakin loputon ja se tuntuu turvalliselta ajatukselta. Kesää seuraa syksy ja sitten odotan talvea ja jouluvalmisteluja. Aldissa ja Lidlissä ovat jo joulumakeiset esillä. Näin pian niitä en toivoisi vielä näkeväni. Ei edes St.Martinin päivä ole ohi enkä ole tehnyt Kiitospäivän kurpitsapiirakkaa ja nyt pitäisi popsia jo joulupipareita. EI KIITOS.


Eilen oli ensimmäinen Pilatestunti miltei vuoden tauon jälkeen. Uusi ohjaaja, uusi ryhmä. Tämä on todellista ja oikeaoppista Pilatesta. Jokaista hengenvetoa seurataan ja asentoa korjataan kuin olisimme Joutsenlammen tulevia tähtiä.Aamulla tuntui kuin keuhkojenalaosat olisivat aivan uutta aluetta. Hengitimme erittäin tarkasti keuhkoilla ja sen tuntee. Käsiliikkeet eivät eilen tuntuneet missään ja tänä aamuna lihakset osoittivat erilaisia nytkähdysreaktioita, kun yritin kurkottaa astiakaapista teekuppia itselleni.

Tänään  olin ensimmäisellä italiantunnilla. Muut ovat aloittaneet jo 3 viikkoa sitten ja ryhmä on ollut yhdessä viime vuodesta lähtien. Hyppäsin suoraan kappaleeseen 5 "huonevaraukset ja valitukset". Tänään tuli mukaan myös satoja kertoja Italiassa matkannut, joka puhuu oikein hyvin, vaikka väittää kohteliaasti toista. Sellainen on sitten ärsyttävää. Ihan oikeasti. Muut miettivät 5 minuuttia, kun opettaja kysyy: "Senta. Signora W. Che lavoro fa lei?? äh, öh ja hän selittää sujuvasti italiaksi työskentelevänsä pankissa ja tulevansa oikeastaan Berliinistä (sono di Berlino) ja me katselemme silmät ymmyrkäisinä kaksinpuhelua opettajan ja uuden oppilaan välillä. Täytyy tehdä kovasti töitä, että osaan ensiviikolla selittää , että hotellihuoneessani "La televisione è rotta" ja haluan heti jonkun korjaamaan sen.

Kaupungilla ollessani poikkesin kangaskauppaan. Täällä on enää yksi toimiva kangaskauppa (eikä yhtään ei-toimivaa), jota pitää kreikkalainen nainen. Kankaat ovat enemmän turkkilaisväestölle suunnattuja kahisevia, kimaltelevia ja kirjavanpuoleisia kankaita, joita harvemmin tarvitsen tilkkutöihin. Yksi tilkku-patchwork-kauppa on, mutta kun kankaat maksavat 30 euroa metri niin mietin pariin kertaan rupeanko tekemään mitään luksuslaukkua. Ostin siis kreikkalaiselta naiselta puolimetriä tummaa lilaa fleecekangasta ja metrin verran harmaata fleecekangasta. Tein kummitytölleni Hollantiin, jonne lauantaina lähdemme, pienen repun. Hän on teini-iässä ja tykkää tummasta lilasta. Toivottavasti myös laukustani.

 Pieni reppuni ei ole tarkoitettu vaellusretkelle, jonne otetaan 20 kg ruoka- ja vaatetavaraa mukaan. Tähän voi pakata meikit ja kesäisen t-paidan.

KOTIOVELTA METSÄÄN - VON DER HAUSTÜR IN DEN WALD

Päivä alkoi aamiaisella parvekkeella, kun helteen jälkirippeiset säteet yhä yli 20 asteen lämmöllä hellivät koko ympäristöä eivätkä vain minua ja Friedhelmiä, joka tapansa mukaan makasi keskellä pöytää kuin Pascha. Odotti, että paijaisin, hellisin ja rapsuttaisin, koska hän suunnattoman suuressa ystävällisyydessään antoi minun osoittaa huomaavaisuutta hänen kuninkaallisuuttaan kohtaan. Tyypillinen kissa. Täysin poispilattu, mutta rakastettava. Ei koskaan vaadi mitään, naukaisee kerran ja odottaa, että ymmärrämme välittömästi hänen tarpeensa.Yleensä tarpeet ovat hyvin yksinkertaiset: ruokaa ja rapsutusta. Koska aviopuolisomme olisivat yhtä vähään tyytyneet?

Tänään lähdimme heti aamupalan jälkeen kävelylle. Guidon ehdotus. Silloin ei sanota EI. Nappasin kengät jalkaan ja kameran käteen ja päätimme tehdä pienen lenkin. Palasimme kahden ja puolen tunnin kuluttua hikisinä ja jalat turvoksissa, mutta tyytyväisinä, kun vihdoinkin päästiin metsälenkille. Aurinko hehkutti kuin heinäkuun helteissä, mutta auringon takaa oli aavistuksen verran viileää tuulta. Huomenna sää muuttuu sateisemmaksi. Tänään nautimme täydellisestä kesästä.

Oli mielenkiintoista seurata metsän ja luonnon valmistautumista talveen. Sehän tässä kuitenkin syksyn jälkeen tulee. Pensaat ja puut pullistelevat marjoja. Männyt ja kuuset roikottavat sellaista käpysatoa, ettei samanlaista ole nähty moneen vuoteen. Me saamme varautua yhtä kylmään talveen kuin viime talvena ellei sitten rikota taas jotain pakkasennätystä. Puutarhamme koristepensaatkin puhkuvat marjasadon alla, vaikka tuskin niitä marjoja kukaan lintu edes huolii. En ole koskaan nähnyt yhdenkään linnun syövän piikkipensaan punaisena hehkuvia marjoja. Leikkaan ne aina joulun alla koristeeksi maljakoihin. Tänä vuonna tiedän, että saan paljon koristeita kotiin. Koivusta kerään oksia ovirenkaaseen. Ompelen valkoisia kangastähtiä, jotka täytän pumpulilla.Liimaan ne koivunoksarenkaaseen ja voilà, joulukoriste on valmis.

Olen lukenut sairaalassa kolme kirja: 1. Hatice Akyün`n kirjoittama hauska kertomus turkkilais-saksalaisesta kulttuurista, joka kohtaa, kun 36-vuotias Hatice ei ole vieläkään löytänyt miestä itselleen tai toisin sanoen kukaan mies ei ole huolinut häntä. Isä on uhrannut lampaita jo pienen auton verran, mutta sopivaa kandidaattia ei ole ilmestynyt. Hatice on Saksassa syntynyt toisen polven jälkeläinen, joka ei halua mennä naimisiin, kunnes yhtenä päivänä eteen ilmestyy Ali, turkkilainen toisessa polvessa ja Hatice yrittää yhdistää saksalaisen pikkutarkkuuden turkkilaisen ylitsepursuavan ja äänekkään kulttuurin kanssa. Nauroin itsekseni kirjaa lukiessa. En tiedä onko kirjaa käännetty suomeksi, mutta se olisi suomalaisillekin hyvää kulttuurilukemista.

Toinen lukemani oli Jan Costin Wagnerin kirjoittama "Das Licht in einem dunklen Haus", joka kertoo suomalaisesta poliisista Kimmo Joentaasta ja kulkee Turku-Hämeenlinna-Joensuu välillä ja palaa aina tapahtuman keskuspaikkaan Karjasaareen. Missä se sitten lienee sijaitsevankaan. Kirja on hyvin suomalainen. Siinä on osittain Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan tiivistä ja monitasoista tunnelmaa, vaikka niitä kahta ei voi sisällöltään verrata toisiinsa. Kirjan loppu on hyvin mielenkiintoinen. Erikoinen. Jätti minulle kysymysmerkin päähäni, mutta tulen lukemaan Wagnerin seuraavatkin kirjat. Hänet on palkittu Saksan rikosromaanipalkinnolla.En tiedä varmasti, mutta epäilisin, että Wagner asuu Suomessa. Sen verran vahva tuntemus hänellä on suomalaiseen luonteeseen ja ihmisten väliseen kommunikointiin: "Oletko hullu?"-"Hm?"-"tanssit täällä huoran kanssa!"-"ai jaa" -"joo" - Juu,juuri niin, niin"

Kolmas kirja oli Mereta Mazzarellan kirja Sakari Topeliuksesta yhden päivän ajalta. Kirja on vahva kuvaus Topeliuksen luonteesta, perhesiteistä ja suhteista naisiin. En ole koskaan ajatellut Topeliusta muuna kuin lastenkirjailijana ja nyt hänestä aukeni täysin uusi ihminen eteeni. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Ja nyt muutamia kuvia Bechenin, Neschenin ja Buschin maastoista, joissa kävelimme tänään Guidon kanssa:

Miltei lähtöruudusta, eli kotiportilta maisema yli niittyjen. Aurinko paistoi sumunhäivähdyksen siniseltä taivaalta.Horisontin päässä erottuvat kylät olivat ohuen seitin peittämiä, kuin hämähäkki olisi kutonut hienoisen seitin maiseman eteen, mutta aurinko paistoi täydeltä terältä ja sai hien virtaamaan niskaa pitkin.

Metsätietä pitkin kohti Landwehriä, jossa ennen asuimme.Vaikka maisema oli kaunis, hiljaisuuden puuttuminen on se, joka vie ajatukset Suomeen. Siellä metsä on hiljainen. Täällä lentävät lentokoneet yläpuolella ja moottoripyörät toivat mieleen Imatran ajot.

Niityille on tullut paljon enemmän hevosia kuin aikaisemmin. Siellä missä aikaisemmin olivat lehmät märehtimässä, rouskuttavat pollet ruohoa.

Maissi on vielä niittämättä ja maissipeltojakin tuntuu olevan tänä vuonna tavallista enemmän.Maissi menee täällä possujen ruuaksi. Se ei ole sitä perinteistä amerikkalaista sokerimaissia.

Yhtäkkiä metsän siimeksessä seisoi hevonen, ei hirvi eikä poro vaan utelias heppa.

8 kilometriä on kierretty ja palattu takaisin kotinurkille. Taustalla kaukana piirtyy Bechenin kirkontorni horisonttiin.

Ehdimme juuri näkemään pienoiskoneen laskeutumisen kentälle. Aivan meidän lähellä on pienoismallikoneiden lentopaikka ja tällaisella säällä olisi luullut, että koneita on enemmänkin ilmassa kuin tämä todella upea yksilö.Toisinaan koneet hinaavat purjekoneita ilmaan, mutta koneen sisällä ei istu ihminen vaan hän hoitelee ohjausta maantasosta ohjauspöydältä. Kuulemma hamsteri mahtuisi ohjaimiin.

 

 

Olemme viettäneet tänään Saksojen yhdistymisen juhlapäivää. Monenlaisille juhlille sää on ollut napakymppi. Paremmin ei olisi voinut enää päivän säätä valita. Me juhlimme sitä jo eilisiltana grillaamalla ystävien kera. Emme tosin muistaneet nostaa shampanjalasia sen kunniaksi vaan ystävyytemme kunniaksi. Ystävyyttä ei erota muurit eivätkä piikkilanka-aidat.

KOTONA

HELLE JATKUU! Ehkä joku vuosisadan säätiedotustilasto sanoisi, että tämä on aivan normaalia: Lokakuussa on ennenkin ollut lähes 30 asteen helteitä, mutta mitä siitä. Kesä tuli, vaikka vähän myöhään. Olemme nauttineet kesäpäivistä siinä, kun puiden lehdet kellastuvat. Yölämpötilakaan ei ole laskenut kylmyyslukemiin, mutta on helpompi nukkua, kun ei herää hikimärkänä kuin kuumepotilas.

Tulimme tiistai iltana kotiin Itävallasta. (Näkemiin kaikki upeat vuoret, joita nyt vain kuvista ihaillen muistelen).Seuraavana aamuna palasin arkeen ja sairaalaan. Kaikki sujui kuten ennenkin. Tiesin mitä tulee tapahtumaan, joten asennoiduin arkisesti, asiallisesti, mutta silti sairaala saa minut aina muistamaan, että oikeasti olen sairas, vaikka en tällä hetkellä tunnekaan olevani huonokuntoinen. Kontrollikäynti. Nukutus ja sappitiehyeiden tarkistus. Ei mitään muuta. Kun sain pari päivää myöhemmin raportin käteeni olin suoraan sanoen hämmästynyt. Raportissa sanottiin, että minulta poistettiin pari stenssiä ja yksi oli "juuttunut", mutta poisto tapahtui onnistuneesti. EI MINULLA OLLUT TIETÄÄKSENI EDES YHTÄÄN STENSSIÄ SAIRAALAAN MENNESSÄ! Mistähän ne löysivät ne stenssit, jotka poistettiin??? Eipäilen, että raportti on kopio viime kertaisesta. Vain päivämäärä oli vaihdettu. Vielä juuri ennen nukutusta kysyin lääkäriltä miksi minun pitää tulla kontrolliin jos voin niin hyvin. Hän vastasi, että  tarkistetaan sappitiehyet eikä tehdä mitään jos kaikki on niin kuin pitääkin. Stensseistä ei puhuttu mitään. Paitsi, että hän sanoi, etten tarvitse mitään stenssejä tällä kertaa, kun kaikki arvot ovat niin hyvät. Haluaisin todella tietää mitä minulta on poistettu!!

Menen tiistaina oman lääkärini luokse ja selostan tilanteen. Soittakoot hän sairalaan ja ottakoot selvää siitä mitä sisältäni on poistettu. Maksaa sieltä ei ainakaan ole otettu pois. Uutta kontrollia en tarvitse. Sairaalaan menen vasta sitten, kun ongelmia ilmenee.

Palasin normaaliin päiväjärjestykseen tänään. Grillasimme pitkästä aikaa. Uskomattoman lämmin päivä ja ilta. Pistimme grilliin oikein kunnon roihun, kun lihat oli grillattu. Siitä tuli meidän kesätakkamme. Oli ihana istua pimenevässä illassa ja nauttia naapuripihalta tulevasta musiikista ja meidän vieraistaimme. Naapurissa juhlittiin 50-vuotisjuhlia ja meillä muuten vain iloittiin elämästä.

Mölkyn peluu opetettiin vieraillemme. Täällä mölkkyä myydään "Ruotsin peli"-nimellä. Kaiken ne ruotsalaiset ovat meiltä omineet. Keskustelin sairaalassa yhden hoitajan kanssa. Hänellä on ollut 3 suomalaista au-pair-tyttöä hoitamassa lapsia, mutta hän ei ole käynyt koskaan Suomessa. Sanoi, että se on niin kaukana. Ruotsiin ja Norjaan on jotenkin helpompi lähteä. Totta. Laivamatkat maksavat maltaita ja jos päätyy Ruotsiin, mitä sitä enää kauemmas skandinaviaa penkomaan, kun ei suomenkielestäkään saa mitään selvää. Ei edes keskusta ole Zentrum tai Centrum tai mitään sinnepäin viittaavaakaan. Guido luuli kauan, että kaikki suomalaiset kaupungit ovat nimeltään Keskusta...samalla tavalla monet suomalaiset ovat sanoneet, että kummallista, kun saksalaiset kaupungit ovat kaikki nimeltään "ausfahrt" (ulosajo).No, ei suomalaiset varmaan tosissaan niin luule, vaikka autobahnien ulosajojen viitoissa lukeekin "ausfahrt".

On helpottavaa olla taas kotona. Nukkua omassa sängyssä. Friedhelm kehräämässä jalkopäässä.Guido kuorsaamassa vieressä. Yöllä ei kukaan tule katsomaan nukunko eikä aamulla kanneta lääkekasaa aamupalaksi. Miksi sairaalassa pitää aina niellä mieletön määrä lääkkeitä ja kotona selviää aamuteellä ja sämpylällä?