tiistai 28. helmikuuta 2012

KYLMÄÄ KYLPYÄ JA VAUVANMYSSYJÄ

Muistutin aamulla Friedhelmiä; kaivauduin tiukemmin paksun peittoni sisään ja olisin vielä työntänyt päänikin jonnekin tassujen väliin, jos luut olisivat antaneet periksi.Huomasin jo illalla, että talo oli kylmenemään päin. Olohuoneessa oli 18 astetta, vesihanasta tuli kädenlämpöistä vettä ja pelkäsin pahinta: ÖLJY ON LOPPU!
Kierrettyäni kaikki huoneet epäilyni nousi  ja suihkusta ryöppyävä jääkylmä vesi osoitti pelkoni todeksi: Lämpö oli kadonnut kaikkialta. Soitin Rovaniemelle. Guido käski mennä kellariin ja tarkistaa öljytilanteen. Loppu mikä loppu. Meillä on kaksi tankkia. Vaihtaminen ei valitettavasti onnistu pelkällä hanannapikan väännöllä  ja soitin vuokraisännälle. "kahvin jälkeen"...oli pakko harrastaa avantouintia. Kylmä vesi on KYLMÄÄ, kun se tulee suihkusta ja sillä yrittää pestä hiuksensa. Keitin pari litraa vettä ja sain jotenkin läträtyksi hiukseni puhtaiksi, mutta täytyy myöntää, että olen liian kaupunkilaistunut. Jääkylmä vesi sai minut hetkeksi luopumaan mökkihaaveista jossain Suomen saloilta...

Villapuserot toimittavat pattereiden tehtävää. Tänne yläkerran työhuoneeseeni raahasin kellarista ylimääräisen sähköpatterin, jonka olimme ostaneet Mikaelille ja Nicille, kun heidän uudisrakennustalossaan patterit tulivat vasta parin viikon kuluttua muutosta. Huone on ihanan lämmin. En halua poistua keittiöön enkä edes vessaan. Onneksi ulkona on miedohko keväinen sää, mutta kun lämpötila sisällä alkaa lähennellä samoja lukemia, niin ajattelen äitiä lämmöllä, kun kiskon paksut villasukat jalkaani.

Tilaustyö on aloitettu. Lastenpeitto, johon olen tehnyt kissamaisen aloituksen.

Alkuasetelma on 19 tuuman / 49,3 cm pituinen. Teen ympärille 13,5 cm neliöistä loput. En ole vielä päättänyt laitanko lisää erilaisia kuvioita, joita olen jo ommellut valmiiksi. Ne voi käyttää myös Annan vauvan peittoon.


 Tulppaaneja, laivoja, perhosia ja puita...vieläkö löytyy aiheita muita?
vihreitä, keltaisia, punaisenpuhuvia, tytöntylleröitä...


Ja kaiken keskellä katti Friedhelm ohjeita antamassa, kankaita nuuhkimassa


Neliöt kiertävät rataa ja leppäkerttu ankkaa odottaa..
Ankka vankka vakaa, tulee kulman takaa...
Ja nyt seuraa väri vihreä ellei sitten oranssi, ehkä punainen tai vaaleankin keltainen.

Yksivärisen kankaan osto on seuraava tehtävä, joten leikkaanpa tässä Miialle pienen myssyn, jonka löysin Ann-Marielta lainaamastani Ottobre-lehdestä numero 1/2012. (Ernie raitapipo), jos joku haluaa myös tehdä sellaisen itselleen tai pojalleen tai tytölleen tai kissalleen.


Pipo vauvalle tai nukelle, miten vain. Tein pipon kahdesta eri kankaasta, joten toinen puoli piposta on erivärinen. Olin ajatelut kuitenkin alunperin niin, että sisäpuoli on eri kangasta ja ulkopuoli on eri kangasta. Näin ei kuitenkaan lopputuloksessa käynyt, vaan pipo on edestä raidallinen ja takaa:

Tämä on siis takapuoli tai etupuoli, miten vain.
ja nyt teen sitten ihan oikealla tavalla niin, että sisäpuoli on yhdestä kankaasta ja ulkopuoli toisesta kankaasta. Katsotaanko onnistuuko näin monimutkainen homma minulta.
Ei onnistu. Aina tulee kahdenvärisestä kankaasta. Täytyypä soittaa Ottobreen ja kysyä tarkemmat ohjeet. Minun logiikallani ei valitettavasti hatusta tule kuin tämänlainen. Jos joku muu tajuaa systeemin, kirjoittakaa minulle ihan tarkka kääntöohje.
Ottobren sivulla sanotaan näin:  Leikkaa pipokappaleet kapea- ja leveäraidallisesta puuvillajerseystä. (ymmärsin siis tässä vaiheessa, että kahdesta eri värisestä kankaasta).
Neulaa pipokappaleet toisiinsa op:t vastakkain ja ompele toisiinsa; jätä toiseen sivuun pieni kääntöaukko kaavamerkkien mukaan. Taita pipokappale ttaiteviivaa pitkin kaksinkerroin ja ompele ne yhteen sivuja pitkin muutaman sentin matkalta.(tässä minun ongelmani jo tuli eteen). Ompele myös pipokappaleiden yläreunat toisiinsa saumanvarojen osuudelta.

Tee aukileikkauksia korvien kulmiin ja kavenna kaarevia saumanvareoja hieman ja käännä pipo käänt
öaukon kautta oikein päin. Sulje kääntöaukko käsin ommellen.(ihan selvä juttu)
Tässä kaava:

Kaavan pituus päälaelta päälaelle on 37 cm ja leveys 18 cm. Korvat voi jokainen tehdä senkokoiseksi kuin haluaa.
TÄmä on tehty vauvalle, jonka päänympärys on 38 cm.
Ehkä minulla on juuri nyt aivoissa aukko, kun en tiedä miten tämän tekeleen käännän niin, että sisäpuoli on vaikkapa vaaleanpunainen ja ulkopuoli kukallinen..... Ehkpä on tehtävä niin, että myssyn yläosa on kaksinkerroin vaaleanpunaista ja myssyn alaosa, jossa kääntöaukko on, tehdään kukallisesta. Ehkäpä.

Mielenkiintoista kokeiltavaa kaikille ahkerille ompelijoille.

Ainiin, olen myös raivannut: kankaat on lajiteltu vaaleanpunaisen ja sinisen erisävyin:

Tässä on nyt kankaita Iidalle ja Miialle. Vaaleanpunaista eri sävyissä ja vähän lilaa joukossa.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ei mikään ihan tavallinen kokkijuttu

Olen aina kerännyt keittokirjoja, siitä lähtien, kun sain ensimmäisen keittokirjan ex-mieheni siskolta lahjaksi. Se on sellainen ihan tavallisen ruuan oppikirja, kun antajakin oli ihan tavallisen ruuan kotitalousopettaja. Sellaista ruokaa pitäisi  opettaa nykynuorille, että osaisivat muutakin kuin avata tilaamansa pizzapaketin.

Olen kerännyt reseptejä ja liimannut niitä kansioihin. Nykyisin voi sellaisen kansion tehdä internetissä, mutta luotan yhä vielä vanhanajan keittokirjaan, joita selainen mielikseni, vaikka lopputulos onkin yleensä eräänlaisen budjetti- ja tarvikeongelman yhteensulauma; sitä mitä haluan, ei ole, tai se on liian kallista.

Viime aikoina olen jotenkin vain onnistunut kaivamaan esille reseptejä, joiden tuotehankintalista ei ole samoissa summissa kuin Kreikan valtion velat. Olen myös oppinut etsimään vuodenaikoihin sopivia elintarvikkeita. Mansikoita ei välttämättä tarvitse ostaa tammikuussa jälkiruuaksi. Tosin, en ole koskaan sitä virhettä tehnytkään, vaikka Aldissa oli tänään kevään ensimmäiset mansikat myynnissä. Jostain kumman syystä ne eivät olleet kotimaisia vaan jostain alppien eteläpuolelta tänne lentokoneella kuljetettuja.

En suosi mielelläni tuotteita, joiden rahtaamiseen menee enemmän kerosiinia kuin niiden valmistamiseen sähköä. Viktoriajärven ahven ei siitä syystä löydä koskaan tietään minun ruokapöytääni. Sen istuttaminen Viktoriajärveen on aiheuttanut alkuperäisen kalakannan kuoleman ja pysyvän elintarvikeongelman järven alueella asuville, joille ei kalastuksesta jää edes pyrstöä käteen. Suurin osa kalasta tuodaan päivittäin lentokoneilla Saksaan.

Mitä sitten löysin pöytääni? Tein kierroksen Lidl´in vihanneshyllyssä. Kauppakoriini kerääntyi tänään yksi kukkakaali, Alankomaissa kasvatettu-kuten suurin osa meidän vihanneksistamme Saksassa. Kuljetuskustannukset ovat pienet ja vihannekset aina tuoreita, matka kun ei ole pariasataa kilometriä pitempi.
Ostin toisesta kaupasta tuoretta turskaa 400 grammaa ja todella hyvännäköistä lohta. Ei sekään mitään villiä elämää ole nähnyt vaan pulikoinut tuhansien muiden lajikumppaneidensa kanssa samassa ahtaassa altaassa. Oli pakko tyytyä siihen, kun villiä lohta ei enää saa ja toisaalta kalaa on kuitenkin syötävä pari kertaa viikossa.Jonkinlainen kompromissi on tehtävä, ellei halua kuolla nälkään.

Kotona pilkoin kalat pieniksi paloiksi, leikkasin muutamia kaapista löytyneitä, vähän kuivahtaneita vihanneksia paloiksi ( kaalia, paprikaa ja porkkanaa) ja kuullottelin vihanneksia voissa pannulla, kunnes alkoivat olla vähän pehmenneitä. Liraus cherryä, vaikka onkin paasto ja päälle vettä ja sen jälkeen lisäsin kalapalat n. 10 minuutiksi. Kukkakaalin olin sitä ennen pessyt ja leikannut pieniksi paloiksi ja kuullottanut senkin pannulla pakasteherneiden kera. Nesteeksi lisäsin kaupasta ostettua vihanneslientä. Maustoin vähän kurkumalla (curria en suosittele laittamaan kuumaan öljyyn, siitä tulee kitkeränmakuinen, vasta loppuvaiheessa) ja muskattipähkinällä (tykkään mieluiten tuoreesta, jota voi aina raastaa) , valkosipulinkynsiä muutaman, mutta suolaa en lisännyt lainkaan, kun vihannesliemessä on jo itsessään suolaa. Kukkakaalista tuli oikein hyvänmakuinen lisä kala-vihannespannulle.

Olin ihan ylpeä itsestäni ja tänä iltana uunissa valmistui ihan vanhanajan omena-kauraryynipaistos, jonka syön kohta jäätelön kera. Ei tämä mitään paastoruokaa ole, mutta nuo vihannesjutut sopivat hyvin paastoon.Voi sitä jossain vähän luistaa.

Pikkuhiljaa tässä kehittyy kotikokiksi. Ihmettelen itsekin miten tässä näin on käynyt. Rovaniemellä asuessamme isä ajoi minut keittiöstä ulos, kun sain vedenkin palamaan pohjaan.

Iloisia keittiökokeiluja kaikille ei-kokiksi aikoville.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Saksa saa uuden liittopresidentin - taas kerran! Ja Suomenkielen lainasanoja etsimässä

Tämä valinta olisi pitänyt tehdä jo 2010, kun Joachim Gauck oli ehdolla liittopresidentiksi edellisissä vaaleissa, jotka Christian Wulff (CDU - kristillisdemokraatit) voitti Angela Merkelin suosiolla. Jos kansa olisi valinnut, Gauckista olisi jo silloin tullut presidentti! Parempi olisikin. Vaihtoehto oli suorastaan murskaavasti parempi kuin Wulff, mutta koska Gauck on puoluepoliittisesti sitoutumaton,(muttei suinkaan poliittisesti sitoutumaton) Angela Merkel halusi omasta puolueestaan liittopresidentin - ja joutui nielemään katkeran palan, kun Wulff osoittautuikin melkoiseksi pettymykseksi. 2 vuotta sitten, kun Gauck oli ehdolla, häntä kannattivat niin vihreät kuin sosiaalidemokraatit. Ainoastaan vasemmisto vastusti Gauck´in valintaa hänen Afganistanin positiivisuudella.

Gauck on ammatiltaan protestanttinen pappi, ihmisoikeuksien  ja demokratian puolesta taistelija, jonka elämän DDR leimasi.Hänen isänsä oli sotavankina N-liitossa ja palasi 1946 takaisin Saksaan. 27.6 1951 kun Gauck´in isä juhli äitinsä syntymäpäiviä, kaksi miestä tuli ilmoittamaan, että hänen työpaikallaan telekalla oli tapahtunut onnettomuus, ja hänen pitäisi tulla heti auttamaan. Sen koommin ei isää enää näkynyt. Kaikki etsinnät olivat tuloksettomia. "jos venäläiset ovat hakeneet miehenne, emme voi teitä auttaa" sanottiin Gauck´in äidille.Perhe ei tiennyt mitään siitä, että isä oli tuomittu vakoilusta (syyksi ilmoitettiin häneltä löytynyt merivoimien lehti) 50 vuodeksi Siperiaan. Vasta 1955 isä palasi takaisin vankeudesta. Gauck oppi kotontaan, että vapaus on elämän tärkeimpiä asioita, eikä siis ihme, että hänestä tuli ihmisoikeuksien puolestapuhuja jo DDR:n aikana. Toisin kuin monet muut, hän rakasti kuitenkin omaa kotimaataan eikä koskaan edes ajatellut siirtyä länteen.DDR:n hajottua, Gauck toimi Stasi-tutkimuskomission johtajana ja koko virasto sai hänen mukaansa nimen: Gauck-virasto.

Olen varma, että tällä kertaa valinta on osunut rehelliseen ja osaavaan mieheen, joka todellakin ajattelee maansa parasta. Hän on käynyt pitkän tien teologista ihmisoikeustaistelijaksi ja poliitikoksi.

Aurinko paistaa pilvien välistä ja Kölnin katujenvarsille kerääntyneet karnevalistit saavat edes vähän lämmitellä auringossa, vaikka Rion helteistä tuskin voi vielä puhua. Eipähän ainakaan tule lunta taivaalta, kuten eilen viiden minuutin ajan. Kuvittelin jo siirtyneeni ajatuksen voimasta Suomen talveen, mutta pika pikaa unelmat taas hajosivat saippuakuplien lailla, kun aurinko lämmitti vasta sataneen lumen enkä ehtinyt edes hiihtohousuja vetää kaapista. Kaapeista puhuen, raivasin taas vaihteeksi työhuoneeni. Jo toisen kerran parin viikon sisällä. Olen vähän mietiskellyt tätä siivoamisvimmaani, joka on yllättänyt minut niin käsittämättömällä tavalla, sillä en ole todellakaan mikään pölynpyyhkijäheimoon kuuluva, vaan pikemminkin eräänlaisen hallitun kaaoksen suosija. Kenties tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että alitajuntaisesti tuo edessä häämöttävä leikkaus on aiheuttanut eräänlaista pelontunnetta siitä, että jos en sittenkään selviä tuosta maksansiirrosta hengissä niin ainakin jäljellejäävät löytävät vaaleanpunaiset kankaat vihreiden joukosta ja napit ovat siististi järjestyksessä omissa läpinäkyvissä purkeissaan. Jonkinlaista "läpinäkyvyyttä" elämääni siis. Nyt on kuitenkin työhuone lopullisesti järjestyksessä. Hinasin hirvittävän kaappiromistuksen kokolattiamattoa pitkin - siis kiskoin sentin per puolituntia kaappia ja kirosin kaikenmaailman kokolattiamatot mielestäni alimpaan kuoppaan, kun kaappia ei todellakaan voinut vetää pitkin lattiaa vaan se piti nostaa ja kantaa ja työntää yhtäaikaa. Olin tietenkin ensin tyhjentänyt sen KOKONAAN kaikista sadoista kankaista ja kaapin päälle vuosien aikana kasatuista ihmeellisistä pahvilaatikoista, joita kukaan ei enää tarvinnut, ties mitä roinaa niissä olikaan piilossa. Pistin ronskisti kaiken roskiin, mille en löytänyt minkäänlaista ajateltavissa olevaa käyttöä. Minun on vaikea erota edes roinasta, jos sille ei löydy järkevää uusiokäyttöä, mutta tällä kertaa pistin silmät kiinni ja heitin kaiken ylimääräisen pois. Muuten en olisi saanut enää kaappiin mitään mahtumaan. Kun kaapin tausta oli siivottu ja kaappi taas paikallaan - homma jota en ihan yksin pystynyt suorittamaan. Tarvitsin siihen MIEHEN. Miten noloa, kun kerran aloitin homman yksin näyttääkseni miehelleni, että selviän tällaisista "pikkuhommista" ilman miehistä tukea, kun hän kerran nyt sattuu olemaan viikkotolkulla Suomen Lapissa. MUTTA miestä kuitenkin tarvitsin.
 Onneksi alakerrassa oli uuden suihkun asennus ja meidän talonomistajamme kiskoi siellä juuri seinälaattoja irti. Yhteistyössä kaappi saatiin tietokonepöydän viereen ilman, että väliin jäi sitä kuuluisaa "laitanpa -tuohon-nämä - laatikot-odottamaan-parempaa-paikkaa" - koloa. En halunnut enää minkäänlaisia piilopaikkoja epämääräisille laatikoille, jotka ovat täynnä kädestä laskettuja epämääräisiä papereita, joita kukaan ei kaipaa, vaikka ne heittäisinkin roskiin. Halusin kokonaan irti kaikesta "epämääräisestä", nimeämättömästä, jolle ei heti käyttöä löydy.

Nyt astun huoneeseen tyytyväisenä ja hyrisen kuin Friedhelm leipälautasen päällä tuossa edessäni. Kissoilla on sitten käsittämättömiä tapoja. Ensin ne nukkuvat kuin karhut talviuntaan, nousevat yhtäkkiä ylös, koukistavat selkänsä mutkalle, venyttelevät kuin Barbara Becker pilates CD:llä ja sitten ne katsovat silmiin ja sanovat: Miauuu tai Mouu, riippusen siitä mitä ne haluavat. Ja kun niitä katsoo silmiin, ne - ainakin Friedhelm - asettuvat koko pituudeltaan pöydälle, lautasen/lehden/kangaspaloja/puhelimen/tietokoneen päälle, levittävät vatsansa ja tassunsa rapsuteltaviksi ja odottavat, että heitä juuri sillä hetkellä hellitään, teimmepä me ihmiset sitten mitä tahansa, mutta mikään muu ei ole sillä hetkellä tärkeämpää - ei kissalle eikä omistajalle - kuin pehmeän kissanvatsan rapsutus ja tyytyväinen kehräys. Kunpa minäkin voisin heittäytyä tuohon - ei nyt ihan pöydälle - mutta lattialle ja odottaa, että joku hellisi ja paijaisi. Voisin yllättää kehräämisellä.

 Friedhel oli löytänyt eilen suklaarasian, jonka olin saanut karnevaalikuokueesta. Puolet rasiasta puuttui tänä aamuna! En uskalla edes ajatella mistä kaikkialta löydän vielä kissan oksennusta ennen kuin päivä on pulkassa.

Siirryn tästä toisen tietokoneen ääreen. Minulla on yhä ihan OIKEA TIETOKONE, jota ei voi siirrellä paikasta toiseen kuten tätä pientä läppäriäni. Tietokonekulttuuri on siirtymässä tällaiseen liikkuvaan elämäntapaan. Tuskinpa monellakaan on enää sellaisia vanhanaikaisia hökötyksiä kuten minulla, mutta se nyt sattuu olemaan tuolla työhuoneessani ja sillä voin tehdä valokuvakirjoja paremmin kuin tällä pikkuisella, jossa on aika olematon säilytyskapasiteetti. Kummalista miten nuo tietokonealaan liittyvät sanat alkavat tuntua kankeilta omalla äidinkielellä, kun täällä kaikki tietokonealaan liittyvä sanasto on saksalaista, eikä niin kuin siellä Suomessa; englanninkielellä. Saksalaiset ovat aina pyrkineet pitämään oman kielensä "puhtaana" vieraista vaikutteista, vaikka tässä yhtenä päivänä lueskelinkin Saksan lainasanoista kertovaa kirjasta. Ensin sitä vastustettiin ranskan kielen vaikutteita Saksankielessä ja nyt taistellaan englannin lainasanoja vastaan. Kieli muuttuu kuitenkin aina ja elävä kieli muodostuu nimenomaan siitä, että se seuraa aikaansa. Ensin otetaan kaikenmaailman lainasanoja ja niistä valikoituu vuosikymmenten aikana parhaimmat. Onhan suomenkielessäkin paljon lainasanoja ruotsista ja venäjästä. Ja on myös niitä itsekeksittyjä sanoja, joista ei halua luopua, kun ne tuovat jonkun tunteen paremmin esille kuin jo keksityt sanat. En tiedä onko sana "varvistaa" ihan virallinen suomalainen sana. Muistan vain, kun nelivuotiaana Anna tuli kotiin ja kertoi varvistaneensa hississä, että ylettyi painamaan neljännen kerroksen nappia ja juoksi sitten viimeisen kerroksen kotiin. Kun ei vielä varvisteluista huolimatta ylettynyt 5. kerroksen nappiin.

Nyt minä varvistelen tuonne yläkerran puolelle.Friedhelmin kuorsaus alkaa käydä hermoille. Miksi jollakin on noin hyvät unenlahjat? Kyky nukkua silmät auki keskellä keittiönpöytää Christian Wulffin ja Joachim Gauckin keskellä ja potkia tassuillaan kännykkääni, joka häiritsee hänen arkoja anturoitaan!!! Minä luovutan ja jatkan töitä ylhäällä.

Kölle Alaaf! Rosenmontag Alaaf! Friedhelm Alaaf!









.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Karnevaalikulkue Bechenissä

Tuli taivaalta lunta, vettä tai vaikkapa pieniä kiviä, se ei pesunkestäviä karnevalisteja häiritse. Valitettavasti ei myöskään niitä, jotka 25 oluen ja vodkapullollisen jälkeen kuvittelevat kiskovansa paljain käsin puita maasta - koskaan aikaisemmin ei ole Bechenin karnevaaleissa ollut niin paljon juopuneita nuoria kuin tänä vuonna. Nuorimmat humalakoomassa sairaalaan kuljetetut olivat vain 12-vuotiaita!

Onneksi meidän kohdallamme ei näitä humalaisia häiriköitä näkynyt. Me juhlimme ihan vanhanaikaisesti ilman lisäaineita. Sää ei tunnelmaa lisännyt, ohut sade kasteli tasaisesti kaiken mahdollisen, mutta karkkeja tuli kolmen täyden kassin verran. Naapurin suomalaistyttö sai koko lastin vanhempiensa kauhuksi.

Karamelleja satoi kuin mannaa taivaalta...pusujen kera sain valtavia suklaarasioita ja puskallisen tulppaaneja. Suurin osa Bechenin kulkueeseen osallistuneista oli naapureitamme tai muita tuttuja. Aloimme olla aika valikoivia karamellien suhteen: Kiitos, vain suuria rasioita. Näin se on myös elävässä elämässä; mitä enemmän on tarjolla, sitä suuremmalla ruokahalulla syödään. Näin kävi myös Saksan liittopresidentin, joka eilen klo 11.00 ilmoitti erostaan.


ELVIS ELÄÄ. Ainakin Bechenissä - karnevaalien aikaan. Tämä on kuin muisto menneiltä ajoilta, jolloin lastenvaunut vielä näyttivät lastenvaunuilta eivätkä hifi-kantokassi-urheiluauton- ja monitoimikoneen yhdistelmältä, jossa vaunut itse painavat vain 25 grammaa, mutta kaikki muu irtoroina 50 kg eikä lasta tahdo löytää integroitujen pullonlämmittimien ja internetyhteyksien joukosta.


Ja kun naiset olivat vielä NAISIA. Ihana 50-luku. Onneksi se ei palaa enää kuin vaatemuodissa ja musiikissa.


Tämän asun nimenä voisi olla "ÄLÄ TULE LIIAN LÄHELLE TAI RÄJÄHDÄN". Sopisi hyvin suomalaisille. Loistava keksintö, mutta vaatii hyviä keuhkoja ennen kuin koko ryhmän pallot ovat täynnä ilmaa.

Naapurimme jakamassa "Röschen und Kamelle" - ruusuja ja karamelleja - kadunvarrella juhliville becheniläisille. Facebookista löytyy myös Bechenin Karnevalsfreunde-sivu, jos haluaa katsoa mitä täkäläiset karnevalistit oikein puuhaavat. Karnevaalien kohokohta, Rosenmontag - kulkue Kölnissä maanantaina kerää tuhansia osallistujia ja puolimiljoonaa katsojaa katujen varsille. Viime vuonna tunnelma oli katossa, sää oli upea ja kulkueet todella loistavia (http://www.youtube.com/watch?v=_rmUC6BF-ec&feature=related). Kölnin karnevaalien "Dreigestirn" = Prinssi, Maajussi ja Neitsyt ovat kaikki miehiä. Se on aina ollut tapana.

einmol prinz zo sin = kerran prinssinä on varmaankin jokaisen idealistisen karnevalistin toive, mutta toiveen toteutumiseen tarvitaan iso rahapussi, mielummin viisilukuisena summana, sillä prinssi maksaa oman karnevaalivaununsa kaikki makeiset, lukuisat lounaat, juomiset ja koko 11.11. alkavan kauden kustannukset, mukaanlukien viimeisen parin viikon yötäpäivää jatkuvan juhlinnan. Siinä ei ihan pikkutilillä pärjätä.

http://www.youtube.com/watch?v=OIvf9VNfNpA (laulu, joka kertoo köschin murteella siitä millaista on olla prinssi karnevaalina "in Kölle am Ring" . Haave, josta pikkupoikakin unelmoi.

Echte Fründe stohn zusamme = oikeat ystävät pitävät yhtä oli Annan ensimmäinen saksankielellä oppima lause, Kölschin murteella. http://www.youtube.com/watch?v=pu4RuPIiPPI&feature=related ja nyt pikku Iida lauleskelee Kölschinmurteella lauluja, kuten Anna aikoinaan. Lapset oppivat jo koulussa karnevaalilaulut. Ne ovat osa Kölnin ja NRW:n kulttuuria, vaikka yhä enemmän on niitä, jotka varaavat jo ajoissa matkan etelään mielummin kuin pukevat pellen puvun päälleen ja keinuvat Bläck Föösin tai Höhner`n laulamien karnevaalilaulujen tahdissa. Minä kuulun niihin, jotka eivät mistään hinnasta jättäisi laulamatta "Hey Kölle, Du ming Stadt am Ring". Yhtäkkiä tulee tunne, että kuulun tänne, vaikka en ole edes syntynyt lähelläkään Kölniä.

Siispä jatkamme viimeistä Karnevaaliviikkoa ja huudamme "Kölle Alaaf"

maanantai 13. helmikuuta 2012

Vauvantyyny, kasseja ja karnevaaleja

Karnevaaleihin osallistuminen on jäänyt tällä kaudella miltei viimeiseen tippaan. Kaikkina vuosina karnevaalitunnelma ei jostain syystä ole samanlainen. Olen karnevaali-ihminen, enemmän kuin Guido, joka vapaaehtoisesti katoaa Suomen Lappiin töihin, kun karnevaalit huipentuvat loppuaan kohden.

Rion tai Venetsian karnevaaleja ei voi verrata Saksan karnevaaleihin. Kylmässä (-10 tällä hetkellä) hytisevät saksalaiset eivät ole ehkä yhtä seksikkäitä kuin paljaspintaiset riolaiset tai yhtä tyylikkäitä kuin italialaiset, mutta täällä Kölnin alueella karnevaalit ovat värikkäät, lupsakkaat ja täynnä tunnelmaa. Puvuista ei puuttunut mielikuvitusta eilenkään. Minulla oli kraraveista koottu hame ja pusero, koristeltu vanhoista helminauhoista irronneista helmistä ja tonttulakkien kulkusista. .Korviin ripustin joulukuusen oksilta otetut lasikoristeet. Kilisin ja välkyin kuin kuusipuu.

Juhlat vietettiin sisätiloissa: messuhallin kristallisalissa valtavien kristallikruunujen loisteessa. Kun on tanssinut iltapäivä kolmesta keskiyön tunneille, heittää mielellään korkeakantaiset kengät jo eteisessä nurkkaan. Tunnelma oli katossa, musiikki mahtavaa ja hypittiin kuin aropuput eikä 55-vuoden arvokkuudesta ollut mitään jäljellä. On mielenkiintoista nähdä kuinka tyynestä, kuivahkosta virkamiehestä tulee yhdessä hurahduksessa pelle, joka tanssii, hyppii ja laulaa sydämensä kyllyydestä - olematta edes humalassa! Karnevaalit ovat monelle hengitysreikä, eräänlainen terapian vastike. Aikuinen muuttuu lapseksi pukiessaan päälleen pellen puvun, joka antaa luvan tehdä kaikkea sitä hauskaa mitä verotoimiston virkamiehenä ei muuten tekisi. Kaikki juhlivat yhdessä, kukaan ei ole toista hullumpi. Kaikki kun ovat yhdessä yhtä hulluja!


 Kravateista ommeltu hame ja pusero. En vain enää muistanut kuinka kravatit solmitaan, joten jätin ne auki.
Joulukuusen koristeet korvissa eikä kukaan kysynyt mistä olen ne hankkinut. Joulukuusestapa ne nappasin.
Musta puuhkani pölysi niin, että Friedhelm luuli minun kynineen kanan, jonka höyheniä hän innolla haki pitkin lattioita. Hiuksiini suihkutetun kiiltolakan murusia löydän varmasti vielä kesäkuussakin. Pöllyytin petivaatteet parvekkeella, pesin kylpyhuoneen matot ja aamutakkini, mutta olen varma, että Guido saa tummiin paitoihinsa vielä monet kiiltävät hiutaleet koristeeksi...

Tilkkutyyny ja päälle ompelin ensimmäistä kertaa ns. vapaalla ompelulla pienen tytön ja nimen Liara Maria ja syntymäajan. Tyynyn sisällä on aivan ohuen ohut tyyny.

Kassikuva tulee joskus myöhemmin. Koneeni ei suostu lataamaan enää mitään. Se jää koko ajan jumiin.Tämä tekniikka jäätyy pakkasella...

tiistai 7. helmikuuta 2012

Silityslautailua tiistai iltana

Friedhelmillä on uusi harrastus: silityslautailu. Ulkona on kylmä, pakkanen kiristyy ja talon lämpimin paikka on juuri lämmitetty silityslauta.

juuri sopivan lämmintä tassuilleni -


kunhan ette tule liian likelle silitysraudalla -


Mitä?-tässäkö oli kaikki silitettävä? Ja mistäs minulle nyt löytyy lämpöä???hakekaa lisää pyykkiä!

Guidon lämmittäessä Friedhelmille paikkaa silityslaudalla, minä ompelin yläkerrassa Iidalle housut ja hameen / tunikan.Olin luvannut hänelle, että hän saa itse valita värit. Hän toisteli vähän väliä: Wann gehen wir ylös und suchen die kankaat? Kiipesimme ruuan jälkeen yläkertaan valitsemaan kankaat ja mitäpä muuta Iida olisi valinnut kuin:


VAALEANPUNAISEN!!! Iida halusi kaiken vaaleanpunaisena, mutta mummi otti itselleen vallan, tehdä reunukset keltaisesta ja tunikan yläosan keltakukkaisesta kankaasta. Housut on tehty puolittaisina, että on vähän vaihtelua pinkkiin. Muuten olisi Iida kuin pieni karamelli.
Pakkanen siis kiristyy yöksi. Paikka paikoin joet ovat niin jäässä, että niitä pitää kauhakuormaajalla särkeä. Vaarana on veden kohoaminen tielle saakka ja jos maantiet jäätyvät kuten joet, ei eteenpäin pääse kuin luistimilla. Niin kuin Hollannissa. Siellä aiotaan ensimmäisen kerran 15. vuoteen järjestää 200 km pituinen kanavaluistelu, jos vielä muutaman yön pakkaset jatkuvat.

Ompelukset on ommeltu tälle illalle ja aloitin Miian kirjan kokoamisen. Tein Iidalle kirjan, johon lisää joka vuosi uudet tapahtumat. Nyt myös Miia saa oman kirjansa, jonka ensimmäiselle sivulle valitsin Anna-Mari Kaskisen runon:

"Hän, joka näkee kaiken,
sinutkin luonut on.
Hän laittoi silmiisi tähdet,
hymyysi auringon.
Hän antaa äänesi soida,
puroa kirkkaammin.
Suokoon hän vierellesi
suojaavan enkelin.

Polkusi olkoon aina
valoa tulvillaan.
Jumala saakoon kantaa
sinua voimallaan.
Täyttymyksensä saakoon
kaipaus hiljainen.
Jokainen päivämme soikoon
hymniä rakkauden."

maanantai 6. helmikuuta 2012

köln 41. kerroksesta nähtynä

Suomi on saanut uuden presidentin ja keski-eurooppaa hytisee pakkasen kourissa. Kölnissä -8 astetta. Tulppaanit on siirretty sisätiloihin. Pelargoniat eivät kestäneet sittenkään pakkasta! Bucksbaum on vielä elävien kirjoissa, mutta lehdet muuttuivat jo viime talven pakkasissa ruskeiksi eikä olematon kesä ehtinyt niitä juuri lämmittää, joten pelkään menettäväni suurimman ja kauneimman Bucksbaumini ennen kuin kevätaurinko pelastaa puutarhani kasvit.

Jerry etualalla ja takana uudet ystävät
Lauantaina nautimme upeasta talvisäästä Kölnissä Reinin rannalla. Tyttöystäväni on muuttanut Saksan korkeimpaan asuinrakennukseen (toimistorakennukset Frankfurtissa eivät kuulu tähän luokkaan) ja sen ylimpään kerrokseen, josta on mahtava näköala yli Kölnin aina Bonniin ja Siebengebirgeen saakka. Tutustuimme Jerryn (monirotuinen espanjalainen) kera ympäristön sataanviiteenkymmeneen moni- ja erirotuiseen koirasakkiin, joiden omistajat pysähtyivät keskustelemaan milloin uudesta takkimallista chihuahualle tai jakelemaan pieniä namupaloja ohikulkeville koirille. Jerryn mielestä jokaisella ohikulkevalla olisi pitänyt olla jotain taskujensa kätkössä.Nuuskimassa se kävi kaikki - paitsi pyöräilijät, joista Jerry ei pidä alkuunkaan. Guido oli varmaan elämänsä ensimmäisen kerran KOIRAN kanssa liikkeellä. Hän tuntee kaksi koirarotua: Kanaalirotat ja Huskyt. Kaikki polvenkorkeutta pienemmät lajitellaan Kanaalirottien luokkaan eikä niitä huomioida edes vilkaisulla. Jerry ylettyi juuri ja juuri polveen - ilman, että sen piti varvistaa. Jerry hyväksyttiin kävelykaveriksi. Huskyja ei tällä kertaa näkynyt, mutta yksi sinnepäin-ruskeasilmäinen-karvaturri yritti pitää Jerrylle seuraa.

Ei -8 astetta mikään KYLMÄ sää suomalaisille ole, mutta nautipa siitä tuulessa, vaikka aurinko paistaisikin! Aurinko tuntui lämmittävän, mutta tuuli puhalsi  lämmöntunteen päälle niin, että kylmä hytisytti poskipäitä kuin olisimme olleet Kaamasen pakkasessa. Kölnin asunnottomilla on vaikeat ajat edessä, jos meinaavat viettää yönsä siltojen alla.  Kaupunki on järjestänyt lämpimiä yömajoituksia, mutta siitä huolimatta ainakin yksi asunnoton on kuollut yrittäessään pitää itseään lämpimänä avoimen tulen äärellä.

Päiväkävelyn päätteeksi kiipesimme 41. kerrokseen ihailemaan auringonlaskua Kölnin yllä. Maisema peittyi pehmeään vaippaan kuin lämmitellen palelevia jäseniään.
 Juuri auringon laskiessa Kölnin silhuetti näkyy kuin usvaverhon takaa.

Kölnin tuomiokirkko talvisessa pakkasusvassa. Rein ei ole vielä jäätynyt, kuten Elbe-joki Hampurissa. Meillä ei ole edes jäänsärkijöitä, jos Rein sattuisikin jäätymään, kuten on tapahtunut viimeksi vuonna 1929, jolloin Reinin yli pääsi kävelemään. Reinin virtausnopeus ja suolapitoisuus (mistä suola tulee, sitä en tiedä) estävät joen jäätymisen, ellei sitten pakkaskausi jatku todella pitkään. Vain rauhallisissa paikoissa, kuten poukamissa vesi jäätyy.
Vain suojaisissa paikoissa Rein on jäätynyt. Silti paikka paikoin laivoilla on vaikeuksia päästä eteenpäin jäämassojen keskellä, kuten Herne-kanavan kohdalla.

Herne-kanava Ruhrin alueella oli eilen jäiden peitossa.

Myös Kölnin alueella pienemmät joet ovat jäätyneet kävelykuntoon.Lapsilla on hauskaa, kun pienet lätäköt ja lammikot kannattavat luistelijoita. Muistan, kun Annan kanssa kävelimme Refrathissa, Annan koulun lähellä olevalla lammella 15 vuotta sitten. Sen jälkeen ei lampi ole jäätynytkään. Pitäisi käydä katsomassa voisimmeko nyt lähteä jäälle luistelemaan.

Kauniista talvesta Suomen presidenttiin. Kölner-Stadt-Anzeiger kirjoitti tänään melko ison jutun uudesta presidentistämme mainiten, että "ilopoika Sauli" on valittu Suomen uudeksi presidentiksi. Lehden mukaan Niinistö kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta vetoamalla sinkku-elämäänsä. Niinistö ei silloin halunnut luopua iloisesta elämästään ryhtymällä presidentiksi.Nyt, kun hän on naimisissa lähes 30-vuotta nuoremman Jenni Haukion kanssa, iloinen elämä jatkuu kodin seinienkin sisällä eikä presidenttiyden tiellä ollut enää mitään esteitä. Vastapuolen ehdokas, Haavisto, joka  avoimesti ilmaisi homoseksuaalisuutensa, (kuten Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle) kärsi nähtävästi tappion juuri avoimuutensa takia. Suomessa ei olla vielä valmiita näkemään ihminen ihmisenä vaan mukaan vedetään politiikkaan kuulumattomat sivupiirteet. Eräs televisiokanava teki haastattelun kadulla kysyen ihmisiltä mitä mieltä he ovat siitä, jos liittokansleri ilmoittaisi olevansa heteroseksuaali. Suurinosa kauhuistui asiaa ja sanoi sen olevan ennenkuulumatonta eivätkä he koskaan valitsisi hetero kansleria.Niinpä niin..ehkä juuri siksi meillä on homoseksuaali ulkoministerinä, kun saksalaiset eivät halua hetero politiikkoa! Kenties Niinistöäkin olisi pitänyt mainostaa Heteroseksuaali Suomen Presidentiksi! (Heteroseksuaalisuus (alk. kreik. heteros, erilainen) on seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti tai pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen. Heteroseksuaalisuus on yleisin seksuaalinen suuntautuminen ja monissa yhteiskunnissa sitä pidetään sosiaalisena normina.)

Näiden normien mukaan lähden katsomaan mitä keittiössä tapahtuu, kun sieltä tulee niin ihanat tuoksut.Mies, joka viimeiset 2 viikkoa on syönyt vain lohta, poroa ja muita Lapinherkkuja, halusi tehdä spagettia á la Guido - eikä sitä ruokaa voi vastustaa kukaan - ei edes heterot.


[








torstai 2. helmikuuta 2012

KÄVIN SAUNASSA!

http://www.splash-kuerten.de/

on turha kertoa suomalaisille miten saunassa käyttäydytään, mutta saksalaisilla siihenkin on tarkat säännöt. Seuraavan kerran, kun menet saunaan suomalainen, muista, että ensin käydään suihkussa, sitten istutaan noin 15 minuuttia saunassa, löylyveteen on hyvä lisätä ripaus sitruuna-melissa/eukalyptus/omena/ruusuntuoksua tai sitten koivunlehteä ja appelsiinia. Jokaisella öljyllä on oma vaikutuksensa. Tuoksulla ei kuitenkaan kannata pyrkiä tuhoamaan hajuaistia. Ei siis kipollista ruusuvettä, vaikka kuinka rakastaisi ruusuntuoksua. Ei myöskään pullollista olutta, vaikka kuinka saunakalja maistuisi. Sitten loikoillaan rentoutunaan ja HILJAA. Saksalaisissa saunoissa miehet ja naiset ovat yhdessä, ellei sitten ole erikseen mainittu naistensauna, johon en ihan heti lähde uudelleen. Mikä meissä naisissa on "vikana", kun kaksi tai kolme samanhenkistä kokoontuu yhteen niin meteli on pahempaa kuin kehä kolmosella ruuhka-aikaan??? Olin tiistaina naistensaunassa, kun kuvittelin viettäväni rauhallisen löylypäivän rentoututtavassa lämmössä pakkasen paukkuessa (-7) nurkissa, mutta välillä oli pakko paeta ulos, kun keskustelu äityi kiistaksi siitä saako tuoli olla uima-altaan vieressä vai ei. Vielä tunteja tapahtuman jälkeenkin asiasta jaksettiin keskustella ja aina uusille tulokkaille selostettiin tarkasti kuka sanoi mitä ja miksi.

Pakkasin kirjani, pyyheliinani ja painuin pihanperällä olevaan pieneen mökkiin, jossa sain rauhassa keskittyä Hobbittien maailmaan. Muuten pidän kovasti Kürtenin pienestä saunasta. Väkeä ei yleensä ole liikaa, saunoihin mahtuu löylyttelemään ja tavallisesti siellä on myös rauhallista. Kürtenin Splash-Bad´issa on 4 saunaa, joista yksi on tavallinen suomalainen sauna. Yhdessä saunassa on värivalot, jotka kuulemma rauhoittavat, inspiroivat ja tervehdyttävät milloin minkäkin värin mukaan. Toinen on höyrysauna, jollaisia suomalaisiinkin kylpylöihin rakennettiin yhteen aikaan aina, kun tavallisesta hotellin saunasta haluttiin tehdä "kylpylä". Pihan perällä on suuri suomalainen sauna, jossa mahtuu hyvin makoilemaan lauteilla, vaikka väkeä olisi enemmänkin. Ja vuorikristallisauna on miellyttävä, kun lämpötila on vain 70 asteista, mutta miltei perinteisellä suomalaisella löylyllä sinne tulee mukavan kostea löyly. Ihan tavallisesta löylystä, sellaisena kuin me sen tunnemme, kipollisella vettä kiville, ei ole kyse. Vettä ei heitellä kiville miten sattuu. Jokaisessa kylpylässä on seinällä lista milloin missäkin saunassa on mikäkin "löyly". Mielensä mukaan sitä sitten hakeudutaan joko hunajalöylyyn, suolasaunaan, hedelmäiseen kylpyyn tai vaikkapa meditaatio saunaan. Kürtenissä on vain suolakuorintalöyly, hunajasauna, rentoutuslöyly ja hedelmäinen tee-löyly, joka tarkoittaa sitä, että löylyn jälkeen tarjoillaan virkistävää teetä.Hunajasauna on ihan tavallinen sauna, jossa löylynheittäjämies- tai nainen kaataa roimasti vettä kiukaalle, huitelee pyyheliinalla kuumaa ilmaa ympäri saunaa ja tuoksuttelee valitsemiaan aromaattisia öljyjä ympäripyöreästi kaikkien osallistujien naamoille. Sen jälkeen tulee toinen kierros ja kun kolmannen kierroksen on hengissä selvinnyt, tarjotaan saunan ulkopuolella kipollinen juoksevaa hunajaa, joka hierotaan iholle. Suolakuorinta sujuu suurinpiirtein samaan tahtiin, mutta karkealla suolalla hierotaan kuollut ihosolu pois ja sen jälkeen järjestelmällinen saksalainen saunassakävijä valitsee pehmeän hunajakäsittelyn. Joissain saunoissa tarjoillaan myös jääpaloja tai hedelmiä saunan jälkeen. Tietenkin voi myös pulahtaa jäiseen veteen tai ottaa vaihtolämpöisiä jalkakylpyjä tai nauttia vain hiljaisesta hetkestä kirjan parissa.

Vietin siis tiistaipäivän saunassa, kun oma saunamme on vasta suunnitteluvaiheessa. Aion tehdä sinne myös rentoutushuoneen, jossa voin saunan jälkeen lepäillä rauhallista musiikkia kuunnellen. Ai niin ja tietenkin mieheni tarjoilee kylmiä juotavia vieressä....Tervetuloa saunomaan!