maanantai 26. maaliskuuta 2012

Japanissa keväällä ja silti kotona Saksassa!

Tänään oli Japanipäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta kuin parhaimpana kesänpäivänä. Eilen oli kevään helteisin päivä, auringossa jaksoin olla vain muutaman minuutin ja sitten piti siirtyä pihatöiltä varjoon. Tänään oli huomattavasti mukavampi käydä kävelemässä Leverkusenin Japanilaisessa Puutarhassa, kun hiki ei valunut pitkin niskaa. Toivottavasti tämä ei jää meidän tämän kesän ainoaksi hellepäiväksi.

Joessa uiskentelivat metrin pituiset Karpit ja kultakalat.

Narsissit kukkivat kaikkialla. Tien vierillä, kukkapenkeissä, monissa eri keltaisen väriyhdistelmissä.
Nyt on kevät!


Koristekirsikkapuut kukkivat ja  Mangoliapuut olivat puhkeamassa kukkaan Japanilainen puutarha alkaa olla pian parhaimmillaan. Kevään ensimmäiset kukkivat pensaat ja kukat tuntuvat joka vuosi aina yhtä ihmeellisiltä. Talven jälkeen tulee sittenkin lämmintä, vaikka välillä tuntuu, ettei harmaus ja sateet väisty lainkaan. Viime talvi oli leuto. Samanlaisiin pakkaslukemiin ja lumivuoriin kuin edellisenä talvena, emme tänä vuonna yltäneet. Lunta tuli yhtenä päivänä ja se suli pois ennen kuin ehdin kunnolla edes lapioon tarttua. Guidon Rovaniemeltä ostama lumilapio jäi odottamaan ensi talven lumia.

Tänään käänsin maan puutarhassa ja levitimme männyn kuorta koko kukkapenkin leveydeltä. Trumpettipuu ei kestänyt viime talven yli. En tiedä mikä sille tuli, mutta koko runko on ontto. Siinä ei ole enää minkäänlaista elämää sisällä. Ja vielä viime kesänä siinä oli valtava määrä isoja trumpettikukkia. Sen kasvattaminen siemenestä kukkivaksi puuksi kestää vuosia. Tänä keväänä olen istuttanut ikkunalaudalle itämään keltaisia pallokukkia, mitä lienevät suomeksi; opiskelijakukiksi niitä täällä kutsutaan. Talvella istutetut narsissit ja tulppaanit kukkivat sisälläkin. Vein ne parvekkeelle väriä antamaan. Etupiha on täynnä narsisseja ja hyasintteja. Ja nyt menen viljelemään vain unikukkia. Päivä on ollut pitkä enkä ole taaskaan ehtinyt tehdä ajoissa italian tehtäviä. Onneksi on vielä kaksi päivää aikaa. Ihmettelen vain mihin nämä päivät aina hurahtavat. Kotona ollessa!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

BAD SASSENDORF

Hemmotteluviikonloppu. Hierontaa ja untia, hyvää ruokaa ja taas uintia. Oikeastaan lähdimme naapurini Uschin kanssa Bad Sassendorfiin, koska hänen tuttavansa oli siellä yhdessä niistä kuudesta klinikasta kuntoutettavana moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Päätimme yllättää hänet ja soitimme etukäteen vain kuullaksemme, ettei hän ole juuri silloin tulossa kotiin. Klinikalla on varsin merkilliset säännöt. Mieleen tuli kuva entisestä koulustani, raittiusopistosta, jossa vietin 3 vuotta ja jonka ovet suljettiin iltaisin klo 20.00 niin, ettei kukaan päässyt ulos eikä sisään. Klinikan ovet suljetaan tuntia myöhemmin. Aamupala on 8.15-9.00 välillä ja jos siihen aikaan sattuu olemaan hoito, aamupalan voi siirtää seuraavaan aamuun!!! Ympärillä on ihania pieniä ravintoloita ja kahviloita, joihin hyväjalkaiset pääsevät kätevästi aamupalalle, jos klinikan aamupalasta myöhästyy, mutta miten lähtee yksinoleva pyörätuolilainen, varsinkin, jos taivaalta tulee vettä kuin saavista kaatamalla? Tuttavamme kädet katkesivat onnettomuudessa ja pyörätuolilla liikkuminen on entistä hankalampaa...Lisäksi useat hoidot ilmoitetaan "anteeksi-unohdimme-sanoa-että-5minuutinkuluttua-on-hoito" - tyyliin. Siinä sitten jätetään lounas lautaselle ja lähdetään kärräilemään hoitoon, joka saattaa olla toisessa rakennuksessa, jonne rullaamiseen kuluu 20 minuuttia ja kun vihdoin on päässyt perille, hoitoaika on ohi ja käteen annetaan vain lappu, jossa on aika uuteen hoitoon.

Tunsimme olevamme taivaan enkeleitä, kun putkahdimme yllättäen pieneen huoneeseen. Lauantaista maanantaihin kiersimme kylpyläkylän kaikki pienet ravintolat ja kahvilat ja nautimme aamupalan ja lounaan välillä kahvit, kakut ja jäätelöt niin, että iltaisin uima-altaassa tuntui kuin kivi olisi heitetty veteen!


suurin osa keskustan rakennuksista oli todella vanhoja fachwerk-tyyppisiä taloja, jotka oli kunnostettu ravintoloiksi tai putiikeiksi (ja niitä kylässä riitti jokaiseen makuun).Kaupunki tuntuu elävän klinikalle tulevien potilaiden omaisista.Mitä muutakaan voi tehdä, kun työntelee pyörätuolia tai hissuttelee rollaattorilla kulkevan vierellä? Siinä ehtii katsella monen näyteikkunan tuotevalikoiman.

Bad Sassendorf on kuuluisa myös suolavedestään. (http://www.soletherme-badsassendorf.de/) Maan alle on kaivettu suolaluola, jonka ilma tekee hyvää erityisesti hengitystiesairaille ja astmaatikoille. Kylän keskustassa on merkillisennäköinen puinen rakennelma, jonka läpi kulkiessa tunnelma on kuin merenrannalla kävellessä.

 Gravierwerk eli suolatalo, jonka läpi kävellessä kuulee seinien ulkopuolelta tippuvan veden. Vesi kerää suolaa seiniin, jotka on rakennettu jonkinlaisista risuista.
Bad Sassendorfista ovat ensimmäiset maininnat jo 1160-luvulla, jolloin Kölnin arkkipiispa Philip I von Heinsberg luovutti St. Walburgin luostarille tuotteita, kuten mm. suolatalon (donum salinam).1370 sai Bad Sassendorf kaupunkioikeudet ja 1817 kaupungista tuli terveyskylpylä suolansa ansiosta. 2500- 4000 tonnia suolaa tuotettiin maan alta ja parikymmentä vuotta myöhemmin puiset kylpyammeet kaupungin keskustassa olivat alku varsinaiselle kylpylätoiminnalle. 1934 suolantuotanto pikkuhiljaa lopetettiin.

 Kaupunki vilisi kissoja, ehkä siksi myös kissapatsaat suolatalon molemmilla puolilla. Pieniä patsaita oli piilotettu pensaiden ja puiden alle ja vierille. Aina jostain löytyi kettu tai hanhiemo poikasiensa kanssa. Kaikkialla oli pieniä eläinaiheisia patsaita.

 Kaivo/suihkulähde, jossa kaikki osaset liikkuvat, kun vesi täyttää - sitten joskus kesäsäällä - suihkulähteen.Nyt ei kevät vielä ollut niin pitkällä, että puut olisivat olleet edes hiirenkorvalla, mutta narsissit kukkivat jo purojen rannoilla. Kotiin tultuamme lämpötila nousi 25 asteeseen ja Kölnissä alkoivat pensaat työntää vihreää silmua esille.
 Kevään tulon tietää siitä, että
- tiet täyttyvät lantaliejusta, jota kärrätään pelloille haisemaan
- lammaslaumat toimivat automaattisina autonpesijöinä, kun autolla eksyy keskelle satapäistä lammaslaumaa
- naapurit käynnistävät ensimmäistä kertaa ruohonleikkuukoneensa
- puutarhakeskuksista ei löydä tyhjää parkkipaikkaa

Tänään on perhesunnuntai ja varma keväänmerkki on se, kun Iida koristelee talon edessä olevan pikkupuun pääsiäismunilla!

Iloista kevätsunnuntaita kaikille.