Pitkäperjantai on luminen ja pitkä

Lunta tulee kuin Lapissa aikoinaan. Luin päivä-sää-muistikirjaani, johon teen silloin tällöin tärkeistä asioista merkintöjä. Vuonna 2003 oli maaliskuun lopulla +20 astetta ja voikukat kukkivat Kölnissä. Vuonna 2005 oli myös upea ilma ja lämmintä 14,3 astetta ja 2009 mittari näytti jopa +24 astetta virallisen ilmoituksen mukaan!

Kuulemma Suomessa voi maaliksuun lopulla nähdä jopa nokkosperhosen lämpimällä seinällä. Enpä ole vielä nähnyt minkään väristä siivenvärisyttäjää. Laitoin linnuillekin uudet talipallot kuuseen.Näinköhän olemme menossa uuteen jääkauteeen. Ainakin talveenpäin on kalenteri siirtynyt.

Kuuntelin aamulla Lappeenrannan ortodoksisesta kirkosta nauhoitetun jumalanpalveluksen vuodelta 2011, jossa ex-mieheni oli kanttorina. Kumma juttu, että tunnistin vielä äänen vaikka en tiennyt kuka oli kanttorina. Muuten olen viettänyt aika tavanomaista perjantaita. Olen raivannut ompeluhuoneeni ja siihen hupsahti koko päivä, mutta mitä muuta voi tällaisena lumisateisena talvipäivänä tehdä, kun maa on valkoinen ja tuntuu kuin joulu lähestyisi vaikka nyt pitäisi olla jo virallisesti kevät.

Olen ommellut ja myynytkin kassejani. Jos kaikki menee hyvin niin saan uuden työpaikan. Minulla ei ole sairaslomaa, koska olen työtön, voin mennä töihin siis milloin vain.

Frieda aamiaista nauttimassa. täytyi kahdesti katsoa ennen kuin uskoin, ettei tässä ole Friedhelm vaan Frieda.

Kaksi lautastablettia yhteen ommeltuna tulee yksi kassi. Toinen puoli on vaalea ja toinen puoli tumma. Leikkasin marimekon Unikkokankaasta kukkasen piristykseksi.

Kassin toinen puoli, jossa on sinisestä tabletista tehty tasku. Sisällä tietenkin tasku ja avaimenpidike. Kassin kantohihnat leikkasin mustasta hameesta, jota en enää halunnut pitää. Kaikki siis taas uusiotavaraa.

Meillä on voimisteltu kovasti viime viikon sunnuntaina. Koko lapsenlapsikaarti oli yhtäaikaa leikkimässä ja meillä oli taas oikein onnistunut ostosreissu Iidan kanssa. Olohuoneen pöytä muuttui hetkessä pikkuputiikiksi ja Iida tehosti myyntiä jakamalla satasia kassasta!!

Kovasti tehtiin kärrynpyöriä ja siltoja ja sänky sai toimia tilapäisenä hyppylinnana. Onneksi 2mx2m sänky riittää hyvin kahden pienen pomppulinnaksi.

Kävin viime maanantaina taas sairaalassa tarkastuksessa ja verikokeissa. Lääkärin mielestä pitäisi lihoa pari kiloa. Maksansiirron jälkeen ruokahalu on kadonnut tai sitten ruokahaluttomuus johtuu pelosta. Ruokailun jälkeen vatsa on aina kipeä ja jos olen syömättä, ei kramppejakaan tule. Siis syöminen on jäänyt yleensä aamupalaan. Sain tippoja, jotka helpottavat pahoinvointia ja kramppeja. Luin sivuvaikutukset ja päätin jättää tipat pulloon. En voisi ajaa autoa, koska tipat vaikuttavat reaktiokykyyni. Yritän vain pakottaa itseni syömään. Et kyt wie et kyt - tapahtuu niin kuin tapahtuu - kuten kölniläinen sanoo. En ole ollut yhteydessä muihin siirtopotilaisiin että tietäisin onko muillakin ollut samoja ongelmia. Lääkärini sanoi, että useimmiten ongelmat ovat päinvastaisia; ylipaino yllättää, kun ruoka taas maistuu. Ultraäänikuvauksessa todettiin, että maksani on täydellinen ja toimii kuin se olisi omani. Vain kerran mieleeni putkahti ajatus siitä, että minulla on vieras maksa. Ajatus,jota ei saa päästää mieleensä. Olen itsekin yhä vielä elinluovuttaja, ja sain kuulla, että jopa minun maksani voidaan siirtää jollekin toiselle kuolemani jälkeen. Se olisi sitten jo kolmas kerta, kun maksa menisi kiertoon. Muut kierrättävät vaatteensa, minä elimeni.  Täytyy elää mahdollisimman terveellisesti, että siitä olisi iloa vielä jollekin toisellekin.

Olemme varanneet lomamatkan Gardajärvelle syyskuussa. Silloin ei ole enää niin kuumaa. En saa oleskella auringossa ihosyöpäriskin takia. Ainakin vaatevarastoni uusiutuu! Ompelen pitkiä housuja väljistä kankaista, pitkähihaisia paitoja ja pitkiä hameita kesäpäivien varalta. Olen varma, että jonain päivänä tämä lumisadekin loppuu ja meille tulee KESÄ.

Sisareni tytär kävi Düsseldorfista viikonloppuna. Olipa pirteä pyrähdys. Olin jo kaivannut Lumia. Saksan sitkeä flunssa-aalto piti häntäkin otteessaan eikä hän uskaltanut tulla meille, kun vastustuskykyni on täysin nollassa. En ole vieläkään uskaltanut kulkea bussilla tai junalla. Jokainen aivastus saattaisi merkitä minulle taas sairaalareissua enkä mitenkään välttämättä kaipaa takaisin teholle.

TÄNÄÄN v. 1886 Coca-Cola sai koostumuksensa. Jätän Colan pojalleni ja tartun vesipulloon. 3 litraa päivässä pitää juoda ja kun lasken mikä määrä vettä sisääni valuu parisenkymmentä litraa vettä viikossa.

Mütze / Myssy

Toive:  Myssy Julialle
Materiaali: vanhat t-paidat ja 25 vuotta sitten Rovaniemeltä ostettua resoria, jota on vain säästetty johonkin tärkeään työhön.
Työvaiheet ja työssä esiintulleet ongelmat: Otettiin pikku-Miian myssy ja piirrettiin pikaisesti paperille malli ja sitten vain leikattiin myssyn ulkokappaleet (taka- ja etukappaleet), resorireuna ja myssyn sisäosat. Myssyssä on siis kaksi hattuosaa yhdessä.
Ongelmat olivat pikaisesti piirretyssä mallissa, jonka osat eivät aivat vastanneet toisiaan. Ompeluvaiheessa oli tulla pieniä venytysvaikeuksia, mutta myssy on koossa. Ongelmaksi on muodostunut käsien tärinä, jonka takia peukalo muistuttaa siivilää, kun jatkuvasti työnsin neulalla sormeen  ja yhden kerran onnistuin ompelemaan koneellakin miltei sormen päältä.

Sain aivan fantastisia Eero Aarnion suunnittelemia kankaita, joista ensimmäinen tilaustyö on vauvanpeitto, joka on samalla tyyny. Sen voi ottaa autoon mukaan ja kesällä rannalle ja pitää  tarvittaessa tyynynä matkalla. Ja jos teen siihen kahvat eli olkahihnan, sen sisään mahtuu vaikka tuttipullo ja parit vaipat.
Tässä kangas:

Eeron tyylisiä hirvi-poroeläimiä. Kangas, johon tähän mennessä kaikki ovat täällä ihastuneet. Kunhan vain raaskisi ruveta leikkelemään tätä...

Toinen ihanuus on tämä oranssi poni-kangas, joka sopii vaikka huonekalukankaaksi tai verhoiksi. Tämän säästän meille omaan kotiin, wellness-takka-vierashuoneeseen saunan viereen. Taidan päällystää sohvan tällä kankaalla.

Tästä on tulossa joko peitto tai kasseja. En ole vielä varma. Näitä tilkkutyynyihin- ja peittoihin sopivia palasia on korit pullollaan.  Sielläkin on välissä Eeron kankaita. Minun täytyy tunnustaa, että olen suuri Eero Aarnio-fani. Viimekertaisella Suomen matkallamme ihastuimme Ring-tuoliin ja nyt se roikkuu olohuoneessa Kuplan paikalla, mutta ei hätää, Kupla tulee takaisin kunhan saan siihen ommelluksi uudet tyynyt ja Ring - tuoli siirtyy uudelle paikalle. Sitten meillä alkaa olla vähän niin kuin Eero olohuone; on Kupla, Ring ja Tuplakupla-lamppu sekä Flatlight, joita kutsun talo-lampuiksi, kun ne muistuttavat taloja. Kolme kappaletta olohuoneen ikkunalaudalla ja ne luovat niin kodikkaan olon myös parvekkeelle, kun istumme lämpimänä kesäiltana nauttimassa lasillista punaviiniä. (ensinnäkin: ei ole lähelläkään lämmintä kesäiltaa ja toiseksi: minulta on alkoholi kielletty koko loppuelämäksi, vaikka maksa onkin lähes uusi)

Nyt jatkan hiiri-lammas-possu-tyynyjen valmistamista.

Hiiri / die Maus/Mouse

Hiiri  on jollain tavalla aika hiljainen. Ehkä se tuntee olonsa hiukan oudoksi lampaiden joukossa.

Die Maus ist irgendwie ziemlich still. Vielleicht fühlt er sich fremd zwischen den Schafen.

Hiiri hupaisa eripari jalkoineen.

Frieda testaa Hupaisan Hiiren.

Lila lammas, joka on vähän pienempi kuin muut. Tämän koko on: 25 cm x 28 cm kun nuo suuremmat ovat 32cm x 35 cm.
Lila Schaf ist ein bischen kleiner als die Maus oder die anderen Schafen:
Lila Schaf ist 25 x 28 cm
die grösseren sind: 32 x 35 cm.

Tänään on ollut Julia-päivä. Anna tuli Julian kanssa jo aamusta meille. Lumisade  loppui, aurinko sai lumikasat pikkuhiljaa vetäytymään lähemmäs nurmikon reunaa. Lähdin Julian kanssa kävelylle ja Anna sai hetken  nukahtaa. Julia opettelee nukkumaan yöt läpeensä, mutta aina se ei onnistu. En enää itse muista miten itse selvisin Mikaelin ja Annan valvomisista. Minulla ei ollut äitiä lähellä. Olin itse päättänyt lähteä kauas kotoa ja ottaa oman elämäni täysin omiin käsiini. Olihan siinä omat hyvät puolensa, mutta  puuttui läheinen ihminen, jolle olisi voinut soittaa ja sanoa, että kaipaan apua. Onneksi isäni vieraili paljon meillä Rovaniemellä ja muutti sitten lopulta sinne asumaan ja hän auttoi todella paljon lasten hoidossa. Äiti  oli miltei 80-vuotiaaksi työelämässä kiinni.

Heute war Julia-Tag! Anna und Julia waren seit heute Morgen bei uns. Es hat nicht mehr geschneit und die Sonne schafte langsam den Schnee Richtung Strassenrand zu verschwinden. Es war so schön, dass ich mit Julia einen recht langen Spaziergang gemacht habe - und so konnte Anna wenigsten paar Stunden schlafen. Julia schläft nicht so gut und Anna ist natürlich müde. Ich kann micht nicht mehr richtig erinnern wie es damals war mit Anna und Mikael als sie klein waren. Ich hatte keine Mutter bei mir, weil ich damals so wollte; mein Leben ganz allein, ohne jegliche Hilfe von Mutter schaffen. Es war gut so aber auch manchmal ziemlich schwierig. Bis mein Vater nach Rovaniemi kam und lebte mit uns und hat mir viel geholfen.

Nyt jatkuvat lampaiden ja muiden eläinten syntymiset.

Lampaita ja hiiriä

Lunta on pyryttänyt pihan täyteen, kun pitäisi kukkapenkki täyttyä keltaisista ja punaisista primuloista! Muistan, kun 1993 muutimme tänne Saksaan ja maaliskuussa oli +25 astetta. Istuimme lasten kanssa leikkipuistossa ja nautimme ihanasta keväisestä säästä. Ja luulin, että täällä on aina keväällä yhtä lämmintä! Mitä vielä! Olemme lähestymässä Lapin maisemia. Taivas on talvisen kuulas ja maa valkoinen. Koko eilisen päivän satoi lunta tasaiseen tahtiin ja Frieda käväisi parvekkeella pikaisesti ihmettelemässä lenteleviä valkoisia hiutaleita.

Olen vetäytynyt talvea pakoon yläkerran työhuoneeseen ja aloittanut työnteon. Eilen syntyi kaksi uutta lammasta ja yksi hiiri.

Lammas "Pinki", jolla on vihreäksi värjätyt hiukset. Pinki rakastaa kevättä ja pääsiäistä. Sen toiveena on päästä perheeseen, jossa on paljon suklaamunia. Se rakastaa suklaamunien syöntiä keväisellä niityllä.

Pinkin hiukset ovat hiukan sekaisin, mutta kenenpä hiuksia ei keväinen tuuli sekottaisi!

Ja tämä valkopää-lammas on toista rotua, sillä on ihan oikeat valkoiset hiukset ja sen herkkua ovat keväiset päivänkakkarat.
Hiiri ei suostunut tulemaan kuvaan yhdessä lampaiden kanssa, joten sille pitää jättää huomiseksi oma sivu.

Määä-terveisin kaikille lammasystäville!
Näitä lampaita saa myös tilauksesta hintaan 15 euroa kappale. Villaa niistä ei valitettavasti saa ja syötäväksi ne eivät ole tarkoitettu. Vain halattaviksi.

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen

Toissapäivänä tuli televisiosta ohjelma eräästä saksalaisesta kirjailijasta, joka oli saanut uuden maksan. Hänen tilanteensa oli hiukan eri kuin minulla. Hänen maksansa sanoi sopimuksensa irti yhtäkkiä ja uusi maksa oli löydettävä heti. Elinsiirtopotilaiden tilanne Saksassa on melko epätoivoinen. Odotuslistalla on n. 15.000 potilasta ja elimiä on parisen tuhatta. Siinä voi jokainen laskea mikä on elämän hinta! Jos vain olisi enemmän luovuttajia, tuhansien ihmisten elämä voitaisiin pelastaa.

Minun tilanteeni oli siinä mielessä hyvä, että tämä perinnöllinen polykystinen maksa- ja munuaistauti ei tule yhtäkkiä vaan se on minulla synnynnäinen ja etenee hitaasti. Kaikilla tautiin sairastuneilla ei ole tarvetta uuteen maksaan. Minulla sattui käymään huono tuuri, eikä kystiä voitu enää poistaa eikä täällä Saksassa aloiteta edes niiden poksauttelua alkoholilla, kuten Suomessa. Se on kivulias toimenpide eikä auta mitään. Minä sain välittömästi apua Essenin yliopistolliselta klinikalta, joka on erikoistunut maksatautien hoitoon. 2009 kystiä poistettiin kymmenisen kappaletta ja olin sairaalassa viikon ja sairaslomalla 4 viikkoa. Tosin töihin menin ja kahden viikon kuluttua, kun olo oli niin hyvä. Seuraavalla kerralla kystiä ei voitukaan poistaa vaan edessä oli maksansiirto ja puolentoista vuoden odottelun päästä sain sitten uuden maksan ja kaikki meni kuin opaskirjassa. Toivon, ettei mitään pahempaa tapahdukaan. Tuo viimeviikkoinen kuumeen nousu oli pahinta mitä tähän asti on maksansiirron jälkeen tapahtunut ja tietenkin ensimmäisenä tuli mieleen hylkiikö elimistöni uutta maksaa. En tiedä keneltä maksa on tullut enkä halua tietääkään. Eikä sitä edes kerrota. Jollei se olisi minulle sopinut, sitä ei olisi minulle annettukaan.

Nyt olen taas kunnossa ja sain eilen jo toisen tilaustyön, jonka kimppuun ampaisin heti illalla. Teen vauvanpeiton ja tyynyn. Toinen tilaustyö on jo valmis, sekin on tyyny ja pieni kassi tytölle.

Iidan kanssa askartelimme kaakaopurkista kynäkotelon, jonka Iida sai itse päällystää haluamillaan kankailla. Siitä tuli tosi hauskannäköinen. Ja koska Iida piirtää niin innolla värikkäitä kuvia, päätin silittää yhden kuvan kankaalle ja tehdä siitä hänelle laukun päiväkotiin. Iida rakastaa laukkuja ja pyytää aina, että tekisin hänelle uusia pieniä pussukoita. Hän kuulemma tarvitsee niitä ehdottomasti tärkeille tavaroilleen. Kuinkahan moni nainen on tyytyväinen vain yhteen käsilaukkuun ja yhteen kassiin?

tämä on Iidan alkuperäinen piirustus, josta tein hänelle laukun.

ja tässä on laukku valmiina.

Nyt menen tekemään uutta vauvanpeittoa, josta kenties kuva huomisessa blogissani.
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja ulkona on 10 astetta lämmintä. Krookukset kukkivat etupihalla ja tulppanit puskevat päätään ulos mullasta. Kevät tulee, kun naapurikin on jo ruoputtelemassa kukkapenkkiään. Tämä on vuoden ihaninta aikaa, kun pikkuhiljaa puihin ilmestyvät silmut ja jokainen talviunestaan heräävä kasvi luo uutta uskoa tulevaisuuteen. Ei niin synkkää ettei aurinko sitä kirkastaisi.

Teholta kotiin

Ensin täytyy sairastua että ymmärtää mitä terveys on.

Mitään ei pidä siirtää "sitten joskus" - maailmaan. Sitä "sitten joskus" - ei ehkä koskaan tulekaan. On opittava tekemään kaikki se, mitä joskus ehkä katuu tekemättömänä, juuri nyt eikä huomenna. Huominenkin on epävarmaa.

Sairaus ei estä nauttimasta elämästä. Elämän sisältö on tärkeämpi kuin sen pituus. Jos haluan lähteä tänään kahville tuttavieni kanssa, siihen löytyy aikaa. Kun makaan haudassa, minulla on loputtomasti aikaa, mutta ei yhtään ystävää kahvitteluun.

Kun ystäväni soittaa ja pyytää minulta apua, jätän ikkunanpesun, silittämisen, lehden lukemisen ja unohdan televisio-ohjelman, jonka välttämättä halusin nähdä.

Jos lupasin ommella naapurilleni uuden hameen enkä pystykään tekemään sitä, ei maailmani kaadu siihen enkä tunne huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä. Soitan naapurilleni ja sanon, ettei hametta synnykään eikä kenenkään maailma romanda siihen.

Makasin 8 päivää teho-osastolla ja vieressäni oli itseäni 10 vuotta nuorempi nainen, joka oli maannut jo 4 kk teholla ja painoi enää 35 kg eikä pystynyt syömään ei puhumaan eikä irtautumaan letkuista. mutta hänellä oli uskomaton tahto ja voima, jonka avulla hän kiskoi itsensä irti siteistä ja kaapeleista ja istui usein sängynlaidalla piipittävien koneiden säestyksellä, kun kaikki laitteet hälyttivät. Sain tietää hänen serkultaan, että vielä marraskuussa hän oli ollut täysin terve ja aivan yllättäen kaatunut ja eikä kukaan tiedä oikein mikä hänellä on. Minä tunsin itseni onnekkaaksi, kun saatoin vapautua kaapeleista ja letkuista ja kävellä käytävällä ja tiesin pääseväni jonain päivänä kotiin. Tiedän, että kuume voi nousta yhtä nopeasti kuin se tuli viikko sitten ja päädyn taas sairaalaan, mutta en halua murehtia sitä nyt, kun olen taas kotona ja nukun omassa sängyssäni ja nautin täydellisestä hiljaisuudesta, jota ei edes radion ääni riko.

Aloitan ompelut pikkuhiljaa ja palaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Rutiinit tuntuvat hyvältä ja luovat turvallisen raamin elämälle. Vuoden kuluttua saan matkustaa lentokoneella, saan uida, mennä saunaan ja olla auringossa - kunhan suojaan itseni vaatteilla ja aurinkovoiteilla. Rannalla makaaminen on taaksejäänyttä elämää enkä enää saa nauttia simpukoista enkä katkaravuista enkä graavilohesta, mutta pääasia on, että nautin Iidasta, Miiasta ja pikku-Juliasta.


Lumikellot kukkivat etupihalla eikä kestä enää kauaa kunnes narsissit alkavat tunkea päätään ylös mullasta. TÄnä keväänä istutukset jäävät Guidon harteille, sillä minä en saa möyhiä mullassa: liian paljon bakteereita ja niitä minun on varottava. Ehkä ensi vuonna sitten ikiomalla pihalla saan tehdä mitä haluan. Aloitamme uuden kotimme remontoimisen ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä on vuoden kuluttua kesällä puutarha, jossa saan möyriä ja myllertää mieleni mukaan.

Nyt tartun kangaskasaan ja toteutan sairaalassa suunnittelemani työt. Guido ei suostunut tuomaan edes virkkuukoukkua sairaalaan, vaikka minulla olisi ollut niin paljon aikaa käsitöille.