Eino Leinoa ja Runojen Maailmaa

Olen lukenut blogeja ja kuunnellut Eino Leinoa netin kautta. Mikä onni, että tämä maailma menee eteenpäin. Sähköisestä viestinnästä on vain löydettävä itselleen se sopiva muoto ja käytettävä hyväksi kanavia, jotka antavat uutta tietoa, tuovat musiikkia ympärille ja suovat aivoille tilaa toimia. Ei kaikki mikä netistä tulee ole mieltä lamaannuttavaa. Olen löytänyt tänään niin paljon mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa, että on aivan pakko jakaa sitä muillekin.

http://marjaleenankirjahylly.blogspot.fi/

löysin tuota sivulta kirja-arvosteluja ja uusia runoja vanhoilta tekijöiltä ja uusia ideoita lukuharrastukseeni. En ole viime aikoina pullanpaiston ja piirakoiden keskeltä ehtinyt avata edes kirjoja.
 Muutama  kirjanen on odottanut jo viime joulusta lukemista ja nyt olen valmis tarttumaan niihin. Tällä hetkellä kesken on vielä todella mielenkiintoinen kirja, joka kertoo Senecan (oli roomalainen valtiomies, konsuli, kirjailija ja stoalainen filosofi. Seneca oli keisari Neron opettaja ja neuvonantaja mutta joutui lopulta tekemään itsemurhan tämän painostuksesta) elämästä hänen kirjeittensä välityksellä. Kirjeet löytyvät erään talon kellarista (mielikuvituksen tuotetta) ja kirjan tapahtumat ovat tämän päivän Roomasta, jossa kaivauksia tehdään kaikkialla ja aina löytyy kaikenlaista "tavaraa" roomalaisten jäljiltä, kuten nämä Senecan kirjeet.
Kirjan on kirjoittanut: Luciano de Crescenzo ja sen nimi on: "Die Zeit und das Glück".  Kirjan alkuperäinen nimi on: "Il Tempo e la Felicitá", mutta koska italian taitoni ei vielä riitä tämän kirjan lukemiseen alkuperäiskielellä, luen sitä saksaksi. Sain kirjan lahjaksi ja se on todella hauska ja mielenkiintoinen.

En ole siis kutonut enkä pahemmin ommellutkaan. Olen nauttinut rauhallisista päivistä ja rentoutunut kakku- ja keksilautasten äärellä. Siksihän jouluna leivotaan, että saisi sitten myös syödä niitä leipomistuotteita. Kilojakin on tainnut tulla lisää, mutta se on ihan hyvä vaan. Eivät enää roiku vaatteet päällä.

Toivottelen kaikille oikein mukavia ja rentouttavia lukupäiviä. Olen varma, että monet ovat saaneet kirjoja lahjaksi ja nyt on oikea aika uppoutua niihin.

Myös Frieda viettää muutaman hiljaisen päivän jouluhulinan jälkeen. 24.12 ja 26.12 olivat lapset täällä ja varsinkin neljän pienen mukelon läpsytykset, kiljahdukset ja riemuhuudot saivat Friedankin pakenemaan sohvan alle. Naapurimme lupasi ruokkia Friedaa, kun olemme uuden vuoden Hollannissa suomalaisen tyttökaverini perheen luona. Kummityttöni, Maija täytti toukokuussa 15 ja vien hänelle ja siskolleen joululahjat. Jo monena vuotena olemme viettäneet uuden vuoden yhdessä eikä perinteestä voi poiketa nytkään. Tulee olemaan ratkiriemukas uusi vuosi - ihan ilman alkoholia.

Hyvää Uutta Vuotta!

Joululahjoiksi Patalappuja / Potholders / Topflappen

Olen yrittänyt olla ostamatta joululahjoja. Sitä vastoin ompelen kaikenlaista pientä joululahjoiksi. Nyt innostuin tekemään patalappuja, kun appivanhempani saivat uuden keittiön uuteen asuntoonsa ja uuteen keittiöön täytyy saada myös puhtaat, hienot patalaput a la Eero Aarnio ja Marimekko. Suomalaista designia.

Olen ommellut myös pieniä pussukoita ja vähän isompiakin pussukoita. Niille löytyy aina käyttöä.

Ich hoffe, dass die Empfänger dieser Topflappen genau so glücklich sein werden als ich beim nähen war. Der Stoff ist Finnische Design-Stoff von Eero Aarnio. Man muss nicht alles kaufen. Selbstgemachte Geschenke bringen auch freude - hoffe ich.

Pieniä pussukoita ei taida koskaan olla liikaa. Ei ainakaan minulla. Säilytän käsilaukussani kaikenlaista pikkuroimaa ja jos ne kaikki lojuisivat käsilaukun pohjalla en koskaan löytäisi huulipunaa, kynsilakkaa, kynsiviilaa, en ruuveja, en nauloja enkä sitä kuuluisaa nostolavaa. Guido sanoo aina,e ttä minun pitää etsiä avaintani nostolavan alta. Laukkuni on aina niin täynnä "turhaa" tavaraa - hänen mielestään. Mutta auta armias, jos ei käsilaukustani löydykään käsirasvaa tai kynsisaksia silloin, kun hän niitä tarvitsisi niin kyllähän siinä sitten ihmetellään, että miksen kuljeta niitä tärkeitä tavaroita mukanani.

Kleine Taschen brauchen die Frauen immer. Ich habe nie genug kleine Taschen. Sonst würde mein ganzer Kramskrams - Nagelfeile, Lippenstift, Nagelschere etc. - überall herum fliegen.

Gestern hat Frieda die "Julböcke" entdeckt.

Frieda löysi itselleen uuden paikan joulupukin alta.Odotamme jännityksellä kuinka kauan kuusemme kestää pystyssä ja säilyvätkö lasipallot edes yhtä yötä ehjänä. Frieda ei ole ennen nähnyt joulukuusta eikä yleensäkään mitään puuta sisätiloissa. Viime jouluna meillä ei ollut kuusta, kun olin kotona vain muutaman päivän kuntoutuksesta. Guido ei halunnut laittaa itselleen joulua.

Tänä vuonna otamme sitten kaksinverroin kaiken takaisin. 24.12 vietämme jouluaaton meillä ainakin osan lastenlasten kanssa. 25.12 menemme kaikki appivanhempieni luokse syömään ja tapanina olemme meillä koko konkkaronkan kanssa. Rakastan joulua, kun kaikki ovat yhdessä koolla.

Marikankaisia pussukoita joululahjaksi

Talvi tuli ja meni. Harmaa, sateinen sää yrittää toden teolla lannistaa jouluun valmistautumisen tunnelmaa. Joulutunnelma tulee kuitenkin sisältä eikä ulkoa. En ole viitsinyt lähteä tuonne ihmisvilinään taistelemaan joululahjoista. Hankin joululahjat  pitkin vuotta ja talletan ne jonnekin laatikoiden pohjille ja kaappien nurkkiin ja hyvällä tuurilla löydän / muistan mihin olen ne piilottanut ennen kuin kesä saapuu. Joskus olen löytänyt joululahjoja kesällä, mutta onneksi aina jollakin on syntymäpäivät  myös hellesäällä - ainakin meidän perheessämme ja lahjat ovat muuttuneet matkan varrella synttärilahjoiksi. Nyt olen pistänyt kaikki samaan pussiin ja samaan paikkaan, joten pelkoa tavaroiden katoamisesta ei näillä näkyminen ole! Katsotaan sitten heinäkuussa mitä löydän mistäkin nurkasta!

Ennen joulua ompelen yleensä jotain pientä lahjapakettien täytteeksi. Nyt on syntynyt liukuhihnatyönä Marikankaasta erikokoisia pussukoita. Osan olen jo lähettänyt matkaan enkä muistanut ottaa kuvia niistä, mutta kaikkihan Marikankaat tuntevat ja pussukat ovat aina pussukoita, mitä niitä kuvaamaan. Nappasin tähän yhden kuvan pikkupussukasta päivän iloksi. Tällaisia on helppo tehdä ja niitä on kiva antaa. Ainakin naisilla on käyttöä pienille pusseille käsilaukussa. On irtonaisia huulipunia, kynsilakkaa tai ostosvaunuihin sopivia chipsejä, jotka ovat yleensä aina kassin pohjalla eivätkä koskaan käsillä, kun niitä tarvitsee. Pikkupussit ovat käsilaukussa käteviä, kun ei tarvitse enää penkoa koko kassia ylösalaisin kotiportilla avainta etsiessä. Erivärisiin pusseihin voi laittaa tavarat jonkinlaisessa järjestyksessä niin, että muistaa vaikka, punaisen pussin olevan hätätapauksia varten; laastarit, hakaneulat jne . Vihreäpussi on meikkejä varten jne. Itselläni on käsilaukussa erilaisia pusseja, joista löytyy tavarat nopeasti eikä minun tarvitse junassa tai ratikassa esitellä koko laukkuni sisältöä naapurille.

Olen kerännyt pieniä koristeita vetoketjujen vetokappaleeseen. Ostin pari vuotta sitten Pariisista ihania pieniä koristeita melko halvalla ja niitä olen laittanut aina sen mukaan kenelle pussi lähti. Matkaajalle tulee Eifel-torni, koiranomistajalle luu jne.

Kutomista olen jatkanut, kun opin tämän kahdella puikolla sukankutomisen;

paksut ja kirjavat.  Ovat vähän tavallisesta sukasta poikkeavat tuon kantapään takia, mutta en ole vieläkään oppinut kutomaan oikeanlaista kantapäätä, joten minun sukkani ovat tulevaisuudessa kahdenpuikon sukkia ennen kuin opin tuon suuren salaisuuden; kantapään!

Kuulin tässä toissapäivänä eräältä bloginlukijaltani (mieshenkilö!), että hän on kutonut myös sukkia ja oli koulussa jopa tyttöjä parempi. Oli varmasti sata kertaa parempi sukankutoja kuin minä, jolle äiti kutoi välillä koulussa tehdyt sukat uudelleen! Onneksi käsityönopettajani ei enää ole lukemassa tätä.
Käsityönumeroni oli silti aina vitonen ja senkin sain armosta, kun opettajani oli isoäitini (myös opettaja) hyvä ystävä. Siis suhteilla pääsin käsitöistä läpi.

Olen todella iloinen, kun mies ilmoittaa tehneensä sukkia ja olleensa vielä hyvä siinä ja kutoneensa mielellään. Kaffe Fasset, amerikkalainen kutomisen- ja tilkkutöiden GURU, on hyvä esimerkki siitä, että miehetkin ovat hyviä kutojia. Hänen töitään himoitsevat kaikki kutomisesta innostuneet. Hänen tapansa käyttää lankoja, on  ollut yhtä vallankumouksellinen kuin Picasson tapa hajoittaa tauluissaan ihmishahmot osiin.

Ja nyt lähden hakemaan Julian taas päivähoitoon. Olen ommellut hänelle talvihousut vanhasta tukkijätkä-takistani. Tänään sovitan housuja ja teen tarvittavat muutokset ja huomenna housut ovat sitten kuvattuna. En heitä mitään vaatteita pois. Jollen vie niitä punaisen ristin myymälään tai anna ns. Tafel-järjestölle (jakaa ruokaa ja vaatteita niitä tarvitseville) niin leikkaan niistä osia uusiin vaatteisiin. Luin juuri taas "hääräämö"-blogia, jossa vanhasta villapaidasta oli tehty housut. Todella hieno ajatus ja housut olivat hyvännäköiset.

Iloista joulunodotusta! Ideoita ja onnistumisen iloa, kun yritätte tehdä vanhasta uutta.Aina ei tarvitse ostaa uutta. Saksalaiset ostavat kuulemma vuodessa 20 kg vaatteita.  Meidän tapamme kuluttaa kuluttaa tämän maailman luonnonvarat ennen kuin omat lapsenlapsemme ehtivät aikuisiksi. Yrittäkäämme siis vähän hillitä tätä kulutushimoa.

adventtikalenteri Adventkalender

Ei viimehetkellä vaan viimeisellä hetkellä! Valmista tuli, vaikka tiukkaa piti. Olin luvannut tehdä kaksi isoa adventtikalenteria. Onneksi tajusin ajoissa, ettei aika riitä vaikka tekisin yötä myöten töitä, ja tilasin toisen netin kautta. Kuusipuu, joka on yli metrin korkuinen. Päätin tehdä samanlaisen myös Miialle ja leikkasin 24 luukkua erivärisistä joulukankaista ja ompelin niihin numerot. Ostin vihreää verkakangasta ja leikkasin kuusen (kartion muotoisena) ja huomasin, etteivät suuret taskut mahdu mitenkään kuuseen. Istuin kangaskasan keskellä ja mietin. Sitten rupesin ompelemaan pieniä pussukoita, joiden suihin käänsin nauhakujan. Liian aikaa viepää - totesin puolessa välissä kalenterin tekoa ja löysin yhdestä purnukasta vanhoja verhon pidikkeitä. Ompelin niitä limittäin ja rivittäin verkakankaaseen ja loput pussit tein ilman nauhoja. Verhonnipsuttimiin kiinni ja  niin pussukat voi tarpeen tullen irrottaa kuusesta.

 

Ylimmäinen tasku on ommeltu kiinni vihreään kuusenverkaan, sitten tulee rivi pussukoita ja taas kaksi riviä kiinni ommeltuja taskuja ja loput ovatkin erilaisia pussukoita, jotka roikkuvat vanhoissa verhojenpidikkeissä.

 

 

kaikissa pussukoissa ei ole numeroita, vain ensimmäisessä ja numerosta 20 ylöspäin päätyen 24.
Väliin olen laittanut muutaman poron ja joulunauhoja. Puun korkeus on kokonaisuudessaan 110 cm ja leveys alhaalla 67 cm. Pussukat ovat erikokoisia.

Kävimme tänään suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun joulumyyjäisissä. Sumuinen sää muuttui ihanaksi auringonpaisteeksi. Kölnissä olivat kaupat auki ja väkeä liikkeellä tiet tukkoisena. Sinne sekaan ei viitsinyt lähteä omalla autolla. Ajoimme strassenbahnilla eli ratikan tapaisella ja pääsimme miltei kielikoulun eteen. Seurakunnan uudet tilat ovat valoisat ja avarat. Enää ei tarvitse taistella lohikeittolautanen polvien päällä samalla, kun yrittää toisella kädellä pitää karjalanpiirakasta kiinni ja jossain polvien välissä keikkui glögilasi. Nyt söimme kuin kahvilassa ainakin. Palvelu pelasi ja ruoka maistui. Lohikeittoa tehtiin kuulemma eilen 150 litraa ja se loppui kesken. Pullia ei ollut kuin muutama pikkuruinen korvapuusti. Kaikki oli mennyt. Onneksi emme lähteneet lauantaina liikkeelle. Minun vielä heikko vastustuskykyni olisi saanut taistella nuha- ja yskäbakteereita vastaan ja olisin varmasti hävinnyt sen ottelun. Nyt mahtui jopa kulkemaan pöytien välissä ja ihastelemaan marimekon huippukalliita laukkuja ja kaikenlaista ihanaa itsetehtyä tavaraa.

21 vuotta olemme käyneet seurakunnan joulumyyjäisissä ja ensimmäisinä vuosinani olin kielikoulun pöydän vakituinen sponsori. Seinät olivat täynnä kassejani ja muita käsityötuotteita. Nyt ei kielikoululla ole enää omaa pöytää - tai ehkä pieni hyllykkö omia tavaroita varten. Eivät vanhemmat ole myöskään enää samalla tavalla innostuneita joulumyyjäisten tukemisesta kuin olimme vuosia sitten. Monet tutut ihmiset ovat kadonneet - tavalla tai toisella. Kaksi hyvää tuttavaani ovat kuolleet ja me loputkin tunnumme vanhenevan. Aikaisemmin vertasimme lapsiemme kasvamista, koulunkäyntiä ja harrastuksia, nyt kyselemme lastenlapsiemme nimiä ja ikiä....

Onneksi löytyy myös uusia ihmisiä pyörittämään joulumyyjäisiä. Keittiössä kävi melkoinen kuhina ja kaikki oli äärettömän hyvin organisoitu. Tuttuja kasvoja oli sentään vielä joukossa. Vähintään kerran vuodessa tapaamme. Viimeistään joulumyyjäisissä. Ensivuodeksi aion tehdä taas käsitöitä. Aloitan ajoissa. Kenties jo pääsiäisen jälkeen, että ehdin. Lisäksi olen löytänyt erään suomalaisen korutaiteilijan koruja, joita hän tekee vanhoista hopealusikoista ja haarukoista. Löytyy Facebookista nimellä Pieni Kirsikkapuu. erittäin kauniita hopeakoruja.

Nyt vetäydyn nukkumapaikalleni. huomenna on Juliapäivä ja Guidon isän syntymäpäivä, sekä Guidon isoäidin 104-vuotissyntymäpäivä, jos hän eläisi. Hän kuoli viime vuonna, juuri ennen kuin olisi täyttänyt 103 vuotta. Minulla on odotettavissa vielä monia hauskoja hetkiä Guidon kanssa, jos hänellä on yhtään samoja geenejä kuin isoäidillään. Oma äitini on 91-vuotias ja isoäitinikin eli lähes 90-vuotiaaksi. Mikäs minulla on elellessä, kun maksakin on uusittu!

Mukavaa 1. Adventtia kaikille.