Weiberfastnacht / Karnevaalien Naisten Päivä!!!!

rakkaalla lapsella on monta nimeä; Wikipedia antaa tälle päivälle seuraavat nimet:
Weiberfasching, Wieverfastelovend (Kölsch), Fettdonnerstag (Aachen), Schwerdonnerstag (Koblenz) oder Weiberfaasnet (Schwäbisch)  Altweiberfasching, Altweiberfastnacht , Altweiber (Krieewelsch: Aalwiewer) riippuen siitä missäpäin Saksaa olemme.

Karnevaaliaikahan alkaa jo 11.11 klo 11.11 ja jatkuu tuhkakeskiviikkoon eli Aschermittwoch`iin saakka. Weiberfastnacht on aika, joka on Karnevaali-istuntojen ja katukarnevaalien välissä oleva aika = yksi päivä. Tänään on ensimmäiset katukarnevaalit, jotka jatkuvat aina tuonne keskiviikkoon saakka, jolloin syödään kalaa ja aloitetaan paasto. Tiistaina ovat siis viimeiset karnevaalikulkueet eli karnevalszug.

Kun muutin tänne Saksaan 21 vuotta sitten, ei minulla ollut aavistustakaan siitä mikä on Karnevalszug. Eräänä päivänä ovemme takana seisoi nuori poika naapuristamme ja keräsi rahaa "junaa" varten. Ihmettelin hänelle, että miksi minun pitää maksaa junasta, kun en näe edes raiteita missään. Hän taas katsoi minua kuin naapuriplaneetalta ilmestynyttä avaruusoliota. Kuinka joku ei voi tietää mikä on KARNEVAALIJUNA?? Minä en tiennyt, enkä käsittänyt sitä miksi minun pitää maksaa junasta, jota ei edes ole! Illalla mieheni selitti minulle, ettei Karnevalszug`illa ole junan kanssa mitään tekemistä. Se on kulkue, jossa erilaisiin naamiaisasuihin pukeutuneet ryhmät tanssivat,musisoivat ja heittävät makeisia ihmisten päälle. Nyt  olen ollut sekä mukana kulkueessa heittelemässä karamelleja (kamelle) että kadun varsilla lastenlasten kanssa keräämässä karamelleja ja hoilaamassa kölniläisiä karnevaalilauluja ja nauttimassa (useimmiten) kauniista auringonpaisteesta ja keväisestä tunnelmasta. Tosin joskus on karnevaalit olleet niin aikaisin keväällä, että karamellit on kaivettu lumen seasta!

Weiberfastnachtina lähtevät naiset juhlimaan miesten jäädessä hoitamaan kotia.  Periaatteessa!
Me sporttiklubilaiset tilasimme aamupalan ravintolaan ja vietimme todella hauska naisten Brunchin karnevaalimusiikkia kuunnellen ja tanssien. Ja nyt olemme sitten matkalla Karnevaalikulkuetta katsomaan tähän meidän pikku kyläämme. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä ja kevät hyppelee rinnassa kuin västäräkki, joka pian ilmestyy pihallemme.

Naisten Karnevaalipäiväperinne on alkanut jo 1824, jolloin naiset päättivät ottaa  miehisestä karnevaalijuhlasta yhden päivän itselleen. Päivä on monissa paikoin epävirallinen vapaapäivä ainakin puoliltapäivin. Monet virastot ja kauppaliikkeet sulkevat ovensa  jo 12.00, että naiset saavat vapaata juhliakseen. 11.11 ottavat naiset vallan myös virastoissa ja  pistävät kunnanjohdon "viralta". Naisilla on valta leikata miesten kravatit niin, että useimmat saksalaiset miehet pukevat tänä päivänä huonoimman kravattinsa pukunsa jatkeeksi.

Naiset juhlimassa Kölnissä. Pukuja on vaikka minkälaisia ja juhlijoita myös.  Kölnin vanhalla torilla tunnelma on taivaassa.

FRANKFURT

WEEKEND IN FRANKFURT
VIIKONLOPPU FRANKFURTISSA
WOCHENEND IN FRANKFURT

Mummi otti lomaa ja lähti Frankfurtiin. Mitä siellä näkemään; suurkaupungin tunnelmaa haistelemaan. Tässä muutama ohje miten nähdä Frankfurt kahdessa päivässä ilman kiirettä ja ilman stressiä.

Frankfurtia kutsutaan Euroopan Manhattaniksi. Se on epätyypillinen eurooppalainen kaupunki. Keskustaa hallitsevat amerikkalaistyyliset pilvenpiirtäjät ja ellei kaupungin ihastuttavia vanhoja kivisiä huviloita olisi, kaupungin huipputyylikkäät lasivuoret tekisivät kaupungista yksinomaan moderninviileän, pukupäällä kulkevien pankkivirkailijoiden kaupungin. Frankfurt on kuitenkin arkkitehtonisesti kiinnostava sekoitus eri rakennustyylejä, jotka heijastavat kaupungin pitkää historiaa.

Frankfurt on myös sekoitus eurooppalaisia, aasialaisia ja afrikkalaisia. Se on sekoitus ylä- ja alakulttuureita. Metropoli, joka ei Manhattanin tavoin tunnu nukkuvan öisinkään. Ruokailumahdollisuudet ovat lukemattomat. Katukilvet eivät ohjaa pelkästään museoihin tai kirkkoihin vaan myös intialaisiin, thaimaalaisiin, korealaisiin tai japanilaisiin ravintoloihin. Nälkä ei voi yllättää.
Main-joen molemmin puolin sijaitsee laaja museokeskittymä Museumsufer, jossa saa helposti kulumaan vaikka koko päivän kulkemalla museosta toiseen. Jos aikoo käydä monissa museoissa, kannattaa hankkia käyttöönsä Frankfurt Card, jolla saa merkittäviä etuja sisäänpääsymaksuista.Lisäksi tammikuusta toukokuuhun kuukauden viimeisenä lauantaina voi monissa museoissa vierailla ilmaiseksi, kuten minä tein.
Frankfurtin museoista kuuluisimpiin lukeutuvat Großer Hirschgraben –kadulla sijaitseva Johann Wolfgang von Goethen kotitalo ja erillinen museo sekä Städelsches Kunstinstinut eli Städel-museo,(www.staedelmuseum.de)  joka tunnetaan laajasta kokoelmastaan maailmankuulujen taiteilijoiden teoksia. Tänne kannattaa varata ehdottomasti PALJON aikaa ja käydä välillä museon kahvilassa syömässä ihania leivoksia, sillä museon 3000 taulua, 600 veistosta ja yli 100.000 piirrosta ja grafiikkaa sekä 1600 valokuvaa ei ihan heti katsota. Aivan fantastinen on  vanhojen mestareiden osasto sekä alakertaan kaivettu loistava modernin taiteen osasto, jossa näin mm. tämän Mercedes-Benz auton kuvista tehdyn ikonin.

Jos ei kiinnosta moderni- eikä vanhataide niin kannattaa mennä jöröjukka-museoon eli Struwwelpeter-Museum, joka sijaitsee Schubertstrassella (www.struwwelpeter-museum.de)

Minua kiinnosti myös kommunikaatiomuseo, jossa on erityinen lastenosasto.Kiinnostavaa oli nähdä kuinka paljon meitä kuunnellaan, vartioidaan ja vahditaan. Emme ole missään ilman kameroita, emme edes museoissa.

Ostoskeskukset on aivan pakko mainita. Pääostoskatu on Zeil-katu, joka alkaa 1700-luvun vartiopaikalta eli Hauptwachelta. Luxus-shoppailuun kannattaa mennä Goethestrasselle, mutta myös ostoskatujen ulkopuolella on pieniä erikoiskauppoja. Erityisesti suosittelen 2013 avattua kauppakeskusta Skyline Plaza ja MyZeil, joka on arkkitehtonisesti aivan uskomaton rakennus. Ei pelkästään sen takia, että siellä on  52.000 neliön verran kauppoja, mutta rakennuksen muoto on loistava. Ulkopuolelta näyttää kuin talon keskellä olisi reikä. Kun astuu rakennukseen sisään, putki vie ylöspäin ja rakennus valloittaa niin, ettei kauppoja edes huomaa, kun lähtee seuraamaan putkiston kiemuroita. Sopii erinomaisesti miehillekin, joita kiinnostaa ehkä enemmän rakennus kuin kaupat.

Kiemurat lasiputkistot muistuttavat kiinalaista lohikäärmettä, joka vyöryy rakennuksen sisällä.

Frankfurtin talvimaisema sisätiloissa. Näyttää todella oikealta, varsinkin jos seinästä ottaa vain yhden paneelin kuvattavaksi;

Talvinen maisema, vaikka ulkona oli +8 astetta ja välillä tihuutti vettä!

Pikkukylästä tultaessa Frankfurt on melkein New Yorkiin verrattava suurkaupunki. Museoita on niin mielettömästi, etten valitettavasti ehtinyt käydä kuin muutaman mielenkiintoisimmista läpi. Matkalle lähdettäessä kannattaa tehdä etukäteen pieni lista mitä haluaa nähdä. Tarjonnan runsaudessa menee ajatukset sekaisin ja tulee hätä, kun ei heti tajua mihin on rynnättävä ensin. Listani ensimmäisenä oli Arkkitehtuurimuseo, koska olin juuri nähnyt televisiossa ohjelman saksalaisten arkkitehtitoimistojen suunnittelemista oopperataloista Kiinassa. Juuri nyt DAM-museossa (Deutsches Architekturmuseum) http://www.dam-online.de/portal/de/Start/Start/0/0/0/0/1581.aspx on esillä vuoden 2013 22 parasta rakennusta/rakennelmaa Saksassa ja Saksan ulkopuolella. Lisäksi museossa oli esillä Playboyn esittelemiä 50,60 ja 70-luvun rakennus- ja huonekalusuunnittelua. esillä oli myös alkuperäisiä Playboy-lehtiä, joita selattiin valkoisten puuvilla hansikkaiden kanssa kuin vanhoja kirkonkirjoja ikään. Lehtien sivuilta löytyi niin Eero Aarnion pastilli- ja pallotuolit kuin Saarisen Tulppaanituolit.

Eero Aarnion Pastillituoli, joka on yhä vielä minun lempituolini!

Toinen ehdottomasti vierailunarvoinen paikka on nimenomaan alussa mainitsemani  Städel-museo, jossa on sekä vanhojen mestareiden töitä että uutta, modernia taidetta.

Maan alle kaivettuun osastoon on saatu valtava avaruuden ja tilan tuntu. Useimmat työt ovat koko seinän suuruisia tai niin täynnä väriä, etteivät ne taistelematta mahtuisi toisen työn kanssa samaan tilaan. Taustalla näkyvät portaat ovat kuin taivaaseen vievä tie; kättä hivelevän kauniit.

Minun on ehdottomasti päästävä uudelleen Frankfurtiin. Näkemättä jäivät  listalleni kirjoitetut:
1) Liebighaus http://www.liebieghaus.de/lh/
2) MAK-http://www.museumangewandtekunst.de/#, jossa on keväällä nuorten muotisuunnittelijoiden töitä Islannista, Grönlannista ja Faröer-saarilta.
3) Deutsches Filminstitut eli Elokuvamuseo, joka on yksi vetovoimaisimmista museoista vuodesta 1984 lähtien.
4) Fotografie Forum, jossa on esillä sekä nykyaikaisia että historiallisia kuvia mitä erilaisimmista aiheista; muodista, mainoksista, yhteiskunnallisista aiheista jne. Erittäin mielenkiintoinen museo, joka jää myös seuraavaan kertaan.

Jotain muuta kuin taidetta näkee rahamuseossa, jossa on nähtävillä mm. kivirahaa. Tai sitten Jörö-jukka museo (ainoa laatuaan Saksassa), jossa on esillä saksalaisen lastenkirjallisuuden klassikko.

Tämä on ehkä myös pientä informaatiota niille, jotka ovat lähdössä Frankfurtiin ja miettivät kuumeisesti minne mennä ja mitä tehdä.

mummi oppii laulamaan ja harrastaa kävelyä taivaan ja maan välillä

Mikaelin ollessa pari vuotias, lauloin iltaisin nukkumislauluna "Nuku, nuku nurmilintu.." kunnes eräänä iltana Mikael hyvin ystävälliseen sävyyn totesi: "Tintti, älä laula".  Ehkä syynä oli se, että en osannut laulaa ihan nuotilleen. Mikaelin isä oli kanttori ja kuoronjohtaja ja muusikko, mutta hän ei koskaan ehtinyt laulamaan iltalauluja, joten se puoli jäi musiikista ymmärtämättömälle äidille.

Nyt,  lähes 30 vuotta myöhemmin, laulelen samaa laulua tyttäreni lapselle, joka on puolitoista vuotias ja sama vanha laulu, samalla vanhalla väärin lauletulla nuorilla tepsii kuin taikajuoma! Julia nukahtaa vaikka kesken kiljumisen. Niin väsynyt ja rauhaton hän ei ole vielä koskaan ollut, etteikö laulu olisi tepsinyt. On se vaan kumma miten joko a) minun laulutaitoni on muuttunut tai b) Julialla on yhtä huono nuottikorva kuin mummillaan. Toivon voivani luottaa kohtaan a!!!

Unilauluista kulttuuriin. Düsseldorfissa on esillä  tomás Saracenon näyttely "in orbit", joka on avattu viime kesäkuussa ja jatkuu vielä tämän vuoden kesäkuuhun. On hiukan vaikea puhua näyttelystä, kun taiteilija on kasvattanut hämähäkin seittejä pimeässä huoneessa ja rakentanut niiden mallin mukaan mielettömän metalliverkoston 25 metrin korkeuteen museon sisäkattoon. Metalliverkkoon on mahdollista mennä tutustumaan yläpuolelta eli kävellä verkon sisällä. Tunne on aivan uskomaton. Kuin vaappuisi avaruudessa.  Verkko on metallista, mutta antaa periksi kuin riippumatto. Välillä kävely tuntuu kevyeltä hyppelyltä - kunhan ei tuijota 25 metrin syvyyteen ja alapuolella ihmetteleviin ihmisiin. Verkostoon on turha lähteä testaamaan onko korkeanpaikankammoinen vai ei. Siinä vaiheessa päässä pyörii ja vatsassa velloo. Verkkoon pääsee vain 10 ihmistä yhtä aikaa ja kaikki pukevat koko haalarit, ettei mitään vaan pääse putoamaan vaatteista alapuolella kävelevien ihmisten päälle. Minun piti antaa jopa sormukset pois, etten vain jää kiinni verkkoon niistä.

Keskellä verkostoa oli kuin pilvimaisema, pino valkosisia tyynyjä, joiden päällä oli helpottavaa levätä, kunnes siirsin tyynyä ja tajusin tuijottavani 25 metrin alapuolella olevaan tyhjyyteen. Työnsin äkkiä tyynyt takaisin pääni alle ja yritin unohtaa heiluvani maan ja taivaan välillä. Kävely ei ollut lainkaan niin vaikeaa kuin verkon päällä makaaminen!

Kävely verkon päällä näyttää helpolta ja ihmiset, jotka jonottavat pääsyä verkkoon, ovat suurinpiirtein samalla tasolla, mutta kun verkon näkee alhaalta tai katsoo verkosta alaspäin, tunne on aivan toisenlainen. ja kävely verkossa on tasapainottelua lähes painottoman tuntuisessa tilassa.

hämähäkit kasvattavat verkkojaan avoimessa tilassa rautakehikkoon kiinnitettynä. Niitä syötetään hedelmäkärpäsillä joka kolmas päivä ja verkko muuttuu koko ajan ja kasvaa kasvamistaan koska se ei ole minkään lasiseinän sisällä vaan saa vapaasti laajentua vaikka koko huoneeseen. Juuri samalla tekniikalla tomás saraceno on rakentanut metallista tehdyn verkkonsa. Samalla tavalla kuin hämähäkin verkostossa, myös rakennetussa verkossa on tasoja, joihin pääsee "luukun" kautta.

Vasemmalla näkyy tyynypilvi, jossa saattoi "levähtää" kun jalat väsyivät lainehtivaan liikkeeseen.
Voin vain suositella näyttelyyn tutustumista, jos joku on tulossa kesällä Düsseldorfiin. Näyttely, jossa on paljon muutakin nähtävää kuin vain tämä verkkoelämys ja hämähäkin seitit (mm. Georg Heroldin ilmassa roikkuvat puutuolit, Thomas Ruffin mielettömän suuret tähtitaivas kuvat, Anna Oppermannin lähes kaaosmaiset välähdyksen ihmismielestä ja Christian Boltanskin "uhrit ja syylliset" valokuva näyttely) on  K21 Ständehaus Düsseldorf´issa.
www.kunstsammlung.de