Clutch iltalaukku vanhasta pöytäliinasta

Isoäidillä oli sininen pöytäliina. Nyt siitä tuli iltalaukku. Näitä iltalaukkuja on syntynyt liukuhihnatyönä. Ensimmäinen oli vähän hankala tehdä, mutta nyt, kun pääsin systeemistä perille, niitä on hauska ja helppo tehdä.

Ihmeellinen tapettimainen kangas, josta en todellakaan tiennyt mitä olisin tehnyt ja nyt se on iltalaukku. Alla oleva laukku on isoäidin vanha pöytäliina, jonka nurjapuoli on laukun kantena l. läppänä.

Nämä ohjeet löysin kirjasta "Meine Tasche, Mein Design"

Reikä sormessa ja muita pistoksia

Puutarhatyöt eivät ole aina välttämättä vaarattomia. Kotonahan suurin osa tapaturmista tapahtuu. Keittiön ylimmällä hyllyllä oleva käsivatkain on saatava alas, vaikka jalat olisivat 10 cm liian lyhyet ja Alvarin tuolissa on vain kolme jalkaa niin, että etukäteen jo tietää keikahtavansa siitä alas. Tai sitä ripustaa sakset puun oksaan, ettei ne katoa ruohoon. Vielä muistuttaen itselleen, että sakset roikkuvat selän takana oksassa: "ÄLÄ nouse YLÖS" ja sillä samalla hetkellä, kun joku huutaa sinua niin käännyt ja nouset ylös....ja sakset iskeytyvät selkään! Näin kävi siis minulle puutarhatöissä.

Ja seuraavana päivänä, kun olin puutarhassa raivaamassa piikkipensasta sain piikin kynteni sisään!
Lääkäri ei ollut uskoa, kun näytin kättäni. Hän kaivoi ja porasi kanyylin neulalla, mutta sai vain pienen mustan täplän kynnestä irti. Sormeni näyttää siltä kuin olisin tupakoinut 50 vuotta. Keltainen ja ruma - ja musta piste on yhä keskellä. Keltainen väri johtuu jodista, jota sain purkillisen sormeeni, ettei se vain tulehdu.

Olen jättänyt tänään puutarhatyöt ja tehnyt itselleni pienen lohdutuslaukun:

Kaiken lisäksi laukku oli vaikeampi tehdä kuin kaikki muut laukut tähän asti. Kuitenkin sain purettua ylimääräistä energiaani, joka muuten olisi mennyt puutarhatöihin.

Ensi viikolla pääsen puutarhaan..

Kääntölaukku farkuista

löysin vaatekasasta ikivanhat äitiysfarkut. Mistä lie ilmestyneet. Eivät ainakaan minulta. Viimeisestä raskaudestani on pian 32 vuotta enkä usko oikein, että olisin raahannut mukanani äitiysvaatteita edes siinä uskossa, että jos vielä vaikka niitä tarvitsisin. Jossain vaiheessa täytyy jo antaa lasten hankkiminen uusille sukupolville. On ihan paljon mukavampaa olla mummi neljälle lapsenlapselle. Ja ommella mekkoja tai laukkuja ja rimpsuja ja koristeita.

En saanut unta ja farkkukasa jotenkin vain houkutteli penkomaan. Työhuone näyttää siltä kuin siellä olisi tehty arkeologisia kaivauksia. En jaksanut raivata enää kankaan rippeitä takaisin kaappeihin.

Tein kääntölaukun. Farkkukankaisessa puolessa on pieni tasku, jonne voi laittaa kukkaron tai avaimet, kun tulee kaupasta. Kukkakankaisessa voi sitten vaikka mennä kauppaan.

Laukku eri mallisena ja voihan sitä käyttää vaikka lelujen säilyttämiseen jos ei halua ottaa kauppakassiksi. Nalleni ilahtui laukusta. Sylissä istuu Pariisista (tai Amerikasta) saamani Lilly-nukke, jolla on ikää noin 50 vuotta.

 

Nyt olen saanut huomista varten uuden kauppakassin, joten voin mennä nukkumaan. Ohjeet tähän kassiin löytyvät kirjasta "Meine Tasche, Mein Design".

Hyvää yötä!

Perunat kukkivat ja selleri kasvaa niin, että korvissa suhisee

Aamuinen tarkistuskierros "perunapellossani" sai minut hykertelemään mielihyvästä. En ole koskaan ennen kokeillut perunoiden kasvattamista ämpärissä tai kukkapurkissa - en edes pellossa. Perunannostoon olen osallistunut Rovaniemellä entisen pomoni kotitilalla. Lapsetkin olivat mukana ja vaikka olimme mudasta märkinä ja sormet kohmeessa, nautimme suunnattomasti hirvenlihakeitosta ja lämpimästä leivästä, jota tarjottiin kaikille poimijoille. Minun peltoviljelyni ei kaipaa muita perunannostoon kuin omat käteni ja ruokavieraita ei tarvitse paikalle kutsua. Ei tarjota hirvikeittoa, mutta lämmintä leipää ja uusia perunoita sitäkin paremmin. Odotan mielenkiinnolla saanko yhden perunan lautaselleni vai pitääkö sekin käydä hakemassa kaupasta...

Taustalla seller, edessä porkkanat...

ja valtaisa perunasato. Suosittelen kaikille parvekeviljelijöille. Tämä todella onnistuu. Ainakin perunat pukkaa vihreää lehteä ja kai siellä jossain mullan alla muhii sitten ne perunatkin.

Meidän kivirenkaissamme kukoistavat Suomen värit. Kukat ovat tänä kesänä todella mahtavat. En tiedä vaikuttaako siihen viimesyksyinen lannoitus vai se, että lisää joka kevät uutta multaa vai onko kyse vain onnesta?

 

Näistä bambuista aion tehdä puutarhan perälle aidan, kun lapsenlapseni Julia juoksee aina innoissaan puutarhan päähän ja suurten kuusien takaa voi vaihingossa value maantielle...Uskon, että bambuista saan ainakin sen verran estettä, että hän huomaa vaarallisen paikan.

 

 

Isoäitini pihalla Ranualla kasvoi näitä kissantassuiksi kutsuttuja kasveja ja minusta ne olivat niin ihania ja pehmeitä, että halusin niitä omaan pihaani tänne Saksaan. Ajattelin, että jos ne kerran kasvoivat Lapissa niin mikseivät ne kasva täällä keski-Euroopassakin. Kävin kylämme puutarhalla ja kerroin kissantassuista. He sanoivat, että kunhan saavat latinankielisen nimen niin he voivat tilata sen. Google on ihmeellinen tietopankki, sanotaan siitä mitä tahansa. Kirjoitin sinne, että haluan kissantassuja ja sieltähän tuli kuvia ja latinalaiset nimet. Niin sitten tassut kasvavat minunkin puutarhassani. Kesti pari vuotta ennen kuin ne lähtivät kunnolla kasvamaan, mutta nyt ne ovat levinneet erittäin hyvin ja ovat yhtä ihania, pehmeitä ja kauniita kuin mummini pihalla Ranualla.

 

 

Etupihan atzalea on vähän pienikokoinen, mutta täydessä kukassa. Ehkä se muutaman vuoden kuluttua on jo kookkaampi. Parasta tässä ovat kuitenkin kauniit kukat, vaikka sitten pienemmässä muodossa.

Pihaamme koristaa VALTAVA kuusi, joka vie tietenkin sekä valoa että voimaa maasta. Puun ympärillä ei kasva mitään, kun neulaset peittävät maan. Olen kantanut tähän pieneen lämpäreeseen ainakin 100 litraa multaa. Missä se on??? Päätin laittaa siihen kivikkopuutarhan ja unohtaa mullan. Istutin  tuota valkoisena kukkivaa, hentoa "mesimarjaa" tai jotain sinne pain suomeksi. Saksaksi sen nimi on Waldmeister (Galium odoratum). Joukossa on muutakin valkoista, jonka nimeä en tiedä. Sinne on lisätty vähän suin pain ja ajattelematta muutakin, joka ihme ja kumma, kukkii ja kasvaa täysin varjossakin.

 

Iirislilja, jonka sain appiukoltani, on lähtenyt rehottamaan varsin mukavasti. Se on juuri nyt meillä täydessä kukassa, kun appivanhempieni luona se on jo osansa kukkinut..Meidän välillä on 12 km ja korkeuseroa 180 m eli meillä on sen verran kylmempää täällä "korkealla", että kukat kukkivat viikkoa myöhemmin kuin kaupungissa.

ja suuren suuri mansikkatarhani, josta joka kesä poimin päivittäin ainakin 10 uutta mansikkaa, on jo täydessä kukassa. oljet estävät marjojen likaantumisen. Aikoinani istuttamasta yhdestä mansikantaimesta lähti kasvamaan varsinainen mansikkaviljelmä, jota olen joutunut pienentämään, koska mansikka valloittaisi pian koko kukkamaani.

 

Tämä on ollut tämänpäiväinen työmaani. Sen lisäksi olen tehnyt töitä myös tuttavani puutarhassa ja sain tänään yhdestä piikkipensaasta piikin käteeni, niin että se meni sormen kynnen läpi....siellä se nyt muhii, kun en saa sitä kynnen sisältä pois. Mitä sellaiselle pitää tehdä?  Hiukan sormeen sattuu. Täytynee käydä lääkärissä. Tai ottaa yhteyttä tuttavaani, jonka luona töitä teen. Hän on lääkäri....En vain huomannut tuota piikkiä aikaisemmin.

Mukavaa kesäpäivää tai ainakin kesäisiä ajatuksia kaikille. On ihanaa, kun aurinko paistaa (vaikka tänään olikin aamulla vain +10 astetta, mutta auringossa töitä tehdessä oli hiki) ja saa puuhata puutarhassa.

 

 

 

 

 

Puutarhasta Kangaspakkojen äärelle

Keväällä kädet syyhyävät ja kihisevät mehiläisten tapaan touhuamaan, keräämään ja rakentamaan. Aurinko pakottaa lähtemään työvajaan kaivamaan kuokat ja lapiot esille. Silloin ei voi jäädä kankaiden keskelle kattohuoneeseen. On pakko antaa periksi ja ostaa puutarhalta kaikki ne kukkapussit ja sipulit, joita talven aikana on kirjoittanut puutarhavihkoon. Puutarha saa uuden ilmeen. Tänä vuonna istutin vanhat, kellarissa idänneet perunat ja ihme ja kumma: pihan kukkaruukuissa ja pienessä "pellossani" puskevat perunan vihreät maasta ylös ja sellerit ovat tosi isoja. Kesäkuun alussa saamme ensimmäisen sadon perunat. Ensimmäiset itse istuttamani. Tämä johtuu siitä, että liityin viime kesänä Imatralla Marttoihin ja nyt seuraan Martta-lehden ohjeita ja olen innostunut marttailemaan vähän kaikilla aloilla. Suunnittelen jopa oman Martta-osaston perustamista tänne Kölniin. Kuulemma Brüsselissä on joskus sellainen ollutkin.

Viikonloppuna oli Nürnburgringillä 24-tunnin ajot. Mieheni boikotoi niitä, kun radalle on asetettu 250km/tunnissa nopeusrajoitus. Se on samaa, jos Formula 1 kisoissa saisi suoralla ajaa vain 150 km/tunnissa. Minulle se on ihan yksi ja hailea, mutta moottoriurheilumiehelleni se merkitsi sitä, että hän pysyi kotona ja katsoi kisat telkkarista. Se taas tarkoitti sitä, että koska olin jo istuttanut kaiken puutarhaani enkä voinut oleskella olohuoneessa enkä keskustella hänen kanssaan, siirryin yläkertaan ja ompelin.

Ompelin laukkuja ja lapsenlapsilleni mekkoja:

Tämä on muovipussin kaavalla tehty kauppakassi. Ohjeen löysin Miriam Dornemann`in tekemästä kirjasta: Meine Tasche Mein Design. Eli tama ei ole minun oma keksintö. On tosi helppo tehdä ja hauska, pieni muovipussin vastine.

 

Sain tämän Ikean kesäkankaan lahjaksi ja nyt ompelin kankaanantajalle syntymäpäivälahjaksi kesäkassin:

 

 

etupuoli. sisällä ovat ne standardikassiini kuuluvat tarvikkeet eli tasku ja avaimenpidike.

Tämän mekon tein Iidalle ja ohje on Burdan lastenvaatekaavoista:

 

samoilla kaavoilla olen tehnyt aikaisemmin keväällä Julialle keijumekon:

 

 

Nyt paistaa aurinko ja puutarha kutsuu!