lauantai 25. heinäkuuta 2015

Mitä kaikkea voi tehdä vanhasta tuolista? Uusiokäyttö ideoita

Sateinen lauantai päivä. Taivas on avannut kaikki läppänsä ja tuuli pyyhkii maan yli kuin haluaisi häivyttää viimeisimmänkin kesäpäivän muiston. Olen aina pitänyt sateesta, kun silloin voi ihan rauhassa keskittyä erilaisten ideoiden keräämiseen seuraavia projektejani varten. Olen joskus muutama vuosi sitten nähnyt jossain kuvan tuolista, josta oli tehty hyllykkö. Aloitin uudelleen etsimisen ja löysin aivan loistavia ideoita. Laitan tähän linkin sivulle:

http://dishfunctionaldesigns.blogspot.de/2012/01/upcycled-new-uses-for-old-chairs.html

Ideoitahan saa kerätä ja useimmat blogit ovat tehty sitä varten, että ihmiset kävisivät niillä ja saisivat uusia ajatuksia vanhojen pölyyttyneiden ajatusten tilalle. Meidän eteisen vaatenaulakkona toimii vanha kirkonovi:


olin joskus ostanut kylppäriin pikkutavaroita varten pusseja, jotka eivät sitten kestäneetkään mitään painavaa, joten siirsin ne kevyitä huiveja varten eteiseen.
 

sukkiani varten otin vanhan laatikon, johon mahtuvat sopivasti sisäsukkani. Kun tulen kotiin vaihdan eteisessä kengät sukkiin enkä enää etsi sukkia sohvien alta..
 

 vanhasta hyllyköstä tein pikkutavaroilleni paikan, jossa ne saavat näkyä ja ovat lähellä, kun niitä tarvitsen. Siinä roikkuvat sulassa sovussa karjalainen tuohesta tehty suola-astia ja afrikkalainen pieni säilytysastia, voi olla, että sekin on suolalle tarkoitettu.

Olen aina etsinyt kaapeleitani. Sitten tyttäreni käski laittaa ne muovipusseihin, joissa on vetoketju. Kirjoitin vielä varmuuden vuoksi mikä kaapeli on kyseessä enkä enää etsi niitä mistään mielettömästä kaapelisotkusta. Kaapelit voi myös laittaa vanhojen cd-levyjen pyöreisiin koteloihin.


Tyttökaverini isä keksi käyttää viinipullojen korkit pannunaluseksi. Hän liimasi ne raameihin ja tätä voi käyttää myös tauluna.


Ostin jouluksi puisia palloja, joita en sitten enää käyttänyt ja nyt niissä on kynät. Eivät nekään enää loju kaikkialla mistä niitä ei löydä silloin, kun niitä tarvitsee.



 
Vanhasta leipomismuotista saa hyvän korujen säilytyspaikan. Tähän voi ihan yhtä hyvin laittaa muutakin pikkukamaa. Tämän idean löysin netistä.

Tämä on se tuoli, josta tuolla alussa mainitsin. Näin tämän kuvan joskus vuosia sitten netissä ja olen aina ajatellut tehdä tällaisen. On erittäin kätevä jos ei ole varaa ostaa kalliita hyllyjä tai ei halua valmiita hyllyjä seinilleen.




Emme enää käyttäneet Ikean cd-hyllyä, joten pistin sen uuteen käyttöön kirjahyllyjen väliin ja siihen tulivat kaikki pikkutavarat, jotka muuten lojuivat mikä missäkin. Nyt ne ovat kaikki kätevästi esillä eivätkä katoa silloin, kun tarvitse paperia, kyniä tai muistovärssyjä kortteihin. Pienet kotelot kynille ja kuville tein kissanruokapaketeista päällystämällä ne tavallisella paperilla ja lehdistä leikatuilla kuvilla. Lisäksi hyllyssä on aina kaksi isoa taskulamppua sillä olemme huomanneet,e ttä silloin, kun valot sammuvat jostain syystä niin kukaan ei löydä taskulamppuja. Nyt jokainen tietää missä ne ovat. Tänne osaa suunnistaa pimeässäkin.


 
Toinen tapa säilyttää kaapeleita:



Kissanruokapurkeista tehdyt säilytyskotelot kynille. Tuo "Karteikarten"-kotelo on Felix-kissanruokapaketti, joka on halkaistu kahtia ja teipattu kapeammaksi. Niin se mahtui normaalikokoisen kissanruokapaketin viereen:



Joskus kirjahyllyssä on kirjoja, joita ei enää lue. Ne voi laittaa kirjahyllyiksi:
Tämä idea on löydetty netistä:

Tässä vielä yksi kuvan cd-hyllystäni, jonne tein kissanruokapaketista kotelon:

Jos taas kirjoja on tuhottoman paljon, voi niistä kasata pöydän:


Näin kesäiseen aikaan tulee juotua viiniä tavallista enemmän ja korkkeja jää yli. Leikkasin varovasti leipäveitsellä viinipullon korkkiin viillon ja siinä on nyt kuva minusta, ukistani ja sisarestani joskus 50 vuotta sitten:



Tässä muutamia sateisen lauantain ideoita. Katselkaa ympärillenne kotona ja miettikää mitä voi tehdä tavaroista, jotka muuten heittää roskikseen. Kaikelle löytyy uusiokäyttöä.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

3 vuotiaan suunnittelema lastenlaukku

Lapset osaavat suunnitella, valita kankaita, innostua väreistä ja yhdistellä. Ehdotin Julialle, että hän voisi tehdä laukun itselleen. Olen ommellut aikaisemmin Iidan(6) ja Miian(4) kanssa kasseja, tyynyjä ja jopa hameen. Tänään sai Julia suunnitella oman kassinsa. Lapset rakastavat kankaita, solkia, neppareita ja nappeja. Heistä on ihana kaataa kaikki lattialle ja valita kirkkaita, värikkäitä nappeja ja sovitella niitä kankaisiin. Kun sitten napeista ja kankaista rupeaa kasaamaan hametta, pussukkaa tai laukkua, innostus on valtava. Minä hoidan ompelun, mutta joskus Iida on saanut istua sylissäni, kun olen ommellut. Tai hän on saanut ommella käsin isolla neulalla. Nyt sai Julia penkoa kangaskasoistani haluamansa kankaat ja hän löysi hyvin selvästi ja nopeasti haluamansa kankaat. Hän sai valita myös ompelulangan ja tikin, jolla ompelin kassien hihnoihin koristeita.

Tässä on kankaat, jotka selviytyivät viimeiselle valintakierrokselle:
 
Tässä kankaat, jotka Julia oli valinnut kassiinsa. Pöllöistä tehtiin koristeet ja vaaleanpunaisesta tehtiin kassiin kantohihnat.
 




ja valmis kassi on tässä! Tosi hieno ja sopii myös hyvin vaatetuksen kanssa yhteen!

Kenties Juliasta tulee vielä uusi kassintekijä. Iloisia kassipäiviä kaikille.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Helteestä huolimatta yksi kassi on tehty

palailen takaisin vanhalle sivulleni, kun tuon uuden kanssa on vaikeuksia. Ei vanha taida enää oppia niin nopeasti uusille ideoille. Käsitöitä olen tehnyt tässä sivutuotteena, kun helle on ollut esteenä. Yläkerran huoneet ovat niin kuumia, ettei siellä jaksa 10 minuuttia kauempaa oleskella. Siirsin toissapäivänä ompelukoneni ja kankaani ruokailuhuoneeseen ja jopa parvekkeelle, että pystyin jotain tekemään ja tuloksena oli taas yksi laukku Marimekon kankaasta. Kankaan ostin jo viime kesänä Suomesta. Eilen hankin uusia kankaita täältä Bergisch Gladbachista Piian uuteen päiväkotilaukkuun. Vaikka en kuuna päivänä myisi yhtään laukkua niin tekisin niitä silti. Katselin kuvia ompelemistani laukuista, peitoista, tyynyistä ja totesin, että jos en olisi kuvannut niitä, en uskoisi tehneeni mitään. Kuinka sitä unohtaakin tekemänsä työt? Olen jopa ylpeä itsestäni, että olen oppinut ompelemaan. Äidistä ei tässä hommassa ollut hyötyä, sillä hän osasi juuri ja juuri ommella suoraa, mutta isoäitini, Emma oli hyvä ompelija ja opetti minulle tilkkutöiden tekoa.
Laukku on juuri sopivankokoinen kaikelle tarvittavalle pikkukamalle, kuten kännykälle, kukkarolle, pienelle vesipullolle, nenäliinoille ja muulle tilpehöörille.

Marimekon kankaasta tehty laukku, jossa tietenkin sisällä pieni tasku kukkarolle sekä avaimenpidike. Avainhan tahtoo aina kadota laukkujen pohjalle. Laukun hihnan olen tehnyt mainosavaimenperistä, joita ompelin kaksi kappaletta yhteen niin, että mainostekstit jäivät sisäpuolelle. Ovat tosi käteviä käyttää, koska silloin ei tarvitse käännellä saumoja sisään, nauhat voi ommalla vain suoralla yhteen ja sillä selvä. Useimmiten ovat myös juuri sopivan pituisia laukkuihin.

 
Muuta en ole nyt viime aikoina ole ehtinyt ompelemaan. Kankaita on yläkerran pöydällä valmiina ja muutama keskeneräinen työ odottaa lattialla aloittamistaan. Olen varma, että jossain vaiheessa saan viime vuonna aloittamani farkkulaukun valmiiksi. Ensin kuitenkin teen Piian päiväkotilaukun ja pienen pussukan voimistelutossuja ja sisävaatteita varten valmiiksi. Eilen olen hankkinut kankaat niihin.
 
Viime viikonloppuna olimme katujuhlilla. Hiukan epävakaisen sään takia ei ollut tungosta, mutta hyviä tavaroita löytyi silti. Jos öljytynnyristä tehty tulisija ei olisi maksanut 120 euroa niin olisin heti ostanut sen. Oli hyvännäköinen ja hyvin tehty. Totta kai käsityöstä joutuu maksamaan hinnan ja olen sitä mieltä, että käsityöntekijöitä pitää kannattaa. kaikki itsetehty on ihmiselle itselleen hyväksi. Se luo aivoissa uusia ideoita, käsityö antaa tyytyväisyyden tunnetta, se piristää mieltä ja kohentaa myös kukkaroa. maksamalla kunnon hinnan antaa myös tekijälle tunnustusta tehdystä työstä. Minulla ei kuitenkaan ollut tuota 120 euroa - ei mukana eikä kotona, joten oli pakko jättää hyvä tynnyri tekijälleen ja toivoa, että joku minua rikkaampi eksyisi paikalle.
 


Öljytynnyri, josta on tehty todella hieno tulisija. Vieressä pienet punaiset kumisaappaat ja paljon muuta tarpeellista ja tarpeetotna. Jotkut pistävät myyntiin sellaista, jonka olisi voinut jo ammoisina aikoina kantaa tunkiolle, mutta meitä ostajia on paljon enkä aina ymmärrä, kun joku maksaa ikivanhasta, vähän rikkoutuneesta kupista, jolla ei ole edes antiikkiarvoa...mutta meitä on moneksi ja  onneksi näin onkin.

 
 Mattojen hintaa en kysellyt, mutta ne olivat aika hyvässä kunnossa. Ehkä joku perhe kaipasi hiukan lisärahoitusta uusille matoille...olivat tosi hyvännäköisiäkin. Jos meillä olisi ollut tarvetta näihin, olisin voinut yhden ostaakin.  Eteisen lattialla meillä on käsitehty itämainen matto, josta pidän todella paljon. Ehkä siksi, että siitä puuttuu tama perinteinen, pikkutarkka kuvio.

Kirpputoreilla ja katujuhlilla voi tehdä hyviä löytöjä. Ostimme duplopalikoita muutamalla eurolla pussillisen ja naapurin pöydästä hienoja hevosia. Kenties ensi vuonna menen itsekin mukaan myymään. Tänä vuonna moni oli jättänyt viime hetkellä tulematta, kun aamulla satoi kaatamalla, mutta päivällä ilma oli jo lämpimämpi ja aurinkokin paistoi. Eikä sadetta tullut kuin muutama hasssu pisara.

Hyviä kirpparilöytöjä kaikille.