keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Talvi tuli!

Tuntui niin kodikkaalta ja jouluiselta, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi tippua - todellakin tippua-valtavan isoja lumirättejä. Pikkuhiljaa ne muuttuivat hiljalleen maahan leijuviksi pienen pieniksi hiutaleiksi ja nyt maa on valkoinen - ainakin hetken aikaa - joissain kohdin.


Viikonloppuna on Kölnissä suomalaisella seurakunnalla joulumyyjäiset, joissa on taas ihania suomalaisia ruokia, pullaa, lohikeittoa ja suomalaista glögiä. En kestä tätä hirvittävän makuista saksalaista glühweinia. Anteeksi saksalaiset Glühweinin tekijät.


Olemme tehneet Ann-Marien (ystävättäreni Schildgenissä - todellinen taiteilija) lastenpeitto-projektin suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun hyväksi. Kangastilkkuja pursuaa jokaisesta nurkasta ja ongelmana on mitä tehdä palasten kanssa. Päätimme tehdä 15 x 15 kokoisia palasia ja kokoontua yhteen jakamaan tilkkupalat, ommella niistä peittoja niin paljon kuin jaksaisimme ja sitten antaisimme ne seurakunnan myyjäisiin. Ann-Marie sai aikaiseksi 6 lastenpeittoa ja minultakin valmistui 2 sekä yksi tyyny. Palasia jäi yli vielä pariin peittoon. Ehkä ensi talveksi.



 
 

lauantai 21. marraskuuta 2015

Jouluaskartelua

Joululla on merkillinen ominaisuus: se tulee aina salaa ja saa vuoden kulumaan nopeammin kuin normaalit päivät ja juhlapyhät. Joulu on useimmiten kaksi kertaa vuodessa, kun muut juhlat Ovat vain kerran vuodessa, v ai onko joku tuntenut, että pääsiäinen tulisi yllättäen? Joka vuosi vannotan itseäsi aloittavani jouluvalmistelut jo kesäkuussa. Joka vuosi huomaan marraskuussa, etten ole sittenkään ehtinyt tehdä kaikkia 20 laukkua, 10 sukkaparia ja sataa korttia, jotka olin suunnitellut kesälomalla aloittavani. Piparien paisto jää viimeisille minuuteille ja jouluruuan valmistelu on yöunissa. Tosin viimeisten parin vuoden aikana olen tehnyt kansion pelkästään jouluruuille ja kirjannut ylös kaikki ne ruokalajit, jotka olen jo käyttänyt ja jotka olen todennut hyviksi. Meille ei tule tänä vuonna yhtään ainoaa porkkanalaatikkoa, ei lanttulaatikkoa eikä imellettyä perunalaatikkoa, koska joka vuosi ne Ovat jääneet lähes syömättä. Sen sijaan tänä vuonna nautimme lohesta, joka savustetaan viime kesänä Suomesta tuodulla savustusuunilla. Etsin jotain pientä ja erikoista alkupalaa ja jälkiruuan tekee puolalainen isoäiti - siis tyttäreni anoppi. Hän on loistava kokki ja muutenkin mahtava käsityöihminen.

Ihastuin hänen pieniin FIMO-massasta tehtyihin hahmoihin. Jokainen hahmo kuvaa meitä isovanhempia ja mukana on myös yksi kolmesta kissastamme. En tosin tiedä onko se Panda, Schnappi vai Frieda. Pääasia, että kissa on myös mukana.



Lapsenlapset olivat eilen kylässä ja teimme kasseja oikein urakalla. Miia halusi ehdottomasti uuden laukun, kun Iida ei kuulemma anna yhtään laukkua hänelle..Siis käsityöhuoneeseen etsimään kankaita. Miia sai valita kankaat ja päättää kassinsa koon. Ompelukoneessani on  mahdollisuus ommella etenan vauhdilla, joten lapsikin voi hurrutella rauhassa pelkäämättä ompelevansa sormiensa yli. Kassista tuli oikein hyvä. Siihen painettiin vielä Miian nimi painokirjaimilla.


Lisäksi tein lasten päiväkodin joulumyyjäisiin 6 reppua ja hiuspantojen ja -pinnien säilytykseen tanakan taskun. Tein myös kaksi pientä säilytystaskua, jotka voi ottaa mukaan matkalle. Niihin mahtuu lukematon määrä hiuspinnejä ja pampuloita.









Viimeyönä kuljin puoli kahteen saakka pitkin huoneita, kun selkäsärky äityi tosi pahaksi. Löysin vihdoin jonkun kipuvoiteen enkä sillä hetkellä enää miettinyt saanko edes käyttää sitä noiden immunsupressiiva lääkkeiden lisäksi. Sivelin voidetta pitkin alaselkää ja vasenta jalkaa ja vihdoinkin sain nukkua rauhassa. Tänä aamuna kipu taas uusiutui, mutta makaamalla välillä kovalla lattialla jalat sohvalla, pystyn kävelemään ja välillä jopa istumaan. Guido kielsi menemästä lähellekään työhuonetta, muuten hän sitoo minut ketjulla pöydänjalkaan!

Huomenna seuraa kuva katkenneesta pöydänjalasta....