Myyntinäyttely on ohi -

Bechenin katolisen seurakunnan kirjaston jokavuotinen kirjanäyttely yhdistettynä minun töitteni esilletuomiseen oli oikein hyvin onnistunut. Siitä huolimatta, että oli 11.11 eli karnevaalien alkurysäys ja Kölniin oli kokoontunut tuhansia..tuhansia ihmisiä niin, että vanhakaupunki piti jopa sulkea ihmisryntäyksen takia ja, että aurinko paistaa hehkutti syksyiseltä taivaalta ja että Bergisch Gladbachissa oli st. Martin markkinat ja kaupat auki pyhänä (tapahtuu vain 4 kertaa vuodessa eikä kuten Suomessa joka sunnuntai), niin siitä huolimatta kirjanäyttelyyn riitti tulijoita. Olin onneksi saanut edustavan nurkkauksen, sillä sisääntultaessa kassini ja tilkkupeitot iskivät ensimmäisenä silmään.

Kassa kilisi mukavasti ja sain hyviä kontakteja. Se kai se pääasia olikin. Tehdä töitäni vähän tutuksi kylän ihmisille. Kylä on täynnä eri alan käsityöläisiä. Eräs kultaseppä tuli ehdottamaan, että kokoontuisimme yhteen ja pitäisimme yhteisnäyttelyn. Idea on todella hyvä. Samalla ihmiset näkevät mitä kaikkea toiset osaavat ja tekevät. Jokainen meistä tekee jotain jossain muodossa. Omaa työtään ei vain osaa arvostaa eikä sitä aina uskalla tuoda esille.

Ompelulla ei tienaa omaisuutta. Oikealla markkinoinnilla kyllä. Tyttökaverini lastenkodilta on kaupallisen koulutuksen saanut ja hän suorastaan hehkui myyntitykkinä. Jospa hän olisi ollutkin koko ajan paikalla, olisin varmasti lähtenyt tyhjätaskuna kotiin. Kaikki ihmiset olivat hänelle potentiaalisia ostajia. Minä ompelen, mutta en osaa myydä kuten Sabine. Meillä riitti naurua, kun iltakahvilla kävimme läpi hänen myyntikikkojaan. Eräs nainen lilanvärisessä puserossa saapui hypistelemään kasseja ja minun ottaessa tilauksia vastaan, Sabine tarttui myyjän tehtäviin (hän oli tullut vain moikkaamaan minua....) ja esitteli laukkuja toinen toisensa jälkeen. Kertoi kankaiden olevan uniikkituotteita Suomesta, yksilöllisiä design-tuotteita, joita ei näe kenelläkään toisella...laukku sopi naisen puseroon kuin nakutettu....liian vaaleako...käännetään laukku sisäpuoli ulospäin ja - voilá, se sopii loistavasti puseron väreihin.....ennen kuin ehdin ottaa kaikki tilaukset vastaan, laukku oli vaihtanut omistajaa ja nainen lähti iloisesti laukku olkapäällään keikkuen kohti ulko-ovea.

Olin kirjoittanut seinälle tekstin, että kaikki tuotteeni ovat kierrätystä parhaimmillaan; puserot, housut, hameet ja kravatit saavat uuden asun. Olin kutonut lakanoista ja Guidon paidoista repimistä suikaleista laukun, jota monet tulivat vielä jälkeenpäinkin ihmettelemään. Tärkeintä mielestäni oli juuri se, että ihmiset tajuavat, ettei kannata heittää mitään vanhaa ja hyvää pois, vaan kaikesta voi tehdä jotain uutta. Jos ei osaa ommella, voi kutoa. Jos ei osaa kutoa, voi virkata. Jos ei osaa virkata ei kutoa eikä ommella, voi letittää kankaansuikaleet ja tehdä niistä mattoja tai pannunalusia. Kaikki napit, vetoketjut ja housujen ja paitojen logot ja nimikilvet säästän johonkin uuteen tuotteeseen. Mikään ei mene roskiin. Harvoin ostan uusia kankaita ja sitten jos ostan, Ikean paksuja ja vahvoja kankaita 3 euroa metri tai erittäin ihania Marimekon tai Eero Aarnion hauskoja kankaita, joista olen sitten valmis maksamaankin 20-27 euroa metri. Niistä teen suomalaiselle seurakunnalle joulumyyjäisiin laukkuja. Suomalaiset arvostavat suomalaista tuotetta.

Myyjäisnäyttely oli hauska kokemus ja tiedän, että opittavaa on valtavasti. Varsinkin, kun vilkaisin taas Tilkunviilaajan upeita tilkkutöitä.

Huomenna tulee ex-mieheni kylään- tapaamaan vaan lapsia ja lapsenlapsia.  Torstaina menen Deep Purplen konserttiin Kölniin ja vedän vanhat nahkarotsit niskaani ja heittäydyn mielessäni 40 vuoden takaisiin tunnelmiin ja jätän nykyisen ja entisen selviämään kahdestaan. Perjantaina on meillä lapsenlapsi-päivä ja lauantaina juhlitaan exän synttäreitä. Sunnuntaina hän lentääkin sitten takaisin vaimonsa luokse. En ehdi ommella, mutta ensi viikolla tartun tilauksiin ja uudistetussa ompeluhuoneessani syntyy parempia ideoita, kun on tilaa liikkua ja levitellä kankaita.

Cologne Cat - Kölnin Kissat - Kölner Katzen

Kölnin kissat näyttävät tältä, kun niistä tekee avaimenperiä:
Cologne Cats as key ring:
Kölner Katzen als Schlüsselanhänger:

ja pari uutta laukkua olen saanut aikaiseksi.
and few new bags are ready for use:
Einige neue Taschen sind auch fertig :

Tällainen laukku on ulkopuolelta. Ihan tavallisennäköinen, mutta se kätkee pari salaisuutta sisälleen. Ihan niinkuin James Bondin entiset autot ja ampuvat kuulakärkikynät, joita ei enää ole.

Pieni tasku, jonne voi laittaa rahakukkaron. Musta nauha on sitä varten, että siihen voi kiinnittää kyniä ja vainta varten on oikeassa laidassa taas vanha tuttu avainrenksu.

ja yksi vauvanpeitto vamistui graz-quilting tekniikalla, kun käytin kaikki loput pienet palat, joita talosta löytyi. Ja jäljelle jäi vielä monta laatikollista pieniä palasia seuraaviin tilkkutäkkeihin.

Grazy Quilting from all the rest of rest and still I have enough for next 10 quilts.

Lauantaina ja sunnuntaina on Bechenin seurakuntasalilla kirjanäyttely ja siellä on pieni pöytä ja nurkkaus minun tilkkutöitäni varten. Olen ommellut hulluna lisää töitä, kun kaikki kassit ovat lähteneet aina jonkun vierailijan mukaan ja nyt alkaa olla jo hätä kädessä, kun ei ole mitä laittaa esille.

Iida tulee tänään taas mummipäivää viettämään ja haen isoja papereita piirustustuntia varten. Maalaamme lattialle ja puhumme suomea. Välillä laulamme suomalaisia lastenlauluja - minäkin - joka en osaa laulaa edes sen verran, että omat lapseni olisivat kestäneet kuunnella. Mikael sanoi kerran 4 vuotiaana, että älä laula! Sen jälkeen olin kai 20 vuotta päästämättä äännähdystäkään minkään laulun suuntaan. Nyt laulelen Iidalle, Miialle ja Julialle kaikenlaisia lastenlauluja ja jos sanat unohtuvat, keksin omia ja joskus taitaa sävelkin tulla jostain muualta kuin nuottivihkosta. Saa Ukki-Jarmo laulella Irenen kanssa oikealla nuotilla.