keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Mädchensitzung


WAU- sellaista meininkiä kuin eilen illalla "Mädchensitzung"-issa eli naisten karnevaalijuhlassa oli, en ole pitkään aikaan elänyt. Ilo ylimmillään - ilman miehiä, ilman alkoholia (mitä nyt pikkuisen viiniä ja sektiä juotiin. Minun oli tyytyminen veteen, kun olin autolla)Gürzenich on Kölnin kuuluisin ja hienoin karnevaalipaikka! Ja naisten karnevaalijuhlat ehdottomasti rennoin,hauskin,iloisin,riemukkain,seksikkäin,vauhdikkain,...jos vielä löytyy adjektiiveja kuvaamaan iltaa niin mukaan vain.

Pukuloisto oli riemunkirjava. Ostettuja pukuja näkyi vähän. Pääasiassa kaikki kynnelle kykenevät olivat ostaneet parikymmentä metriä kangasta ja ideoineet porukalla hulvattoman hauskoja asuja. Minä päätin olla käyttämättä penniäkään (centtiäkään) pukuuni, joten kaivoin kaikkien miestuttavieni(naapurit,oma mies,pomono etc.) kravatit ja kasasin niistä vaatteen itselleni. Ompelukorista löytyi läjä vanhoja joulukulkusia, jotka ompelin viimeminuutilla kravattien päihin.

Jostain ilmestyi pienen pieniä hopeakulkusia - ilman ääntä - ja ne löysivät paikkansa tummansinisessä silkkihameessani.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Lama ja Iida Helmi

Lama on alkanut niittää satoa. Software-tuottaja Datadesign AG sulkee tytäryhtiönsä Leipzigissä. Chip-korttien tuottaja Qimonda (yhteensä 13.000 työntekijää ympäri maailmaa) on konkurssissa. Saksassa firmalla on noin 5.000 työntekijää. Qimonda on BenQ:n ja Sinitec:in jälkeen kolmas IT-alan konkurssiin mennyt firma Saksassa.

En tiedä koska omalle kohdalle iskee lama. Mies työskentelee autoalalla, joten kohta puoliin sielläkin työaikaa lyhennetään ja jos sillä selvitään, hyvä on. Meillä ei ole rakennusvelkaa, kun ei ole omaa taloa, mutta monilla nuorilla perheillä tilanne on toisin. Nyt olen onnellinen, kun emme rakentaneet, vaikka mieli teki. Ei ole velkaa. On vielä tulevaisuus, johon uskoa. Ja pieni Iida, joka luo toivoa tulevaisuuteen.

Kävin Iidan luona tänään. Kolme nuorta perhettä keskittyi tulevaisuuteensa; nuorin 2 viikkoa, seuraava 3 kk ja vanhin 7 kk. Siinä tilaa tulevalle.Unelmille. Elämälle. Unohdin, että Saksan väkiluku putoaa 2030 jälkeen rajusti, kun lapsia ei enää synny. Nyt on syntynyt ja se tuntui hyvältä. kolme nuorta perhettä yhdessä katsomassa kuinka lapset kehittyvät. Aina löytää jostain uuden elämänlangan, jota seurata.

"Joskus luopuisin mieluummin vuosista kuin yhdestä hetkestä" ja tänään oli juuri sellainen tunne, kun katsoin nuoria vanhempia ja sylissä nukkuvaa Iidaa. Silitin silkkistä poskea ja katsoin untuvaista olemusta. Ja poikaani, joka hellästi suukotti sylissään nukkuvaa lastaan.

Tajusin taas tänään tavallista voimakkaammin sukupolvien jatkumon. Iida Attilasta kasvaa vahva lenkki kahden sukupolven välille - moneen sukuun. Siellä on vähän "tolppa-apina" Ikosta Ranualta ja Viipurista ja ripaus Rokan sukua Uudeltakirkolta, on hyppysellinen Hilja Vuorelan runoilijaa ja isoisä-Karl-Heinzin sotilaskuria sekä Raimo-ukin kädentaitoja ja Mikko Attilan musiikkigeenejä. Toivottavasti näistä kaikista yhdistyy vahva kehys Iidalle.

Siispä, ETEENPÄIN elämään ja innolla jokaiseen hetkeen!