Juhannus Suomen sateessa.....ei kai?

Milloinkahan olen viimeksi viettänyt Juhannuksen Suomessa? Siitä on ikuisuus, tai sitten olen vain unohtanut, että on juhannus. Täällä sitä ei huomaa - se ei ole mikään vapaapäivä kuten huominen Fronleichnahm. Tietämättömänä katolilaisen kirkon juhlista, sijoitin tämän juhlapäivän niihin Vähemmän Tärkeisiin, kunnes luin kerran päivän tarkoituksesta..se on virallisesti Korkea Juhlapäivä " Kristuksen ruumiin ja veren juhla". Yksi tärkeimmistä juhlista katolisessa kirkossa. Sitä juhlitaan aina 60 päivää pääsiäisen jälkeen. Ja sitä on juhlittu vuodesta 1246 eli ei ihan nykyajan juhlia. Huomenna kulkevat kirkolliset kulkueet pitkin kylänraittia. En ole muistanut koristella puutarhaa kukilla. Enkä taida lähteä tänä yönä tuonne yön pimeyteen kukkiamattoa rakentamaan.

minä ompelen täällä yläkerran huoneessani, katson pimeyteen ja kuuntelen Mestarit Lavalla-levyä. Mietin Kirkan kohtaloa ja huokaan kuinka nopeasti meidän elämämme voikaan loppua. Ennenkuin tuuli ehtii kääntyä, saattaa yksi elämä jo päättyä.

Minä ajattelen tulevaisuutta. On Iida, jolle on mukava ommella vaaleanpunaista pientä peittoa. Iidan äiti pyysi, että korjaisin edellisen peiton ja päätin, että teen uuden. Korjasin vanhankin, mutta uutta on hauskempi tehda. Minä en ehkä ole ihan perinteinen mummi, mutta ainakin teen perinteisiä tilkkutöitä. Niitä opetti oma mummini, joka oli oppinut ne omalta äidiltään. on mukava ajatella, että sitkeästi kulkee lanka minun ja edellisten sukupolvien välillä.

Huomenna menemme yhdessä syömään aamupalan meidän kylän kahvilaan. Se on täällä tapana. Syödään viikonloppuisin yhdessä aamupala jossain ravintolassa tai kahvilassa. Nautitaan hyvät sämpylät ja juodaan lasillinen kuohuviiniä. Joskus tehdään kotonakin niin. Kun kävi vieraita Reisjärveltä asti niin avasimme oikein hyvän kuohuviinipullon. Huomenna menemme Annan kanssa syömään. Se on samalla hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, kun hän lähtee huomenna Italiaan lomalle ja on syntymäpäivänään muualla. Voihan sitä juhlia vähän aikaisemmin - vaikka se ei sovikaan saksalaiseen perinteeseen. Ei saa onnitella etukäteen- se tuo huonoa onnea. Annan vain lahjan, en onnittele. Ja kohotan lasillisen Annan kunniaksi. 26 vuotta on iso ikä. Minulla oli silloin jo 2 lasta! Uskomatonta. Ja nyt istun täällä, mietin miten aika valahtaa kuin vesi hanasta. Kiinni ei saa, mutta jälki jää, ainakin pieni kalkkitahra lavuaariin. Mikähän mahtaa jäädä jälki minusta? Anna ja Mikael tietävät sen sitten myöhemmin. Ehkä joskus, kun he istuvat ja miettivät miten ihmeessä aika luiskahtaa käsistä ja lapsenlapset pyörivät ympärillä kuin olisi vasta eilinen ollut, kun omat lapset syntyivät...

Toivottavasti Juhannus olisi lämmin. Tänne on luvattu ensi viikosta yli 30 asteen hellettä. En kaipaa sateista Juhannusta. Siitä huolimatta, että siivoamme äidin asunnossa emmekä ehdi pahemmin katsella taivaita tai nauttia heinän tuoksuista saati kerätä seitsemän sortin kukkia tyynyn alle. Onhan Juhannus kuitenkin Kesän Juhla ja sitä pitää juhlia. Olen Raumalla Juhannuksena.

Meidän pieni Friedhelm jää yksin kotiin. Mitähän se miettii tassutellessaan yksinäisessä talossa naapureiden ruokkiessa si? Ei voi painautua minun jalkoihini yöllä eikä repiä ikkunaverhoja makuuhuoneessa kuuden aikaan herättääkseen meidät aamupalalle. Friedhelm on kuin avainlapsi-paitsi että se on avainkissa. Se seisoo etuovella, istuu ikkunan edessä ja tuijottaa kadulle. Ei se enää kaipaa ulos, mutta se seuraa mielellään mitä pihalla tapahtuu. Istuu parvekkeella ja tarkkailee naapureiden touhuja; Lumipallo, Jimmy ja Lehmäkissa kulkevat sen reviirillä. Silloin tällöin Friedhelm käy tarkistamassa terveiset ja puskee päällään puun kylkeen antaakseen omat merkkinsä, etteivät toiset kuvittele hänen olevan kokonaan poissa kuvioista. Yksin se ei enää pääse ulos. Valjaissa. Niihin se on tottunut, kun ei muuten uskalla enää ulos. Kaksi kertaa auton alle riittää yhdelle kissalle. Ja vielä pudotus parvekkeelta sen päälle. Enempää ei yksi 9-elämän kissakaan kestä. Tai ei ainakaan sen omistajat! Haluamme pitää Friedhelmin vielä monta vuotta perheenjäsenenä.

Nyt jatkan ompeluksiani. Ja nautin lasillisen hyvää valkoviiniä. Laskematta kaloreita. Olen laskeskellut niitä viime aikoina. Tyhmää hommaa. Elettävä on silti, vaikka tekisi mieli olla joskus syömättä. Viikon kestin, sitten söin taas normaalisti. Jostain syystä ruokahalu katosi. Onkohan se tätä 50-kriisiä vai villitystä?

Suomessa tavataan ystävät!

KESÄ on TULLUT!

Maanantaina virallisen saksalaisen säätiedoitusilmoituksen mukaan oli Bergisch Gladbachissa 31,6 astetta Celciusta. Se oli tämän kesän ennätys. Toissayöksi oli luvattu "pakkasta", mutta en tuntenut sitä. ei myöskään pihan kukat. En ole vielä ehtinyt laittaa parvekkeelle kukkamerta, mutta tomaatit kukkivat pian, samoin mansikat, jotka ovat laajenneet taas villin rohkeasti pitkin pihaa. Viime kesän täysmyllerrys kukkamaalla teki hyvää. Tänä vuonna päätin ostaa kaarnaa eli kuorta ja täyttää kukkapenkit sillä, että kosteus säilyisi eivätkä rikkaruohot päihittäisi mansikantaimia. Nyt olen tyytyväinen tulokseen, vaikka välillä tuntui ettei hommasta tule mitään. Viime syksynä istutetut liljat, erilaiset puskat ja kukkaryhmät eivät tuntuneet viriävän henkiin mitenkään. ja sitten yhtäkkiä: räjähdys! Kivipuutarhani kadotti kivet. Keltaiset margareetat huojuivat yllättäen miltei parin metrin korkeudessa. niin pitkiksi ne eivät ole yhtenäkään kesänä yltäneet. Mansikantaimet pursuavat valkoisia kukkiaan, joissa mehiläiset pörräävät niin kiihkeinä kuin mehiläiset vain kukissa voivat pörrätä. Tuolla menolla ne siirtävät siitepölyn tuhansien kukkien heteisiin. mitähän risteytyksiä niistä tulee.

Luin suomalaista ja englantilaista puutarhakirjaa yhtäaikaa ja uskalsin yrittää hortensiapensaan istuttamista. Katkaisin kukkimattomasta latvasta pienen oksan ja laitoin sen lasiin. Kun siihen on ilmestynyt ensimmäinen juurihahtuva, sen voi kirjan mukaan istuttaa maahan. Hortensia muuttaa väriä sen mukaan mikä maan happamuus on. jos maan happamuus on alle 5,5 PH niin hortensia muuttuu punaiseksi ja happamuusasteen ollessa yli 5.5 PH niin väri muuttuu siniseksi. Minä kun luulin, että väri muuttuu kesän myötä. Meillä pensaassa on sekä punaisia että sinisiä kukkia...onkohan maa erikohdissa eri hapanta??

Saa nähdä sitten ensi kesänä onko Hortensiastani tullut mitään. Pihalla kasvaa nyt kuitenkin kaksi isoa pensasta, joten kukkia saan syksyllä maljakkoon. Mutta niitä ei saa leikata ennen kuin kukat ovat lakastuneet. Minulla on vieläkin parin vuoden takaiset kukat vadilla. Olen suihkuttanut ne lakalla ja niiden väri on säilynyt yhä melko kirkkaana.

Se tästä hortonomi ohjeesta. En ole mikään varsinainen puutarhuri, mutta nautin kesäisin ja syksyisin (ja vielä enemmän keväisin) puutarhan suunnittelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä. Se rauhoittaa hermoja. Kiskon pois sellaista, mitä ei maailma tarvitse. Kuka kaipaa rikkaruohoja? Ehkä etanat. Mutta edes mehiläiset eivät saa vihreänä rönsyilevistä ruohoista mitään irti. Siis kiskon ne itse irti. Ja voin ainakin sanoa tehneeni töitä puutarhassa!

Vaikeat ajat odottavat saksalaisia. Opelia irroitetaan emoyhtiöstä. hyvä niin. vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Miksi amerikan kriisin pitäisi vaikuttaa euroopan kriisiin. Meillä on kriisiä omiksi tarpeisemme. Ehkä Nokia ymmärsi ajoissa lähteä täältä ennen kuin firma olisi kaatunut kriisiin?

Opelilaiset eivät halua Fiatin alaisuuteen. "selvittäkööt ensin omat ongelmansa ennen kuin tulevat haalimaan Saksan autofirmoja" on opelilaisten mielipide italialaisten kiinnostukseen. Kiinalainen firma on tosissaan kiinnostunut Opelin ostamisesta. Samoin venläläinen.Ennen kuin kukaan saa Opelia, on taattava ainakin kahden vuoden työllisyys. Irtisanomisia tullaan kokemaan, mutta ei siinä määrin kuin jos Fiat ostaisi Opelin.

Berlusconi vaihtaa vaimonsa 18-vuotiaaseen ja Putinilla on parikymppinen tyttöystävä. Ehkä se antaa saksalaisille aiheen epäillä, että myös vanhat työntekijät tullaan korvaamaan nuoremmilla...

Olen kutonut Iidalle villatakin. Siitä on vuosia, monia vuosia, kun viimeksi olen kutonut villapaitoja tai takkeja. Ex-mieheni sai kaikki komeat kudokseni, kun pakkasi tavaransa. Harmittelen sitä vieläkin. En sitä, että hän lähti, mutta sitä, että hän vei villatakit. Taisin tosin antaa ne suosiolla. nyt olen opetellut uusia. Pienen pienten takkien teko on hauskempaa kuin ison miehen villatakin kutominen. Joku sanoi minulle, että jos kutoo miehelle villapuseron, se tietää avioeroa. Siinä oli ennustus oikeassa. Nykyiselle miehelleni en ole kutonut yhtään mitään. Ja avioliitto on kestänyt jo 16 vuotta ja kukoistaa kaiken aikaa. Tänään hän grillasi kalkkunaa ja minä tein ns. Mirzadeh-perunoita uunissa (annan joskus reseptin - ovat ihania) ja joimme Pfalzin alueen valkoviiniä ja nautimme vain olostamme. Joskus on hyvä vain olla ja aistia hyvä olo. Olin todella onnellinen.

Viikonloppuna vietämme Mikaelin 29-vuotis syntymäpäiviä. 29-vuotta sitten oli Nurmeksessa lähes talvi. Satoi vielä räntää ja lunta, kun matkustin 28.5.1990 Nurmeksesta linja-autolla Joensuuhun. Autossa oli toinenkin paksumahainen nainen ja kuljetta vilkuili meitä hermostuneena. Ehdimme kumpikin sairaalaan ennen kuin synnytys käynnistyi. Ehdin jopa nukkua yön. Mieheni myöhästyi synnytyksestä. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Hyvä, että itse ehdin mukaan. Miten nopeasti kaikki menee eteenpäin. Olin silloin 23-vuotias ja nyt .....en vieläkään VANHA. Kokenut elämää ja nauttinut siitä. Sitä minä olen. Ja aion vastaisuudessakin nauttia.

Nautitaan kaikki! Jokaisesta päivästä, jokaisesta hetkestä. Aina löytyy hyviä syitä nauttia.