t-paidat takaisin Ikean laatikkoon sängyn alle..

Ei siitä kesän takaisintulemisesta sitten tullutkaan mitään. Syksy ottaa vallan, painaa villaiset sängynpäälle ja pudottaa mittarin lukemat vilunväristyksen puolelle. Tänä aamuna 5,4 astetta plussan puolella, kun vaille 9.00 kävin ostamassa aamiaissämpylät kylän toiseksi parhaasta leipomosta (paras on sunnuntaisin kiinni!). Vastaan tuli nuori poika shortsit jalassa ja flip-flopit jalassa, unisena kuin äiti olisi juuri raastanut sängystä ja käskenyt leipomoon. Minulla oli lämmin nahkaliivi, huivi kaulassa, saappaat jalassa ja silti hytisin aamukylmässä tuulessa. Aasipatsaalle kerääntyneet pyöräilijät (täällä pyöräillään joka paikassa, joka viikonloppu, joka säässä ja joka iässä)kääntyivät katsomaan poikarukkaa päätään puistellen. Tosin minusta pyöräilijöiden ihoon liimautuvat, lähes jokaisen mutkan, makkaran ja kohouman paljastavat ajopuvut eivät näyttäneet yhtään sen lämpimämmiltä kuin shortsit ja flip-flopit!

Olen löytänyt suomalaisen internet-musiikki-ohjelman ja kuuntelen suomalaista musiikkia, uutisia ja säätiedotuksia. Tiedän, että ensimmäinen lumi on tullut monille paikoille ja se taas tietää kodittomille ja asunnottomille taas kylmiä öitä. On niin vaikea ajatella millaista on, jos ei ole mitään paikkaa mihin mennä nukkumaan. Seurasin Kölnissä monena iltana erään vanhan miehen nukkumaanmenoa poliisiaseman vieressä olevan syvennyksen turvaan. Mietin mikä ajaa ihmisen ulos omasta asunnosta?. Mikä ajaa ihmisen raiteiltaan?. Tuleeko ensin asunnottomuus ja sitten alkoholi ja huumeet vai toisinpäin.? Erään televisio ohjelman  haastattelussa asunnoton opettaja kertoi menettäneensä työpaikkansa alkoholin käytön takia, sitten lähti vaimo eikä hän pystynyt pitämään asuntoa ja huomasi yhtäkkiä olevansa kadulla ilman turvaa päivittäisistä rutiineista, ystävistä, irtautumassa normaalista elämästä. Mietin joskus, voisiko sellainen tapahtua minulle?

Kuulin juuri, että ensimmäisen kerran Vuoden Luontokuvan historiassa on vuoden kuvaksi valittu vedenpinnan alapuolelta otettu kuva. Mielenkiintoista. Kuvan otti Pekka Tuuri ja aiheena lumpeenkukka.
Olimme Berliinissä kesällä ja osuimme aivan sattumalta valokuvanäyttelyyn, jossa oli maailman parhaimpien kuvaajien otoksia ja niistä valittiin maailman paras valokuva. Mukana oli muutama suomalaisen kuvaajan ottama valokuvakin. En muista vain millaisia ne olivat, mutta valokuvat olivat enemmän kuin taideteoksia. Ne olivat aivan uskomattomia luontokuvia. Sellaisia silmänräpäyksiä, joita jokainen toivoisi kohtaavansa joskus. Kuvien mukana seurasi kuvaajan lyhyt kertomus millä tavalla kuva oli otettu ja joissakin selityksissä kuvaajankin käytti sanaa "uskomaton onni", laukaistessaan kameran juuri oikealla hetkellä, oikeassa valossa, oikeassa paikassa... ja saaden aikaan selkäpiitä värisyttävän hetkellisen pysähdyksen.

Saksassa keskustellaan / kiistellään ulkomaalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. ulkomaalaisten tulisi integroitua Saksaan. Olen aina pitänyt tärkeimpänä kielen oppimista. Ilman kommunikointimahdollisuutta ei ole tulevaisuutta. Ei ole ystäviä, ei ole sosiaalista rengasta eikä mahdollisuutta opiskeluun tai työhön. Kun muutin tänne olin tietenkin paljon toisten ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, kun opiskelimme yhdessä saksaa. Muutaman vuoden ulkomaalaiset ystävät muodostivat tärkeimmän sosiaalisen piirini, kunnes pikku hiljaa löysin saksalaisia ystäviä. Olin heille ensin kummajainen ja minulta kysyttiin aina miksi tulin Saksaan. Suomesta lähtenyttä ei pidetä samalla tavalla "uhkana" Saksan taloudelle tai poliittiselle elämälle kuin jostain muusta maasta ( en nyt tässä rupea luettelemaan poliitikkojen mainittuja maita) Saksaan tulleet ulkomaalaiset. Olen silti ulkomaalainen, koska en halua Saksan kansalaisuutta. en voi lainata videota ilman, että Guido tulee mukaan, koska minulla ei ole passissani osoitetta eikä minulla ole henkilökorttia. Joutuisin hakemaan Einwohnermeldeamtista (asukasrekisteristä) paperin, jossa lukee missä asun, mutta en ole tehnyt sitä enää vuosikausiin. Minua ei ole koskaan pysäytetty kadulla eivätkä poliisit ole olleet kiinnostuneita papereistani, koska en eroa ulkomuotoni puolesta saksalaisista. Säilytän vanhaa oleskelulupaani kukkarossani aivan kuin se olisi henkilökorttini. Voin käyttää myös ajokorttiani, mutta sitä ei hyväksytä kaikkialla, kun siinäkään ei ole osoitetta. Ei minulla silti ole tunnetta, että olisin ULKO-maalainen / ULKO-puolinen. Olen sisällä systeemissä, työelämässä, harrastuksissa ja vaikka haluankin pienen punaisen mökin jostain joen tai lätäkön rannalta, en varmaan koskaan jätä Saksaa lopullisesti. Tämä on minun kotimaani siinä kuin Suomikin. Ehkä sekä täällä että Suomessa pitäisi maahan muuttaville uusille asukkaille todistaa, että KIELI on tie kulttuuriin, yhteisöön, sopeutumiseen ja kaiken muunkin ymmärtämiseen. Ellei ymmärrä eikä puhu samaa kieltä muiden kanssa kuinka sitä voi tietää miksi suomalaiset käyvät kerran viikossa alastomina polttavassa huoneessa ja miksi he irvistellen antavat toisten hakata itseään puiden oksilla (kuten minulta kysyttiin täällä!! Ovatko suomalaiset masokisteja, kun hakkaavat toisiaan oksilla?

Nyt on aika palata stressinpurkuprojektiini: revin vanhoja valkoisia lakanoita ja kudon (NEULON) niistä kylpyhuoneeseen mattoa. Hauskaa hommaa. Laitan kuvia kun ensimmäinen matto on valmis.

Miellyttävää iltaa ja hauskaa talventuloa!

Bad Neuenahr-Arweiler

Uskomaton syksy! Mittari näyttää +22 astetta, t-paidat on kaivettu takaisin talviteloiltaan sängyn alta Ikean muovilaatikoista ja syystakkini piilotin kellariin. On kuin heräisin uudelleen eloon auringon myötä. Syksyn aurinko tuo värit aivan eri tavalla esille kuin kesäaurinko. Taivas on kuulakkaan sininen, voimakas väriltään. Ympäristö ei tuoksu enää huumaten vaan lähtöä ennakoiden. Maahan pudonneet lehdet rapisevat vielä jalkojen alla ennen kuin maatuvat lopullisesti mullaksi. Aurinko pistää kaikkensa viimeisiin säteisiinsä.

Syksy on ollut aivan mahtava, ainakin täällä keski-Euroopassa. Sunnuntaina, 10.10.2010, kun useimmat kirkot olivat varattu jonottaville hääpareille, kuten useimmat maistraatitkin, jotka jostain kumman syystä pitivät ovensa myös sunnuntaina auki, me päätimme lähteä viiniviljelmille Reinin rannalle kohteena Bad Neuenahr-Ahrweiler, joka sijaitsee Rheinland-Pfalzin pohjoisosassa.

Alue on tunnettu nimenomaan punaviinin viljelyksestä. Ns. Rotweinwanderweg eli punaviini-vaellusreitti kulkee noin 35 km matkan pitkin ja poikin ylä-ja alamäkeä viiniviljelysten välissä. Jos ylä-ja alamäen kiipeäminen rasittaa, voi ottaa 40 km pituisen joen varressa polveilevan reitin. Varsinkin pienet kylät ja kaupungit matkan varrella houkuttelevaat tutustumaan tyypillisiin saksalaismaisemiin; Fachwerkhäuser ja erilaiset kivihuvilat ja linnat täyttävät kaupunkien vanhat keskustat.

Ahrweiler on ns. "Kurort" eli eräänlainen terveyskaupunki, jossa viiniviljelyksen ohella tarjotaan terveyttäviä vesikylpyjä. Monet pikkukaupungit ovat näin syksyisin viinisadonkorjuun aikaan tupaten täynnä väkeä eikä hotelleista saa edes vaatekamaria yöpaikaksi.

Me nautimme lähinnä kaupungin monista kahviloista; juuri nyt sipulipiirakka ja Federwein eli uuden sadon viini - makea ja kuitenkin piristävä - on jokaisen ravintolan ja kahvilan ruokalistalla.

Bad Neuenahr on vilkas pikkukaupunki, verrattuna Ahrweileriin, jossa on enemmän rollattoreita kuin autoja. Ahrweiler on kylpyläkaupunki. Muistuttaa jollain tavalla Baden Badenia. Rikkaita rouvia turkiksissa +20 asteen syksyhelteessä, isoja autoja kapeilla kaduilla, muotiliikkeitä, joiden halvimmat huivit lähtevät 100 eurosta ylöspäin....Ympäristö on kaunis, vuoret joen molemmin puolin henkeäsalpaavia, ja maisema varsinkin viiniviljelyksiltä alas laaksoon sanoinkuvaamattoman upea.