LAISKOTTELUA PUUTARHASSA!

Koko jengi oli tänään ulkona. Kissaa myöten. Naapuri opettaa sokeaa kissaansa Friedhelmin tavoille eli valjaat ympärille ja ulos. Tänään oli oppitunti numero 2. Kissa käveli onnellisena pitkin puutarhaa, eikä edes törmännyt puihin. On käsittämätöntä kuinka hienovaraisesti sokeakin kissa löytää tiensä perille sinne minne halua. Friedhelm seurasi parvekkeelta silmä kovana, kun naapurin uusi kissa kiipesi muurille, taiteili tolppien välissä putoamatta edes alas.Iltapäivällä Friedhelm pääsi myös ulos. Se on jo tottunut valjaisiin. Istahtaa eteeni heti, kun otan valjaat esille.Komennan sen kääntymään selälleen, että saan soljet vatsan alta kiinni. Kun se tietää olevansa valmis, se ryntää ovelle odottamaan, juoksee portaat kellarin ovelle ja odottaa minua. Autotallin kautta pihalle ja sitten pyykkinaruun kiinni. Siinä sillä on tarpeeksi pitkä reviiri kuljettavakseen. Tosi sen lempipaikka on kukkapensaassa, josta se ei lähtenyt ennen kuin Guido kantoi sen takaisin kotiin. Kukkien alla on sopivan viileää ja mullassa on mukava pyöriskellä.

Friedhelm piilossa kukkapenkissä, jonka tänä aamuna raivasin minttuniitystä takaisin kukkapenkiksi.

Muutkin kuin kissat nauttivat kesäsäästä nurmikolla...

KESÄ TULI KAHDEKSI PÄIVÄKSI!!

kaksi päivää sitten olin jo vääntämässä lämmitystä päälle. Ulkona oli syyskuun sää. Tänään taivas on pilvetön, ruohonleikurit pörräävät jokaisessa puutarhassa, naapuri on tilannut pikakuljetuksena kuorma-autollisen multaa: sateettomia päiviä on l luvattu huomiseen...minä kävin aamulla kitkemässä kukkamaan ja raivaamassa ylikasvaneet mintut. Koko kukkapenkki oli yhtä minttuniittyä. Nyt keittiössä tuoksuu minttutee. Naapurin setä päätti pitää tauon mullan levittämisessä ja istaht luumupuun varjoon. Varsin viisas teko 70-kymppiseltä, sydänsairaalta papparaiselta, joka 30 asteen helteessä levittää multaa.

Perheenäidit ovat ehtineet jo pestä ensimmäiset koneelliset pyykkiä. Kirjavat paidat ja housut ovat vallanneet puutarhat kuin Max Liebermannin taulussa. Kaikkialla liputetaan auringon ja tuulen kunniaksi. Päiväkodista kaikuu lasten kiljahdukset Vihdoinkin pääsee ulos leikkimään monen viikon sadesään jälkeen. On siinä ollut hoitajillekin tekemistä, kun keksii sisätilaleikkejä viikosta toiseen.Kaikki ovat odottaneet aurinkoa ja kesää.

Olimme sunnuntaina Königswinterissä Reinin varrella. Jotainhan meidän sentään piti Lumille näyttää ympäristöstä, kun hän on ollut jo lähes 3 viikkoa meillä ja nähnyt yläkerran ja alakerran ja kantanut minulle juotavaa, syötävää ja huolehtinut, etten rehki liikaa. Lumi on sisarentytär Raumalta. Ihana 17-vuotias kaunotar, joka huolehtii täti-parasta. Nyt on olo parantunut ja jaksoin lähteä automatkalle. Kuin turistit ikään, tutustuimme meren alaiseen elämään(tosin se on aika kaukana Reinistä), Sea Life Centeriin ja joimme tosi kallista vettä Petersbergin ravintolassa, ylhäällä vuorella, josta on uskomaton näköala Eifelin vuoristoon saakka. Silloin, kun Bonn oli vielä Saksan pääkaupunki,kaikki valtiovieraat yöpyivät Petersbergissä. Nyt se on Steigernberg-hotelliketjulle kuuluva 5-tähden hotelli.

44 kiloa jaksaa Guidokin kantaa polvellaan!

Tänään on hyvä päivä ja tänään lähden ostamaan parvekkeelle muutamia kukkia. On aika saada hiukan silmäniloa siinä toivossa, että kesä ei ole vielä kokonaan mennyt.