Tällaista joulua ei ole ollut Saksassa yli 100 vuoteen!

jos luettelisin ne autojonot, jotka joulun aikaan ovat autobahneilla seisseet, pudistelisivat suomalaiset vain päätään. Meillä täällä Kölnin seudulla ei ole ollut tällaista joulua yli sataan vuoteen. Tämä talvi on ollut jo marraskuusta lähtien luminen. Parhaimmillaan on meillä Kölnin yläpuolella tullut jopa 20 cm lunta yhtenä yönä eikä kuulemma muutosta ole näkyvillä. Saksan ilmatieteen laitos on kerännyt tilastoa vuosisadan kylmimmistä ja lumisimmista vuosista ja 1565/66 oli erittäin luminen talvi, mutta kylmintä oli 1829/30, jolloin Niederbayerissa mitattiin - 37,8 astetta pakkasta. 50 vuotta sitten jäätyi Reinin joki viimeksi eivätkä laivat päässeet enää kulkemaan Rotterdamiin.

Tällaisissa jouluisissa tunnelmissa olemme viettäneet aaton ja joulupäivät. Täkäläiset eivät ole tottuneet jatkuvaan lumentuloon ja se saa ihmisten hermot kireille. Joka aamuiset lumenluonti-aamu-voimistelut eivät kiinnosta enää kai ketään muuta kuin minun miestäni, joka lähtee vapaaehtoisesti loma-aamuna kello 6.00 pihalle luomaan lunta ja nauttii siitä!! Hänestä se on kuin ilmaista kuntosalia.

Useimmat autoilijat eivät usko, että pelkkä lumi ei tee maanteitä liukkaiksi. Kun 20 auton jonon etupäässä ajelee yksi 10-15 km tuntivauhdilla, yrittävät perässä ajavat epätoivoisesti ohitella tai ainakin huudattaa torveaan. Järkevimmät ovat jättäneet autonsa kotiin ja lähteneet bussilla töihin. Tosin bussitkaan eivät kulje enää säännöllisesti. Kenties parin kolmen talvisen vuoden jälkeen täälläkin talvirenkaat ovat kaikissa autoissa ja ehkä teiden aurauskin sujuu jonkinlaisella säännönmukaisuudella. Nyt lumi saa ihmiset vain kiukkuiseksi. Harva osaa nauttia tästä luonnon kauneudesta tai ottaa aikaa itselleen ja lähteä kelkkailemaan lähiniityille.

Me olimme eilen illan pimeydessä taskulampujen kanssa metsässä rekiretkellä. Iida istui pulkassa ja me vedimme häntä läpi peltojen ja metsien ja tunnelma oli uskomattoman satumainen.takaisin tullessa kaikilla oli punainen nenä ja lumiukkomaiset vaatteet, kun koko matkan satoi isoja pehmeitä lumihiutaleita.

joulu vietettiin perinteiseen tapaan Guidon vanhempien luona ja mukana olivat kaikki lapset ja yksi lapsenlapsi. Iida seisoi ison punaisin palloin koristellun kuusen edessä, silmät loistivat lamppujen kera ja hän ojensi kätensä kohti punaista palloa, kunnes muisti, että palloihin ei saanut koskea ja mutisi itsekseen: "Nur kucken, nicht anfassen, nur kucken..." (ei saa koskea, vain katsoa, ei koskea..")

Jouluaatto oli niin perinteisen kaunis kuin suoraan Martta Wendelinin kuvista. Istuimme kaikki suuren pöydän ääressä, söimme ja nautimme toistemme seurasta. muistelimme menneitä vuosia, kun lapset olivat pieniä ja toivat appivanhempieni elämään aivan uuden rytmin. He olivat jo tavallaan totuttautuneet ajatukseen ilman lapsenlapsia ja nyt pöydässä oli yhtäkkiä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsi, pieni Iida, jota kaikki rakastavat ja jonka jokaista elettä ja ilmettä ja tekoa kaikki seuraavat.

Tänä vuonna joulukuusi oli koristeltu punaisin palloin ja mistä lienee kaikki joululahjat tulleet, kun kukaan ei ilmoittanut hankkineensa mitään..minä uskon joulupukkiin. Muuten ei selitystä joululahjojen määrälle ole.

Joulumakeispöydän herkut houkuttelivat popsimaan jo salaa etukäteen ihania joululeivonnaisia, makeisia ja hedelmiä. Jokaiselle on omalla nimellä lautanen täynnä jouluherkkuja, joita sitten lahjojen jaon aikana napostellaan.