jokavuotinen kuusenhakumatka olisi päättynyt ikävästi, jos emme olisi tänä vuonna ehtineet kuusipuunhakuun ajoissa. 22.12 olivat kuuset kaikki loppuneet meidän kylämme kuusimetsästä! Mietin millä vauhdilla pitää Saksassa puiden kasvaa, että kaikki joulua viettävät perheet saavat oman kuusensa? En ole vielä ehtinyt tehdä laskelmia enkä taulukkoa, mutta eiköhän se tässä tämän päivän aikana selviä.
Meillä on onneksi kuusi - ja kaunis onkin. Suora, sopivanmittainen, vihreä ja neulaamaton. Friedhelm totesi, että kuusi on jo vanha tuttu juttu eikä tänä vuonna yrittänyt kiivetä edes alimmille oksille saati kiskoa palloja irti oksilta. Se ei myöskään yritä juoda vettä kuusen telineestä. Jouluseimi vei sen huomion tänä vuonna ja Friedhelmin lempipaikaksi muodoistui Jeesus-lapsen vahtiminen. Saattaisihan käydä niin, että joku viisaista tietäjistä ottaisi pienen vauvan mukaansa ja katoasi kaukoitään ilman, että Friedhelm sitä huomaisi. Siksi on parasta istua kaikkien tietäjien ja aasien ja lampaiden edessä vahdissa.
Me saimme oman pienen joululapsemme hiukan joulun jälkeen, mutta hän on ihanin joululahja!Isovanhempien ylpeydellä - toiseen kertaan - hivelemme pieniä sormia ja ihmettelemme uuden elämän syntyä. Lapsesta säteilee rauha, jota ihmiset etsivät turhaan lahjakasoista, hiljentymiskursseilta tai retreteistä. Rauha on vastasyntyneessä lapsessa.
Talvi tuli - talvi meni. Lumen alta hohtaa kauniin vihreä ruoho, tulppaanin nipukat puskevat päätään mullan alta, pensaissa on jo isot silmut enkä oikein jaksa enää uskoa talventuloon. Lumilapio voi rauhassa viettää hiljaisia päiviä autotallin lämmössä. Huomiseksi on luvattu sadetta emmekä voi edes lähteä valkoisella urheiluautolla lentokentälle. Auto kastuisi. Minusta tuntuu joskus, että se on tehty sokerista. Miehet ovat joskus merkillisiä autojensa kanssa. Ei minun kastuminen huolestuta samalla tavalla kuin Auton kastuminen, mutta asiat täytyy nähdä oikeassa suhteessa ja pistää oikeaan järjestykseen!
Saksan politiikassa tapahtuu: mahdammeko saada kahden vuoden sisällä jo toistamiseen uuden presidentin? Liittopresidentti Wulff on sotkeutunut edullisten lainojensa vyyhtiin. Anteeksipyynnöstä ja pahoitteluista huolimatta hänen asemansa maan presidenttinä horjuu kuin Mikaelin rakentama korttitalo ravintolan pöydällä. Lisäksi Saksan taloudellinen tilanne vetää suut suppuun : velkataakka on noussut ennätyskorkealle,ja summa on niin iso, ettei sitä tavallinen kuukausipalkkainen edes jaksa tajuta. Velkaa on 2,027 biljoonaa euroa. Ja lisäksi puolueiden / hallituksen tulee päättää mitä tehdä oikeistoradikaalipuolueella. Sallitaanko NPD puolueeksi vai kielletäänkö se kokonaan.
Tärkein ratkaisunpaikka on kuitenkin tänään ja tässä: leikkaanko tukan lyhyeksi vai en? Lähden kampaajalle.
Kuva tulee seuraavassa blogissani.
Iloisia välipäiviä ennen uuden vuoden lupauksia.
Isoäidin opettamat käsityöt ovat saaneet minut innostumaan ja haalin kaikki käyttökelpoiset vanhat kankaat. Kaiken voi käyttää uudelleen. Mukana Frieda - kissa, ja 4 lastenlasta.
3 kommenttia:
Onneksi tukanleikkuu on ihan sinun itse ratkaistava. Hyvä kun et kysynyt tai edes ei tarvinnut minulta kysyä. Koska minun ihanteisiini kuuluu sellainen hieman pitempi hius. Onhan sellainen työläämpi mutta kun en koskaan ole pitkää tukkaa tarvinnut hoitaa. Se siitä sitten, katsotaan kuinka kävi kampaajalla. Jään myös odottelemaan niitä Uuden Vuoden kirjoituksiasi.
Jäi äsken huomioimatta se kun olet päässyt eroon "yksinkertaisesta " mummoudesta kun tuli uusi hellittävä mummolle. Vai oletko Mummo? Meinan millä nimikkeellä siellä Saksassa isovanhempia kutsutaan? Paljon ONNEA sinulle ja varsinkin pikkuisen äidille.
Minä olen ihan suomalaisittain mummi, mutta täällä Saksassa isoäitejä kutsutaan nimellä Oma ja isoisä on Opa. Kiitos onnitteluista. Mummina olo on parasta mitä tiedän. Ja tukkakin on nyt leikattu ja hiukan lyhyempi kuin ennen.
Lähetä kommentti