torstai 6. elokuuta 2015

Märchenwald eli Satumetsä Altenbergissä

Altenbergin tuomiokirkon kupeessa on Grimmin veljesten satuihin perustuva satumetsä.  Metsän siimekseen on rakennettu yli 20 pientä mökkiä, joissa on tunnetuimpien satujen hahmot. Lapsista on hauskinta painaa nappia mökin seinässä ja kuunnella satua ja nähdä kuinka nuket liikkuvat. Tänä vuonna kaikki mökit on uusittu ja nuketkin Ovat saaneet puhtaat vaatteet, uudet kasvot ja liikkuvat kädet, kuten räätäli, joka istuu pöydällä ja huitoo kärpäsiä voileivästään..en nyt muista mistä sadusta se on, koska Grimmin sadut eivät kuuluneet yhtä kiinteästi iltasatuihin kuin esimerkiksi Andersenin sadut ja Kirsi Kunnaksen sadut. (niitä luen omille lapsenlapsilleni täällä Saksassa ja ainakin Julia on aivan hassuna niihin).

http://www.dasbergische.de/de/poi-details/poi/13221/maerchenwald-altenberg/index.html

Altenbergin Satumetsä on syntynyt kuulemma erään iäkkään, lapsettoman pariskunnan aloitteesta joskus vuosikymmeniä sitten. Anoppini kävi siellä alakoululaisena kävellen Bergisch Gladbachista Odenthaliin ja matkaa kertyy parisenkymmentä kilometriä. Paikka on yhä lapsille yhtä ihana kuin silloinkin. Se vetää vertoja Disneylandin neonvaloihin olemalla luonnollinen ja rauhallinen. Siellä eivät hypi muoviset pellet eivätkä pyöri  räikeänväriset hirviöt. Ympäristö on kuin suomalaisesta metsästä ja nyt, kun puita on raivattu, aurinko pääsee läpi oksien, mutta silti kuumana kesäpäivänä metsässä on mukavan vilpoista, kuten oli lauantainakin, kun kävimme siellä.

Satu saapasjalkakissasta. Kaikki rakennukset on tehty äärettömän huolellisesti. Ne Ovat kestäneet vuosikymmenien sateet ja tuulet ja auringon porotukset. Televisio, videot tai tietokonepelit eivät ole jättäneet tätä satumaailmaa taakseen. Tänne ei ole tarvinnut tuoda uusia äänitehosteita tai värivaloja vaan satujen henki saa lapset ja aikuiset tulemaan aina vain uudelleen ja uudelleen katsomaan ja kuuntelemaan tuttuja kertomuksia.

Grimmin sadut eivät ole olleet mitään herttaisia hyvänyön tarinoita vaan niissä on käytetty melko brutaalejakin keinoja, kuten Punahilkassa ja tämän mökin asukkaiden tarinassa: Lumivalko ja Ruusunpuna

Lumivalko ja Ruusunpuna ovat köyhän lesken tyttäriä. Eräänä yönä, kun sataa lunta ja äiti lukee satua kirjastaan, tulee talolle karhu, joka oli niin kiltti, että tytöt uskaltavat koskettaa. Karhu tulee joka ilta takaisin. Kun kevät saapuu, karhu ei voi palata iltaisin, sillä kääpiöt ovat tekemässä pahoja.
Eräänä päivänä Lumivalko ja Ruusunpuna tapaavat kääpiön, jolla on parta kiinni puunrungossa. He leikkaavat parran poikki, mutta kääpiö ei ole silti kiitollinen. Ongella kääpiön parta sotkeutuu ongen siimaan, kun kala koittaa vetää kääpiön veteen. Taas he leikkaavat parran poikki niin, että onki lentää veteen, mutta silti kääpiö suuttuu. Lopussa kääpiö huomasi tytöt. Samaan aikaan karhu ilmestyy paikalle ja iskee käpälällään kääpiön kuoliaaksi niin, ettei kääpiö liikahda. Sitten karhu muuttuu prinssiksi. Kääpiö oli varastanut aarteen, ja muuttanut prinssin karhuksi.


Kaikki pienet talot ja mökit Ovat sijoitettu kauniisti kumpuilevaan maisemaan. Satumetsässä ei ole mitään liukuportaita eikä tiet ole asfaltoituja. Siellä on oltava melko hyväjalkainen, jos haluaa kävellä koko reitin läpi. Aivan loppupäässä olevat pupujen talot saavat lapset innostuneena etsimään ihan pieniä pupuja. Välillä taas voi syöttää kilipukkeja, jotka Ovat  sadusta "Susi ja seitsemän pientä kiliä"

Uutuutena Ovat lasten leikkipaikat, joita on rakennettu matkan varrelle.

Tästä taulusta voi vain aavistaa kuinka vanha Satumetsä on, kun puun runko on kasvanut kiven päälle.


Tässä mökissä asuvat kolme tytärtä (yksisilmäinen, kaksisilmäinen ja kolmesilmäinen) sekä äiti ja taikapöytä, jonka vanha nainen oli kaksisilmäiselle taikonut ja sanoi:" minä neuvon annan. Sinun ei enään tarvitse nälkää kärsiä. Sano vain vuohellesi:
"Vuohi pieneni,
kata pöytäni!"
"kohta näet edessäsi kauniisti katetun pöydän, jossa on ruokaa, minkä-lajista vain mielesi tekee, ja niin paljon, kuin ikinä haluat. Kun olet tarpeeksi syönyt etkä enään pöytää tarvitse..."

Rapunzel eli suomeksi Tähkäpää, on kertomus prinsessasta, jonka noita (kuten aina) on sulkenut korkeaan torniin, jossa on vain ikkuna. Kun tornin juurella huutaa: "Tähkäpää, Tähkäpää, laske alas hiuksesi!"  Nuken hiukset laskeutuvat alas ja satu jatkuu kertoen kuinka Tähkäpää laskee pitkät palmikoidut hiuksensa alas ikkunasta, ja noita pääsee kiipeämään torniin hiuksia pitkin. Lähellä ollut prinssi kuulee sattumalta noidan ja palaa myöhemmin samalle paikalle ja prinsessa kertoo hänelle olevansa vangittuna tornissa. Loppu ei prinssin kannalta ole kovin ruusuinen, sillä hän putoaa alas piikkipensaisiin ja sokeutuu.....mutta Satu opettaa, että prinssi rakastui tytön sisäiseen kauneuteen ja että tyttö oli valmis ottamaan vaikka sokean miehen, koska rakasti tätä. Kaikissa saduissahan on jonkilainen opetus.

Sadut eivät ole veljesten kirjoittamia, vaan he ovat muokanneet niitä kansantarinoiden pohjalta. Alkuperäiset tarinat oli tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat sisällöltään karkeita ja raakoja. Grimmin sadut Ovat kuitenkin hyväksytty monissa maissa lasten saduiksi ja niitä on muokattu paremmin lapsille sopiviksi. Silti ne Ovat aika raakoja. Kuten Hannu ja Kerttu, jotka uhataan keittää padassa noidan ruuaksi!

Silti Altenbergin Satumetsä on vierailun arvoinen, jos sattuu olemaan Kölnissä päin liikkeellä!

Ei kommentteja: