Eilinen Ankka taisi olla liikaa vatsalleni. Entinen keilakerhomme on kutistunut 3-4 ihmiseen ja tapaamme toisiamme kerran kuukaudessa jossain ravintolassa.Saksassa oli muutama vuosi sitten oikea buumi kiertää ns. "lahjakorttikirjan" kanssa ravintoloita. Lähes jokaisessa kaupungissa on oma "Lahjakorttikirja" eli ns. Gutscheinbuch, jolla voi mennä kirjassa mainittuihin ravintoloihin syömään. Kahden hengen ruokailu maksaa yhden aterian verran. Kirjaan on otettu joka vuosi aina uusia aluevaltauksia mukaan, kuten kylpylöitä, meikkausta, kampaustarjouksia, rakennekynsihoitoloita, lasten puuhataloja ym.ym. On ihmisiä, jotka kiertävät kaikki kirjan ravintolat, syövät kalleimman aterian, juovat pullon vettä ja istuvat 4 tuntia ravintolassa vilkkaimpaan aikaan eivätkä jätä penniäkään palvelurahaa. Kirjan tarkoituksena on saada ihmiset lähtemään kotinurkkiaan edemmäs, tutustumaan uusiin ravintoloihin ja käymään siellä muutenkin kuin kirjan kanssa. Olen käynyt kirjan kanssa monissa hyvissä ravintoloissa tyttöporukalla ja löytänyt uusia mielenkiintoisia paikkoja, joihin haluaisin mennä myöhemmin Guidon kanssa. Jos 30 euron aterian saa 15 eurolla niin mielestäni ( eli kaksi ihmistä syö 30 euron aterian, joka normaalisti maksaisi heille 60 euroa, mutta kirjan kanssa vain 30 euroa) silloin voi rauhassa nauttia hiukan kalliimpaa viiniä tai tilata jotain sellaista jälkiruokaa, jota ei muuten raaskisi tilata.
Eilen tilasin alkupalaksi vasikanleikettä tonnikalakastikkeella (Vitello Tonnato, joka on tyypillinen italialainen alkupala), pääruuaksi ankan rintaa ja sain mahtumaan vielä espresson ja jälkiruuan. Ei ihme, että yöllä en saanut unta ja aamuyöstä vatsassa poltteli niin, että pysyin sängyssä puoli yhteentoista saakka. En yksinkertaisesti päässyt kivuiltani ylös. Omaa syytä, kun söin niin paljon.
Tänään on ollut rauhallinen päivä. Ompelin kaksi kassia enkä mitään muuta. Kohta katsomme Annan kanssa suomalaisen elokuvan "Miesten vuoro". Tein päivällä makean leipäkakun ja paistamme illalla vielä mustikkalettuja. Mustikassa kävin Rewessä eli kylän kaupassa.
Kaksi kassia sain siis tänään aikaiseksi. Mielessä pyörii uusia ideoita.Viikonloppuna täytyy vain lepäillä.Anna tuli äsken tänne ja ihastui mustavalkoiseen kassiini niin, että nyt se on sitten hänen.
Tuon mustavalkoisen IKEA-kangaskassin otti Anna käyttöönsä. Sisällä on avaimenripustin ja erillinen vetoketjutasku kukkarolle. Kantohihnat tein taas tuon jo tutuksi tulleen blogiystäväni ohjeen mukaan. Toinen hihnoista leikataan leveämmäksi kuin toinen ja käännetään sitten kapeamman päälle.Erittäin kätevä ohje.
Aurinko on laskenut, ilta pimenee ja parvekkeella uusi lamppuni luo ohutta valoa pimenevään yöhön. (väsäsin lampun rautalangasta, suomalaisesta kivestä ja marmeladilasista)
Marmeladilasi, jonka alla roikkuu kivi.Näitä on tarkoitus tehdä monta niin, että ne roikkuvat eri tasoissa. Guidon täytyy ensin tulla kotiin ja porata kattoon reikiä...
Mikään ei ole niin hauskaa kuin viettää koti-iltaa lapsensa kanssa, joka ei enää asu kotona. Tuntuu niin kotoisalta, kun Anna tekee taikinaa keittiössä ja kohta katsomme suomalaista elokuvaa.
Vitello Tonnato
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti