KEIJULAUKKU - KLEINE FEE TASCHE

So, jetzt habe ich die kleine Fee Tasche endlich fertig. Eine Wendetasche mit einer extra Täschen für Kleingeld oder andere kleinigkeiten. Der Stoff ist süß für kleine Mädchen. Ich wünsche fast, dass ich auch so eine kleine Tasche tragen könnte - aber wie würde ich aussehen; eine Oma mit "Pinki-Tasche". Ich hätte bestimmt einen neuen Name: Pinki Mummi!

Keijulaukku pikku Finjalle on vihdoin valmis. En ole ennen tehnyt käännöslaukkuja, ja sitten vielä väsäsin mukaan pikkupussukan kolikoille tai muille tärkeille pikkutavaroille. Kankaan sain Nicin siskolta. Ihana vaaleanpunainen- vaaleansininen pikkutyttö kangas, josta olisin niin halunnut tehdä itsellenikin pienen pinkkilaukun, mutta miltä minä olisin näyttänyt sellaisen pikkutyttö-laukun kanssa. Minut olisi nimetty Pinkki-mummiksi!

Als ich den Stoff gesehen habe, (den hat mir die Schwester meiner Schwiegertochter mitgebracht) bin ich sofort hach Köln gefahren und noch mehr pink-hellblau-lila Stoff gekauft. Ich stand da wie  Lisa im Wunderland und konnte nicht entscheiden. Alles war so süß. So pink. So lila. So "nimm-mich-mit"-Stoffe!

 Laukun takapuoli ja reunassa roikkuva pikkulaukku, joka myös on toiselta puolelta erilainen.

Kassi käännettynä. Sisäpuoli ulospäin. Tämä on ns oikea ulkopuoli, kun tässä näkyy Finjan nimi.

 
Kun kassin kääntää ulkopuolen sisäänpäin, tulee esille tällainen laukku. Tein yhden pienen virheen, takapuolella on yksivärinen kangas, jossa on perhosia ja läpän toinen puoli on vaaleaa kukkakangasta, mutta minun logiikka ei sanonut sillä hetkellä, kun kassia ompelin, että yksivärinen kangas olisikin pitänyt olla aivan jossain muualla....

Talvi tuntuu sittenkin saapuneen tänne. Viimeyön taivas oli uskomaton: tähdet loistivat alaspäin pyörähtäneen kuun kanssa ja ilma oli kirpeän raikasta kuin pakkasen puremat karpalot. Koko päivän on paistanut aurinko.Tuntuu kuin hengittäminenkin olisi helpompaa sateen jälkeen.

Saksan liittopresidentti saa todella pidellä tuolistaan kiinni uusien syytösryöppyjen ropistessa päälle. Paikka alkaa olla melko epävarma. Mitä tapahtuu ns. rehelliselle ihmiselle, joka haluaa politiikkaan (yhteisten asioiden hoitoa) turvaamaan yhteiskunnalle ja sen jäsenille parempaa palkkaa, parempia työolosuhteita ja kohtuullisia veroja. Ei vielä kukaan ole päässyt mukaan lupaamalla pettää äänestäjät, siirtämällä yhteiskunnan varoja omalle tililleen tai lupaamalla lakkauttaa tehtaan ja viedä parisataatuhatta ihmistä työttömyyskortistoon. Kenties poliitikkojen pitäisi olla rehellisiä jo alkumetreillä ja ilmoittaa haluavansa kaikki edut itselleen, arvokkaita lahjuksia ystäviltä ja kalliita matkoja yhtiöiltä, joiden pomoille järjestettäisiin yksityisiltoja bordellissa...kenties joku jopa äänestäisi näin rehellistä politiikkoa. Eipähän ainakaan syntyisi tunnetta, että äänestäjää on petetty, kun etukäteen jo vaalimainoksessa luvataan kähveltää rahat itselle.Ehkä olisi syytä vielä mainita - pienellä tekstillä vaalimainoksen alaosassa - että lahjuksia vastaanotetaan.

Omasta mielestäni ehdotin Suomen presidentiksi rehellistä ihmistä. Jos poliitikosta sellaista voi edes sanoa. Oli todella vaikea päättää ketä äänestää, kun ehdokkaista ei kukaan vastannut kuvaani oikeasti rehellisestä poliitikosta, jonka tärkeimpänä tehtävänä on viedä Suomea eteenpäin - eikä taaksepäin. Tärkeintä oli kuitenkin estää ääriliikkeen pääsy vastaamaan Suomen tulevista suuntalinjoista. Olen varma, etten ole ainoa, jolle syntyy sydämentykytystä pelkästä ajatuksesta, että me ulkosuomalaisetkin kuulumme siihen kastiin, jota pidetään Suomen pettäjinä. Ja palatessamme Suomeen olemme verorahojen väärinkäyttäjiä, ellemme satu olemaan sotainvaliideja, joille vielä löytyy ymmärrystä ja joiden avulla eräät nimeltämainitsemattomat kehonrakentajat pyrkivät kosiskelemaan äänestäjiä. Minusta se on suorastaan kuvottavaa sodan käymien miesten lokaamista.Äitini toimi vuosikausia sotaveteraanien hyväksi ja kiersimme joka joulu viemässä sotaveteraaneille joululahjapaketteja ennen kuin itse pääsimme viettämään joulua ja siksi minusta sotaveteraaneilla oman kunnian kiillottaminen on ruminta mitä tiedän.


Täytyy vain toivoa, että Suomessa löytyy vielä järkeä. Olemme menossa hyvin vaaralliseen ja uhkaavaan suuntaan jos sallimme ihmisten karsinoinnin ihonvärin, uskonnon tai silmienvärin perusteella kuten aikoinaan tapahtui täällä Saksan maalla. Olemme uhkaavan lähellä samanlaista tilannetta, vaikka kuinka ihmiset selittäisivät valintansa kaiken vieraan karsastamiseen sillä, että Suomessa suomalaisten täytyy olla etusijalla. Ei kukaan valitse itse omaa synnyinpaikkaansa. Ei kukaan valitse köyhyyttä tai nälkää.Jos Suomesta poistettaisiin kaikki ulkomaalaiset, kaikki ne, joilla on ulkomaalaistausta vaikka kolmannessa polvessa, mitä jäisi jäljelle? Jos Suomeen ei päästettäisi enää ketään sisälle. Ovet laitettaisiin kiinni. Suomi suljettaisiin EU:sta, markka palautettaisiin ja kaupankäynti rajoitettaisiin oman maan sisälle, sillä eihän silloin enää voitaisiin tehdä yhteistyötä muiden "ulkomaalaisten" kanssa, kun heitä pitäisi välttää vääränlaisen informaation pelossa. Mistä työtä suomalaisille? Mistä raaka-ainetta ja mistä energiaa?  Mieleeni nousee eräs takapajula, jonka johtaja "suuri, rakastava isä" kuoli juuri äskettäin. Maa, jossa omat kansalaiset kuolevat nälkään, kun poliittinen johto ei halua vieraita sisälle eikä omiaan ulos. Se ei ainakaan olisi enää se vapaa Suomi, jonka puolesta isoisämme taistelivat.Ja päästivät myös vieraat rikastuttamaan kulttuuriamme.

Lentokone jättää valkoisen janan hämärtyvälle taivaalle. Tekisi mieleni tilata lentolippu johonkin "vieraaseen" maahan. Kotimaa on aina siellä, missä sydän on. Siksi ihmisellä voi olla monta kotimaata. Minun sydämeni on Suomessa ja täällä Saksassa. Ja näin on hyvä.