Lupasin eilen laittaa lisää kuvia tilkkutöistä. Friedhelm istuu nyt vieressäni pöydällä, pyyheliinapinon päällä. Siirtyminen Tallikissasta sänkykissaksi kesti hetken. Tuota kuningasta ei saisi millään enää talliin. Tuskin haluaa edes ulos tällaisella säällä. Käy katsomassa parvekkeelta tilannetta ja pukkaa sitten päällään oven auki. Hän ei ole vielä oppinut sulkemaan ovea perässään. Häntä on vänkkyrä, hevosenkavioiden jäljiltä. Se voisi onnistuakin. Oven kiinni vetäminen. Koukku on olemassa. Opetin sen istumaan ja antamaan tassua. Jotainhan senkin pitää tehdä ruokansa eteen. Siinä se kissa oppii istumisentaidon missä koirakin.
Paluu tilkkutöihin jatkuu. Friedhelm vie vain ajatukset aina muualle. Huskyen jälkeen en olisi voinut hurjimmissa unissakaan kuvitella hankkivani kissaa. Tosin kissoja ei hankita. Ne joko tulevat ja ottavat omakseen tai kävelevät kopeasti eteenpäin. Friedhelm tuli ja jäi. Koirilla on omistajansa, kissoilla palvelijat! Niin yksinkertaista se on.
Tässä kuva siis Friedhelmistä sekä tilkkupeitosta, jonka olen joskus vuosia sitten tehnyt. Hyvin yksinkertaisella menetelmällä kaikenlaisista kankaanpaloista. Tilkkutyöt ovat vähän kuin matonkutomista. Niistä löytyy vanhat hääpuvut ja vauvan ensimmäiset potkuhousut. Viime talvena mieheni pakkasi laukkuaan lähteäkseen Rovaniemelle. Hän etsi punaista flanellipaitaansa. Turhaan. Nosti laukun sängylle ja tuijotti eteensä. Flanellipaidasta oli jäljellä neliönmuotoiset palaset - sängynpeitossa. Minulta puuttui juuri sitä väriä. Ja paitojahan saa aina uusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti