Mikähän muu nimi voisi sopia parhaiten meidän kalankasvatuslaitoksellemme; Geschlossene Kreislaufanlage tai englanniksi Closed Loop Mariculture Plant. Kuka keksii hyvänsuomalaisen nimen? Me rakennamme laitoksen, jossa kasvatetaan merikalaa ns. suljetussa kiertokulussa. Se tarkoittaa sitä, ettemme ota vettä merestä emmekä myöskään päästä vettä takaisin mereen. Näin olemme suljetussa kierrossa emmekä millään tavalla rasita meriä. Voimme pystyttää laitoksen vaikka keskelle saharaa, jos saamme riittävästi vettä - ei siis suolaista vaan tavallista kraanavettä - ja lisäämme siihen tarvittavan määrän suolaa. Kaloille ei anneta antibiootteja eikä lääkeaineita eikä kasvuhormooneja. Ne maistuvat miltei paremmilta kuin meressä elänyt kala, koska nykyisillään edes merikalat eivät kasva enää puhtaissa vesissä, puhumattakaan etteivät ne saa avointen kalankasvatuslaitosten sivutuotteena mereen joutuneita antibiootteja, joita me ihmiset sitten syömme enemmän kuin on tarpeen.
Uskomattoman yksinkertainen systeemi, mutta tähän mennessä kukaan ennen meitä ei ole saanut kaloja elämään puhtaasti suljetussa järjestelmässä. Meidän sivuiltamme voi tarkastella laitoksen toimintaa yksityiskohtaisemmin. Ja sivu löytyy: www.ifft-eu.com
Kun ajattelemme kuinka paljon meille kuljetetaan kalaa Afrikasta (Victoria Barsch) saastuttaen samalla kerosiinilla ilmaa, kun Eurooppa haluaa sen kalan, joka periaatteessa kuuluisi paikallisille ihmisille. Heille jää vain rippeet jos sitäkään. Omat meremme ja järvemme alkavat olla puhtaaksi kaluttuja. Tehokalastus tuo mukanaan sivutuotteita, joita emme halua edes ajatella; delfiinejä ja jopa sata vuotta vanhoja kaloja, jotka muuten jatkaisivat rauhallista elämäänsä pohjavesissä ellemme me ahneuksissamme haluaisi kaikkea mikä vain meressä liikkuu.
Me haluamme aina vain eksoottisempia ja ihmeellisempiä kaloja, kun kotoiset vetemme ovat tyhjiä. Ainoa pelastus on kalankasvatus, laitoksissa, jotka eivät saastuta ympäristöä vaan joista voidaan tuottaa kalaan aina kunkin alueen / maan toiveiden mukaisesti. Ilman, että kalaa joudutaan kuljettamaan satoja tai tuhansia kilometrejä.
Nyt menen nukkumaan ja toivottelen kaikille kalamiehille kalaisia unia. Tottahan meidän harrastuskalastajamme saavat vielä saaliitaan oikeasta merestä. Kun ensin on hiukan rauhoiteltu kalakantojamme ja annettu niiden kasvaa täyteen mittaansa.
Isoäidin opettamat käsityöt ovat saaneet minut innostumaan ja haalin kaikki käyttökelpoiset vanhat kankaat. Kaiken voi käyttää uudelleen. Mukana Frieda - kissa, ja 4 lastenlasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti