Olen vaaleaverikkö, mutta en oikeasti peukalo keskellä kämmentä. Tänään oli pakko tunnustaa, etten tiennyt miten saan autoni konepellin auki ja "pissapoikaan" vettä. Olen ajanut jo vuosikausia pienellä Ford KA:lla, tämä on toinen KA:ni enkä muita autoja halua enää nähdäkään. Se on kätevä parkkeerata pieniinkin koloihin, mutta ei ole hansikaslokeronkokoinen kuten Smart, jota Mikael ajaa. Minun autoon on mahtunut kerran 4 aikuista, yksi lapsi ja vauvanrattaat, matkalaukku ja vauvan matkasänky...ja ovet saatiin kaikki kiinni!
Mutta nyt en kuitenkaan aikonut kertoa KA:n venyvyydestä matkailuautoksi. Tunnustin, etten tiedä mistä auton konepelti avataan ja miten lisätään vettä ikkunanpesuun. Sen jälkeen, kun luovuin Ladastani ja muutin Saksaan en ole tarvinnut tehdä mitään autoni hyväksi. Ajan, tankkaan ja tarvittaessa pesen sen, mutta muuta huoltohommaa en ole enää vuosikausiin harrastanut.
Ladani piti minut ajantasalla mitä auton tekniikkaan tulee. Muutamasta nappulasta selvisi kokeilemalla. Lada ei ollut niin turhan tarkka sen suhteen mitä sille syötti tai juotti tai miten sitä käsitteli. KA:ni on siihen verrattuna hienohelma. Tosin hyvin luotettava ja reipas pieni pulleapeppuinen hienohelma.
Toissapäivänä pakkanen jätti meidät ja siirtyi kohti pohjois-Lappia, samalla suolavesi ikkunoissa muuttui harmaaksi kalvoksi ja olisin hyvin mielelläni nähnyt jotain ikkunoiden läpi ajaessani. Pienen pieni pliraus vettä ei paljon näkyvyyttä parantanut. Lisäksi nykyisissä autoissa pyyhkimet liikkuvat miltei omatoimisesti. Kun kerran on painanut pissapojan nappia niin pyyhkimet kuvittelevat veden virtaavan vielä 5 minuuttia sen jälkeenkin ja huitovat omaehtoisesti pitkin kuivaa lasinpintaa levittäen harmaata suolakalvoa entistä tiukemmaksi.
Ensin en muistanut täyttää pissapoikaa, sitten en ehtinyt ja kun tänään tulin kotiin, en löytänyt konepellin avaajaa...nolo tilanne. Mieskään ei sattunut olemaan kotona (on lähtenyt Itävallan rajalle hiihtämään 4 päiväksi, kun täältä lumet sulivat). Talossa on kaksi miespuolista olentoa; toinen on Friedhelm, jonka neuvoilla en tässä tapauksessa tee yhtään mitään ja toinen on naapurin aviopuoliso, jota "lainaan" aina, kun pitää viritellä lämmityslaitteen tietokoneohjausta kellarihuoneessa tai nostaa paikaltaan pudonnut olohuoneen parvekkeen ovi tai kuten tänään, avata auton konepelti...Joskus täytyy tunnustaa, että miehistä on enemmän apua kuin harmia.
Michael ei ole blondi, mutta hänkään ei löytänyt konepellin avaajaa. Ensin aukesi takaluukku, sitten hän irroitti relekannen ja sitten hän mietti...kunnes yhtäkkiä muistin, että edellistä edellisessä autossani, Ford Fiestassa konepellin sai auki ratin alta...(mikä paikka!). Iso punainen mötikkä olisi pitänyt huomata jo siinä vaiheessa, kun ryömin miltei kokonaan jalkatilassa. Konepelti pongahti auki, pissapoika löytyi ja vettä osasin sentään kaataa itse. Näkyvyys on taas enemmän kuin 0 metriä. Huomenna ei tarvitse enää ajaa ratin taakse kyyristyneenä ja kurkistella muutamien puhtaiden viirujen välistä vastaantulevia.
Kävin tänään katsomassa Iida Helmeä, joka on kasvanut jo ainakin 10 grammaa. Synnytyspaino on pudonnut jonkinverran, kuten tapana on, mutta Iida Helmi on kirinyt rakoa umpeen imemällä hyvin tomerasti äitinsä ruokavarastoja. Tänään vein lihakastiketta, perunalaatikkoa ja makaroonia - tosin en Iidalle vaan vanhemmille, jotka eivät ole vauvan ihailusta ehtineet laittaa ruokaa. Otin omatoimisesti tunnin vapaata töistä ja ajoin ruokakorin kanssa kylään. Ruokaa tuova isoäiti/anoppi otetaan hyvin ystävällisesti vastaan. Sain jopa pitää vauvelia sylissä ja laittaa hänet omatekemääni sänkyyn nukkumaan. Pienet sormet sohivat silmien edessä ja Friedhelmin yninää muistuttava ääni purkautui aina välillä Iidan suusta - hän nukkui yhtä tyytyväisenä kuin meidän kissamme..tuhisi ja pihahteli vain välillä. Ja rypisteli ihanasti kulmiaan. En yhtään ihmettele etteivät vanhemmat siinä ehdi enää ajatella ruuanlaittoa, kun pitää vahtia jokaista liikettä ja ilmettä. Niin minäkin tein, kun Mikael vauvana nukkui sängyssään. En olisi malttanut lähteä sängyn vierestä minnekään. Mikael oli ihme. Ihme siksikin, ettei minun olisi pitänyt oikeastaan saada lainkaan lapsia. Mikael ei antanut sellaisten ennusteiden olla esteenä. Ja hyvä niin. Nyt ei olisi Ida Helmeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti