keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Talvesta Kesään!

Kauan suunniteltu, hyvin tehty! Maailmanympärysmatkaa voisi suunnitella ehkä yhtä intensiivisesti ja harkiten kuin me suunnittelimme Levin matkaa. Aivan kuin en olisi koskaan käynyt Levillä, saatu Lapissa. Ehkä tämä etäisyys entiseen kotikaupunkiin tekee sen, että kohde saa uuden hohteen ja uudenlaisen lähestymistavan. Matkanpäästä jängät ja tunturit näyttävätkin kovin viehättäviltä ja Rovaniemestäkin löytää jopa muutaman kauniinpuoleisen vanhan talon, jos oikein tarkasti katsoo..

Levi oli yllätys minulle. Muistan sen pienen porokylän vuosikymmenien takaa, kun Levihotellin kohdalla oli kyltti muttei edes aloitettua rakennustyömaata - ja nyt oli kävelykatu, kymmenittäin rinteitä, valaistuja latuja, mökkejä metsät pullollaan. Keke Rosberg ja Erja Häkkinen tuovat paikalle VIP-vieraita ja mökkien hinnat pyörivät 4000 eurossa / viikko niin, ettei ihan tavallinen normaalipalkkainen tahdo saada edes ovenripaa vuokratuksi. Onneksi saimme mökin tuttavantuttavan kautta ja vielä ihan läheltä rinteitä ja 150 metrin päästä hiihtolatuja, mutta silti metsän rauhassa. Ellei oteta huomioon yhtä aamuräyhääjää, joka herätti meidät puoli kuudelta. Kyseessä oli vielä toispaikkakuntalainen, sillä lintukirjan mukaan hiirihaukka ei pesi Lapissa! Se oli kai ylimenolennolla ja päätti viettää rauhallisen viikonlopun Lapin puiden suojissa etsiskellen makoisaa välipalaa jatkolennolle. Juuri meidän mökin ikkunan alla hyppylehti aamupalaa etsivä talviasuinen puputyttö tai - poika, kun yhtäkkiä ilman varoitusta hiirihaukka-matkaaja syöksyi sen kimppuun. Ensimmäinen yritys ei onnistunut ja säikähtänyt pupuparka huusi kuin syötäväksi vietävä porsas ja siihen huutoon heräsimme kaikki. Tuskaisen vihlova naputtava huuto sai meidät kaikki ryntäämään ikkunaan. Lumi pöllysi, jäniksestä ei näkynyt kuin mustat korvanpäät ja valtavat siivet löivät maahan. Muutaman minuutin taistelun jälkeen Hiirihaukka oli iskenyt viimeisen kerran jäniksen niskaan ja jänis jäi kuolleena hangelle. Kävimme hiljaa aamulla katsomassa taistelun jälkiä. Jäniksen vatsa oli auki, eikä siinä näyttänyt hirvittävän paljon olevan syötävää, niin laihanoloinen se talven jäljiltä oli. Muutaman päivän kuluttua hiirihaukka oli syönyt ateriansa lähes loppuun. Siitä huolimatta, että pupuparan kohtalo tuntui surkealta niin luonnonlakien mukaisessa järjestyksessä siinä metsästyksessä liikuttiin eikä kukaan tappanut ketään huvin vuoksi kuten ihmiset tekevät!

Meitä suosivat säät, vaikka ennusteen mukaan vettä olisi pitänyt tulla lähes jokaisena päivänä. Saksasta lähtiessämme totesimme, että elämme sen mukaan mikä säätila sattuu olemaan. Lukemista otin mukaan niin, että olisin selvinnyt parisen viikkoa rankkasateessa ja hirmumyrskyssäkin. Joka päivä paistoi aurinko. Helotti siniseltä taivaalta kuin kiusaten säätieteilijöitä. Meidän onneksemme. Hiihdin 18 km. Se saattaa vaikuttaa jonkun suomalaisen mielestä mitättömältä edes mainita, mutta kun viimeksi olen ollut suksilla 6 vuotta sitten Sallassa niin 18 km tuntuu kuin 118 km. ehkä enemmänkin. Levillä ladut ovat huippukunnossa. Palvelu latujen varsilla kuin 4 tähden ravintolassa. Makkara ihanaa "Mehlwurstia", jota yksikään kunnon saksalainen ei pistä suuhunsa, mutta minulle se maistui tulen loimussa, kun hiihtelimme Aurinkolatua ja pysähdyimme yhdelle laavulle, jossa Nelli-koira sai oman makkaransa piilotettavaksi.

Yksi naistentanssi-ilta piti käydä elämässä. Katri-Helena oli tullut laulamaan ja minun oli ihan PAKKO päästä näkemään hänet. En ole missään vaiheessa ollut mikään Katri-Helena fani, enkä usko että olen kenenkään laulajan "fani", mutta tuntui siltä, että Katri-Helena sopi parhaiten juuri siihen suomalaiseen tunnelmaan, jota hain. Ja pääsin jopa tanssimaan ihan oman miehen kanssa, vaikka hän onkin sitä mieltä, että tanssiminen on "ruumiin raahaamista", joka ei kuulu hänen harrastuksiinsa.

Levi on muuttunut monitoiminta-alppivastike viihdykekeskukseksi. Jopa Levin keskustan talot muistuttivat alppimajoja. Ei mikään huono valinta talotyypille, vaikka ei olekaan suomalainen tyyli. Kävelykadun keskusta oli modernista ulkoasustaan huolimatta hyvin tasapainoisen tuntuinen. Sen "sisällä" viihtyi. Kauppoja on parissakymmenessä vuodessa noussut kuin minkätahansa keski-eurooppalaisen hiihtokeskuksen vertaimiin. En olisi ikinä uskonut, että Levi olisi sellainen viihdytyskeskus. Hiihtohissitkin olivat niin ultramoderneja etten tohtinut edes mennä niillä ylös rinteisiin! Hinnat näyttivät myös olevan ultraa....Toisaalta sen ymmärtää, kun hiihtokausi on vain yksi sadasosa vuoden käyttökapasiteetista, mutta toisaalta tuntuu, että onko siinä mitään järkeä, kun mökkivuokra kohoaa 1000-2000 euroon viikossa ja huskyen katsominenkin maksaa 6 euroa / henkilö!??

Jopa itse paikalliset kauppiaatkin olivat sitä mieltä, että talouskriisi tuo tullessaan myös puhdistautumista. Hinnat putoavat "normaalille " tasolle. Toivottavasti. Ensi vuonna olisi hyvä tulla vertailemaan hintoja, jos rahat riittävät Suomen lomaan. Muussa tapauksessa on sittenkin ruvettava suunnittelemaan sitä maailmanympärysmatkaa!

Suurin shokki oli ehkä kuitenkin kotiinpaluu. Levillä oli vielä lauantai aamuna -5 astetta ja 50 centtiä lunta. Ajoimme Leviltä Hämeenlinnaan, jossa yövyimme ja sieltä seuraavana aamuna Helsinkiin. Jos Kajaanin jälkeen alkoi lumi uhkaavasti kadota näkyvistämme. maa muuttui pikkuhiljaa mustemmaksi ja yö alkoi selvästi aikaisemmin kuin Levillä. Helsingissä ei ollut yhtään lunta, ei myöskään yhtään vihreää. Keväästä oli aistittavissa Hämeenlinnassa pihalla kasvaneet pienen pienet krookukset, jotka taistelivat tiensä lumesta vapautuneen nurmen pinnalle. Muusta ei vielä ollut tietoa. Ei narsisseja, ei leskenlehtiä eikä västäräkkejä hypähtelemässä tiellä. Kun laskeuduimme Düsseldorfin kentälle viime sunnuntana eli 19.4 shokki oli melkoinen. +19 astetta läjähti vasten kasvojamme kuin Las Vegasin 50 asteen helle. /päällämme olivat vielä villapaidat, paksut takit ja talvisaappaat. Katselimme shortseissa käveleviä ihmisiä aivan kuin he olisivat olleet väärässä paikassa väärissä vaatteissa. Mutta käsittääkseni me olimme niitä, joita katsottiin eniten, kun villapaidan päällä oli paksu talvitakki ja kädessä roikotin turhanlämmintä kaulahuivia!!!

Metsä oli muuttunut yhdessä päivässä herkullisen, mehevän vihreäksi. TÄmä on ehdottomasti kauneinta aikaa Saksassa. Tulppaanit olivat kukassa (alkavat jo pudottaa terälehtiään), kun tulimme kotipihaan. Sireenit tuoksuvat kuin Suomessa juhannuksena. Istutin tänään uusia kukkia takapihalle, ruoputtelin multaa, raaputin kivipihalta sammalta kivien päältä ja tilasin huomiseksi kukkapenkkiin 100 litraa puunkaarnaa.

Lumesta ja Lapista ovat muistona ihanat valokuvat. Kuin lomasta olisi kulunut jo kuukausia. Niin kaukana olemme yhtäkkiä lumesta ja pakkasista. Ja mieli tekee palata kesällä takaisin...