tiistai 26. lokakuuta 2010

Kirpputorilöytöjä ja joulukäsitöitä / auf dem Trödelmarkt gefunden

Kirpputorit ovat mielenkiintoisia. Vetävät sekä ihmisiä että tavaroita puoleensa. Viime viikonloppuna oli Kölnissä kymmeniä eri kirpputoreja ja antiikkimarkkinoita. paras oli "naisten koru- ja muotikirppari", jonne olisin ehdottomasti halunnut ILMAN MIESTÄ!!! Oih miten ihania vanhoja koruja ja paljettipuseroita, joita en olisi ikinä pistänyt päälleni, muita joita oli pakko hypistellä..

Ich liebe Trödelmärkte. Da trifft man unterschiedliche Menschen und findet unglaubliche Sachen. Es gab mehrere unterschiedliche Trödelmärkte in Köln am letzten Wochenende. Der beste war vielleicht der "Schmuck- und Modetrödelmarkt für Frauen". Da wäree ich am besten OHNE meinen MANN hingegangen. Ich habe wunderschönen alten Schmuck gefunden und die alte glitzende paljetten Bluse, die ich nie angezogen hätte aber die mann einfach anfassen muss..

Kölnissä on muutaman kerran vuodessa antiikkimarkkinat, joilla myydään ehdottoman ylihintaisia, vanhoista vajoista löytyneitä huonekaluja, mutta ostajia niillekin löytyy. Parhaimmat kirpputorit ja antiikkimarkkinat ovat Belgiassa ja Hollannissa. Sieltä löytyy todella upeita huonekaluja sellaiseen hintaan, että niitä voi vielä ostaakin omistamatta kultavisaa tai pantiksi Porschea.

Es gibt mehrmals im Jahr richtige Antikmärkte in Köln. Es wird absolut zu überhöten Preisen alte Möbel angebogen. Meisten sind diese Möbel aus alten Scheunen oder Haushaltsauflösungen. Die beste Trödelmärkte und Antikmärkte sind in Belgien und in Holland. Dort kann man noch tolle alte Möbel kaufen und sie sind nicht überteuert.

Sain tyttäreni entiseltä työkaverilta pyöreän pöydän. Hän kiertää kirpputoreja miltei työkseen ja osaa poimia joukosta parhaimmat, arvokkaimmat ja tyylikkäimmät tavarat. Hän on skandinavialaisen designin ihailija ja olen joskus tuonut hänelle Suomesta setäni design-tuotteita kiitokseksi häneltä saamistani kirpputorilöydöistä. Paras kirpputorihuonekalumme on pyöreä pöytä, jonka Anna sulloi ihmeellisellä tavalla pieneen Ford KA:hansa ja kantoi olohuoneeseemme eräänä iltana. Guido puisteli päätään ja jätti meidät pöydän kanssa kahden. Ihastuin pöydän selkeään muotoon ja "skandinaaviseen" yksinkertaiseen linjaan. Se löysi kuin itsestään oman paikkansa ja kun pöytä oli saanut uuden kiillon, Guido hyväksyi sen kuten meidän edellisenkin kirpputoripöytämme ja parit tuolit, jotka olen pelastanut roska-auton nielusta.

Pöytä on saanut kunniapaikan Alvar Aallon tuolin vierestä. Minusta pöydän jalat ovat todella tyylikkäät ja se sopii mainiosti neliskulmaisen nahkatuolini viereen.

Diese Tisch hat Anna´s Arbeitskollege auf dem Trödelmarkt gefunden und uns verschenkt. Erst hat Guido sich geweigert den Tisch aufzustellen und jetzt ist er sehr froh, dass der Tisch einen schönen Platz im Wohnzimmer gefunden hat.

KLEINE WEIHNACHTSGESCHENKE IM PLANUNG

Ich habe immer gesagt, dass nächstes Jahr fang ich frühzeitig an mit Weihnachtsgeschenke zu machen. Jedes Jahr bin ich im Stress. So ist dieses Jahr auch. Aber ich habe einige kleine Geschenke schon geschaft; z.B. Kissenhüllen zu nähen. Dieses mal sind die Kissenhüllen wie Manschetten.
Kissenhülle wie eine Manschette
Tyynynpäällinen on pyöreäksi ommeltu rengas, joka pujotetaan tyynyn päälle kuin lautasliinan pidike.

Kissatyyny on 50-vuotislahjani koulukaveriltani


Joululahjoja ehtii vielä tehdä, kun ei ota liian suurta urakkaa eteensä. Pienet tyynynpäälliset valmistuvat yhdessä illassa ja niitä on helppo lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei tarvitse koko tyynyä pistää pussiin.

Leikkasin tänä aamuna vanhoista verhoista ja pöytäliinoista kaitaleita ja töistä päästyäni ompelen niistä taas pussukoita ystävilleni. olen huomannut ne todella käteviksi ompelupöydälle, kun tarvitsen ihan pienen pienille tilkuille säilytyspaikan. niitä on helppo tehdä vaikka ei osaisi muuta kuin suoraa ommella. Niihin voi laittaa vaikka aamiaissämpylöitä, koruja, joulukortit, jotka muuten lojuvat pitkin pöytiä.



perjantai 22. lokakuuta 2010

Panda ja Schnappi.








Ein Paar Bilder von Panda und Snappi. Die Katzen von Anna. Panda ist eine faule Katze und Schnappi Schnappt jede Fliege und deswegen heisst sie Schnappi.

torstai 21. lokakuuta 2010

Joutsenet Joessa - die Schwäne auf dem Fluss!

Tänä aamuna töihin tullessa oli taivas kirkkaan sininen. Kuulakkuus suorastaan hehkui läpi lehtien ja puiden. Työpaikkamme takana olevassa lammessa uiskenteli vielä joutsenpari. Ovat tainneet jäädä tänne, sillä ravintolan henkilökunta syöttää niille ylijääneet ruoka-annokset!

Als ich heute morgen zur Arbeit fuhr, war der Himmel strahlend blau. So als wäre es fast durchsichtig. Die Blätter auf den Bäumen leuchteten in bunten Farben. Ein Schwanen Paar ist bei uns geblieben. Vielleicht weil sie vom Restaurant gut gefüttert werden.

Säätiedotus lupasi tälle päivälle jo "kylmenevää" ja ensimmäiset liukkaan kelin varoitukset annettiin aamuradiossa. Tosin ei vielä Kölnin seudulle, mutta talvirenkaiden vaihto lähestyy uhkaavasti. Ettei vain kävisi niin kuin aina Rovaniemellä; ensimmäisen lumen tullessa vain muutamalla autoilijalla oli talvirenkaat vaihdettuna. Talvihan tulee Lapissa aina niin yllättäen ja äkkiarvaamatta! Ehkä syynä on se, etteivät lappilaiset usko talven tuloon. He odottavat ilmastonlämpiämisestä johtuvaa kasvihuoneilmiötä eivätkä toivo lunta.

Das Restaurant neben an
Ravintola toimistomme vieressä. Takana katettu ratsastustalli, jossa ennen kävin ruokatunnilla ratsastamassa

Hotelli-Ravintola Malteser Komturei

Die Schwäne auf dem Fluss neben unser Büro
Joutsenet toimistomme takana olevassa pienessä joessa.


Der Wetterdienst hat für Heute schon "kältere Luft" vorhergesagt und vor der Glätte gewarnt. Noch nicht für unser Gebiet im Kölnerraum aber trotzdem sollte man schon anfangen auf  Winterräder zu wächseln. Nicht, dass wir das gleiche erleben wie in Lappland: als der erste Schnee kam hatten nur wenige Autofahrer Winterreifen montiert, weil der Winter mit Schnee immer so plötzlich und unerwartet in Lappland kommt!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Joutilaisuus on pirun lepopenkki!

sanoo saksalainen sananlasku. Suomalaisittain sitä voisi verrata meidän luterilaiseen työmoraaliin; aina pitää olla jotain tekemässä. Äitini kutoi aina sukkia niin paljon kaikkialla, että työkaverit nauroivat hänen pitävän sukkapuikot mukana vihkitilaisuudessakin ja tokaisevan papille ne tärkeimmät sanat: tahdon, jossain "yksi nurin, yksi oikein"-välissä. En tiedä oliko näin, äitini meni nimittäin ruokatunnilla naimisiin. Ainakin hän kertoi näin tapahtuneen. Vaihtoi vain työpäivänsä alussa nimilapun työhuoneen oveen. Tyypillistä äitiä.

Mutta tuosta joutilaisuudesta...joskus on ihan hyvä olla vain JOUTILAS. Levätä ajatuksineen, maata sohvalla, katsella ulkona puhisevaa syysmyrskyä, ohilentäviä keltaisia lehtiä, taivaankannelle nousevaa mustaa pilviverhoa, antaa kissan kehrätä vatsan päällä ja nauttia siitä, ettei ole eikä tarvitse aina olla superihminen tekemässä koko ajan jotain.

Nyt on taivas musta. Valtavat pihakuuset kohoavat kuin ylväät ruhtinaat nostaen kätensä kohti taivasta. Ne huojuvat pehmeästi alkavassa tuulessa. Myrskyöinä pelkään, että joku niistä kaatuu talomme päälle, mutta ehkä toverit pitävät pystyssä eikä tähän asti ole vielä mikään myrsky saanut niitä nurin.

Pihamme kivetystä puretaan. Kesällä tehtiin jonkun kunnan instanssin puolesta lentokonekuvauksia tarkoituksena selvittää ovatko kaikkien saksalaispihojen sadevesiputkistot oikealla tavalla asennettuja ja huomattiin, ettei meidän talomme noudattanutkaan kaavoituksessa määrättyjä normeja. Vuokraisäntämme joutuu purkamaan koko kivetyksen, asentamaat putkia ja letkuja ja ties mitä maan alle. En tiedä säännöksiä, mutta jos saksalainen kunnanvirasto on määrännyt jonkun DIN-Normin mukaisen kaavoituksen, sitä valvotaan sadan prosentin tarkkuudella eikä siinä auta muu kuin ottaa pankkilaina ja ruveta purkamaan pihaa ja rakentamaan uusia putkistoja sadeveden uudelleen ohjaamiselle nurmikon alle....

Mieheni on auttamassa. Kivet on kasattu millimetrin tarkkuudella päällekkäin ja nyt sitten niitä pestään painepesurilla. Kun ne sitten jossain vaiheessa asetetaan uudelleen paikoilleen, ne ovat kuin uudet. Sen olen oppinut täällä, että kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä alusta alkaen perusteellisesti ja kunnolla. Siinä ei joutilaita joukkoon huolita. Ei edes kivien pesuun.

Sisareni katseli viime kesänä meidän puutarhaamme ja totesi, että taitaa olla kynsisaksilla leikatut polkujen reunat. - mistäs arvasit?, vastasin. Kynsisaksillapa vain. Tosin ne ovat erityisesti nurmikon leikkuuseen tarkoitetut pienet sakset.  Appiukkoni leikkaa aidan niin, että hän asentaa aidan molempiin päihin puutikun, jonka väliin hän pingottaa narun ja leikkaa aidan aina yhtä korkeaksi kaikkialta. Se helpottaa työtä, mutta siinä ei sitten juuri jää tilaa mielikuvitusmaisille aidanleikkauksille. Enpä ole juuri kovin mielikuvitusmaisia aitoja täälläpäin nähnytkään.

Eilen vietin joutilaisen iltapäivän. Otin tunnin vapaata töistä ja meni Saksan kauneimpaan kylpylään, joka on meidän lähellä. Käyn harvinaisen harvoin siellä, varsinkin nyt leikkauksen jälkeen. Sain luvan lääkäriltä, että jos en mene kuumaan saunaan niin voin mennä kylpylään. Kylpylä on uskomaton. Käsittämättömän suuri ja laajennettu vielä entisestään. Nyt sinne on rakennettu ns. Intialainen osasto. Kaikki tarvikkeet, puupilarit ja pöydät ja tuolit ja koristeet on todellakin tuotu Intiasta. Kuten marokkolaisen osastonkin koristeet. Suomalaisen saunan ovat käyneet rakentamassa suomalaiset asiantuntijat. Saunoja on kai 15, kaikki toinen toistaan upeampia, erilaisia, ihmeellisiä ja ihania. Olen vieläkin kylpylän lumoissa. Vietin siellä 5 tuntia töiden jälkeen ja olisin hyvin voinut olla loppuun saakka eli 23.00 asti. Useimmiten ostan päiväkortin ja menen jo 9.00 aamulla ja tulen todellakin vasta yöllä kotiin. Saunominen ei ole pääasia, vaan rentoutuminen. Sinne mennessä täytyy unohtaa tulevansa Suomesta ja tietävänsä kaiken saunomisesta. Tällä kylpylällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen saunakulttuurin kanssa. Eikä sinne kannata mennä sillä mielellä, että kyllä me suomalaiset tiedämme miten saunotaan...

Astut sisään uuteen maailmaan, lomaan, täydelliseen rentoutumiseen. Pukuhuoneet on jaettu joko pelkästään naisille tai miehille sekä miehille että naisille yhdessä, jos esimerkiksi mennään pareittain eikä halua kasata kaikkia tavaroita kahteen kassiin. Mukaan otetaan kaksi isoa kylpypyyhettä, joista toinen on vain lauteille ja toinen kuivaamiseen, kylpytakki ja läpsykkäät tai saunakengät, koska osa kylpyläaluetta sijaitsee ulkona. Varsinkin kesällä on ihana maata auringossa. Talvella lämpimät ulkoaltaat houkuttelevat lekotteluun. Kaikki altaat eivät ole pelkästään uimista varten. Joukossa on myös tavallisia porealtaitakin.

Kylpylässä ei saa pitää uimapukuja, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki kulkevat nakuina jokapaikassa. Alastomuus näkyy oikeastaan vain saunoissa. Muualla kuljetaan kylpytakeissa ja varsinkin ravintoloissa on kylpytakki pakko.Aivan alkuaikoina jotkut tulivat suoraan saunoista miltei napasillaan syömään ja se oli melko epäesteettisen näköistä...

Kylpylässä ei ole lapsia. Ei siksi, että lapsien tulo olisi kiellettyä tai ei-suotavaa. Paikka halutaan säilyttää rauhallisena, lähes hengellisen hiljaisena paikkana, jossa rentoudutaan. Siellä ei ole liukumäkiä, ei hyppyreitä eikä mitään mikä houkuttelisi pikkulapsia. Eilen tapasin muutamia 12-15 vuotiaita vanhempiensa kanssa.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa budhalaisessa meditaatio"saunassa" jossa istuin puisilla, selkäämuotoilevilla penkeillä, kuuntelin hiljaista konserttimusiikkia ja katselin suurista ikkunoista kynttilöin valaistulle pihamaalle. Tuntui, että sielukin lepäsi. Lämpöä oli vain 40 astetta, juuri sopivasti, että oli lämmin ja mukava olo. Maan alle on rakennettu ns. suolasauna, jossa tonnien painoiset suolakivet päästävät ilmaan terveellistä himalajasuolaa. Kivet on tuotettu Himalajasta...Kuvittele, että makaat hiljaisessa, hämärässä pehmeässä lämmössä kuin kohdussa. Löylyn sijasta käytetään erikorkeuksisia kongeja, jotka rauhoittavat mielen ja puhdistavat ajatuksen. Kongin ääni painuu ruumiin sisään ja saa jokaisen solun värähtämään. Aivan uskomaton tunne.

Keskellä pihaa (marokkolainen osasto) on sauna, jossa on keskellä avoin tuli. Siellä tulee mieleen suomalainen sauna. Oikea suomalainen sauna on rakennettu toiseen kerrokseen, jonka ikkunoista näkyy puita ja niittyä kuin olisi suomalaisessa metsäsaunassa. Samassa saunassa pidetään löylyn sijasta kuvitteellisia matkoja kaukaisiin maihin. Joka toinen tunti suurin piirtein, tulee "löylynheittäjä", joka suitsuttaa tuoksuja, kertoo rauhallisella äänellä matkasta outoihin maihin, toreille, karaavaanien mukaan kameleilla matkustamaan, Ranskan lavendeliniityille...matka kestää noin 30 minuuttia ja saa kaikki aistit terästymään ja matkan jälkeen on tunne kuin olisi todellakin käynyt Marokossa, Ranskassa, poiminut niityiltä siniset lavendelit mukaansa ja kerännyt saframia taskuunsa.

On myös ihan "oikeitakin " saunoja, joissa löylyä heitetään ja hikoillaan. Löylynheittäjinä toimivat Mediteranan työntekijät, jotka tuoksuvien löylyvesien avulla helpottavat tukkoista nenää tai väsynyttä mieltä. Jokaiselle löylylle on omat pienet "taikansa" ja löylynheittäjä kertoo miksi hän on juuri ne yrtit valinnut siihen löylyyn. Sitten hän heittää kivet täyteen vettä, antaa löylyn nousta kattoon, ottaa pienen pyyheliinan lanteiltaan ja löyhyttelee löylyn tasaisesti kaikkiin kulmiin. Kun tätä on tapahtunut pari kertaa, hän tulee jokaisen luokse ja pölläyttää pyyhkeellään oikein kunnon annoksen kuumaa ilmaa kuin puhurista. Puhua ei saa. Löylystä on nautittava hiljaisessa hartaudessa. Kikattavat ja papattavat pistetään hiljaisiksi joko uudella annoksella löylyä tai kohteliaalla pyynnöllä. Kenenkään ei silti tarvitse pelätä saavansa sydänkohtausta, sillä jos tuntuu siltä, ettei jaksa olla siinä helteessä, voi aina nousta ja lähteä ulos.

Toisinaan "palkkioksi" tulee annos virkistävää hedelmämehua tai jäitä, joita voi hieroa ihoonsa. Arabialaisen saunan vieressä on erikseen ns. suolahuone, jossa voi itse hieroa suolaa ihoon ja samalla kuoria kuonan pois ihostaan. Sitten voi mennä suihkuun ja pulahtaa virkistävään altaaseen uimaan ulos tai mennä rauhoittumaan yhteen monista lepohuoneista joko suurien pehmeiden tyynyjen päälle tai mukaviin lepotuoleihin. Kaikkialla on pehmeä valaistus, suuret koristeelliset marokkolaiset metallilamput luovat himmeää valoa ja ennen kuin huomaakaan, sitä on vaipunut rauhalliseen uneen.

Paikka on siis aivan uskomaton. Mediteranan kotisivulla voi käydä katsomassa tarkemmin mitä kaikkea kylpylä tarjoaa. Olen aina vienyt kaikki suomalaiset vieraamme sinne ja vaikka he ovat joskus vastustaneet saksalaista kylpyläkulttuuria, ovat kaikki tulleet ihastuneina takaisin ja vannoneet tulevansa uudelleen.

Eläköön siis pieni joutilaisuus!
http://www.mediterana.de/

maanantai 18. lokakuuta 2010

Lumpputaidetta ja Rättikulttuuria / Lumpenkunst

Lakanoiden uusiokäyttöä eli stressin purkamisprojekti:
Lumpenkunst und Stressabbauprojekt

Wie mache ich von alten Bettlaken und Hemden neue Teppiche, Taschen, Pullis...

Ohjeet stressinpurkuprojektiin:
1. haali kaikki perheen/naapureiden/työtovereiden/mummon ja papan vanhat lakanat. Parhaimpia ovat ne, jotka ovat olleet käytössä vähintään 20 vuotta ja kulahtaneet pehmeiksi eikä niitä sen vuoksi voi enää käyttää patchwork (tilkkutyö) projekteihin kankaan haperuudesta johtuvan repeämävaaran vuoksi.

2. Sakset, ompelukone, neulepuikot kokoa 10, nuppineuloja ja litra vettä (purkamisesta aiheutuu melkoinen määrä pölyä, joka aiheuttaa kurkun kuivuutta). Miespuoliset apuhenkilöt voivat tarvittaessa tarttua olutpulloon. Pullojen määrän määrää vaimo/tyttöystävä tai muu naispuolinen aikuishenkilö.

3. revi tai leikkaa lakanoista sopivan levyisiä kaistaleita. (sopiva leveys määräytyy puikkojen paksuudesta ja halutusta lopputuloksen leveydestä, pituudesta, paksuudesta jne) Minä revin ja leikkasin noin 3 cm kaitaleita. Joskus kapeampia, joskus leveämpiä. riippui hiukan siitä mitä telkkarista tuli ja ehdinkö vilkaista kangassuikaleiden leveyttä ohjelman välillä.

4. ompele kangassuikaleet pitkäksi pötköksi ja keri keräksi.

5. Kudo kangaskudetta kuten tavallista lankaa, mutta huomattavasti löysemmäksi. Jos työstä pitää tulla pitkä, ota avuksi tuoli, jolle valmistuva työ lasketaan käsistä. Älä päästä kissaa leikkimään kerillä tai heiluvilla puikoilla. Se sattuu!

6. Jos työ ei ole tarpeeksi leveä, ota silmukoita valmiin työn reunasta ja kudo yksinkertaisesti lisää leveyttä suuntaan tai toiseen.

Katso kuvista ohjeita, jos niistä saa jotain selvää. Tästä työstä tulee kylppäriin matto! Voi siitä tehdä puseron itselleen tai kangaskassin, joista olen tekemässä vähän ohuemmasta kankaasta. Kuvat nettiin tulevat myöhemmin.
Myös vanhat paidat kelpaavat!

Revi tai leikkaa suikaleet.

Keri keräksi.

Kudo matoksi.


Miehen vanha paita muuttuu kassiksi.

1,20 m matto

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

t-paidat takaisin Ikean laatikkoon sängyn alle..

Ei siitä kesän takaisintulemisesta sitten tullutkaan mitään. Syksy ottaa vallan, painaa villaiset sängynpäälle ja pudottaa mittarin lukemat vilunväristyksen puolelle. Tänä aamuna 5,4 astetta plussan puolella, kun vaille 9.00 kävin ostamassa aamiaissämpylät kylän toiseksi parhaasta leipomosta (paras on sunnuntaisin kiinni!). Vastaan tuli nuori poika shortsit jalassa ja flip-flopit jalassa, unisena kuin äiti olisi juuri raastanut sängystä ja käskenyt leipomoon. Minulla oli lämmin nahkaliivi, huivi kaulassa, saappaat jalassa ja silti hytisin aamukylmässä tuulessa. Aasipatsaalle kerääntyneet pyöräilijät (täällä pyöräillään joka paikassa, joka viikonloppu, joka säässä ja joka iässä)kääntyivät katsomaan poikarukkaa päätään puistellen. Tosin minusta pyöräilijöiden ihoon liimautuvat, lähes jokaisen mutkan, makkaran ja kohouman paljastavat ajopuvut eivät näyttäneet yhtään sen lämpimämmiltä kuin shortsit ja flip-flopit!

Olen löytänyt suomalaisen internet-musiikki-ohjelman ja kuuntelen suomalaista musiikkia, uutisia ja säätiedotuksia. Tiedän, että ensimmäinen lumi on tullut monille paikoille ja se taas tietää kodittomille ja asunnottomille taas kylmiä öitä. On niin vaikea ajatella millaista on, jos ei ole mitään paikkaa mihin mennä nukkumaan. Seurasin Kölnissä monena iltana erään vanhan miehen nukkumaanmenoa poliisiaseman vieressä olevan syvennyksen turvaan. Mietin mikä ajaa ihmisen ulos omasta asunnosta?. Mikä ajaa ihmisen raiteiltaan?. Tuleeko ensin asunnottomuus ja sitten alkoholi ja huumeet vai toisinpäin.? Erään televisio ohjelman  haastattelussa asunnoton opettaja kertoi menettäneensä työpaikkansa alkoholin käytön takia, sitten lähti vaimo eikä hän pystynyt pitämään asuntoa ja huomasi yhtäkkiä olevansa kadulla ilman turvaa päivittäisistä rutiineista, ystävistä, irtautumassa normaalista elämästä. Mietin joskus, voisiko sellainen tapahtua minulle?

Kuulin juuri, että ensimmäisen kerran Vuoden Luontokuvan historiassa on vuoden kuvaksi valittu vedenpinnan alapuolelta otettu kuva. Mielenkiintoista. Kuvan otti Pekka Tuuri ja aiheena lumpeenkukka.
Olimme Berliinissä kesällä ja osuimme aivan sattumalta valokuvanäyttelyyn, jossa oli maailman parhaimpien kuvaajien otoksia ja niistä valittiin maailman paras valokuva. Mukana oli muutama suomalaisen kuvaajan ottama valokuvakin. En muista vain millaisia ne olivat, mutta valokuvat olivat enemmän kuin taideteoksia. Ne olivat aivan uskomattomia luontokuvia. Sellaisia silmänräpäyksiä, joita jokainen toivoisi kohtaavansa joskus. Kuvien mukana seurasi kuvaajan lyhyt kertomus millä tavalla kuva oli otettu ja joissakin selityksissä kuvaajankin käytti sanaa "uskomaton onni", laukaistessaan kameran juuri oikealla hetkellä, oikeassa valossa, oikeassa paikassa... ja saaden aikaan selkäpiitä värisyttävän hetkellisen pysähdyksen.

Saksassa keskustellaan / kiistellään ulkomaalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. ulkomaalaisten tulisi integroitua Saksaan. Olen aina pitänyt tärkeimpänä kielen oppimista. Ilman kommunikointimahdollisuutta ei ole tulevaisuutta. Ei ole ystäviä, ei ole sosiaalista rengasta eikä mahdollisuutta opiskeluun tai työhön. Kun muutin tänne olin tietenkin paljon toisten ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, kun opiskelimme yhdessä saksaa. Muutaman vuoden ulkomaalaiset ystävät muodostivat tärkeimmän sosiaalisen piirini, kunnes pikku hiljaa löysin saksalaisia ystäviä. Olin heille ensin kummajainen ja minulta kysyttiin aina miksi tulin Saksaan. Suomesta lähtenyttä ei pidetä samalla tavalla "uhkana" Saksan taloudelle tai poliittiselle elämälle kuin jostain muusta maasta ( en nyt tässä rupea luettelemaan poliitikkojen mainittuja maita) Saksaan tulleet ulkomaalaiset. Olen silti ulkomaalainen, koska en halua Saksan kansalaisuutta. en voi lainata videota ilman, että Guido tulee mukaan, koska minulla ei ole passissani osoitetta eikä minulla ole henkilökorttia. Joutuisin hakemaan Einwohnermeldeamtista (asukasrekisteristä) paperin, jossa lukee missä asun, mutta en ole tehnyt sitä enää vuosikausiin. Minua ei ole koskaan pysäytetty kadulla eivätkä poliisit ole olleet kiinnostuneita papereistani, koska en eroa ulkomuotoni puolesta saksalaisista. Säilytän vanhaa oleskelulupaani kukkarossani aivan kuin se olisi henkilökorttini. Voin käyttää myös ajokorttiani, mutta sitä ei hyväksytä kaikkialla, kun siinäkään ei ole osoitetta. Ei minulla silti ole tunnetta, että olisin ULKO-maalainen / ULKO-puolinen. Olen sisällä systeemissä, työelämässä, harrastuksissa ja vaikka haluankin pienen punaisen mökin jostain joen tai lätäkön rannalta, en varmaan koskaan jätä Saksaa lopullisesti. Tämä on minun kotimaani siinä kuin Suomikin. Ehkä sekä täällä että Suomessa pitäisi maahan muuttaville uusille asukkaille todistaa, että KIELI on tie kulttuuriin, yhteisöön, sopeutumiseen ja kaiken muunkin ymmärtämiseen. Ellei ymmärrä eikä puhu samaa kieltä muiden kanssa kuinka sitä voi tietää miksi suomalaiset käyvät kerran viikossa alastomina polttavassa huoneessa ja miksi he irvistellen antavat toisten hakata itseään puiden oksilla (kuten minulta kysyttiin täällä!! Ovatko suomalaiset masokisteja, kun hakkaavat toisiaan oksilla?

Nyt on aika palata stressinpurkuprojektiini: revin vanhoja valkoisia lakanoita ja kudon (NEULON) niistä kylpyhuoneeseen mattoa. Hauskaa hommaa. Laitan kuvia kun ensimmäinen matto on valmis.

Miellyttävää iltaa ja hauskaa talventuloa!

torstai 14. lokakuuta 2010

Bad Neuenahr-Arweiler




Uskomaton syksy! Mittari näyttää +22 astetta, t-paidat on kaivettu takaisin talviteloiltaan sängyn alta Ikean muovilaatikoista ja syystakkini piilotin kellariin. On kuin heräisin uudelleen eloon auringon myötä. Syksyn aurinko tuo värit aivan eri tavalla esille kuin kesäaurinko. Taivas on kuulakkaan sininen, voimakas väriltään. Ympäristö ei tuoksu enää huumaten vaan lähtöä ennakoiden. Maahan pudonneet lehdet rapisevat vielä jalkojen alla ennen kuin maatuvat lopullisesti mullaksi. Aurinko pistää kaikkensa viimeisiin säteisiinsä.

Syksy on ollut aivan mahtava, ainakin täällä keski-Euroopassa. Sunnuntaina, 10.10.2010, kun useimmat kirkot olivat varattu jonottaville hääpareille, kuten useimmat maistraatitkin, jotka jostain kumman syystä pitivät ovensa myös sunnuntaina auki, me päätimme lähteä viiniviljelmille Reinin rannalle kohteena Bad Neuenahr-Ahrweiler, joka sijaitsee Rheinland-Pfalzin pohjoisosassa.

Alue on tunnettu nimenomaan punaviinin viljelyksestä. Ns. Rotweinwanderweg eli punaviini-vaellusreitti kulkee noin 35 km matkan pitkin ja poikin ylä-ja alamäkeä viiniviljelysten välissä. Jos ylä-ja alamäen kiipeäminen rasittaa, voi ottaa 40 km pituisen joen varressa polveilevan reitin. Varsinkin pienet kylät ja kaupungit matkan varrella houkuttelevaat tutustumaan tyypillisiin saksalaismaisemiin; Fachwerkhäuser ja erilaiset kivihuvilat ja linnat täyttävät kaupunkien vanhat keskustat.

Ahrweiler on ns. "Kurort" eli eräänlainen terveyskaupunki, jossa viiniviljelyksen ohella tarjotaan terveyttäviä vesikylpyjä. Monet pikkukaupungit ovat näin syksyisin viinisadonkorjuun aikaan tupaten täynnä väkeä eikä hotelleista saa edes vaatekamaria yöpaikaksi.

Me nautimme lähinnä kaupungin monista kahviloista; juuri nyt sipulipiirakka ja Federwein eli uuden sadon viini - makea ja kuitenkin piristävä - on jokaisen ravintolan ja kahvilan ruokalistalla.

Bad Neuenahr on vilkas pikkukaupunki, verrattuna Ahrweileriin, jossa on enemmän rollattoreita kuin autoja. Ahrweiler on kylpyläkaupunki. Muistuttaa jollain tavalla Baden Badenia. Rikkaita rouvia turkiksissa +20 asteen syksyhelteessä, isoja autoja kapeilla kaduilla, muotiliikkeitä, joiden halvimmat huivit lähtevät 100 eurosta ylöspäin....Ympäristö on kaunis, vuoret joen molemmin puolin henkeäsalpaavia, ja maisema varsinkin viiniviljelyksiltä alas laaksoon sanoinkuvaamattoman upea.