Suomi häämöttää

Enää 5 yötä lauantaihin! Matkat Suomeen ovat kuin joulua odottaisi. Tiedän aina, että ajamme lähes 2000 km viikossa, kun koetamme ehtiä kaikkien sukulaisten luokse, mutta aina jää joku väliin. Pitäisi olla enemmän aikaa. Guidon työn takia meillä ei ole mahdollisuutta pitkiin lomiin. On vain lyhyitä pätkiä ja silloin tällöin välivuosia, jolloin saatamme olla 2 tai jopa 3 viikkoa lomalla. Ja mihin silloin suuntaamme? SUOMEEN!

Viime kesä oli taas tällainen välivuosi.Olimme 2 viikkoa Gardajärvellä Guidon vanhempien kanssa. Skotlanti häämöttää myös suunnitelmissa ja minä haluaisin ehdottomasti Walesiin. Ja aivan ehdottomasti Dubaihin. Naapurini lähtee jo kolmannen kerran vuoden sisällä sinne. Tällä kertaa joku 18 tähden loma. Ovat vain parhaissa hotelleissa ja kiertävät hotellista toiseen 10 päivän ajan. En usko, että sellainen loma kiinnostaisi. Haluan nähdä muutakin kuin luksus hotellihuoneita ja saada oman lakeijan, joka käy 3 kertaa päivässä vaihtamassa hedelmät huoneessa (huoneissa!).

Dubaissa kiinnostaa uskomaton moderni arkkitehtuuri. Kuinka on mahdollista pystyttää mielettömiä rakennelmia hiekkaerämaahan. Suurin osa näistä "mielettömistä" rakennelmista on saksalaisten arkkitehtien ja insinöörien suunnittelemia. Toisaalta haluaisin lähteä tutustumaan arabimaailman vanhaan kulttuuriin.

Me tulemme tutustumaan uusiin sukulaisiin Suomeen. Mitä tahansa Facebookista sanotaan niin ainakin se on tuonut minulle sukulaisia, joista en tiennyt mitään. Isoisäni veljen pojan pojan tytär. Niin se taisi olla. Löysin hänet aivan sattumalta Facebookista ja koska sukunimemme  on melko harvinainen, kävin vähän läpi omia sukulaisiani ja niin sieltä löytyivät veljekset, Mikko ja Paavo.

Muutakin ihmeellistä olen löytänyt Facebookin kautta. Vuonna 1983 meillä oli Rovaniemellä asuessamme unkarilainen kuoro vieraana. Kolme kuoron jäsentä asui meillä. Seuraavana vuonna lähdin 3 viikoksi Unkariin tapaamaan kuorolaisia ja nyt 30 vuoden tauon jälkeen löysin sen hammaslääkärin, joka meillä yöpyi ja jonka kotona minä puolestaan majailin Unkarissa. Toinen unkarilaistuttava oli meillä v. 1980 poikani ristiäisissä ja tapasin hänetkin v. 1984 Veszprémissä, Rovaniemen ystävyyskaupungissa. Jotenkin vuosien aikana yhteys on katkennut ja eilen löysin Veran Facebookista erään Amerikkalaisen ystävyyskaupunkiprojektin yhteydessä!!! Ja tunnistin hänet valokuvista heti.

Olen ajatellut ihmisiä, jotka joutuvat jättämään kotimaansa pakon edessä. Miltä tuntuu, kun ei pääsekään enää kotimaahansa eikä näe sukulaisiaan? Koreat ovat erottaneet ihmiset toisistaan. Isovanhemmat eivät näe koskaan lastenlastensa kasvamista, lapset eivät tiedä mitä vanhemmille kuuluu. Tädit ja sedät jäävät tuntemattomiksi. En jaksa ymmärtää rajojen vetämistä niin, että ihminen ei merkitse mitään. En jaksa ymmärtää niitä, jotka ovat häätämässä maasta pois niitä, joilla ei ole paikkaa minne mennä.  Mitä jos minä en koskaan pääsisi tapaamaan sukulaisiani enkä ystäviäni? Tai tässä vedettäisiin raja minun ja lastenlasteni väliin enkä pääsisi koskaan enää näkemään heitä. En tiedä miten jaksaisin eteenpäin? En todellakaan tiedä mistä saisin voimia jatkaa.

Minä olen kiitollinen siitä, että pääsen kulkemaan Suomen ja Saksan väliä eikä kukaan aseta rajoituksia sille kuinka usein vierailen missäkin maassa eikä minun tielleni kasata byrokratian paperisotaa saadakseni luvan lähteä maasta. Entäpä jos suomalaisille sanottaisiinkin yhtäkkiä, ettei kukaan saa poistua maasta. Ei mihinkään. Ei koskaan enää. Miltähän se mahtaisi tuntua?

Pakkaan torstaina laukkuni ja lähden Suomeen.

jäännöspalakassi extra pitkillä hihnoilla

Mikä on syynä siihen, etten enää ehdi kaikkea sitä mitä tein, kun olin 10 vuotta nuorempi ja kävin töissä ja hoidin kodin siinä sivussa ja ompelin kasseja ja vaatteita ja kudoin ja virkkasin ja kirjoitin kirjeitä ja luin kirjoja? En usko, että tällä asialla on mitään tekemistä vanhenemisen kanssa. Äitini teki yhtä paljon töitä vielä 80-vuotiaana ja kävi auttelemassa "vanhoja ihmisiä".

Olen tyytyväinen, kun sain yhden hameen lyhennetyksi ja toista kavennan sitä mukaa, kun ehdin ja tänään sain pitkästä aikaa yhden kassin ommelluksi. Jäännöspaloista ja extra pitkillä hihnoilla. Tämä oli toivomus kassin tilaajalta. Tein vielä ihan uuden sisätaskun, jonka leikkasin vanhoista vaellushousuista. Vetoketju on paikallaan ja minun piti vain ommella koko hökötys laukkuun kiinni, niin että sain aikaiseksi samalla kaksi taskua. Toisessa on vetoketju ja toinen tasku on avoin.

Kevään tulosta olen nauttinut. Kävellyt peltojen laitoja, haistellut heräävän maan tuoksua, ihmetellyt kuinka puut viheriöivät muutamassa päivässä, ensimmäisen keväisen sateen jälkeen. Kanat tepastelivat pihalla ja hevoset, lampaat ja lehmät laiduntavat jo pihalla. Tuntuu hyvältä nähdä niittykukkien puhkeavan kukkaan, mutta jotenkin hullulta tuntuvat keltaiset voikukat tähän aikaan vuodesta. On vasta kevät! Nyt kuuluu narsissien kukkivan. Tulppaanit tulevat vasta 4 viikon kulutta ja toukokuulla putkahtelevat voikukat kukkaan. Olemme huhtikuussa ja pellon pientareet pursuavat voikukkia. Tuntuu vähän samalta kuin joulupiparit kauppojen hyllyllä syyskuussa. Ne ovat väärään aikaan väärässä paikassa.

Maailmankirjat ovat jollain lailla sekaisin. Katsoin eilen luonto-ohjelmaa, jossa seurattiin suurten myrskyjen, tulvien ja rankkasateiden lisääntymistä. Talvi oli Yhdysvaltojen itärannikolla erityisen rankka ja pitkä tänä vuonna, mutta mitä tapahtui samaan aikaan Lapissa? Tuskin lunta sen verran, että hiihtämään pääsi. Totta kai ilmastossa on tapahtunut muutoksia vuodesta toiseen, mutta asiantuntijoiden mukaan rankkasateet ja myrskyt tulevat lisääntymään, merenpinta nousee ja rannikoilla asuvien on varauduttava yhä useammin tulviin ja tuhoihin.

Mitä meistä, mutta mikä tulee olemaan meidän lastemme ja lastenlastemme kohtalo?

Minun piti esitellä tämä kassini, jonka tein tänään. Jollain tavalla kevään tulosta siirryin ilmaston muutoksiin.

Kassi on iso ja hihna on pitkä. Näin oli toivottu. Kassiin mahtuisi ainakin kolme Friedaa.

Kassin molemmat puolet ovat erilaiset ja kaikista mahdollisista "jäte"-kankaista yhteen koottu.

Sisätarku, jossa vetuketju on leikattu vanhoista urheilu/vaellushousuista. Ompelin sen kiinni vuorikankaaseen niin, että taskusta muodostuu kaksi erillistä taskua, toinen ilman vetuketjua ja toinen vetoketjulla.

 

 

 

Päiväkävelyllä perjantaina. Omituisia kanoja tepasteli erään talon pihamaalla. Tienvarressa oli varoituskolmio kanojen kuvalla.  Ja voikukat kukkivat ruohikossa.

Kevät!

seuraan imatralaisten ryhmää Facebook`issa ja katselen kuvia kasvavista lumikinoksista Imatran kosken partaalla, ihmisistä, jotka taistelevat tiensä lumimyrskyssä ja raivaavat pihatietä päästäkseen ulko-ovesta ulos. Meillä on samaan aikaan +20 astetta, ihanainen auringonpaiste ja pihalla kukkivat Mangoliapuut. Kevät on niin erilainen eri puolilla Eurooppaa. Riittää, kun lähtee Imatralta Rovaniemelle ja kokee kevään ja talven yhtä aikaa. Muistan, kun Rovaniemellä asuessani talvi saattoi yllättää jopa kesäkuussa. Olen ajanut kerran Rovaniemeltä Kuopioon juhannuksena ja joutunut lumisateen keskelle puolessa välissä matkaa. Erään juhannuksen vietin vuoden ikäisen Mikaelin kanssa Sevettijärvellä ja pojalla oli talvihaalari päällä!!

tänään oli meillä aurinkoinen ja lämmin keväinen päivä. Viikko sitten oli yhtä lämmintä ja sitten yllätti se "oikea kevät" eli viileää ja sateista. Kölnin seudulla kevät on ollut aina melko vaihteleva, mutta säännöllisesti vaihteleva. Maaliskuu on yleensä todella kaunis, Huhtikuu on erittäin epävakainen ja siksi täällä sanotaankin aina:"sää on kuin huhtikuussa", vaikka oltaisiin syyskuussa!
Toukokuu saattaa olla erittäin lämmin ja sitten tuleekin kesäkuu, joka on yksi iso pettymys!!

puut eivät ole vielä vihreitä, mutta narsissit kukkivat ja pensaat viheriöivät. Tämä yksinäinen omenapuu on niin vanha, että kestää vielä monta kuukautta ennen kuin oksat saavat vihreän suojan ja kukat puhkeavat kukkaan.

voikukat kukkivat jo niityllä. Viikko sitten löysin ensimmäisen leskenlehden talomme vierestä. Siinä se hehkutti keltaista loistoaan yhdessä narsissin kanssa. Leskenlehti on minulle täälläkin se ensimmäinen kevään merkki, vaikka se ei olekaan ensimmäinen kukka, joka puhkeaa kukkaan.

varsin merkillisennäköisiä kanoja (?) taaperteli voikukkapellossa talon reunustalla. Kanat olivat ihan vapaana ja tepastelivat edestakaisin kuin ruhtinatarpariskunta alamaistensa edessä. Tosin vähän eksyksissä oloisina, kun alamaiset olivat kuin muutama kananen talon toisella laidalla...

Kevättä on siis ilmassa, vaikka huomenna taas viilenee, mutta tällaista tämä kesään siirtyminen aina on. Ei ole mitään selvää kevät/kesä-leikkausta, vaikka tänään onkin kevätpäiväntasaus.

Karnevaalit Kölnissä / Suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun karnevaaliryhmä

Suomalainen seurakunta osallistui tänä vuonna yhdessä paikallisen roomalaiskatolisen ja evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa katukarnevaaleihin - ei tosin niihin suuriin Rosenmontag-eli Ruusumaanantain pääkarnevaalikulkueeseen, vaan tällaiseen paikalliseen. Sekin kesti monta tuntia vaikka matkaa oli "vain" 4-5 km, mutta ennen kuin päästiin edes lähtemään, seisoskelimme tunnin odottaen, että kaikki sadat ja taas sadat osallistujat löysivät omat ryhmänsä ja järjestäytyivät, mutta saksalaisella täsmällisyydellä kulkue lähti aikataulun mukaisesti klo 13.00!!!

Meitä onnisti, kun saimme parhaimman mahdollisen sään. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että minihameessa ja t-paidassa olisi tarennut aivan hyvin. Olimme kaikki pukeneet ihan liian runsaasti vaatetta siipien alle.

Olkapäillä roikkuvat karkkilaukut painoivat olkapäitä niin, että illalla hieronta olisi maittanut. Olen saanut kaksi kertaa olla mukana karnevaalikulkueessa ja vaikka kävely on rankkaa, mutta tienvierustoilla riehuvat ihmiset ovat loistava näky. Varsinkin ne pienimmät osallistuvat. Nuorin karnevaalijuhlija, jonka minä tapasin, oli 4 kk ikäinen pieni nalleasuinen vauveli, jonka vanhemmat saivat varmaankin kaikista eniten karkkeja. Kaikki kävivät jakamassa pienelle pumpulalle pussistaan parhaimmat makeiset.

Nämä iloiseet mummelit olivat itse virkanneet ja kutoneet asunsa hattuja myöten. Minun mielestäni ehdottomasti parhaimmat asut. Mukana oli upeasti maalattuja naamoja, hienoja pukuja ja mitä mielikuvituksellisempia hattuja, mutta nämä olivat todelliset taidetyöt. Kysyin mummosilta luvan kuvaan ja vilkuttivat ja sanoivat tehneensä puvut jo 20 vuotta sitten.

 

mukaan mahtui vaikka minkälaista kulkijaa. Joulupukit ja tontutkin olivat lähteneet Korvatunturilta mukaan.

Katukarnevaalit alkavat Weiberfastnachtin jälkeen eli siitä, kun naiset ottavat vallan yhden päivän ajaksi. Sen jälkeen lähtevät narrit ja muut juhlijat kulkueena pitkin kaupunkien ja kylien katuja. Karnevaalikulkueiden huippu on Ruusumaanantaina, jolloin Kölnin Kulkue on Saksan suurin. Tänä vuonna mukana oli1,5 miljoonaa katsojaa mikä on ennätysmäärä ihmisiä Kölnin kaduilla. Rosenmontag-kulkueessa oli 105 vaunua ja se oli 7,5 km pituinen. Karnevaalivaunujen aiheet ovat politiikasta, urheilusta ja talouselämästä. Siinä Saksan karnevaalit poikkeavat mm. Rion karnevaaleista, joiden päätarkoituksena on unohtaa arki ja keskittyä juhlimiseen. Tänä vuonna Rosenmontag-kulkueen vaunuissa oli mm. Nyrkkeilijä  Vitali Klitschkon siirtymisestä Ukrainan politiikkaan, Limburgin piispan kullatusta kylpyhuoneesta ja miljooniin nousseesta remontista ja Obaman salakuuntelujupakasta.

Mottona oli: Tulevaisuus - me tiedämme mitä tulee! Ja kai ne enkelit tietävät parhaiten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

ihan helppo leikkihuone lapsenlapsille/Spielzimmer für Enkelkinder ganz einfach und günstig

Vähän vanhaa ja vähän kerättyä. Budjetti oli miltei nollassa, kun suunnittelin leikkihuonetta lastenlapsille. Ensin oli Iida ja huoneessa vain suuri nukkekoti, joka vieläkin odottaa lopullista valmistumistaan. Sitten tuli Miia ja Iida ja leikkitilaa suurennettiin. Iida halusi leikkikaupan ja pienen keittiön. Ensin oli pelkkä pöytä ja seinällä lokerikko, johon muutamat tärkeimmät myyntitavarat mahtuivat. Lokerikon löysin 5 eurolla kirpputorilta. En olisi enää sillä hinnalla saanut itse ommeltua näin kaunista seinävaatetta:

Myyntipöydäksi otin tuolin, joka kuuluu meksikolaisen puusepänverstaan tekemään pöytä-laatikko-systeemiin, jonka ostin joskus vuosia sitten tosi halvalla (40 euroa) Kölnin huonekalumessuilta.Ja pienen korituolin löysin roskista. Tarkoittaa sitä, että meillä Saksassa on ns. "kulmikkaiden-vaikeiden-isojen-hankaloiden-roskien" päivä, jolloin riippuen kaupungista/kunnasta voi soittaa kunnan jätehuoltoon ja ilmoittaa, että tarvitsee auton, joka hakee poisheitettäväksi tarkoitetut huonekalut tai muut epämääräiset tavarat tienposkesta. Toisissa kaupungeissa tämä palvelu on automaattista eli tapahtuu muutaman kerran vuodessa. Löysin siis tyttäreni talon vierestä kadun varteen jätetyn tuolin ja nappasin sen mukaani.

Pieni kassakone on ostettu 10 eurolla kirpputorilta ja takana näkyvästä Ikean tuolista maksoin 20 euroa.

Tämä hylly oli alun perin pystyasennossa. Sain sen tyttäreltäni, kun he muuttavat uuteen asuntoon ja hyllylle ei ollut enää paikkaa. Kaadoin sen lattialle, laitoin alle parit puulaatikot nostamaan hyllyä vähän korkeammalle ja tässä on nyt uusi "kauppaleikki" lapsille. Olen saanut tyhjiä saippuakoteloita, meikkirasioita ja kaikkea pientä purnukkaa sekä tuttaviltani että omasta meikkipussistani. Pesen tyhjentyneet purnukat pesukoneessa ja  laitan lasten kauppaleikkiin. Lisäksi kirjatkin mahtuivat hyllyyn. Ikean euron maksavat muovirasiat ovat myös käteviä säilytykseen.
Tähän mennessä olen käyttänyt leikkihuoneen sisustukseen noin 30 euroa.

Olin kauan etsinyt kirppareilta hyvää silityslautaa lapsille. Hollannista löysin 1,50 eurolla tämän todella tanakan ja hyvän silityslaudan ja pienen silitysraudan. Nyt me Julian kanssa silittelemme vaatteita vierekkäin.  Silityslaudan vieressä oleva pieni puusänky löytyi myös kirpputorilta 10 eurolla eli nyt on huoneen hinnaksi tullut vähän yli 40 euroa!

Nukkekodin teetin puusepällä joskus 10 vuotta sitten ennen kuin oli edes tietoa lapsenlapsista. Maksoin siitä muistaakseni 50 euroa. Se on todella suuri ja joskus sekin tulee vielä valmiiksi.

Leikkihuoneen ei siis tarvitse olla kallis ja hienoilla tavaroilla täytetty, ei ainakaan mummilassa. Meillä lapset ovat aivan innoissaan, kun pääsevät leikkimään kauppaleikkejä ja silittelemään vaatteita ja leikkimään pienellä keittiöllä, jonka ostin naapuriltani viime kesänä. Keittiö oli kallein hankinta ja luultavasti maksoin siitä liian paljon. Keittiön kanssa leikkihuoneen hinta on 70 euroa! Keittiö on kuitenkin todella kätevä, kun sen voi kevyesti siirtää paikasta toiseen ja muovisena se ei pelkää edes sadetta, jos leikimme puutarhassa.  Hankin Ikeasta keittiöön oikeat posliiniastiat, jotka eivät ole vielä tähän mennessä menneet rikki edes puulattialla. Keittiö on nyt takkahuoneessa, kun en aina viitsi raahata sitä portaita ylös leikkihuoneeseen. Nukenrattaat maksoivat muutaman euron ja nuken, joka nauraa ja puhuu sain ilmaiseksi käytettyjen tavaroiden liikkeestä, kun annan englannintunteja liikkeen pojanpojalle!

Olen lukenut paljon blogeja ja todennut, että nykyään nuoret äidit ovat innostuneet vaihtamaan tavaroita tai myymään muutamalla eurolla lastenvaatteita eteenpäin. Aina ei tarvitse olla edes kirpputoreja, joilta vaatteita ostaa. Täällä Saksassa on keväisin ja syksyisin päiväkodeilla omat kirpputorit, joista löytyy erittäin edullisesti leikkikaluja, lastenvaunuja ja -vaatteita. Tällä kertaa olemme juuri silloin Suomessa, kun täällä alkavat lastenvaatteiden kirpputorit. Täytyy katsoa netistä olisiko Hesassa jotain lastenvaatteiden kirpputoreja juuri silloin.