Talvi tuli!

Tuntui niin kodikkaalta ja jouluiselta, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi tippua - todellakin tippua-valtavan isoja lumirättejä. Pikkuhiljaa ne muuttuivat hiljalleen maahan leijuviksi pienen pieniksi hiutaleiksi ja nyt maa on valkoinen - ainakin hetken aikaa - joissain kohdin.


Viikonloppuna on Kölnissä suomalaisella seurakunnalla joulumyyjäiset, joissa on taas ihania suomalaisia ruokia, pullaa, lohikeittoa ja suomalaista glögiä. En kestä tätä hirvittävän makuista saksalaista glühweinia. Anteeksi saksalaiset Glühweinin tekijät.


Olemme tehneet Ann-Marien (ystävättäreni Schildgenissä - todellinen taiteilija) lastenpeitto-projektin suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun hyväksi. Kangastilkkuja pursuaa jokaisesta nurkasta ja ongelmana on mitä tehdä palasten kanssa. Päätimme tehdä 15 x 15 kokoisia palasia ja kokoontua yhteen jakamaan tilkkupalat, ommella niistä peittoja niin paljon kuin jaksaisimme ja sitten antaisimme ne seurakunnan myyjäisiin. Ann-Marie sai aikaiseksi 6 lastenpeittoa ja minultakin valmistui 2 sekä yksi tyyny. Palasia jäi yli vielä pariin peittoon. Ehkä ensi talveksi.

 

 

Jouluaskartelua

Joululla on merkillinen ominaisuus: se tulee aina salaa ja saa vuoden kulumaan nopeammin kuin normaalit päivät ja juhlapyhät. Joulu on useimmiten kaksi kertaa vuodessa, kun muut juhlat Ovat vain kerran vuodessa, v ai onko joku tuntenut, että pääsiäinen tulisi yllättäen? Joka vuosi vannotan itseäsi aloittavani jouluvalmistelut jo kesäkuussa. Joka vuosi huomaan marraskuussa, etten ole sittenkään ehtinyt tehdä kaikkia 20 laukkua, 10 sukkaparia ja sataa korttia, jotka olin suunnitellut kesälomalla aloittavani. Piparien paisto jää viimeisille minuuteille ja jouluruuan valmistelu on yöunissa. Tosin viimeisten parin vuoden aikana olen tehnyt kansion pelkästään jouluruuille ja kirjannut ylös kaikki ne ruokalajit, jotka olen jo käyttänyt ja jotka olen todennut hyviksi. Meille ei tule tänä vuonna yhtään ainoaa porkkanalaatikkoa, ei lanttulaatikkoa eikä imellettyä perunalaatikkoa, koska joka vuosi ne Ovat jääneet lähes syömättä. Sen sijaan tänä vuonna nautimme lohesta, joka savustetaan viime kesänä Suomesta tuodulla savustusuunilla. Etsin jotain pientä ja erikoista alkupalaa ja jälkiruuan tekee puolalainen isoäiti - siis tyttäreni anoppi. Hän on loistava kokki ja muutenkin mahtava käsityöihminen.

Ihastuin hänen pieniin FIMO-massasta tehtyihin hahmoihin. Jokainen hahmo kuvaa meitä isovanhempia ja mukana on myös yksi kolmesta kissastamme. En tosin tiedä onko se Panda, Schnappi vai Frieda. Pääasia, että kissa on myös mukana.

Lapsenlapset olivat eilen kylässä ja teimme kasseja oikein urakalla. Miia halusi ehdottomasti uuden laukun, kun Iida ei kuulemma anna yhtään laukkua hänelle..Siis käsityöhuoneeseen etsimään kankaita. Miia sai valita kankaat ja päättää kassinsa koon. Ompelukoneessani on  mahdollisuus ommella etenan vauhdilla, joten lapsikin voi hurrutella rauhassa pelkäämättä ompelevansa sormiensa yli. Kassista tuli oikein hyvä. Siihen painettiin vielä Miian nimi painokirjaimilla.

Lisäksi tein lasten päiväkodin joulumyyjäisiin 6 reppua ja hiuspantojen ja -pinnien säilytykseen tanakan taskun. Tein myös kaksi pientä säilytystaskua, jotka voi ottaa mukaan matkalle. Niihin mahtuu lukematon määrä hiuspinnejä ja pampuloita.

Viimeyönä kuljin puoli kahteen saakka pitkin huoneita, kun selkäsärky äityi tosi pahaksi. Löysin vihdoin jonkun kipuvoiteen enkä sillä hetkellä enää miettinyt saanko edes käyttää sitä noiden immunsupressiiva lääkkeiden lisäksi. Sivelin voidetta pitkin alaselkää ja vasenta jalkaa ja vihdoinkin sain nukkua rauhassa. Tänä aamuna kipu taas uusiutui, mutta makaamalla välillä kovalla lattialla jalat sohvalla, pystyn kävelemään ja välillä jopa istumaan. Guido kielsi menemästä lähellekään työhuonetta, muuten hän sitoo minut ketjulla pöydänjalkaan!

Huomenna seuraa kuva katkenneesta pöydänjalasta....

Kynsikkäät - "ai että mitkä??"

Syksyiset illat ovat tehty lankoja ja puikkoja varten. Mukavasti Eero Aarnion Kuplassa televisiota katsellen, ympärillä langat, puikot, kirjat, nenäliinat, iPad ja sata muuta tarpeellista tavaraa. Kupla on siitä ihana tuoli, että sinne mahtuu kaikki - jopa minä ja kissakin. En tiedä todellakaan missä istuisin, ellei minulla olisi tuota Kuplatuolia. Se on kuin pesä, kohtu, jossa on turvassa. Voi keinahdella, nähdä kaiken ympärillään, mutta tuoli himmentää ulkoa tulevat äänet. Ehkä Kupla antaa nykyihmiselle samanlaisen turvan kuin luola antoi esi-isillemme.

Joka tapauksessa neulominen ja virkkaaminen sopivat kuplassa istuskeluun. Kudoin kynsikkäät. Etsin sormikkaita, kun en tiennyt, että tuollainen sana kuin "kynsikäs" on edes olemassa. Pidän niitä talvella  autoa ajaessa ja lisäsin kämmenpuolelle hidasteraidat. Nyt ne eivät luista. Samaa kautchuk-kumia, jota saa pullosta, olen lisännyt myös neulottujen sukkien pohjiin. Ne eivät liu´u puulattioilla. Varsinkin lasten sukkiin laitan aina kumisiä tähtiä tai muita kuvioita jarruttamaan menoa.

harmaat raidat ja pisteet ovat kautchuk-kumia, jotka estävät hanskojen liukumisen ratissa. Sain tuollaisen hauska Juju-kirjan, johon tallennan kaikki tekemäni käsityöt ja kirjaan ylös mitä lankoja tai kankaita olen käyttänyt.

Löysin pienen kerän paksua valkoista lankaa, josta olin joskus kutonut alkua peitolle. Lanka oli loppunut, enkä ole vieläkään saanut samanlaista valkoista. Peitto jäi siis kesken. Päätin tehdä pienen tyynyn olohuoneeseen ja kudoin niin, että samalla purin peiton tekelettä. Aika kätevää, kun ei tarvinnut ensin sotkeutua purettavaan lankaan eikä lattialla pyörinyt kissan kiusana isoa lankakerää.

Kuten kuvasta näkyy, tyyny ei ole kovin suuri. Se on hyvä päänalunen telkkaria katsellessa.

vanha Marimekon t-paita - kokoa xl - sai muuttua uudeksi tuotteeksi. Löysin kaapista 30 vuotta sitten Kuopion Turon tehtailta ostettua kangasta ja yhdessä Marimekon t-paidan kanssa teimme tyttäreni, Annan kanssa kietaisuhuivin. Se on niin suomalainen, että!!

Huivia voi käyttää hätätilassa vaikka päässä, jos sattuu viima yllättämään.

Olen seurannut erilaisia käsityöblogeja ja yksi on minusta ylitse muiden: Hääräämö. Se on erään rovaniemeläisen junantuoman käsityöblogi. http://www.haaraamo.fi/

Olen oppinut sieltä paljon kaikenlaista. Sitä on mukava lukea myös ihan muuten vain.

Syksy on selvästi saapunut. Ilma on taivasta myöten harmaa. Puut täydessä lehdessä, mutta värien vaihto on käynnissä. Jouluun on kohta enää kaksi kuukautta ja myyjäiset painavat päälle. Miten sitä ei koskaan opi aloittamaan ajoissa, vaikka joulu tulee joka vuosi samaan aikaan? Joulun tule on aina yhtä yllättävää kuin Lapissa lumen tulo. Kukaan ei ole varautunut siihen vaikka radiossa ja lehdissä toitotetaan renkaiden vaihdosta. Kun talvi sitten tulee, kenelläkään ei ole talvirenkaita alla.

Ennen joulua on vielä Pyhän Martinin juhla. Askarreltavaa riittää. St. Martinin juhlaan tehdään lyhtyjä, joiden kanssa kuljetaan pitkin kylän raittia ja kokoonnutaan suuren kokon ympärille katsomaan, kun St. Martin ratsastaa hevosella ja tarjoaa viittansa köyhälle miehelle. Sen jälkeen tulevat lapset laulamaan ovelle ja saavat palkkioksi karamelleja ja hedelmiä. Pidän St. Martinin juhlasta enemmän kuin Halloweenista, joka on täällä saanut vuosi vuodelta enemmän jalansijaa, mutta ehkä enemmänkin nuorten keskuudessa. Lapset kulkevat lyhtyjen kanssa ja laulavat talosta taloon. Heille St. Martin on yhä Halloweeniä tärkeämpi.

Siis hyvää syksyä

Pakolaisystävyyttä ruohonjuuri tasolla

Pitiköhän mennä ihan ruohonjuurelle katsomaan mitä kuuluu meidän syyrialaisille "naapureillemme". Todellisuudessa kiipesin toiseen kerrokseen metalliparakkiin, jossa asuu ihmisiä pienen pienissä, ikkunattomissa huoneissa. Liityin kesän lopulla ns. ASYL-ryhmään eli pakolaisten vapaaehtoisauttajajoukkoihin...

Kävin yhdessä kokouksessa ja totesin, että vapaaehtoiset tekevät täysipäiväistä työtä 7 päivää viikossa. Huolehtivat paperisodasta, vievät uusia tulokkaita lääkärille, hoitavat tulkkausta virastoissa ja ottavat yhteyttä viranomaisiin vaikeissa tapauksissa. Taistelin itse samanlaisissa ongelmissa 23 vuotta sitten, mutta ajat ja tavat ja määräykset Ovat siitä muuttuneet. Sanoin heti, että minä voin ommella...jutella...käydä kylässä....hankkia lapsille kenkiä tai housuja, mutta  en pysty kääntämään saksalaista pulikkakieltä kenellekään arabiaksi tai ranskaksi.

Sain viime viikolla kiertokirjeessä vihjeen, että eräs nuori äiti, 2-vuotiaan tytön kanssa tarvitsee rattaat ja kengät lapselle. Hänellä oli vain kangaskengät jalassa, kun eräs ryhmämme jäsen tapasi hänet kävelyllä. Eilen satoi ensimmäisen lumen, joten paljasjalkaisena on vähän ikävä kävellä ulkona.
Vein Julian vanhat rattaat hänelle ja pakkasin muutamat käsineet ja äidin tekemiä villasukkia kassiin ja ajoin parin kilometrin päähän "konttikylään". Vastassa oli nuori, vaaleatukkainen nainen ja hikikuumassa huoneessa - ilman ikkunoita - nukkui patjalla lattialla aivan ihana pieni tummatukkainen tyttönen. Joimme teetä ja juttelimme kuin olisimme tunteneet toisemme jo iät ja ajat. Hän kertoi tulleensa 20 päivää sitten Saksaan tyttärensä kanssa Syyriasta, jossa heidän talonsa oli pommitettu. Hänen miehensä oli tullut jo 9 kk sitten tänne ja he saapuivat nyt, kun tiesivät tulevansa turvaan. Ihmettelin hänen hyvää englanninkielen taitoaan. Hän sanoi opiskelleensa kirjallisuutta ja englantia Aleppon yliopistossa. Kerroin, että minulla on Alepposta saippuaa! Ihan kuin se olisi luonut langan välillemme.

Kerroin omista lapsenlapsistani ja lupasin mennä uudelleen hänen luokseen ja viedä hänet käytettyjen vaatteiden kauppaan katsomaan kenkiä tytölle. Hän oli tosi iloinen saatuaan rattaat tytölleen. Ajattelin, että mitä jos minun lapsenlapseni olisivat siinä - ilman kenkiä ja ilman tulevaisuutta. Eikä edes muistoa siitä minkälaista elämä oli omassa kotimaassaan. Sanoin, että hänen tyttärensä oppii saksan muutamassa kuukaudessa, kunhan pääsee leikkimään leikkipuistoon muiden lasten kanssa. Otan selvää miten hän pääsisi vaikka leikkikerhoon täällä. Se auttaisi valtavasti kielen oppimisessa. Annan leikkikoulussa oli monta "ulkomaalaista" lasta. Onhan Juliakin vain suomen kansalainen, vaikka puhuukin saksaa äidin-ympäristön kielenä.

Eilen Julia oli puolalaisen isoäitinsä hoidossa. He olivat lähteneet illalla kävelylle ja maisema oli peittynyt pehmeään sumuun. Julia selosti näkemäänsä ja sanoi yhtäkkiä Babschalle: "schau mal, da ist sumua". Babscha oli kysynyt Julialta mikä taivaalla näkyvä kuu on suomeksi. Julia mietti ja mietti ja sanoi, ettei hän muista. Pari tuntia myöhemmin hän makasi sängyssä, puoleksi jo unessa, kun hän yhtäkkiä huudahti: "Babscha, nyt minä tiedän taas mikä "Mond" on suomeksi. Se on KUU!"

Keskustellessani tuon syyriasta tulleen nuoren naisen kanssa teekupposen ääressä, tunsin kuinka olisin voinut tavata hänet ihan muuten vain jossain naapurustossa. Olen iloinen, että sain tutustua häneen ja toivon, että pystyn auttamaan häntä uuden elämän alkuun maassa, joka alussa oli minullekin monimutkainen oppia. Vaikka Saksan ja Suomen kulttuuri- ja maantieteellinen ero ei ole yhtä räikeän suuri kuin Syyrian ja Saksan, olin silti hämmästynyt siitä kuinka erilaisia me ihmisinä olimme. Eniten minua silloin hämmästytti Saksan "takapajuisuus" tekniikan alalla. Olin Rovaniemellä tottunut maksamaan puhelimen kautta laskuni vaikka keskiyöllä ja yhtäkkiä jouduin kiikuttamaan jokaista laskua pankkiin maksettavaksi. Vielä 15 vuotta sitten mieheni vannoi, ettei koskaan maksaisi laskujaan muuten kuin pankissa. Mikään muu ei olisi turvallista. Ja mitä me nyt teemme; maksamme kaikki laskut läppärillä kotipöydän ääressä. 

Silloin ihmettelin sitä miksi kaupat menevät keskellä päivää kiinni pariksi tunniksi. Seisoin aina väärään aikaan kaupan ovella. Torstaisin saattoi käydä ostoksilla peräti 19.00 saakka. Nyt kaupat Ovat auki lauantaisinkin 21.00 saakka. Sunnuntaisin täällä Saksassa on PYHÄPÄIVÄ ja LEPOPÄIVÄ. Poikkeuksena Ovat kaupunkien omat juhlat ja ennen joulua pidettävät sunnuntain ostospäivät. Suomessa käydessäni olin taas niin hämmästynyt, kun sunnuntaina kävimme ostamassa ruokaa supermarketista. Ei tuntunut sunnuntailta. Olen kai siinä suhteessa saksalaistunut.

Jatkan kirjahyllyn raivaamista. Tein muutamia muutoksia kirjojen lajitteluun. Kirjahylly ei ole enää sikinsokin täynnä kirjoja. Nyt tuntuu, että se on eräänlainen kirjanäyttely. Löydän huomattavasti helpommin haluamani kirjat. Tuhatmiljoonaa karttaa - vuosilta 1000-2015 olen käynyt läpi ja lähettänyt karttojen hautausmaalle...tuskin edes kaikkia teitäkään on enää olemassa ja meillähän on NAVI!!

Mukavaa perjantaita.

maissipurkit on pesty ja ostin liitutaulumuovia, johon kirjoitin nimiä, jotka voi tarvittaessa pyyhkiä pois ja korvata taas toisilla, jos kynät ja siveltimet siirtyvät muualle. Ikea kirjahyllyn taakse liimasin myös tuota liitutaulumuovia ja kirjoitin tärkeimmät puhelinnumerot sinne. Niin hävisivät kymmenet keltaiset laput kirjahyllyn seinistä. Kissanruokapaketit leikkasin pienemmiksi ja päällystin Suomesta ostetulla mustavalkoisella paperilla. Niissä on nyt osoitekirjat ja pieniä lappusia muistiinpanoja varten.

Mustavalkoinen lahjapaperi Suomesta ja liitutaulumuovia. En tarvinnut muuta kuin liimaa ja teippiä kiinnittääkseni lahjapaperin kissanruokapaketteihin.

Ikean hyllykkö nyt, kun se on raivattu ja tärkeimmät tiedot on taululla ja muovitaskuissa seinälle liimattuna. Eivät enää putoile ohikulkiessa ja katoa maton alle, kuten Usein tapahtui.

Tällainen oli kirjahyllyni ennen kuin aloitin eilen sen raivaamisen. Hyllyihin tuli työnnettyä kaikenlaista tavaraa, kun en tiennyt mihin niiden kanssa joutuisin.

Kirjahylly näyttää huomattavasti siistimmältä enkä oikeastaan poistanut kuin muutaman kirjan, joita en enää lue enkä halua säilyttää. Teen niiden sivuista jotain muuta.

Löysin isoäitini hiuksilla täytetyn nuppineulatyynyn ja se on pienessä laatikossa tallessa kirjojen keskellä. Kirjat Ovat aiheittain, joten en voinut aina katsoa, että ne menevät koon mukaan. Minusta on kuitenkin helpompi etsiä kirjat aiheiden mukaan. Suurimman tilan vievät sanakirjat ja kielenkäyttöön liittyvät oppikirjat. Niitä raahaan Suomesta. Niiden mukaan minun pitäisi olla jo itse täydellisyys kielioppiin liittyvissä asioissa. En vain aina muista sääntöjä, kun kirjoitan.

Jatkan työtä jahka olen ensin juonut 15. kupin teetä ja höyryttänyt nenääni.

Internet on pelastus!

Päätin oppia sukan kantapään ihan kantapään kautta. Kun ei ole enää isoäitiä tai äitiä opettamassa, on pakko siirtyä youtubin tarjoamaan apuun. Löysin Marttojen videon - https://www.youtube.com/watch?v=m9S5gfslkL0 - jossa neuvotaan tosi tarkasti ja yksityiskohtaisesti villasukan kutominen alusta loppuun.

Valmista tuli. Olin ostanut Imatralta Novitan Joki-lankaa, joka on todella ihanaa, vaikka välillä vähän vaikea kutoa, kun sen kierteet Ovat aika haparoiset. Tuntuu kuitenkin mukavalta jalassa.

 

Sukat niistä tuli ja vielä samankokoiset. langan väritys vaihtelee, joten molemmat sukat Ovat erilaiset.

 

Tästä innostuneena aloitin "kynsikkäiden" teon. Etsin sormikkaita ilman sormikkaiden päitä ja törmäsin sanaan "kynsikäs". Niidenkin ohje löytyi netistä Novitan sivulta:

http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91541

 

Miten sitä selviäisi nykyisin ilman nettiä, ilman YouTube´n ohjeita? Äiti kutoi sukkia kuin pieni sukkakone, mutta minä en koskaan oppinut kantapäätä. Äiti kuoli viime kesänä ja hänen kutomansa pitsiset ja todella taiteelliset sukat Ovat nyt lähinnä pyhäkäytössä.

 

Kudoin palasista pienen peiton lapsille. Taidan viedä sen yhdelle pakolaislapselle. Konteissa, joissa he asuvat, ei ole lämmitystä ja tänään tuli jo ensimmäinen lumiräntä täällä meidän kylässämme. Mies lähti tänään Leipzigiin ja Dresdeniin, minä jäin nuhaisena ja viluisena kotiin. Matka olisi ollut liian rasittava, kun tuo immuunisuoja on vähän sitä ja tätä. 2   Viikon päästä on taas tarkastus sairaalassa.  Siihen mennessä pitää olla kurkku ainakin kunnossa, kun joudun vatsatähystykseen. Se hyvä puoli tässä maksansiirrossa on, että 3 kuukauden välein tutkitaan niin tarkkaan, ettei varmasti mitään pääse tapahtumaan ilman lääkäreiden tarkkaa seurantaa. Nuha ei vain kysy lupaa.

 

 

Tällainen merkillinen peitto syntyi kaikista mahdollisista kudotuista kappaleista, joita aikani kuluksi ompelin iltaisin yhteen. Kudoin väleihin lisäkerroksia ja reunaan virkkasin muutaman kierroksen väriä vaihtavalla langalla. Taustapuolelle aion ommella vielä Fleece-kankaan. On vähän lämpimämpi.

 

Syksy on tullut Kölnin seudullekin. Maanantaina ja tiistaina kultainen lokakuu tarjosi viimeiset upeat päivät ennen kuin keskiviikkona taivas avautui harmaana ja puiden keltaiset lehdet peittyivät kuin hämähäkin seittiin. Tänään satoi ensimmäisen kerran LUNTA! Eihän siitä ole mitään jäljellä, mutta tuntui siltä, että talvi on tulossa.

 

Iloista syksyn odotusta!

 

Märchenwald eli Satumetsä Altenbergissä

Altenbergin tuomiokirkon kupeessa on Grimmin veljesten satuihin perustuva satumetsä.  Metsän siimekseen on rakennettu yli 20 pientä mökkiä, joissa on tunnetuimpien satujen hahmot. Lapsista on hauskinta painaa nappia mökin seinässä ja kuunnella satua ja nähdä kuinka nuket liikkuvat. Tänä vuonna kaikki mökit on uusittu ja nuketkin Ovat saaneet puhtaat vaatteet, uudet kasvot ja liikkuvat kädet, kuten räätäli, joka istuu pöydällä ja huitoo kärpäsiä voileivästään..en nyt muista mistä sadusta se on, koska Grimmin sadut eivät kuuluneet yhtä kiinteästi iltasatuihin kuin esimerkiksi Andersenin sadut ja Kirsi Kunnaksen sadut. (niitä luen omille lapsenlapsilleni täällä Saksassa ja ainakin Julia on aivan hassuna niihin).

http://www.dasbergische.de/de/poi-details/poi/13221/maerchenwald-altenberg/index.html

Altenbergin Satumetsä on syntynyt kuulemma erään iäkkään, lapsettoman pariskunnan aloitteesta joskus vuosikymmeniä sitten. Anoppini kävi siellä alakoululaisena kävellen Bergisch Gladbachista Odenthaliin ja matkaa kertyy parisenkymmentä kilometriä. Paikka on yhä lapsille yhtä ihana kuin silloinkin. Se vetää vertoja Disneylandin neonvaloihin olemalla luonnollinen ja rauhallinen. Siellä eivät hypi muoviset pellet eivätkä pyöri  räikeänväriset hirviöt. Ympäristö on kuin suomalaisesta metsästä ja nyt, kun puita on raivattu, aurinko pääsee läpi oksien, mutta silti kuumana kesäpäivänä metsässä on mukavan vilpoista, kuten oli lauantainakin, kun kävimme siellä.

Satu saapasjalkakissasta. Kaikki rakennukset on tehty äärettömän huolellisesti. Ne Ovat kestäneet vuosikymmenien sateet ja tuulet ja auringon porotukset. Televisio, videot tai tietokonepelit eivät ole jättäneet tätä satumaailmaa taakseen. Tänne ei ole tarvinnut tuoda uusia äänitehosteita tai värivaloja vaan satujen henki saa lapset ja aikuiset tulemaan aina vain uudelleen ja uudelleen katsomaan ja kuuntelemaan tuttuja kertomuksia.


Grimmin sadut eivät ole olleet mitään herttaisia hyvänyön tarinoita vaan niissä on käytetty melko brutaalejakin keinoja, kuten Punahilkassa ja tämän mökin asukkaiden tarinassa: Lumivalko ja Ruusunpuna

Lumivalko ja Ruusunpuna ovat köyhän lesken tyttäriä. Eräänä yönä, kun sataa lunta ja äiti lukee satua kirjastaan, tulee talolle karhu, joka oli niin kiltti, että tytöt uskaltavat koskettaa. Karhu tulee joka ilta takaisin. Kun kevät saapuu, karhu ei voi palata iltaisin, sillä kääpiöt ovat tekemässä pahoja.
Eräänä päivänä Lumivalko ja Ruusunpuna tapaavat kääpiön, jolla on parta kiinni puunrungossa. He leikkaavat parran poikki, mutta kääpiö ei ole silti kiitollinen. Ongella kääpiön parta sotkeutuu ongen siimaan, kun kala koittaa vetää kääpiön veteen. Taas he leikkaavat parran poikki niin, että onki lentää veteen, mutta silti kääpiö suuttuu. Lopussa kääpiö huomasi tytöt. Samaan aikaan karhu ilmestyy paikalle ja iskee käpälällään kääpiön kuoliaaksi niin, ettei kääpiö liikahda. Sitten karhu muuttuu prinssiksi. Kääpiö oli varastanut aarteen, ja muuttanut prinssin karhuksi.

Kaikki pienet talot ja mökit Ovat sijoitettu kauniisti kumpuilevaan maisemaan. Satumetsässä ei ole mitään liukuportaita eikä tiet ole asfaltoituja. Siellä on oltava melko hyväjalkainen, jos haluaa kävellä koko reitin läpi. Aivan loppupäässä olevat pupujen talot saavat lapset innostuneena etsimään ihan pieniä pupuja. Välillä taas voi syöttää kilipukkeja, jotka Ovat  sadusta "Susi ja seitsemän pientä kiliä"

Uutuutena Ovat lasten leikkipaikat, joita on rakennettu matkan varrelle.

Tästä taulusta voi vain aavistaa kuinka vanha Satumetsä on, kun puun runko on kasvanut kiven päälle.

Tässä mökissä asuvat kolme tytärtä (yksisilmäinen, kaksisilmäinen ja kolmesilmäinen) sekä äiti ja taikapöytä, jonka vanha nainen oli kaksisilmäiselle taikonut ja sanoi:" minä neuvon annan. Sinun ei enään tarvitse nälkää kärsiä. Sano vain vuohellesi:

"Vuohi pieneni,
kata pöytäni!"

"kohta näet edessäsi kauniisti katetun pöydän, jossa on ruokaa, minkä-lajista vain mielesi tekee, ja niin paljon, kuin ikinä haluat. Kun olet tarpeeksi syönyt etkä enään pöytää tarvitse..."

Rapunzel eli suomeksi Tähkäpää, on kertomus prinsessasta, jonka noita (kuten aina) on sulkenut korkeaan torniin, jossa on vain ikkuna. Kun tornin juurella huutaa: "Tähkäpää, Tähkäpää, laske alas hiuksesi!"  Nuken hiukset laskeutuvat alas ja satu jatkuu kertoen kuinka Tähkäpää laskee pitkät palmikoidut hiuksensa alas ikkunasta, ja noita pääsee kiipeämään torniin hiuksia pitkin. Lähellä ollut prinssi kuulee sattumalta noidan ja palaa myöhemmin samalle paikalle ja prinsessa kertoo hänelle olevansa vangittuna tornissa. Loppu ei prinssin kannalta ole kovin ruusuinen, sillä hän putoaa alas piikkipensaisiin ja sokeutuu.....mutta Satu opettaa, että prinssi rakastui tytön sisäiseen kauneuteen ja että tyttö oli valmis ottamaan vaikka sokean miehen, koska rakasti tätä. Kaikissa saduissahan on jonkilainen opetus.

Sadut eivät ole veljesten kirjoittamia, vaan he ovat muokanneet niitä kansantarinoiden pohjalta. Alkuperäiset tarinat oli tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat sisällöltään karkeita ja raakoja. Grimmin sadut Ovat kuitenkin hyväksytty monissa maissa lasten saduiksi ja niitä on muokattu paremmin lapsille sopiviksi. Silti ne Ovat aika raakoja. Kuten Hannu ja Kerttu, jotka uhataan keittää padassa noidan ruuaksi!

Silti Altenbergin Satumetsä on vierailun arvoinen, jos sattuu olemaan Kölnissä päin liikkeellä!

Mitä kaikkea voi tehdä vanhasta tuolista? Uusiokäyttö ideoita

Sateinen lauantai päivä. Taivas on avannut kaikki läppänsä ja tuuli pyyhkii maan yli kuin haluaisi häivyttää viimeisimmänkin kesäpäivän muiston. Olen aina pitänyt sateesta, kun silloin voi ihan rauhassa keskittyä erilaisten ideoiden keräämiseen seuraavia projektejani varten. Olen joskus muutama vuosi sitten nähnyt jossain kuvan tuolista, josta oli tehty hyllykkö. Aloitin uudelleen etsimisen ja löysin aivan loistavia ideoita. Laitan tähän linkin sivulle:

http://dishfunctionaldesigns.blogspot.de/2012/01/upcycled-new-uses-for-old-chairs.html

Ideoitahan saa kerätä ja useimmat blogit ovat tehty sitä varten, että ihmiset kävisivät niillä ja saisivat uusia ajatuksia vanhojen pölyyttyneiden ajatusten tilalle. Meidän eteisen vaatenaulakkona toimii vanha kirkonovi:

olin joskus ostanut kylppäriin pikkutavaroita varten pusseja, jotka eivät sitten kestäneetkään mitään painavaa, joten siirsin ne kevyitä huiveja varten eteiseen.

 

sukkiani varten otin vanhan laatikon, johon mahtuvat sopivasti sisäsukkani. Kun tulen kotiin vaihdan eteisessä kengät sukkiin enkä enää etsi sukkia sohvien alta..

 

 vanhasta hyllyköstä tein pikkutavaroilleni paikan, jossa ne saavat näkyä ja ovat lähellä, kun niitä tarvitsen. Siinä roikkuvat sulassa sovussa karjalainen tuohesta tehty suola-astia ja afrikkalainen pieni säilytysastia, voi olla, että sekin on suolalle tarkoitettu.

Olen aina etsinyt kaapeleitani. Sitten tyttäreni käski laittaa ne muovipusseihin, joissa on vetoketju. Kirjoitin vielä varmuuden vuoksi mikä kaapeli on kyseessä enkä enää etsi niitä mistään mielettömästä kaapelisotkusta. Kaapelit voi myös laittaa vanhojen cd-levyjen pyöreisiin koteloihin.

Tyttökaverini isä keksi käyttää viinipullojen korkit pannunaluseksi. Hän liimasi ne raameihin ja tätä voi käyttää myös tauluna.

Ostin jouluksi puisia palloja, joita en sitten enää käyttänyt ja nyt niissä on kynät. Eivät nekään enää loju kaikkialla mistä niitä ei löydä silloin, kun niitä tarvitsee.

 
Vanhasta leipomismuotista saa hyvän korujen säilytyspaikan. Tähän voi ihan yhtä hyvin laittaa muutakin pikkukamaa. Tämän idean löysin netistä.

Tämä on se tuoli, josta tuolla alussa mainitsin. Näin tämän kuvan joskus vuosia sitten netissä ja olen aina ajatellut tehdä tällaisen. On erittäin kätevä jos ei ole varaa ostaa kalliita hyllyjä tai ei halua valmiita hyllyjä seinilleen.

Emme enää käyttäneet Ikean cd-hyllyä, joten pistin sen uuteen käyttöön kirjahyllyjen väliin ja siihen tulivat kaikki pikkutavarat, jotka muuten lojuivat mikä missäkin. Nyt ne ovat kaikki kätevästi esillä eivätkä katoa silloin, kun tarvitse paperia, kyniä tai muistovärssyjä kortteihin. Pienet kotelot kynille ja kuville tein kissanruokapaketeista päällystämällä ne tavallisella paperilla ja lehdistä leikatuilla kuvilla. Lisäksi hyllyssä on aina kaksi isoa taskulamppua sillä olemme huomanneet,e ttä silloin, kun valot sammuvat jostain syystä niin kukaan ei löydä taskulamppuja. Nyt jokainen tietää missä ne ovat. Tänne osaa suunnistaa pimeässäkin.

 

Toinen tapa säilyttää kaapeleita:

Kissanruokapurkeista tehdyt säilytyskotelot kynille. Tuo "Karteikarten"-kotelo on Felix-kissanruokapaketti, joka on halkaistu kahtia ja teipattu kapeammaksi. Niin se mahtui normaalikokoisen kissanruokapaketin viereen:

Joskus kirjahyllyssä on kirjoja, joita ei enää lue. Ne voi laittaa kirjahyllyiksi:
Tämä idea on löydetty netistä:

Tässä vielä yksi kuvan cd-hyllystäni, jonne tein kissanruokapaketista kotelon:

Jos taas kirjoja on tuhottoman paljon, voi niistä kasata pöydän:

Näin kesäiseen aikaan tulee juotua viiniä tavallista enemmän ja korkkeja jää yli. Leikkasin varovasti leipäveitsellä viinipullon korkkiin viillon ja siinä on nyt kuva minusta, ukistani ja sisarestani joskus 50 vuotta sitten:

Tässä muutamia sateisen lauantain ideoita. Katselkaa ympärillenne kotona ja miettikää mitä voi tehdä tavaroista, jotka muuten heittää roskikseen. Kaikelle löytyy uusiokäyttöä.