Frieda kirjoittaa itse!

jdksöaösldjjue,
ksjdh jduei93riwipr

= taas olivat pienen kaksilahkeisen kanssa täällä.  Sain onneksi häädettyä sen sätkivän ja pärisevän merkillisen vonkuleen istuimestaan muualle. Tuoli jäi minulle ja siinä oli todella hyvä istua. Minua varten oli jopa erikoinen roikkuva koriste, jota sain tassuilla heilutella.  Tuo kantokassi alkaa käydä minulle jo ahtaaksi, joten tämä tuolintapainen on erittäin kätevä. Siinä voin istua, kun minua kannetaan. Tosin minua ei kannettu siinä, kun röykeästi vain nostettiin lattialle ja sätkivä kaksilahkeinen laitettiin takaisin tuoliin ja samantien hän hävisi  ovesta ulos.

toissapäivänä toivat kotiin sellaisen hassun, pyörivän tuolin, joka sopii kuin nakutettu minulle ja leluilleni. Olin aivan innoissani uudesta tuolistani, kunnes taas yksi kaksilahkeinen - sellainen, joka juoksee perässä ja työntää palloa nenäni alle muka leikkiäkseen kanssani - istahti tuoliin ja kaikki hihkuivat innoissaan. Tuoli ei siis ollutkaan minulle. En aio ottaa tätä henkilökohtaisesti, sillä pieni kaksilahkeinen on vain kerran viikossa täällä. Muut ajat minä istun tuolissaNI.

Minä ja kaikki leluni. Minä olen siis tuo tuossa vasemmalla.!!!

Tämä on kaverini, jos en ole sattunut aikaisemmin esittelemään. olen hiukan pienempi, mutta kaverini on jotenkin vähän laiskanlainen. Voitan hänet aina kamppailussa!

Ai niin, unohdin kokonaan mainita, että eilen illalla talosta oli tehty matkatoimisto. Istuin keskellä pöytää, kahden tietokoneen välissä ja yritin nukkua, mutta se oli täysin mahdotonta siinä metelissä. Yksi kaksilahkeisista etsi jotain merkillistä siltaa Tanskan ja Ruotsin välillä ja toinen luki ääneen hotellien nimiä. Ruotsinkieli ei ole tullut minulle vielä tutuksi, joten en ymmärtänyt oikein mitään, mutta sen kuulin, että Malmö on hyvä paikka yöpyä. Kuulin, kun toinen kaksilahkeisista mietti, mihin minut "laitetaan".  Mihin minut sitten pitäisi laittaa??? Ja miksi???  Olen varma, että asia selviää muutaman päivän sisällä. En halua, että minua laitetaan yhtään mihinkään. Minä kuulun tänne - omaan kotiini. Laittakot itsensä jonnekin muualle, jos välttämättä haluavat laittaa jonkun jonnekin.

Hyvää yötä kaikille! Lähden tästä hiukan lepäilemään.

Frieda, metsämatka ja pullanpaistoa

Tässä hiukan mietiskelin mikä tätä kaksilahkeisten  elämää oikein vaivaa, kun aina pitää olla ravaamassa pitkin metsiä. Onneksi minua ei viedä sinne karhunsyötiksi. Lepäilin kaikessa rauhassa lampaantaljalla ja leikin kaverini kanssa. Se on oikeastaan lelukissa, mutta en halua aiheuttaa murhetta kaksilahkeisille, kun ne aina työntävät tuota kangaskissaa nenäni eteen ja käskevät minun leikkiä sen kanssa. Olen hyökkäävinäni sen kimppuun - ihan niiden mieliksi. Kaksistaan olemme sitten hyvää pataa ja makailemme vierekkäin lampaantaljalla ja kerromme juttuja toisillemme.

kaksilahkeinen haluaa taas laittaa kuvia tänne. Olivat kuulemma viettäneet todella ihanan aurinkoisen päivän miltei kotimaisissa maisemissa - ja ihan tässä meidän lähellä. Minä synnyin metsässä, joten se riittää minulle metsäelämää. Nautin enemmän sisäoloista ja joskus puutarhan puissa kiipeilyistä.

Kuulemma maisema on kuin Suomesta. En osaa sanoa niin tai näin, minä olen nähnyt vain yhden metsän  enkä muista siitä kovinkaan paljoa. Olin niin pieni - vastasyntynyt.

Ei tämä minustakaan yhtään hullumpi maisema ole, mutta minun mieleeni hiukan liikaa vettä. Riittää, kun sitä on suihkualtaassa tai keittiön tiskialtaassa sen verran, että saan vähän juotavakseni.

Vesi ei kuulemma ollut vihreää, mutta minun mielestäni saattaa olla, että heijastus puista vaikuttaa veden väriin...mene ja tiedä näin kissan tiedoilla.

Minä olen sensijaan löytänyt oivan paikan nukahtaa kesken kaiken. Huomasin muutama päivä sitten, että kaksilahkeisilla on tapana istua lattialla ja jotenkin siinä jalkojen päällä on oikein sopiva  mutka, jossa lepäilen.

Tässä on oikein mukava lepäillä. Olen sitä mieltä, että oikeastaan kaikki paikat, joissa voin olla kaksilahkeisiani lähellä, ovat sopivia minulle. En käsitä miksi kaksilahkeinen valitti toiselle kaksilahkeiselle, että häneltä puutuvat jalat. Ei minulta ainakaan puutuneet tassut.

Mielestäni tämä on kovin sopiva ja leppoisa paikka minulle. kaksilahkeinen valitti jotain kippuraan käpristyneistä polvistaan.  Ehkä pitäisi asettaa myös kissa-adoptiolle yläikäraja. Jos kaksilahkeinen ei enää jaksa möyriä lattialla, sopisi valita vanha kissa taloon. Minä haluan leikkiä ja riehua. Toisinaan sanovat minulle, että olen kuin pieni lapsi. Kasvan yhdessä pikku-Julian kanssa. Ehkä meistä tulee vielä kaverukset ajan myötä.

Tänään tuoksui todella hyvältä. Kaksilahkeinen, se joka aina istuu ompelukoneen ääressä, oli tänään vaihteeksi keittiössä ja levitteli valkoista jauhetta pitkin pöytiä. Työnsin naamani valkoiseen töhnään ja yhtäkkiä minua huidottiin pöydältä pyyhkeitten kanssa alas. Ei kaksilahkeinen tosissaan ollut, vaikka riehuikin kuin pyörremyrsky. Yhtäkkiä se rupesi nauramaan, kun piteli minua yhdellä kädellä ilmassa, toinen käsi täynnä valkoista venyvää tahmaista ainetta. Kuulemma pullataikinaa oli alustamassa. minä vähän nuuhkaisin jauhoja ja naama oli valkoisena viiksiä myöten. Olen iloinen, ettei kotona ollut ketään muita näkemässä minua sillä hetkellä. Eivät ehtineet edes kameraa hakea siihen hätään.  Päivä on olut melko tapahtumarikas. Nyt väsyttää. Hyvää yötä.

kaksi vauvaa

Minä leikin, minä syön, minä nukun ja minä olen suloinen. Niin kuin kaikki vauvat. Minua hellitään ja rutistetaan ja halitaan ja pidetään sylissä ja suukotellaan ja kutsutaan hassuilla nimillä. Touhuni ovat kuulemma hauskempaa katsottavaa kuin televisio-ohjelmat. Kukaan ei enää välitä vastaostettujen kasvien tilasta, kun istuskelen iltaisin kukkaruukkujen päällä. Olen kuulemma niin SÖPÖ.

Lauantaina kävi taas pieni kaksilahkeinen kylässä. Olivat kuulemma unohtaneet TUTIN kotiin ja pieni kaksilahkeinen vinkui korissaan.Tuli vähän sääli sitä, kun onhan se samanlainen vauva kuin minäkin. Minä pureskelen aikani kuluksi, ikävän karkoittamiseksi kaksilahkeisten varpaita tai sormenpäitä, mutta tuo pieni vinkuiita ei saanut mitään. Ajattelin mennä lohduttamaan sitä ja hyppäsin ihan varovasti jalkopäähän. Siinä oli niin pehmeää ja lämmintä, että ei aikaakaan, kun nukahdin.

minä ja kaksilahkeinen vauva. Hätätilassa kelpaa vaikka sormi tutuksi. Tekihän Prinsessa Dianakin vanhimman poikansa kastejuhlassa tämän tempun - ja koko kuningaskunta kohahti. Minusta oli mukava pitää pienen kaksilahkeisen jalasta kiinni.


Eilen talossa oli rauhallista. Aamupalalla näpyttelivät läppäriä ja kaivoivat esille karttoja. Sitten sain pari annosta herkkuruokaani ja sen jälkeen ovi painuikin kiinni ja jäin itsekseni hiljaiseen taloon. Onhan se ihan mukava, kun kukaan ei juokse vesipullon kanssa jos satun istahtamaan ponin (sen Eeron suunnitteleman tuolin) päälle tai makailen hollantilaisten "Love Locks"-kasvien päällä (kun ne ovat niin kissamaisen sopivat viidakkoleikkeihin)tai hion kynsiäni turkkilaisen maton loimeihin. Sain siis harrastaa leikkejäni ihan yksin. Iltaa pitkin aika tuntui kuluvan turhankin hitaasti, mutta nukuskelin paksun lampaantaljan päällä. Tapanani on työntää pääni aivan paksun taljan sisään ja pumpata tassuillani karvakasaa. Se on melkein kuin olisin äitini vieressä. Tuoksu on vain vähän erilainen. Äiti ei tuoksunut lampaalle! Ei tosissaan.

Kaksilahkeiset olivat Reinin retkellä. Kuulemma viimeisiä lämpimiä kesäpäiviä nauttimassa. Tutustuivat taas yhteen roomalaisten aikaiseen kaupunkiin. Niitä kuulemma riittää tällä suunnalla, vaikkei Italiassa ollakaan. Tällä kertaa matkasivat Koblezin suuntaan, Andernach'iin, jossa oli vanhoja keskiaikaisia kaupunkimuureja vielä jäljellä ja osa taloista jopa 1600-luvulta. Ei se varmaankaan niin vanha ole kuin Köln, joka kuulemma oli jo ennen ajanlaskun alkua tärkein roomalainen asuinalue - alppien tällä puolella - siis pohjoispuolella. Ja kuulemma vain kolme kaupunkia on saanut oikeuden käyttää "Pyhä" nimeä kaupunkinsa edessä. Tietenkin KÖLN on yksi niistä. Rooma, Konstantinopol ja Köln. Ja minä olen MELKEIN Kölnin pyhäkissa. Taisin eksyä nyt kokonaan aiheesta. Olen kuunnellut liikaa kirjoja, joita kaksilahkeinen lukee ääneen toiselle kaksilahkeiselle. Tämä on sitä pakko-aivo-pesua.

 vaikka en ole itse tätä omin silmin nähnyt niin kyllä minustakin tällainen iso puu antaa oikein hyvän kiipeilymahdollisuuden.

 Ranskalaiset ovat kuulemma yrittäneet kanuunoillaan hajottaa kaupungin muuria 1600-luvun keskivaiheilla, mutta eivätpäs onnistuneet. Tosin myöhemmin Napoleon marssi vaimonsa Josephinen kanssa komeasti hevosillaan Kölniin ja taisi tehdä pienen retken tännekin - katsomaan edeltäjiensä aiheuttamia vahinkoja. Ei ole kenellekään tullut mieleen vaatia Ranskalta EU-rahoitusta tornin korjaamiseksi...minusta se voisi olla ihan hyvä idea. EU rahaa kaikille euroopan lyhytkarvaisille kissoille!

Kaksilahkeinen halusi välttämättä nämä kuvat tähän, joten annetaan olla. Minä menen nyt lepäämään. Kahdella tassulla kirjoittaminen on hidasta ja rasittavaa. Miukuisin mielummin.

Sydän kunnossa

Kaksilahkeinen hamehelma totesi, että kukkarossa on reikä eikä minun sydämessä. Mitä lienee tuolla tarkoittaneen. Lääkärit olivat ihan okei. Pientä sähinää päästin, murisinkin hiukan, mutta en yrittänyt edes purra enkä raapia. Kehuivat reippaaksi pikku kissaksi. Soh soh...näkisivätpä minut, kun sähisen oikeasti. Jerryn vierailun jälkeen ei kukaan enää pidä minua harmittomana pikku kissana.

Joka tapauksessa tutkimus oli ihan harmiton juttu. Nostaa nyt sellaisesta meteli ja tehdä teatteria. Tulin kantokoristani ulos, nuuskin kaikki, kävin pitkälleni pöydälle, jonka keskellä oli aukko. Toinen lääkäri piti minusta kiinni ja toinen tutki alapuolelta ultraäänellä sydäntäni. Ainoa epämiellyttävä asia oli kylmä suihku jotain märkää tahmaista ainetta. En edes ravistellut enkä sähissyt. Ehkä ihan hiukan räpiköin ja vinguin, mutta toinen lääkäri silitti poskeani niin hellästi, että miltei nukahdin siihen. Ja sitten koko homma olikin ohi. Ainoa mistä EN ehdottomasti pidä, on kuumeen mittaaminen! Sen voivat jättää tulevaisuudessa tekemättä. Verikoekin oli ihan pikkujuttu, mutta kalju kohta jalassa ei näytä kovin kauniilta.  Pistivät siihen valtavan laastarin enkä pystynyt edes kunnolla istumaan saati kävelemään. Sain vielä kaksi rokotusta ja nyt olen sitten TERVE. Kaksilahkeinen kiitti, nosti minut syliinsä ja rutisti miltei ryttyyn.

Tässä minä nyt istun lääkärin pöydällä, jalka laastarissa.

Nyt olen taas kotona. Ruoka maistuu ja leikin kaksilahkeisten kanssa niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Onhan se helpottavaa tietää, ettei sydämessä ole reikää. Olkoot sitten vaikka kukkarossa. Kaksilahkeinen soitti toiselle kaksilahkeiselle ja sanoi, että velottivat 233 euroa, eikä hän enää ihmettele miksi eläinlääkärit ajavat Porschella. Olen sitä mieltä, että jos joku ottaa kotiinsa minunlaisen kissan tai vaikka sitten sellaisen kuin Jerry niin on sitä sitten pidettävä meidän hyvinvoinnistamme huolta.

Frieda ja Julia

Kaksilahkeiset toivat taas yhden pienen kaksilahkeisen taloon. Tämä kaksilahkeinen makasi koko ajan lattialla ja sätki jalkojaan ja käsiään. En oikein nähnyt mitään, kun ympärillä parveilevat kaksilahkeiset tohottivat ja hössöttivät niin, ettei minulle jäänyt mahdollisuutta edes lyhykäiseen vilkaisuun. Kunnes yhtäkkiä isot kaksilahkeiset lähtivät huoneesta ja minä hiivin hiljaa sätkivien jalkojen viereen.

Tietenkin minun piti tutustua tähän uuteen kaksilahkeiseen hiukan lähemmin ja kun paikalle ei rynnännyt lauma hätystäviä olentoja, hyppäsin korkeammalle nähdäkseni hiukan paremmin mikä kumma otus siellä koko ajan huitoi ja vikisi. Ääni oli hiukan samanlainen kuin olin kuullut jo aikaisemmin, mutta tuoksu oli aivan uusi. Mieleen tuli äiti ja lämmin maito..

Ja vihdoinkin näin ihan läheltä tämän omituisen vikisijän. Ei se ollutkaan kissa, kuten ensin kuvittelin. Se oli ihan pieni kaksilahkeinen, joka tuoksui maidolta ja äidiltä.

Minut on taas pakattu kassiin ja kiikutettu yläkerran ja alakerran väliä. Ei se mitään, on ihan mukava, kun ei itse aina tarvitse vaivautua portaita juoksemaan. Tuntuu, ettei täällä muuta tehdäkään kuin juosta portaita ylös ja alas. Aikamoinen hässäkkä. Kaksilahkeinen puhuu jostain näyttelystä ja kasaa kankaita lattialle ja minä saan penkoa tieni läpi huoneen. Oikeastaan niiden alla on mukava myllertää. Jostain löytyy aina lankakerä tai kangaspätkiä, joita voin riepotella pitkin huonetta. mikäli pääsen jostain kasan alta ylös!Huone on todellinen sekasotku, mutta ei se minua haittaa.  Aina löytyy piilopaikka, kun kaksilahkeinen huutelee minua.

Eilen tuli toinen kaksilahkeinen kotiin. Olin jo unohtanut, että täällä asuu toinenkin samanmoinen. Samantien katosivat taas molemmat ja minä jäin tutkimaan avoimia matkalaukkuja. Hunaja ei välttämättä ole paras tuliainen kissalle, mutta en käsitä myöskään miksi raahata pullotolkulla vettä Itävallasta! Minä istun aamuisin suihkualtaassa ja saan tarpeeksi vettä, kun joku jättää hanan tippumaan. Miksi raahata sitä pullotolkulla Itävallasta ja sitten vielä hihkuivat kuin sekopäät, kun lukivat pullon etikettejä: Marillen Schnaps, Vogelbeer Schnaps...

Kaksilahkeinen, se joka istuu aina yläkerrassa kankaiden keskellä, on saanut taas uusia ideoita. Kuulemma. Halusi välttämättä laittaa yhden kuvan tekeleestään. Minusta tämä näyttää vähän omituiselta. Ensin hän istui leikkelemässä vanhoista housuista ja puseroista etikettejä ja sitten ompeli niitä taas yhteen. En oikein jaksa ymmärtää moista touhua. "vanhasta pitää tehdä uutta"- on meidän talon uusi motto. Ja se näyttely, josta täällä koko ajan puhutaan, liittyy myös jotenkin vanhoihin vaatteisiin ja uusiokasseihin.

Minusta on samantekevää mitä täällä puuhataan, kunhan minä saan ruokaa ja riittävästi huomiota. Huomenna pitää mennä taas rokotuksiin ja johonkin sydänkuvakseen. Sydämestäni kuuluu rahinaa ja se kuulemma tutkitaan. Olen ihan pirteä, voin hyvin eikä minulla ole mitään hätää.

On mielenkiintoista seurata veden valumista altaaseen. Ei minua haittaa, vaikka tassut kastuvat, kunhan minun ei pidä uida vedessä.

Tässä on kaksilahkeisen uusi laukku, joka on tehty pelkästään pienistä vaatemerkeistä.

Kaiken voi käyttää uudelleen.

Frieda ja hunajameloni

Olen kasvanut. Hampaani ovat muuttumassa pienistä naskaleista ihan oikeiksi hampaiksi. kaksilahkeiset sanovat, että puren kuin leijona. No, jaa, en ole vielä yrittänyt edes tosissani. Kynteni saavat jo hyvän jäljen nahkasohvaan, mutta koska siinä jo entuudestaan oli jälkiä kuin Burdan ompelukaavoissa, ei kukaan ole edes huomannut muutamaa lisäviivaa.

Ruokavalioni on hiukan muuttunut. Kaksilahkeiset veivät minut lääkäriin, joka totesi, että painoni on noussut. Tänä aamuna vaaka antoi tiedoksi 1281 grammaa. Ajatelkaa jos teillä itsellänne paino miltei tupaantuisi kahdessa viikossa!!! Painaisitte tänään 70 kg ja kahden viikon kuluttua 135 kiloa tai vähän ylikin! Ei ihme, että lääkäri sanoi, ettei minua saa syöttää ihan yhtä paljon kuin haluaisin syödä. Minulla on vain jatkuva NÄLKÄ. Nappasin tänä aamuna jälkiruuaksi melonin palan ja se maistuu tosi hyvältä.

Hunajameloni on lempiruokaani. Se pysyy hyvin kynsissä ja siitä saa samalla nestettä. Onhan se sentään ihan erimakuista kuin pelkkä raanavesi.

Tämän kuvan oton jälkeen on kulunut jo viikko ja olen jo aika paljon vahvempi, suurempi ja villimpi! En ymmärrä oikein miksi kaksijalkaiset poukkoilevat perässäni kamera kädessä. Onneksi en ole Obaman kissa, en saisi varmaan istua hetkeäkään rauhassa lempipeitollani.

Olin eilen ensimmäistä kertaa ULKONA. Sain päälleni kamalan nauhahirviön. Ensin minua hemmoteltiin lempiruuallani ja sitten napattiin kiinni ja puristettiin kummallisiin nyöreihin. Rimpuilin minkä ehdin, mutta aina eteeni työnnettiin herkkuja ja aina kun hetken keskityin nauttimaan herkkupaloista, kiskaistiin valjaita tiukemmalle. Hypin ylös ja alas kuin pallo kuminauhan päässä, mutta mikään ei helpottanut, olin ja pysyin kiinni valjaissa. Odotin, että joku älyäisi kiskoa ne päältäni, mutta sain jatkoksi pitkän narun, jonka kanssa innostuin leikkimään. Ei se nyt sitten loppujen lopuksi niiiiin kamalaa ollut, kun aina välillä eteeni ilmestyi herkkuja ja kun juoksin pitkin rappuja, naru vain seurasi perässä enkä enää oikeastaan välittänyt valjaista. Ulkoa tulevat tuoksut houkuttelivat eteenpäin ja kun tajusin olevani puun alla, voi että!!! Vihdoinkin pääsin raapimaan ihan oikeaa puuta! Tunsin jonkun tuntemattoman kissan käyneen MINUN puussani, mutta pääasia oli, ettei siinä sillä hetkellä ollut muita kuin minä. Ruoho tuoksui ihanalta. Seisoin keskellä pihamaata kuin olisin omistanut koko maailman. Minua ei pelottanut lainkaan. No, ihan ensin tein pienen kierroksen seiniä pitkin, mutta koska kaksilahkeinen seisoi vieressä, uskaltauduin heti pihan keskelle. Tietenkin siihen kertyi heti naapurustoa seuraamaan minun Ensimmäisiä Askeleitani Ulkona - niin kuin tässä nyt jotain tavatonta olisi tapahtumassa. (olihan se minustakin tavatonta, mutta älysin pitää tietoni itselläni enkä ruvennut liikaa riehumaan).

Pihailua kesti vain pienen hetken, mutta se on alku maailmanvalloitukselle!