Sydän kunnossa

Kaksilahkeinen hamehelma totesi, että kukkarossa on reikä eikä minun sydämessä. Mitä lienee tuolla tarkoittaneen. Lääkärit olivat ihan okei. Pientä sähinää päästin, murisinkin hiukan, mutta en yrittänyt edes purra enkä raapia. Kehuivat reippaaksi pikku kissaksi. Soh soh...näkisivätpä minut, kun sähisen oikeasti. Jerryn vierailun jälkeen ei kukaan enää pidä minua harmittomana pikku kissana.

Joka tapauksessa tutkimus oli ihan harmiton juttu. Nostaa nyt sellaisesta meteli ja tehdä teatteria. Tulin kantokoristani ulos, nuuskin kaikki, kävin pitkälleni pöydälle, jonka keskellä oli aukko. Toinen lääkäri piti minusta kiinni ja toinen tutki alapuolelta ultraäänellä sydäntäni. Ainoa epämiellyttävä asia oli kylmä suihku jotain märkää tahmaista ainetta. En edes ravistellut enkä sähissyt. Ehkä ihan hiukan räpiköin ja vinguin, mutta toinen lääkäri silitti poskeani niin hellästi, että miltei nukahdin siihen. Ja sitten koko homma olikin ohi. Ainoa mistä EN ehdottomasti pidä, on kuumeen mittaaminen! Sen voivat jättää tulevaisuudessa tekemättä. Verikoekin oli ihan pikkujuttu, mutta kalju kohta jalassa ei näytä kovin kauniilta.  Pistivät siihen valtavan laastarin enkä pystynyt edes kunnolla istumaan saati kävelemään. Sain vielä kaksi rokotusta ja nyt olen sitten TERVE. Kaksilahkeinen kiitti, nosti minut syliinsä ja rutisti miltei ryttyyn.

Tässä minä nyt istun lääkärin pöydällä, jalka laastarissa.

Nyt olen taas kotona. Ruoka maistuu ja leikin kaksilahkeisten kanssa niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Onhan se helpottavaa tietää, ettei sydämessä ole reikää. Olkoot sitten vaikka kukkarossa. Kaksilahkeinen soitti toiselle kaksilahkeiselle ja sanoi, että velottivat 233 euroa, eikä hän enää ihmettele miksi eläinlääkärit ajavat Porschella. Olen sitä mieltä, että jos joku ottaa kotiinsa minunlaisen kissan tai vaikka sitten sellaisen kuin Jerry niin on sitä sitten pidettävä meidän hyvinvoinnistamme huolta.