kaksi vauvaa

Minä leikin, minä syön, minä nukun ja minä olen suloinen. Niin kuin kaikki vauvat. Minua hellitään ja rutistetaan ja halitaan ja pidetään sylissä ja suukotellaan ja kutsutaan hassuilla nimillä. Touhuni ovat kuulemma hauskempaa katsottavaa kuin televisio-ohjelmat. Kukaan ei enää välitä vastaostettujen kasvien tilasta, kun istuskelen iltaisin kukkaruukkujen päällä. Olen kuulemma niin SÖPÖ.

Lauantaina kävi taas pieni kaksilahkeinen kylässä. Olivat kuulemma unohtaneet TUTIN kotiin ja pieni kaksilahkeinen vinkui korissaan.Tuli vähän sääli sitä, kun onhan se samanlainen vauva kuin minäkin. Minä pureskelen aikani kuluksi, ikävän karkoittamiseksi kaksilahkeisten varpaita tai sormenpäitä, mutta tuo pieni vinkuiita ei saanut mitään. Ajattelin mennä lohduttamaan sitä ja hyppäsin ihan varovasti jalkopäähän. Siinä oli niin pehmeää ja lämmintä, että ei aikaakaan, kun nukahdin.

minä ja kaksilahkeinen vauva. Hätätilassa kelpaa vaikka sormi tutuksi. Tekihän Prinsessa Dianakin vanhimman poikansa kastejuhlassa tämän tempun - ja koko kuningaskunta kohahti. Minusta oli mukava pitää pienen kaksilahkeisen jalasta kiinni.


Eilen talossa oli rauhallista. Aamupalalla näpyttelivät läppäriä ja kaivoivat esille karttoja. Sitten sain pari annosta herkkuruokaani ja sen jälkeen ovi painuikin kiinni ja jäin itsekseni hiljaiseen taloon. Onhan se ihan mukava, kun kukaan ei juokse vesipullon kanssa jos satun istahtamaan ponin (sen Eeron suunnitteleman tuolin) päälle tai makailen hollantilaisten "Love Locks"-kasvien päällä (kun ne ovat niin kissamaisen sopivat viidakkoleikkeihin)tai hion kynsiäni turkkilaisen maton loimeihin. Sain siis harrastaa leikkejäni ihan yksin. Iltaa pitkin aika tuntui kuluvan turhankin hitaasti, mutta nukuskelin paksun lampaantaljan päällä. Tapanani on työntää pääni aivan paksun taljan sisään ja pumpata tassuillani karvakasaa. Se on melkein kuin olisin äitini vieressä. Tuoksu on vain vähän erilainen. Äiti ei tuoksunut lampaalle! Ei tosissaan.

Kaksilahkeiset olivat Reinin retkellä. Kuulemma viimeisiä lämpimiä kesäpäiviä nauttimassa. Tutustuivat taas yhteen roomalaisten aikaiseen kaupunkiin. Niitä kuulemma riittää tällä suunnalla, vaikkei Italiassa ollakaan. Tällä kertaa matkasivat Koblezin suuntaan, Andernach'iin, jossa oli vanhoja keskiaikaisia kaupunkimuureja vielä jäljellä ja osa taloista jopa 1600-luvulta. Ei se varmaankaan niin vanha ole kuin Köln, joka kuulemma oli jo ennen ajanlaskun alkua tärkein roomalainen asuinalue - alppien tällä puolella - siis pohjoispuolella. Ja kuulemma vain kolme kaupunkia on saanut oikeuden käyttää "Pyhä" nimeä kaupunkinsa edessä. Tietenkin KÖLN on yksi niistä. Rooma, Konstantinopol ja Köln. Ja minä olen MELKEIN Kölnin pyhäkissa. Taisin eksyä nyt kokonaan aiheesta. Olen kuunnellut liikaa kirjoja, joita kaksilahkeinen lukee ääneen toiselle kaksilahkeiselle. Tämä on sitä pakko-aivo-pesua.

 vaikka en ole itse tätä omin silmin nähnyt niin kyllä minustakin tällainen iso puu antaa oikein hyvän kiipeilymahdollisuuden.

 Ranskalaiset ovat kuulemma yrittäneet kanuunoillaan hajottaa kaupungin muuria 1600-luvun keskivaiheilla, mutta eivätpäs onnistuneet. Tosin myöhemmin Napoleon marssi vaimonsa Josephinen kanssa komeasti hevosillaan Kölniin ja taisi tehdä pienen retken tännekin - katsomaan edeltäjiensä aiheuttamia vahinkoja. Ei ole kenellekään tullut mieleen vaatia Ranskalta EU-rahoitusta tornin korjaamiseksi...minusta se voisi olla ihan hyvä idea. EU rahaa kaikille euroopan lyhytkarvaisille kissoille!

Kaksilahkeinen halusi välttämättä nämä kuvat tähän, joten annetaan olla. Minä menen nyt lepäämään. Kahdella tassulla kirjoittaminen on hidasta ja rasittavaa. Miukuisin mielummin.