keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Paluu Suomesta Lokakuun Kesälomalta!!!

Se oli siis meidän kesäloma, lokakuinen Suomen matka. Ehkä joku keksisi lämpimämmän, aurinkoisemman ja rentouttavamman kohteen kesälomalle, mutta en näin äkkinäiseltään keksi muutakaan paikkaa kuin sateisen, lokakuisen Suomen. Loma on loma, teki sen mihin aikaan vuodesta mihin tahansa. ja kun vielä mies on innostunut Suomesta niin mikäs siinä. Saipahan autommekin tehdä vielä viimeisen matkansa Suomeen. Maaliskuussa hankimme uuden auton. Tämä "pakollinen" kahden vuoden välein tapahtuva autonvaihto tekee meistäkin sitten pikkuauton omistajia. Hankimme Ford Fiestan. Minä olen niin innoissani uudesta luumunpunaisesta Ford KA:stani, etten malttaisi pitää käsiä irti autosta edes nukkuessani. Minä sentään vain uneksin siitä, että ajelen uutukaisella autollani. Guido herää ennen kuutta ehtiäkseen "seurustella" autonsa kanssa ennen töihin menoa, ajaa joka toinen päivä autopesun kautta kotiin, ei siksi, ettei kuravesi sotkisi autotallin lattiaa vaan siksi, ettei tippuva kuravesi sotkisi hänen puhdasta autoaan! Guido sai viikko ennen meidän Suomen matkaamme uuden autonsa. Leikkikalu pojalle. Unelmien täyttymys. Turhuuksien turhuus. Olemmehan me pikkulapsinakin unelmoineet milloin autosta, rattikelkasta, uudesta nukesta tai nykylapset tietokonepeleistä tai 22-vaihteisesta pyörästä. Miksei siis aikuinen mies saisi unelmoida urheiluautosta. Ja toteuttaa unelmansa. Autotallissamme asustaa viidettä viikkoa 305 Hevosvoimaa. Ei tuota minkäänlaista vaikeutta pyytää miestä hakemaan kellarista vessapaperia, keittiöpyyhkeitä, paketti makaroonia, viinipullo....Hän on aina valmis kuin pieni partiolainen. Käy vilkaisemassa samalla, että hevoset ovat tallissa. Silittää vähän peltiä ja puunaa laseja puhtaaksi. Eihän se edes likaannu, kun sateen takia sillä ei edes ajeta, mutta pölyähän tietenkin autotallissa kertyy aina jonkun verran...

No, ei tämä nyt niin pahaa ole kuin olen kertonut - paljon pahempaa!!! Meillä syötäisiin sunnuntain aamupalakin autotallissa, jos en ehtisi kattaa sitä keittiöön..

Tällä uudella hirmulla emme tule koskaan Suomeen. Siihen ei rahamme riitä. Meidän kesälomamme tehtiin vielä tilavalla perheautolla. Toimme kirjoja ja muutamia lapsuuteen liittyviä tavaroita, asitioita mummin viipurin ajoilta, lisää kirjoja, tauluja, laseja, ja tietenkin ihan vain muutama muumimuki, parit lautaset ja läjä joululahjoiksi aiottuja lahjoja, joita en tässä nyt rupea mainitsemaan. Auto oli kattoon asti täynnä. Väliin ei olisi mahtunut enää muurahaistakaan. Aika meni taas kerran äidin asuntoa tyhjentäessä, pakatessa, suunnitellessa mitä äiti tarvitsee uudessa asunnossa, kun edessä on taas muutto uuteen paikkaan. Elämä Veteraanitalossa on pian taaksejäänyttä aikaa, sillä äiti tuntee olonsa turvalliseksi sellaisessa paikassa, jossa on henkilökunta ympärillä koko ajan.

Teimme päiväretken Joensuuhun äidin serkun luokse. En voinut oikein käsittää kuinka viimeisestä vierailustani on voinut kulua yli 29 vuotta!! Eihän vuodet voi mennä niin nopeasti?? Mihin ne voivat hävitä jättämättä jälkiä. No, mitä nyt pari lasta on ehtinyt syntyä ja yksi lapsenlapsi...Äiti oli kuitenkin onnellinen nähdessään serkkunsa. Hän on käynyt Joensuussa useamminkin kuin kerran kolmessakymmenessä vuodessa.

Muut tuttavat näimme ohimennen Imatran torilla, syysmarkkinoilla, Tallinnassa....

Ja nyt olemme sitten taas takaisin tutussa ympäristössä, purkamassa pahvilaatikoista laseja, jotka eivät mahdu kaappeihin. Edessä on viikonlopun ostosmatka Ikeaan. Tarvitsemme yhden kaapin ruokailuhuoneeseen, olohuoneeseen kokonaisen tv-tasolaatikoston, 3 metriä yhteensä.

Poissa ollessamme Iida on oppinut nousemaan seisomaan, ottamaan tukien muutaman askeleen ja hihkumaan suomeksi. Tätää. äää, täh. Olen varma, että hän sanoi eilen Äiti. Sitä Mikaelkin haluaisi kuulla. Ensimmäinen sana suomeksi: Äiti. Ehkä se vielä sieltä tulee.

Friedhelm etsii sopivaa istumapaikkaa vastatekemän tilkkukassin päältä. Se merkitsee, että kassi on hyvä. Kelpaa kissallekin.

Parin viikon kuluttua on Suomalaisella koululla/seurakunnalla joulumyyjäiset. Tilasin Porkkana-tyrnimarmeladi karkkeja Reisjärveltä ja pakkaan ne pieniin pusseihin myyjäisissä myytäväksi.

Ja tänään alkoi Saksan 5. vuodenaika, ainakin täällä Reininlaaksossa.Tänään 11.11 kello 11.11 julistettiin Karnevaalit alkaneiksi. Miltei unohdin sen. Aamulla töihin ajaessa ihmettelinkin miksi tienvarrella oli peikkopukuihin, noita-asuihin ja pellehaalareihin sonnustautuneita ihmisiä. KARNEVAALIT . Taas on vuosi kulunut. Ja ihmettelen yhä miten se voi olla mahdollista, kun juuri äskenhän selvittiin edellisistä ja nyt ollaan taas uusissa. Ei joulukaan tule kuin kerran vuodessa!

Oikein hauskaa karnevaalinaikaa kaikille Jeckeille.









Elämää Saksalaismetsissä: Aristocratico

Elämää Saksalaismetsissä: Aristocratico
http://www.christofcartoons.com/posterpage.htm

Aristocratico

Posted by Picasa