Tällaista joulua ei ole ollut Saksassa yli 100 vuoteen!

jos luettelisin ne autojonot, jotka joulun aikaan ovat autobahneilla seisseet, pudistelisivat suomalaiset vain päätään. Meillä täällä Kölnin seudulla ei ole ollut tällaista joulua yli sataan vuoteen. Tämä talvi on ollut jo marraskuusta lähtien luminen. Parhaimmillaan on meillä Kölnin yläpuolella tullut jopa 20 cm lunta yhtenä yönä eikä kuulemma muutosta ole näkyvillä. Saksan ilmatieteen laitos on kerännyt tilastoa vuosisadan kylmimmistä ja lumisimmista vuosista ja 1565/66 oli erittäin luminen talvi, mutta kylmintä oli 1829/30, jolloin Niederbayerissa mitattiin - 37,8 astetta pakkasta. 50 vuotta sitten jäätyi Reinin joki viimeksi eivätkä laivat päässeet enää kulkemaan Rotterdamiin.

Tällaisissa jouluisissa tunnelmissa olemme viettäneet aaton ja joulupäivät. Täkäläiset eivät ole tottuneet jatkuvaan lumentuloon ja se saa ihmisten hermot kireille. Joka aamuiset lumenluonti-aamu-voimistelut eivät kiinnosta enää kai ketään muuta kuin minun miestäni, joka lähtee vapaaehtoisesti loma-aamuna kello 6.00 pihalle luomaan lunta ja nauttii siitä!! Hänestä se on kuin ilmaista kuntosalia.

Useimmat autoilijat eivät usko, että pelkkä lumi ei tee maanteitä liukkaiksi. Kun 20 auton jonon etupäässä ajelee yksi 10-15 km tuntivauhdilla, yrittävät perässä ajavat epätoivoisesti ohitella tai ainakin huudattaa torveaan. Järkevimmät ovat jättäneet autonsa kotiin ja lähteneet bussilla töihin. Tosin bussitkaan eivät kulje enää säännöllisesti. Kenties parin kolmen talvisen vuoden jälkeen täälläkin talvirenkaat ovat kaikissa autoissa ja ehkä teiden aurauskin sujuu jonkinlaisella säännönmukaisuudella. Nyt lumi saa ihmiset vain kiukkuiseksi. Harva osaa nauttia tästä luonnon kauneudesta tai ottaa aikaa itselleen ja lähteä kelkkailemaan lähiniityille.

Me olimme eilen illan pimeydessä taskulampujen kanssa metsässä rekiretkellä. Iida istui pulkassa ja me vedimme häntä läpi peltojen ja metsien ja tunnelma oli uskomattoman satumainen.takaisin tullessa kaikilla oli punainen nenä ja lumiukkomaiset vaatteet, kun koko matkan satoi isoja pehmeitä lumihiutaleita.

joulu vietettiin perinteiseen tapaan Guidon vanhempien luona ja mukana olivat kaikki lapset ja yksi lapsenlapsi. Iida seisoi ison punaisin palloin koristellun kuusen edessä, silmät loistivat lamppujen kera ja hän ojensi kätensä kohti punaista palloa, kunnes muisti, että palloihin ei saanut koskea ja mutisi itsekseen: "Nur kucken, nicht anfassen, nur kucken..." (ei saa koskea, vain katsoa, ei koskea..")

Jouluaatto oli niin perinteisen kaunis kuin suoraan Martta Wendelinin kuvista. Istuimme kaikki suuren pöydän ääressä, söimme ja nautimme toistemme seurasta. muistelimme menneitä vuosia, kun lapset olivat pieniä ja toivat appivanhempieni elämään aivan uuden rytmin. He olivat jo tavallaan totuttautuneet ajatukseen ilman lapsenlapsia ja nyt pöydässä oli yhtäkkiä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsi, pieni Iida, jota kaikki rakastavat ja jonka jokaista elettä ja ilmettä ja tekoa kaikki seuraavat.

Tänä vuonna joulukuusi oli koristeltu punaisin palloin ja mistä lienee kaikki joululahjat tulleet, kun kukaan ei ilmoittanut hankkineensa mitään..minä uskon joulupukkiin. Muuten ei selitystä joululahjojen määrälle ole.

Joulumakeispöydän herkut houkuttelivat popsimaan jo salaa etukäteen ihania joululeivonnaisia, makeisia ja hedelmiä. Jokaiselle on omalla nimellä lautanen täynnä jouluherkkuja, joita sitten lahjojen jaon aikana napostellaan.

IHANA TALVISÄÄ

Viime yönä seisoin parvekkeella yöpaidassa ja äidin kutomissa villasukissa ja sydän tuntui pysähtyvän  upean täydenkuun ja valkoisten hankien hohteessa. Värit olivat kuin Lapista; sininen hämy peitti maiseman. Mistään ei kuulunut ääniä, valkoiset pilvet peittivät osittain tähtitaivasta, mutta pakkasen kiristymisen tunsi kipristelynä iholla. Mitään niin kaunista en ole kokenut täällä näiden 17 vuoden aikana. Seisoimme Guidon kanssa hiljaa kuin kirkossa - ja mikäpä sen suurempi kirkko voi ollakaan kuin luonto ympärillä. Se saa pysähtymään sellaisenkin, joka ei kirkon seinien sisälle halua. Ympärillä avautui kokonainen avaruus tähtitaivaita myöten. universum, jonka pääpisteestä ei ole tietoa. Sitä tunsi itsensä yhtäkkiä niin kirpunpieneksi suuressa kokonaisuudessa ja silti olo oli niin uskomattoman turvallinen, kuin joku olisi pitänyt kämmenellään.

Meillä on ollut niin paljon lunta ettei tällaista talvea ole miesmuistiin - saati sitten meidän täällä olomme aikana. Lunta tulee aina vain lisää ja ihmiset alkavat olla kiukkuisia ja toivovat kevättä. Ja minä nautin mitä pakkasempaa on ja mitä enemmän tulee lunta. vaikka emme enää tiedä mihin sitä kipata pihaltamme. puut ovat taipuneet kaarelle  lumen painosta ja olen varma, ettei puutarhani kukista ole mitään jäljellä, kun kevät tulee. Mitäs siitä, nyt nautin todellisesta talvesta.

Paluu lumisesta Suomesta yhtä lumiseen Saksaan

Viikonloppu Imatralla meni lumitöissä. Eipä ole moista lumimyräkkää nähty vuosiin. Tiet katosivat kuin valkoisen vaipan syliin. Maantien reunoista ei ollut enää mitään jälkeä. Tiellä pysyminen onnistui vain siksi, että kuljettajana oli saksalainen testiajaja...

Viikonloppu oli todellakin varsinaista lumenluontia. Lappeenrannan lentokenttä oli niin täysin lumenpeitossa, ettei vuokra-autoamme löytynyt kuin avainta painamalla ja odottamalla, että jossain vilkkuu meidän auton valot.

Onnellinen autonomistaja. Tässä vaiheessa emme vielä edes tienneet mitä rotua automme on. Kun lumet oli luotu, huomasimme, että vuokraamamme auto oli täysin sama, jonka olimme jättäneet Düsseldorf-Weezen kentälle eli Ford Fiesta. Tuntui kuin olisimme omalla autolla ajelleet parissa tunnissa Saksasta Suomeen.

Imatralla lumimyräkkä jatkui ja yöllä tuli 40 senttiä uutta lunta. Niinkuin ei olisi entisessä jo ollut tarpeeksi. Nukuimme ortodoksisen seurakunnan tiloissa, joissa joskus nuorena tyttönä olin käynyt kylästelemässä poikaystävääni, josta tuli myöhemmin aviosiippani ja nykyinen ex-mieheni ja jonka luona nyt kävimme kylästelemässä kaikessa sovussa. Emme edes lautasia heitelleet toisillemme, kuten silloin joskus. Vuodet tekevät tehtävänsä. Ei sitä enää jaksa kiukutella eikä tiuskia. Ajatuksetkin ovat jo tasaantuneet, samoin tunteet. Ja -20 asteen pakkanen hyydyttää muutkin kuin autot!

Guido teki ahkerasti suomalaisen talonmiehen töitä ja raivasi joka aamu ja ilta seurakunnan pihaa. Samalla, kun minä lojuin flunssan kourissa sängynpohjalla. Tuli tutuksi suomalainen terveyskeskus-sairaalakin iltamyöhäsellä, kun yskä yltyi niin pahaksi, ettei henki tahtonut enää kulkea. Keuhkoputkentulehdushan sieltä todettiin ja keskikorvan tulehdus samaan syssyyn. Sain antibiootit, jotka pistivät minut yöksi vessan lattialle nukkumaan. Juuri, kun olisi pitänyt olla skarppina ja terveenä siivoamassa äidin huoneesta viimeiset kirjalaatikot ja antamassa huoneelle viimeisen joulusilauksen. Jouluateria Buttenhoffilla jäi minulta nauttimatta. Katselin, kun muut söivät hyvällä ruokahalulla blinejä sammenmädin kanssa ja muita uskomattoman herkullisia perinteisiä Buterin ruokia. Onneksi on Buttenhoffin laatu pysynyt omistajanvaihdoksesta huolimatta korkealla eivätkä uudet omistajat ole muuttaneet sisustustakaan. Tuntuu aina hyvältä tulla sinne syömään.

Kirkkokin oli hukkua lumikinokseen. Maisema oli niin ihanan jouluinen. Olisi tehnyt mieli jäädä Imatralle viettämään joulua, kuten teimme pari vuotta sitten.

Paluu Saksaan  oli melko ankea ja kurja; täällä satoi vettä, ei lumesta tietoakaan ja olo oli entistä kurjempi.
Tänään, 16.12, sataa lunta oikein pyryttämällä. Maa on valkoinen ja Guido pääsee taas lumitöihin!

Maanantai ja tiistai meni kotona sänkyillessä ja paketoin pikkuhiljaa kaikki joululahjat ja kirjoitin kasan joulukortteja ja joulukirjeitä. Minulla on ollut tapana kirjoittaa yhteinen joulukirje sukulaisille ja tuttaville, joten arvattavasti moni saa taas tutun joulukirjeen meiltä. Siinä on eräänlainen yhteenveto vuoden tapahtumista. Sitä kirjoittaessa tulee kerratuksi vuoden aikana tehdyt retket ja miettineeksi mitä kaikkea yhteen vuoteen ehtii sittenkin mahtua, vaikka joskus tuntuu, että aika menee niin, ettei ehdi perään vilkaista. Meille tämä vuosi on ollut matkustusrikas vuosi. Tärkein asia on tietenkin LAPSENLAPSI, josta nautimme joka päivä, vaikka emme päivittäin olisikaan kosketusyhteydessä.

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille. Ei oteta kiireestä stressiä vaan pysäytetään aika sytyttämällä kynttilät ja kuuntelemalla joululauluja. Kiitos Jarmolle tosi mahtavasta joululaulukokoelmasta, josta olemme Guidon kanssa nauttineet.

LINNANJUHLAT on juhlittu - kotona olohuoneessa - eikä ole edes krapulaa!

Olipa ihana katsoa monen vuoden (17 tarkalleen sanottuna) jälkeen telkkarista Internetin välityksellä linnanjuhlat. Syöksyin töistä tullessani makuuhuoneeseen, pukeuduin mahdollisimman mukavaan oloasuun, tein keittiössä itselleni herkkulautasen; suklaatuulihattuja ja omenoita, kupillinen teetä ja suomalaisia karkkeja viimeisistä varastoista etsittynä ja asetuin ensin yläkertaan tietokoneeni eteen, mutta jossain vaiheessa Guido kävi ilmoittamassa katsovansa samoja juhlia alakerrassa olohuoneessa omasta läppäristään. Kannoin syötävät ja juotavat siis olohuoneeseen, kasasin tyynyt lattialle ja istahdin Friedhelm sylissä nauttimaan juhlallisuuksista. Oikein huokasin pitkään, kun niin nautin Suomen itsenäisyysjuhlista, kuin olisin itse ollut paikalla. Tosin joku juhlijoista sanoi, että odottaa pääsevänsä kotiin katsomaan kaiken nauhalta...Sitä nauttii uudelleen hienoista juhlista.

Guido sanoi, että hänestä on tullut melkein suomalainen, kun hän vapaaehtoisesti katsoo 1800 ihmisen kättelevän presidenttiparia. Sitä eivät saksalaiset eivätkä ketkään muutkaan maailman ihmiset jaksa käsittää. Mitä näkemistä siinä on, että tuntemattomia ihmisiä soluu kuvaruudussa ja sitten katsotaan, kun nämä tuntemattomat tanssivat tai juovat kahvia....kuulostaa aika omituiselta - suomalaiselta. Ja silti hänkin innostui tuijottamaan täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä yritin muistini mukaan selittää. Suurin osa suomalaisista poliitikoista on minulle jo tuntemattomia, mutta tanssija-koreografi Uotisen tunnistin. (Guido sanoi, että hän on suomalainen versio Karl Lagerfeldistä eikä ehkä kovin kaukana arviostaan olekaan.)

Riitta Uosukainen Topinsa kanssa tunnistin. Setääni, Eero Aarniota en nähnyt, vaikka hän on jo kaksi kertaa juhlissa ollutkin ja sai tänä vuonna Pro Finlandia mitallin. Ehkä hän ei kiireiltään ehtinyt juhliin. Guido odottelee ensi vuodeksi meillekin kutsua. Lohdutin, ettei tarvitse pelätä - emme ehkä ole kutsuvieraslistalla.

Kävin tänä aamuna taas kuvaamassa luontoa. Tässä tämänpäivän satoa ympäristöstämme:

TALVI ON TULLUT!

En ole ehtinyt lumenkolauskiireiltäni edes kirjoittelemaan. Pistän muutaman kuvan todistaakseni kaikille, että meilläkin on lunta ja talvi. Mikään suuri ihme tämä lumi ei ole, mutta tähän aikaan vuodesta ei yleensä ole ollut näin valtavasti lunta. kaksi päivää tuli taivaasta valkoista möhnää kuin olisivat yläkerrassa tehneet joulusiivousta. Ehkä tekivätkin.

Lisäksi meillää on ollut isoäidin 101-vuotissynttärit, appiukon 73-vuotissynttärit samana päivänä eli 2.12 ja suomalainen vieraskin - siis Suomesta.

Pientä kiirettä on kaikinpuolin pitänyt, mutta mitään stressiä joulusta en ota. En siivoa edes kaappeja, koska en aio viettää joulua kaapissa. Pipareita leivon, mutta vasta, kun olemme palanneet pikaiselta Suomenmatkaltamme. Käyn tervehtimässä äitiä Imatralla.

Siispä lumikuvia niille, jotka ette Suomessa usko, että meilläkin voi olla luminen talvi.

VILLIKISSOJA,KOTIKISSOJA,KANGASKISSOJA,PAPERIKISSOJA...

Eräänä syksyisen, myrskyisenä yönä, kun talossa ei liikkunut enää kukaan ja hiljaisuus täytti huoneet, kiipesin ullakolle, pieneen huoneeseeni ja laitoin pöytälampun valaisemaan sydänyön pimeyttä.

Olin juuri istahtamaisillani tuoliini, kun altani kuului himmeä naukaisu: olin vähällä litistää kissani! Friedhelm oli jo ehtinyt ravata portaat yläkertaan ja valloittaa työtuolini,ennenkuin itse ehdin edes ovesta kunnolla sisälle, saati laittaa valot huoneeseen! olen muutaman kerran jo tallannut sen päälle, kun se on maannut mustalla lampaantaljalla olohuoneen lattialla. nyt olin litistää sen takapuoleni alle, kun en hämärässä huomannut sen istuvan jo työpaikallani. Olen varma, että kissoilla - kuten myös koirilla - on kymmenes aisti, joka sanoo mihin sen isäntä tai emäntä on lähdössä ennen kuin tämä tyhmä ihminen sitä itse edes tajuaa. Koira ei nouse olohuoneen sohvalta, jos emäntä on menossa vain vessaan. Kissa ei viitsi nostaa tassuaankaan, ellei tiedä etukäteen, että emäntä on menossa keittiöön hakemaan herkkuja itselleen...eikä Friedhelm viitsisi ravata portaita edeltäni ellei se tietäisi pääsevänsä taas ompelukoneen viereen katsomaan, kun väsään sille uutta peittoa..Olen varma, että Friedhelm on edellisessä elämässään ollut ompelija tai räätäli ja vahtii nyt silmä kovana millaista jälkeä saan aikaiseksi, kun ompelen sille uutta peittoa tai tyynyä.

Tässä siis viime yön tuloksia. Tyyny ei ole vielä aivan valmis, mutta ajattelin pistää sen kuitenkin epä-valmiina näytille, jos joku haluaisi tehdä samanlaisen työn omalle kissalleen: Tästä voi tehdä vaikka peitonkin, kunhan tekee enemmän kissatilkkuja. Pienensin kaavaa ja teen avaimenperiä joulumyyjäisiin ja lahjaksi ystäville ja sukulaisille. Siispä tiedätte minkälainen yllätys joulupukin paketista tulee esille!

Heute fang ich an ein neues Leben / Tänään aloitan uuden elämän

Jeden Tag fängt  ein neues Leben an und auch mein Leben hat jeden Morgen einen neuen Anfang. Ich stehe auf und denke wie unglaublich glücklich ich bin. Nicht nur, dass ich ein Dach über dem Kopf habe, ein Bett wo ich schlafe, sondern ich habe Menschen die ich liebe und die mir das Gefühl geben, dass ich auch wichtig bin. Jeden Morgen öffne ich eine neue Tür und lerne etwas neues. Ich begegne Menschen die mir zeigen was wichtig ist. Manschmal sind diese Begegnungen nur ganz kurze Momente aber sie lassen einen Eindruck zurück als hätten wir uns schon ein ganzes Leben lang gekannt.

Man sollte sich  einfach die Zeit nehmen den anderen zuzuhören um eigene Probleme loszulassen. Im Alltag finden sich öfftes flüchtige Begegnungen mit Menschen die man kennt und hin und wieder trift. Wenn man aber sich die Zeit nimmt diese Menschen besser kennen zu lernen findet man einen Mensch mit viel Hertz.

Tänään on sellainen tunne, että elämä alkaa taas uudelleen. Jokaisena päivänä aloitan uuden elämän. Ehkä tämä tunne johtuu siitä, että hyvin läheinen ihminen on sairastunut vakavasti emmekä tiedä kuinka kauan vielä elinpäiviä riittää. Seuraamme päivittäisiä säteilyhoitoja, taistelua väsymystä ja apatiaa vastaan. Mitä siitä jos hiukset lähtevät päästä, kunhan ajatukset eivät muutu mustiksi.

Tällaisen sairauden vierellä huomaa pienet yksinkertaiseet asiat, jotka yhtäkkiä muuttavat mittasuhteita ja asioiden tärkeysjärjestystä. Aamulla herääminen omassa sängyssä tuntuu jo taivaalliselta. Raitis ilma, pieni kävelylenkki ulkona, ensimmäiset lumihiutaleet ja ajatus lähestyvästä joulusta ystävien ja perheen parissa aiheuttavat uskomattoman hyvänolon tunteen.

Olen myös huomannut, että ympärillä on paljon ihmisiä, joiden kanssa on hyvänpäivän tuttu, mutta syvempiin keskusteluihin ei ole koskaan ollut aikaa tai mahdollisuutta. Olen aivan yllättäen löytänyt uusia ihmisiä sellaisistakin, jotka olen ohittanut vain huikkaamalla tutut tervehdykset. Kun pysähtyy, huomaa ympärillään ihmisiä, joilta saa lämpöä ja rakkautta osakseen. On uskallettava ottaa se riski, että toinen torjuu ystävällisen sanan tai kosketuksen, mutta jos ei edes yritä päästä toisia lähemmäksi, ei myöskään saa toisilta lämpöä ja läheisyyttä.

Nyt olen taas valmis lähtemään kotiin. Työpäivä on ohi. Halusin jäädä pieneksi hetkeksi kirjoittamaan, kun ympärillä on hiljaista ja rauhallista. Kotona odottaa Friedhelm, joka puskee vasten jalkaani, kun astun ovesta sisään. Viime yön, kuten muulloinkin, se nukkui takapuoleni päällä ja lämmitti olemuksellaan minutkin niin, että välillä oli pakko heittää peitto nurkkaan.

Reipasta mieltä kaikille ja aurinkoa pimeydestä huolimatta.

Was ist das wichtigste im Leben? Mikä on tärkeintä elämässä?

Ich laufe wie ein Huhn ohne Kopf. Links, Rechts, ab und zu sogar geradeaus aber keine Zeit nachzudenken.
Ich habe hunderttausend Projekte die ich alle gleichzeitig machen möchte - und irgendwann sitze ich allein in meinem kleinen Nähzimmer und fühle mich wie ein losgelassener Luftballoon. Ganz Leer! Ich sitze da, und mache nichts. Ich starre nur auf meine Bücher, nehme dann ein, öffne das und denke plötzlich; "das könnte ich nähnen...wenn ich Zeit hätte."  Oh Gott, ich plane wieder was neues und habe nicht mal das andere fertig.

Ich sitze noch eine Weile und denke.."wenn ich jetzt anfange, habe ich meine Tagesdecke bis Weihnachten fertig, aber dann kann ich die Bluse, die Taschen und die Kissen nicht vor Weihnachten schaffen..."

Warum kann Weihnachten so sein wie ein Schaltjahr, nur jedes viertes Jahr?  Dann hätte ich bischen mehr Zeit. Weihnachten kommt immer so plötzlich und unerwartet?

Dieses Jahr habe ich eigentlich alles anders gemacht. Habe die Weihnachtsgeschenke schon im September angefangen und überlege ob ich die Ostern fertig griege. Dieses Jahr werde ich auch nicht 7 Gang Menü planen sondern nur 6.

Der Erste Gang ist zum Tisch gehen.
Der Zweite Gang ist hinsetzen
Der Dritte Gang ist Messer rechts, Gabel links
Der Vierte Gang ist ratlos auf den leeren Teller starren
Der fünfte Gang ist sich hilflos nach Essen umsehen. Dann kommt die grosse Verkündung:
Der sechste Gang fällt aus: es gibt nichts!!

Frohe Weihnachten und Happy New Ostern!

Oft denke ich was ist das wichtigste im Leben. Es ist nicht, dass man alles perfekt macht, tolle Geschenke kauft und am 24.12 total übermüdet ins Bett fällt, sondern dass zusammensein in der Familie.

Letztes Jahr hat mein Mann seinen lieben Kollegen und Freund durch Krankheit verloren. Das war für ihn ein schreckliches Erlebnes und statt immer zu sagen: "das machen wir irgendwann", verschieb er jetzt nicht alles auf ferne Zukunft.

Ich habe keine Zeit.
Was für eine blöde Satz. Natürlich habe ich Zeit. Ich muss nicht mehr die Welt Schaffen. Ich kann einfach  ein Buch nehmen und lesen. Ich geniesse es. Ich habe Zeit. Ich kann meine Freunde einladen. Tee trinken, erzählen und mir Zeit nehmen. Ich sitze da und beobachte wie meine Enkelin versucht auf dem Sofa zu klettern. Sie hat Zeit. Und ich auch.

Warum können wir nicht  ab und zu einfach loslassen und unserer Umgebung beobachten als wären wir in einer fremden  Welt. Alles das was wir sehen, wäre für uns was ganz neues, Interesantes. Ich sehe die Bilder in meinem Wohnzimmer als hätte ich sie vorher nie gesehen. Manchmal denke ich, dass meine Mutter ihre Welt genau so sieht. Sie hat ihr Kurzzeitgedächtnis durch einen Schlaganfall verloren und erlebt öfters als wäre sie das erste Mal in ihrer Wohnung. Sie sitzt da und hat Zeit zu beobachten. Alte Bilder sind wie neu für Sie. Sie ließt ihre Tagebücher und lebt ihr Leben noch mal neu.

Wenn wir keine Zeit haben das Leben zu leben, haben wir uns selbst schon verloren. Dann können wir ruhig wie Hüner ohne Kopf rumlaufen oder wie das Kaninchen in dem Buch: "Alice im Wunderland", mit der Uhr hin und her laufen und rufen: "keine Zeit, keine Zeit".

Ich möchte Zeit haben und das Leben genissen, auch wenn die Zeit manchmal von mir wegrennt. Ich werde dann bremsen.

KIIRE KIIRE niinkuin Kanilla Liisa Ihmemaassa-kirjassa.

Aina tuntuu siltä, että Joulu tulee yllättäen ja ennalta-arvaamatta. On tuhat asiaa, jotka pitäisi saada valmiiksi ja sitten sitä istuu ihmeissään, kun aika ei riitä mihinkään. Ei siihen mitä oli suunnitellut tekevänsä, ei ystävien tapaamiseen, ei kirjojen lukemiseen (kirjastosta kannetut kirjat odottavat olohuoneen pöydällä kasvavassa pinossa aikaa...) eikä edes päiväkirjan kirjoittamiseen.

Mihin AIKA katoaa? Johtuuko se huonosta organisoimiskyvystäni vai siitä, että haalin itselleni liian monta projektia yhtäaikaa tehtäväksi. Joskus tulee sellainen sisäinen pakottava tunne, että on ehdittävä tehdä kaikki mahdollinen, kun tämä elämä karkaa käsistä. Pitäisi ehtiä ommella Iidalle sukupuupeitto, pitäisi ehtiä ommella Mikaelille ja Nicille 5 vuotta häälahjaksi luvattu sängynpeitto, jonka osat odottavat puolivalmiina työhuoneen korissa. Odottavat varmasti vielä 25-vuotis hääpäivänäkin. Peiton malli oli kammottavan vaikea. Ehkä saan sen joskus yksinkertaistetummaksi ja valmiiksi.

Mihin ovat kadonneet ne mukavat iltahetket, jolloin istuimme Guidon kanssa kahden takkatulen ääressä ja joimme lasillisen viiniä ja vain olimme?

Tiedän, että kiire johtuu minusta. Varsinkin tämä joulun äkilllinen ilmestyminen kuvaan saa minut paniikkiin. Ei siksi, etten rakastaisi joulua. Se on minusta paras vuodenaika. Odotan joulua. Nautin kaikesta siihen liittyvästä. MUTTA paniikki joululahjojen valmistumisesta TÄKSI jouluksi nousee kuin kuumemittarin elohopea; hitaasti mutta varmasti. Ja sitten yhtäkkiä: POKS; istun työhuoneessani ja mietin, että tästä pitää tulla loppu. Joka vuosi tämä sama juttu; kiire ja paniikki aivan kuin joulu karkaisi käsistä. Joulu tulee joka vuosi, yhtä varmasti kuin omat lupaukseni siitä, että "TÄNÄ VUONNA otan kaiken rauhallisesti".

Ja lopputulos on kuitenkin se, että jouluaattona istun joulupöydässä Guidon vanhempien luona isoäidin (101 vuotta), Guidon vanhempien, Guidon ja kenties jopa jonkun lapseni tai vaikkapa lapsenlapseni kanssa ja NAUTIN ihanasta rauhallisesta tunnelmasta, joka kietoo meidät sisäänsä. Ei kiirettä, ei hälinää, ei tunnetta siitä, että jotain olisi unohtunut. Joka joulu teemme lihafonduen, eikä kenelläkään ole takana hullunmyllypäivää keittiössä, kukaan ei kaadu puolikuolleena sänkyyn aterian jälkeen (paitsi minä lahjojen jakamisen jälkeen...)
Juomme lasilliset hyvää sherryä, Marlies on hakenut parhaimmat viinit pöytään, isoäiti toteaa taas kerran: "tämä on varmasti minun viimeinen jouluni". Sitä hän on hokenut jo siitä lähtien, kun täytti 90 vuotta! Ja me nauramme ja sanomme: "Oma, du lebst noch länger als wir" (Isoäiti, elät vielä meidän jälkeemmekin).

Syömme, juttelemme, kinastelemme, nauramme, nautimme yhdessäolosta ja tiedämme, että elämä on kohdellut meitä hyvin, kun olemme löytänet toisemme.

On tärkeää valmistautua jouluun. On tärkeää antaa aikaa itselleen. On tärkeää ajatella toisia. On tärkeää huomata, että me tarvitsemme toisiamme ja toistemme läheisyyttä. Ja on tärkeää huomata, että ajan voi joskus pysäyttää eikä yrittää juosta sen edellä tai perässä kuten Kani Liisa Ihmemaassa.

KARNEVAL FÄNGT HEUTE AN um 11.11 Uhr / KARNEVAALIT ALKAVAT TÄNÄÄN Tasan klo 11.11!!

Es ist wieder so weit; die Deutschen und besonders die Rheinländer werden verrückt. Es ist die fünfte Jahreszeit in Deutschland und vielleicht die wichtigste. Die sonst eher vorsichtigen und zurückhaltenden Menschen explodieren wie Sylvesterraketen und werden plötzlich zu lachenden, hüpfenden, schreihenden und buntbekleideten Narren, die irgendwie keine Grenzen mehr kennen. Es ist einfach ein faszinierendes Spiel zu beobachten wie die Menschen einfach total verrückt werden, am 11.11 um 11.11 Uhr!!
Es gibt natürlich auch noch die ein oder anderen , die ihre zurückhaltende Rolle behalten möchten und nicht zu diesen Jecken und Narren gehören möchten. Ich bin schon von Natur her so verrückt, dass ich dieses Spiel mit grossem Genuss verfolge und beobachte und auch ab und zu dabei bin, aber nicht heute und nicht am Kölner Altermarkt wo tausende Leute tanzen und feiern. Wäre vielleicht irgendwann lustig zu sehen, aber ich gehe lieber im Februar zu diesen grossen Karnevalssitzungen nach Köln und höre die komischen Büttenreden, die sich über Politik, Religion und alltägliches Leben von Menschen lustig machen. Am Anfang habe ich absolut kein Wort verstanden und trotzdem mitgelacht. Kölsch ist einfach eine eigene Sprache und ein köstliches Getränk.

Ich weiss noch als ich nach Deutschland gekommen bin, und wir lebten in einem kleinen Dorf irgendwo hinter Odenthal...zwischen Kühen und hundertausenden Schafen ...und eines Tages stand ein Junge vor der Tür und fragte nach Spenden für den Zug. Ich dachte ich hör nicht richtig. Soll ich jetzt die Bundesbahn unterstützen, die nicht mal bei uns fährt. Und er dachte bestimmt, dass ich von einem anderen Planeten komme als ich fragte " was für ein Zug?". Als er mir versuchte zu erklären, habe ich nur gesagt, dass ich 10 DM geben kann aber mehr habe ich nicht, Zug hin oder her.. Nachher hat mein Mann mir erklärt was für ein Zug es war; der KARNEVALSZUG.

Und jetzt sind wir wieder in der 5. Jahreszeit der Deutschen. Nur Weihnachten und Neujahr stören ein wenig und dann geht der Zug weiter und die Menschen werden immer verrückter und verrückter...


Vielleicht brauchen die sonst so steife, bisschen konservative und angespannten Deutschen eine besondere Zeit für ihre Hemmungen aufzugeben.Oder ich habe alles total falsch verstanden, und sie sind eigentlich so lustig und fröhlich aber die Regierung macht den Menschen zu schaffen und sie müssen in eine steife Rolle reinschlüpfen um den normalen Alltag weiterzuführen..

Ich finde die Menschen hier im Rheinland sind absolut SUPER auch ohne Karneval!
ALAAF!


TÄNÄÄN SAKSALAISET MUUTTUVAT HIHKUVIKSI HULLUTTELEVIKSI PELLEIKSI ja
Saksan 5. vuodenaika alkaa tasan klo 11.11 Kölnin vanhalla torilla.

Tätä ei voi verrata mihinkään hienostuneeseen Venetsian karnevaaliin, tämä ei ole myöskään suomalainen vappujuhlinta, vaikka sään puolesta tilanne ei ole yhtään sen helteisempi kuin toukokuun ensimmäisenä suomalaisessa räntäsateessa. Tosin jumalat ovat olleet tänään poikkeuksellisen suosiollisia ja yhtäkkiä eilinen taukoamaton sade on lakannut ja aurinko paistoi aampäivällä. Kenties tuolla yläkerrassakin saksalaisten, etenkin näiden Reininlaaksolaisten juhlintaa pidetään korkeassa arvossa ja pilvenreunalla istuvat saavat nauraa muuten niin totiesten ja vakavien saksalaisten riehakoinnista.

Tasan klo 11.11 eikä sekuntiakaan aikaisemmin, riehaantuvat kölniläiset, düsseldorfilaiset, frankfurtilaiset, ja muut Rheininlaaksolaiset käsittämättömään ilonpitoon, joka johtaa juurensa Ranskalaisen vallankumouksen ja Napoleonin joukkojen tuloon Saksaan. Karnevaalit alkavat tänään, mutta joulu ja uusivuosi keskeyttää valitettavasti hyvin alkaneen juhlinnan ja varsinainen rytinä kohoaa huippuunsa helmikuussa ja etenee kuin pendolino vääjäämättä ja kiihtyvällä vauhdilla kohti viimeistä karnevaaliviikkoa, joka alkaa 7.3 Ruusumaanantailla. Rosenmontag on  kaksi päivää ennen tuhkakeskiviikkoa ja 48 päivää ennen Pääsiäissunnuntaita, mutta viimeistään 8.3.Päivän merkitystä on vaikea jäljittää, mutta se nivoutuu yhteen kirkollisen Ruususunnuntain (Laetare) kanssa ja päivällä on jotensakin erittäin tärkeä osa ennen pääsiäistä liittyviin juhliin.Juhlintaan liittyy mukaan Paavi ja kultainen ruusu. Kansa juhli paastoajan puoliväliä juhlimalla ja runsaalla alkoholinkäytöllä, eikä siitä ole mikään juuri muuttunut...kansa juhlii yhä runsaalla alkoholinkäytöllä.Napoleon kielsi karnevaalihumut Ruususunnuntaina. Pettyneet juhlijat perustivat 1822 Kölnissä Karnevaalikomitean, joka sitten seuraavana vuotena Ruususunnuntaita seuranneena maanantaina kutsui ihmiset koolle ja siitä lähtien on Kölnissä juhlittu Ruusumaanantaina karnevaalien kohokohtaa.

Nimi Ruususunnuntai tai Ruusumaanantai on kenties saanut nimensä Ruusun värisistä kirkollisista vaatteista. Sen lisäksi perinne kertoo, että Ruusumaanantai tulee sanasta "rasen", vuosisatoja sitten käytetty sana, joka tarkoittaa lystikäs tai leikkivä.

Alunperin pukeuduttiin erilaisiin maskeihin, joiden tarkoituksena oli pelotella pahat henget pois. Etelä-Saksassa puisiin naamioihin pukeutuneet ihmiset kulkevat yhä pitkin katuja pelottelemassa korkeintaan pieniä lapsia. Pahoja henkiä ei kai kukaan enää karkota yhtään mihinkään. Bayerin seudulla tärkein karnevalistien päivä on Ruusumaanantaita seuraava päivä.

Nykyisin karnevaalikulkueisiin valitaan tietty aihe, jonka mukaan kulkueeseen tulevat autot, traktorit ja hevospelit koristellaan. Ihmiset pukeutuvat varsinkin täällä Reininlaaksossa pääasiassa narreiksi ja pelleiksi.

Siitä huolimatta, ettei Ruusumaanantai ole mikään lakimääräinen vapaapäivä, useimmat viraston varsinkin Kölnissä ovat kiinni. Golf-kriisin aikana ja suurten katastrofien yhteydessä Ruusumaanantain juhlinta on peruttu, muuten kölniläiset ovat säässä kuin säässä katujen varsilla seuraamassa tuntikausia kestävää kulkuetta.

Mimi ja Iida

” Mimi, Mimi” kiljuu Iida riemuissaan ja juoksee hiukan vaappuen Friedhelmin perässä.


Friedhelm ei kauaa mieti, kun se suorastaan lentää Iidan jalkojen alta pois.Kun Iida ensimmäisen kerran tajusi, että Friedhelm on jotain elävää, liikkuvaa, mielenkiintoista, hän ryntäsi päätä pahkaa Friedhelmin suuntaan, hihkui ilosta ja ...säikytti tietenkin kissa-paran lähimmän sängyn alle. Tai vaatekaappiin paitojen ja housujen sekaan. Sen jälkeen Friedhelmille on ollut turha selittää, ettei Iida tarkoita pahaa kiljuessaan ylä C:n yläpuoleltakin korkeamman äänen ja aina Friedhelmin tavoittaessaan hakkaa sitä innoissaan, vaikka tarkoittaakin vain silittää.

Turha on Nicin hiljentää ääntä ja selittää Iidalle, että Friedhelm pelkää kovia ääniä. Kissan korvat ovat herkät ja kissoille täytyy puhua rauhallisesti. Ne eivät myöskään pidä äkkinäisistä liikkeistä.

Iida kuuntelee tarkasti ja näkee samalla Friedhelmin hiipivän hiljaa ohitse. ”Mimi, Mimi” ja niin sitä taas juosevat Iida ja Friedhelm peräkanaa kohti keittiötä.

Otin eräänä päivänä Friedhelmin korissa mukaan, kun menin eläinlääkärin kautta Iidan luokse. Iida oli tukahtua riemuun. Mimi oli tullut hänen luokseen. Mimi oli korissa. Mimiä piti päästä taputtamaan. Nici puhui hiljaa Iidalle ja sanoi, että Friedhelm pelkää jos Iida huutaa. Täytyy olla ihan hiljaa ja rauhallisesti. Iida nyökkäsi ja katsoi ihan hiljaa Friedhelmiä korissa. Yhtäkkiä räjähti ilmoille iloinen kiljaisu: ”MIMI, MIMI” ja niin pakeni Friedhelm taas korinsa nurkkaan, ettei pieni hirviö, joksi hän on Iidan varmasti mielessään ristinyt, pääsisi käsiksi häneen.

Friedhelmin pakopaikka vaatekaapissa

Nyt Iida odottaa joka kerta, että Friedhelm on myös mukana, kun menen hänen luokseen. Iida seisoo tomerana rappujen yläpäässä, kun nousen portaat kolmanteen kerrokseen. Pettymys on suuri, kun minulla ei olekaan kissakoria mukanani. Hän katsoo minuun kysyvästi ja sanoo: ”Mimi?” - ”Mimi on kotona. Mimi ei voi aina matkustaa autolla.” sanon hänelle, mutta Iidan mielestä Mimin pitää olla mukana, kun se on jo kerran käynyt hänen luonaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla yllätän Iidan..

Brotkörbchen / Leipäkoreja liukuhihnalta

Jetzt habe ich eine Textilfabrik zuhause gegründet! Brotkörbchen in jeder möglichen Farbe. Bestellungen werden angenommen.

Abends sitze ich oben in meinem Nähzimmer und suche neue Farben und Stoffe, die ich für die Brotkörbchen und Taschen benutzen kann. Bald muss ich wieder die letzten Hemden von meinem Mann rausholen.

Gestern habe ich noch zwei alte Hemden und einige andere "Lumpen" für meine neue Handtasche gebraucht. Es ist fast wie eine Sucht, die mich weiterführt; immer neue Sachen zu nähen und zu stricken. Oder vielleicht ist es einfach Stressabbau.Aber es macht Spaß und so lange es Spaß macht, freue ich mich was neues zu kreieren.

Gestern lief ich zwischen den Wohnzimmer und Nähzimmer hin und her (das Treppensteigen ist mein Fitness-studio) um meine Halbfertige Patchworkteile zu nähen und bügeln. Da könnte mein Mann ein bisschen an mich denken und einen anderen Abend für seine Bügelwäsche nehmen...oder wir müssen bald zwei Bügelbret und Bügeleisen kaufen. Vielleicht wäre das ein passendes Weihnachtsgeschenk für meinen Mann. Da würde er sich bestimmt riesig freuen.

Päässä kierivät vain kangasnäytteet ja miesten paidat. Aivot työskentelevät taukoamatta mitä uutta voisi paidoista ja lakanoista tehdä. uusi käsilaukkuni valmistui eilen illalla televisiota seuratessa. Vähän väliä hypin olohuoneen ja yläkerran työhuoneen välillä, kun ommellut osat piti silittää ja mies piti silityslautaa varattuna omia paitojaan silittäessä. Voisi vähän edes ajatella vaimoaan, ja silittää paitansa jonain muuna iltana....Täytyy kai ostaa hänelle uusi silityslauta ja silitysrauta joululahjaksi.

Sää ei suosinut eilen ulkoilua, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin keskittyä ompeluun. Sekin on eräänlaista aivovoimistelua, kun istun kangaskasan vieressä, lajittelen kankaita värien mukaan ja mietin mitä kaikkea niistä voi tehdä. Luin eräästä japanilaisesta avioparista, jotka tekivät tilkkutöitä eivätkä koskaan heittäneet pienintäkään tilkkua pois. En ole aivan yhtä säästäväinen tilkkujeni suhteen. Mietin mitä langat maksavat ennenkuin pienen pienet palaset on ommeltu yhteen. Roskakorini täyttyy silloin tällöin kangassuikaleista, joita ei enää pysty käyttämään mihinkään. Olen kuitenkin laittanut koneeni viereen pienen kangaspussin, johon heitän pienetkin poisleikatut kangaspalaset. Niistä tulee jossain vaiheessa joku uusi työ.

Samalla töitä tehdässä tulee kuunneltua myös uutisia. Saksa ottaa taas vastaan Ranskan atomivoimaloiden jätteet eivätkä omatkaan jätteet löydä tietä turvallisiin säilytyspaikkoihin, joten ymmärrän ihmisten kiukun hallituksen ikuisia petettyjä lupauksia kohtaan ydinvoimalan lakkauttamisen ja käyttöajan lyhentämisen suhteen. Kanslerimme pidentää ydinvoimaloiden käyttöaikaa jopa 15 vuodella. Samalla ydinjätteiden säilytysongelma vain pahenee, kun maanalaiset luolat vuotavat ja suolavesi ruostuttaa säilytysastiat.

Joka vuosi syntyy Saksan ydinvoimaloista 400 tonnia radioaktiivista jätettä, joka siirretään välivarastoihin, kun kukaan ei tiedä mitä jätteelle loppujen lopuksi pitää tehdä. Vuodesta 2005 lähtien jätettä ei saa viedä ulkomaille uudelleenkäsittelyä tai jatkokäsittelyä varten. Tällä hetkellä Saksassa on 16 välivarastoa, joihin jäte siirretään. Vuoteen 2030 mennessä Saksassa on 24.000 kuutiometriä radioaktiivista jätettä, jota pitäisi jotenkin sulloa johonkin turvaan!

mitä kuuluu Suomen atomivoimalasuunnitelmille? tuskin yhtään sen parempaa kuin Saksan ydinjäteongelmalle. Mitä tapahtui päättäjien pääkopassa, kun Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen luvattiin Suomessakin kaikki ydinvoimalat lakkauttaa ja uusien rakentaminen kieltää. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, kauhukuvat kuolevista ja kituvista ihmisistä katoavat ihmisten mielistä ja ydinvoimasta tulee taas "vihreää" voimaa. Olisiko mahdollista, että jokainen energian kuluttaja - tarkoittaa siis kaikkia meitä yksilöitä, ihmisiä, jotka kulutamme tuota energiaa - miettisi mihin sitä sähköä todella tarvitsee omassa kodissaan. Onko pakko hankkia aina tehokkaampi vedenkeitin, kiharrin,munankeitin,sähköllä toimiva lihaleikkuri, purkinavaaja jne. Kai sitä vielä jotain voi tehdä käsivoiminkin, ainakin avata ananastölkin tai pari.

Ehkä tämä riittää tämänkertaisesta yleisvalistuksesta. Päivän piristykseksi pari kuvaa Friedhelmistä, jonka mielestä Schleckerin pahvilaatikko on oivallinen nukkumapaikka.

Syksy syventää ihmisen mieltä / Herbst vertieft meine Gedanken

"Der Herbst ist eine Jahreszeit, die auch als Sinnbild für unser Leben steht." Das habe ich gelesen (http://www.reife.ch/) und finde es immer wieder passend auch für mein Leben. Ich fühle mich gar nicht traurig oder unwohl im Herbst, sondern froh, dass wieder eine wunderschöne Zeit, der Sommer, mein Leben ausgefüllt hat. Mit kommendes Herbstes freue ich mich auch auf dem Höchepunkt des Jahres;das kommende Weihnachten. Vielleicht bin ich deshalb ein Wintermensch, da ich im tiefsten Winter, im Januar geboren bin.

Syksy saa minut aina ajattelemaan elämää enemmän kuin mikään muu vuodenaika. En ole koskaan surullinen tai lohduton syksyllä, vaan iloitsen siitä, että - useimmiten- kaunis,lämmin kesä on täyttänyt elämäni ja nyt voin rauhassa muistella kesän tapahtumia takkatulen loisteessa. Ja valmistautua vuoden kohokohtaan, Jouluun. Olen talvi-ihminen ja ehkä se johtuu siitä, että olen syntynyt tammikuussa, keskellä tulipalopakkasia.

Gestern habe ich nach langer Zeit meine gute Freundin getroffen. Es war ein super schöner Abend, ganz spontan passiert und wir haben unsere Sommererlebnisse erzählt, uns die Bilder gegenseitig gezeigt. Ich hatte so ein gefühl, als wäre ich selbst in Spanien gewesen und sie sagte, dass sie an einem Abend von Spanien, durch Italien nach Lappland gereist war. Ich finde den  Herbst als ein passende Jahreszeit Freund zu treffen. Tasse Tee, Gläschen Wein, bischen Brot mit Käse aus Holland (!Super lecker) und einfach nur geniessen, dass es Freunde gibt.

Eilen soitti tyttökaverini (kaikki ikäänkatsomatta ovat TYTTÖkavereita) ja ehdotti tapaamista illaksi, kun meidän kauan suunnittelemistamme teatteri- ja kylpyläilloista ei ole tullut mitään. Spontaanit tapaamiset ovat joskus parempia kuin kauan suunnitellut tapahtumat. Olin luvannut olla kotona ennen häntä ja laittaa iltapalaa, mutta kuten niin usein, päädyimme kotiovelle yhtäaikaa, kun taas tuli töissä viivytyksiä. Iltapalan rakentamisesta ei tullut mitään, mutta onneksi hänellä oli keksipaketti mukana. Laitoimme teetä, paahtoleipää ja ihanaa hollantilaista Gouda-juustoa, joka maistuu "kirpeältä", mutta täyttää suun voimakkaalla tammimaisella maulla. Uskomattoman hyvää. Katselimme valokuvia Espanjasta, Italiasta ja Lapista. Nautimme yhdessäolosta ja hiljaisesta syysillasta, kun ulkona ropisi sade ja sisällä kynttilät loivat lämmintä tunnelmaa. Enempää ei tarvita hyvänolon saamiseen.

Ajoin eilen kirjavan metsän läpi. Viimeiset keltaiset, punaiset ja ruosteenruskeat lehdet saivat metsän hohtamaan, vaikka auringosta ei ollut tietoakaan. Oli pakko pysähtyä ottamaan valokuva, vaikka en tiennyt riittääkö valo muulle kuin omalle silmälleni. Metsä tuoksui maatuneille lehdille ja mullalle. Se muistutti uuden elämän alkamisesta, vaikka juuri nyt kaikki onkin maatumisvaiheessa. Siellä lehtien alla muhii kevättä varten uusi alku. Mikään ei kuole, muhii vain odottaen uutta kevättä.

Jopa tämänaamuinen harmaus tuntuu rauhoittavalta. Puut alkavat olla viime öisen tuulen jäljiltä täysin paljaita. nyt näkee hyvin niiden kauniit muodot. Kirkon edessä oleva puuvanhus näyttää todellakin vanhukselta. Sen käppyräiset oksat heiluvat rauhallisesti tuulessa ja se uhkuu voimaa koukeroistaan huolimatta.

Ich sehe jeden morgen den grossen Baum vor unserem Büro. Jetzt wenn alle bunte Blätter schon weg sind, sehe ich die merkwürdige Form des Baums; es sieht aus wie ein alter Mensch; krumme Knochen, gebeugte Haltung aber trotzdem stark gegen Sturm und Wind. Die Blätter fallen, aber nicht, weil diese Blätter alt geworden wären, sondern weil der Baum sich dadurch schützt. Das Baum hält eine Art Winterschlaf. Nichts stirbt ganz, die Natur schläft nur. Bis es wieder ein neuer Frühling kommt...

Mehr Lumpenkunst - Taschen aus alten Hemden! Lisää lumpputaidetta - Laukkuja vanhoista paidoista!

Kun on kaapit täynnä miehen paitoja, joita ei kertakaikkiaan raaski heittää pois eikä aina jaksa viedä vaatekeräykseen niin tulee iltapuhteilla mieleen mitä muuta niistä voisi väsätä kuin tilkkupeittoja. Olen jo kerran kerännyt vaatekaapista käyttämättömiä paitoja ja tehnyt niistä sängynpeiton makuuhuoneeseen. Minulta puuttui juuri yksi punaisen- ruskea väri, joka löytyi vanhoista paidoista ja onnellisena leikkelin sopivaksi katsomani paidan ja sänkypeitosta tuli todella hyvännäköinen. Sitten eräänä iltana mieheni pakkasi laukkuaan lähteäkseen Lappiin parin kuukauden työmatkalle ja kaipasi erästä tiettyä paitaansa....yhtäkkiä hän tajusi tuijottavansa paidan palaseen. Juuri siihen, jonka olin leikellyt peiton tarpeiksi. Olen siis tullut vähän varovaisemmaksi raivatessani hänen vaatekaappiaan, mutta tähän lumppulaukkuun sain todella vanhoja paitoja, joita hän ei missään tapauksessa enää käytä. Parhaimmat laukut syntyvätkin juuri pehmeistä ja paljon käytetyistä paidoista. Uudet puuvillavaatteet ovat kovia ja niitä on vaikeampi kutoa.

Tämän laukun annoin tyttökaverilleni Hollantiin, kun viikonloppuna kävimme heidän luona kylässä. Teimme vaihtokauppoja ja laukku löysi tiensä hänen olohuoneen lipastoon roikkumaan. Siihen voi laittaa vaikka kukkia tai hedelmiä tai roikottaa sitä design-esineenä vaikka seinällä roikkumassa....

Design-tasche aus alten Hemden von meinem Mann.


Besonders gut geeignet sind richtig alte, weiche Hemden. Die kann man gut zum  stricken verwenden.. Aber bitte aufpassen und nicht die besten Hemden benutzen. Ich habe ein mal ein Hemd für die Tagesdecke genommen und da hat mein Mann das Hemd lange gesucht und endlich gefunden....als er seinem Koffer für die Finnlanreise fertig machen wollte, und sein Hemd als Stück unser Tagesdecke im Schlafzimmer fand.

Eilen illalla saksalaista Tatort-krimiohjelmaa seuratessani ( oli muuten filmattu Ilomantsissa ja kaikki puhuivat suomea!!!) ompelin leipäkorin. Näitä voi tehdä vaikka iltapuhteina olohuoneen lattialla, kunhan ei jätä nuppineuloja kissalle leluksi.  Leipäkoreja on kätevä lähetellä vaikka kirjekuoressa sillä nämä saa mukavasti littanaksi, kun irrottaa rusetit. Tosi käteviä ja nopeita tehdä.

Brötchenkorb oder Obstkorb.

Einfach und Easy zu nähen.

Kirpputorilöytöjä ja joulukäsitöitä / auf dem Trödelmarkt gefunden

Kirpputorit ovat mielenkiintoisia. Vetävät sekä ihmisiä että tavaroita puoleensa. Viime viikonloppuna oli Kölnissä kymmeniä eri kirpputoreja ja antiikkimarkkinoita. paras oli "naisten koru- ja muotikirppari", jonne olisin ehdottomasti halunnut ILMAN MIESTÄ!!! Oih miten ihania vanhoja koruja ja paljettipuseroita, joita en olisi ikinä pistänyt päälleni, muita joita oli pakko hypistellä..

Ich liebe Trödelmärkte. Da trifft man unterschiedliche Menschen und findet unglaubliche Sachen. Es gab mehrere unterschiedliche Trödelmärkte in Köln am letzten Wochenende. Der beste war vielleicht der "Schmuck- und Modetrödelmarkt für Frauen". Da wäree ich am besten OHNE meinen MANN hingegangen. Ich habe wunderschönen alten Schmuck gefunden und die alte glitzende paljetten Bluse, die ich nie angezogen hätte aber die mann einfach anfassen muss..

Kölnissä on muutaman kerran vuodessa antiikkimarkkinat, joilla myydään ehdottoman ylihintaisia, vanhoista vajoista löytyneitä huonekaluja, mutta ostajia niillekin löytyy. Parhaimmat kirpputorit ja antiikkimarkkinat ovat Belgiassa ja Hollannissa. Sieltä löytyy todella upeita huonekaluja sellaiseen hintaan, että niitä voi vielä ostaakin omistamatta kultavisaa tai pantiksi Porschea.

Es gibt mehrmals im Jahr richtige Antikmärkte in Köln. Es wird absolut zu überhöten Preisen alte Möbel angebogen. Meisten sind diese Möbel aus alten Scheunen oder Haushaltsauflösungen. Die beste Trödelmärkte und Antikmärkte sind in Belgien und in Holland. Dort kann man noch tolle alte Möbel kaufen und sie sind nicht überteuert.

Sain tyttäreni entiseltä työkaverilta pyöreän pöydän. Hän kiertää kirpputoreja miltei työkseen ja osaa poimia joukosta parhaimmat, arvokkaimmat ja tyylikkäimmät tavarat. Hän on skandinavialaisen designin ihailija ja olen joskus tuonut hänelle Suomesta setäni design-tuotteita kiitokseksi häneltä saamistani kirpputorilöydöistä. Paras kirpputorihuonekalumme on pyöreä pöytä, jonka Anna sulloi ihmeellisellä tavalla pieneen Ford KA:hansa ja kantoi olohuoneeseemme eräänä iltana. Guido puisteli päätään ja jätti meidät pöydän kanssa kahden. Ihastuin pöydän selkeään muotoon ja "skandinaaviseen" yksinkertaiseen linjaan. Se löysi kuin itsestään oman paikkansa ja kun pöytä oli saanut uuden kiillon, Guido hyväksyi sen kuten meidän edellisenkin kirpputoripöytämme ja parit tuolit, jotka olen pelastanut roska-auton nielusta.

Pöytä on saanut kunniapaikan Alvar Aallon tuolin vierestä. Minusta pöydän jalat ovat todella tyylikkäät ja se sopii mainiosti neliskulmaisen nahkatuolini viereen.

Diese Tisch hat Anna´s Arbeitskollege auf dem Trödelmarkt gefunden und uns verschenkt. Erst hat Guido sich geweigert den Tisch aufzustellen und jetzt ist er sehr froh, dass der Tisch einen schönen Platz im Wohnzimmer gefunden hat.

KLEINE WEIHNACHTSGESCHENKE IM PLANUNG

Ich habe immer gesagt, dass nächstes Jahr fang ich frühzeitig an mit Weihnachtsgeschenke zu machen. Jedes Jahr bin ich im Stress. So ist dieses Jahr auch. Aber ich habe einige kleine Geschenke schon geschaft; z.B. Kissenhüllen zu nähen. Dieses mal sind die Kissenhüllen wie Manschetten.

Kissenhülle wie eine Manschette
Tyynynpäällinen on pyöreäksi ommeltu rengas, joka pujotetaan tyynyn päälle kuin lautasliinan pidike.

Kissatyyny on 50-vuotislahjani koulukaveriltani

Joululahjoja ehtii vielä tehdä, kun ei ota liian suurta urakkaa eteensä. Pienet tyynynpäälliset valmistuvat yhdessä illassa ja niitä on helppo lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei tarvitse koko tyynyä pistää pussiin.

Leikkasin tänä aamuna vanhoista verhoista ja pöytäliinoista kaitaleita ja töistä päästyäni ompelen niistä taas pussukoita ystävilleni. olen huomannut ne todella käteviksi ompelupöydälle, kun tarvitsen ihan pienen pienille tilkuille säilytyspaikan. niitä on helppo tehdä vaikka ei osaisi muuta kuin suoraa ommella. Niihin voi laittaa vaikka aamiaissämpylöitä, koruja, joulukortit, jotka muuten lojuvat pitkin pöytiä.



Panda ja Schnappi.

Ein Paar Bilder von Panda und Snappi. Die Katzen von Anna. Panda ist eine faule Katze und Schnappi Schnappt jede Fliege und deswegen heisst sie Schnappi.

Joutsenet Joessa - die Schwäne auf dem Fluss!

Tänä aamuna töihin tullessa oli taivas kirkkaan sininen. Kuulakkuus suorastaan hehkui läpi lehtien ja puiden. Työpaikkamme takana olevassa lammessa uiskenteli vielä joutsenpari. Ovat tainneet jäädä tänne, sillä ravintolan henkilökunta syöttää niille ylijääneet ruoka-annokset!

Als ich heute morgen zur Arbeit fuhr, war der Himmel strahlend blau. So als wäre es fast durchsichtig. Die Blätter auf den Bäumen leuchteten in bunten Farben. Ein Schwanen Paar ist bei uns geblieben. Vielleicht weil sie vom Restaurant gut gefüttert werden.

Säätiedotus lupasi tälle päivälle jo "kylmenevää" ja ensimmäiset liukkaan kelin varoitukset annettiin aamuradiossa. Tosin ei vielä Kölnin seudulle, mutta talvirenkaiden vaihto lähestyy uhkaavasti. Ettei vain kävisi niin kuin aina Rovaniemellä; ensimmäisen lumen tullessa vain muutamalla autoilijalla oli talvirenkaat vaihdettuna. Talvihan tulee Lapissa aina niin yllättäen ja äkkiarvaamatta! Ehkä syynä on se, etteivät lappilaiset usko talven tuloon. He odottavat ilmastonlämpiämisestä johtuvaa kasvihuoneilmiötä eivätkä toivo lunta.

Das Restaurant neben an

Ravintola toimistomme vieressä. Takana katettu ratsastustalli, jossa ennen kävin ruokatunnilla ratsastamassa

Hotelli-Ravintola Malteser Komturei

Die Schwäne auf dem Fluss neben unser Büro

Joutsenet toimistomme takana olevassa pienessä joessa.

Der Wetterdienst hat für Heute schon "kältere Luft" vorhergesagt und vor der Glätte gewarnt. Noch nicht für unser Gebiet im Kölnerraum aber trotzdem sollte man schon anfangen auf  Winterräder zu wächseln. Nicht, dass wir das gleiche erleben wie in Lappland: als der erste Schnee kam hatten nur wenige Autofahrer Winterreifen montiert, weil der Winter mit Schnee immer so plötzlich und unerwartet in Lappland kommt!

Joutilaisuus on pirun lepopenkki!

sanoo saksalainen sananlasku. Suomalaisittain sitä voisi verrata meidän luterilaiseen työmoraaliin; aina pitää olla jotain tekemässä. Äitini kutoi aina sukkia niin paljon kaikkialla, että työkaverit nauroivat hänen pitävän sukkapuikot mukana vihkitilaisuudessakin ja tokaisevan papille ne tärkeimmät sanat: tahdon, jossain "yksi nurin, yksi oikein"-välissä. En tiedä oliko näin, äitini meni nimittäin ruokatunnilla naimisiin. Ainakin hän kertoi näin tapahtuneen. Vaihtoi vain työpäivänsä alussa nimilapun työhuoneen oveen. Tyypillistä äitiä.

Mutta tuosta joutilaisuudesta...joskus on ihan hyvä olla vain JOUTILAS. Levätä ajatuksineen, maata sohvalla, katsella ulkona puhisevaa syysmyrskyä, ohilentäviä keltaisia lehtiä, taivaankannelle nousevaa mustaa pilviverhoa, antaa kissan kehrätä vatsan päällä ja nauttia siitä, ettei ole eikä tarvitse aina olla superihminen tekemässä koko ajan jotain.

Nyt on taivas musta. Valtavat pihakuuset kohoavat kuin ylväät ruhtinaat nostaen kätensä kohti taivasta. Ne huojuvat pehmeästi alkavassa tuulessa. Myrskyöinä pelkään, että joku niistä kaatuu talomme päälle, mutta ehkä toverit pitävät pystyssä eikä tähän asti ole vielä mikään myrsky saanut niitä nurin.

Pihamme kivetystä puretaan. Kesällä tehtiin jonkun kunnan instanssin puolesta lentokonekuvauksia tarkoituksena selvittää ovatko kaikkien saksalaispihojen sadevesiputkistot oikealla tavalla asennettuja ja huomattiin, ettei meidän talomme noudattanutkaan kaavoituksessa määrättyjä normeja. Vuokraisäntämme joutuu purkamaan koko kivetyksen, asentamaat putkia ja letkuja ja ties mitä maan alle. En tiedä säännöksiä, mutta jos saksalainen kunnanvirasto on määrännyt jonkun DIN-Normin mukaisen kaavoituksen, sitä valvotaan sadan prosentin tarkkuudella eikä siinä auta muu kuin ottaa pankkilaina ja ruveta purkamaan pihaa ja rakentamaan uusia putkistoja sadeveden uudelleen ohjaamiselle nurmikon alle....

Mieheni on auttamassa. Kivet on kasattu millimetrin tarkkuudella päällekkäin ja nyt sitten niitä pestään painepesurilla. Kun ne sitten jossain vaiheessa asetetaan uudelleen paikoilleen, ne ovat kuin uudet. Sen olen oppinut täällä, että kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä alusta alkaen perusteellisesti ja kunnolla. Siinä ei joutilaita joukkoon huolita. Ei edes kivien pesuun.

Sisareni katseli viime kesänä meidän puutarhaamme ja totesi, että taitaa olla kynsisaksilla leikatut polkujen reunat. - mistäs arvasit?, vastasin. Kynsisaksillapa vain. Tosin ne ovat erityisesti nurmikon leikkuuseen tarkoitetut pienet sakset.  Appiukkoni leikkaa aidan niin, että hän asentaa aidan molempiin päihin puutikun, jonka väliin hän pingottaa narun ja leikkaa aidan aina yhtä korkeaksi kaikkialta. Se helpottaa työtä, mutta siinä ei sitten juuri jää tilaa mielikuvitusmaisille aidanleikkauksille. Enpä ole juuri kovin mielikuvitusmaisia aitoja täälläpäin nähnytkään.

Eilen vietin joutilaisen iltapäivän. Otin tunnin vapaata töistä ja meni Saksan kauneimpaan kylpylään, joka on meidän lähellä. Käyn harvinaisen harvoin siellä, varsinkin nyt leikkauksen jälkeen. Sain luvan lääkäriltä, että jos en mene kuumaan saunaan niin voin mennä kylpylään. Kylpylä on uskomaton. Käsittämättömän suuri ja laajennettu vielä entisestään. Nyt sinne on rakennettu ns. Intialainen osasto. Kaikki tarvikkeet, puupilarit ja pöydät ja tuolit ja koristeet on todellakin tuotu Intiasta. Kuten marokkolaisen osastonkin koristeet. Suomalaisen saunan ovat käyneet rakentamassa suomalaiset asiantuntijat. Saunoja on kai 15, kaikki toinen toistaan upeampia, erilaisia, ihmeellisiä ja ihania. Olen vieläkin kylpylän lumoissa. Vietin siellä 5 tuntia töiden jälkeen ja olisin hyvin voinut olla loppuun saakka eli 23.00 asti. Useimmiten ostan päiväkortin ja menen jo 9.00 aamulla ja tulen todellakin vasta yöllä kotiin. Saunominen ei ole pääasia, vaan rentoutuminen. Sinne mennessä täytyy unohtaa tulevansa Suomesta ja tietävänsä kaiken saunomisesta. Tällä kylpylällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen saunakulttuurin kanssa. Eikä sinne kannata mennä sillä mielellä, että kyllä me suomalaiset tiedämme miten saunotaan...

Astut sisään uuteen maailmaan, lomaan, täydelliseen rentoutumiseen. Pukuhuoneet on jaettu joko pelkästään naisille tai miehille sekä miehille että naisille yhdessä, jos esimerkiksi mennään pareittain eikä halua kasata kaikkia tavaroita kahteen kassiin. Mukaan otetaan kaksi isoa kylpypyyhettä, joista toinen on vain lauteille ja toinen kuivaamiseen, kylpytakki ja läpsykkäät tai saunakengät, koska osa kylpyläaluetta sijaitsee ulkona. Varsinkin kesällä on ihana maata auringossa. Talvella lämpimät ulkoaltaat houkuttelevat lekotteluun. Kaikki altaat eivät ole pelkästään uimista varten. Joukossa on myös tavallisia porealtaitakin.

Kylpylässä ei saa pitää uimapukuja, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki kulkevat nakuina jokapaikassa. Alastomuus näkyy oikeastaan vain saunoissa. Muualla kuljetaan kylpytakeissa ja varsinkin ravintoloissa on kylpytakki pakko.Aivan alkuaikoina jotkut tulivat suoraan saunoista miltei napasillaan syömään ja se oli melko epäesteettisen näköistä...

Kylpylässä ei ole lapsia. Ei siksi, että lapsien tulo olisi kiellettyä tai ei-suotavaa. Paikka halutaan säilyttää rauhallisena, lähes hengellisen hiljaisena paikkana, jossa rentoudutaan. Siellä ei ole liukumäkiä, ei hyppyreitä eikä mitään mikä houkuttelisi pikkulapsia. Eilen tapasin muutamia 12-15 vuotiaita vanhempiensa kanssa.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa budhalaisessa meditaatio"saunassa" jossa istuin puisilla, selkäämuotoilevilla penkeillä, kuuntelin hiljaista konserttimusiikkia ja katselin suurista ikkunoista kynttilöin valaistulle pihamaalle. Tuntui, että sielukin lepäsi. Lämpöä oli vain 40 astetta, juuri sopivasti, että oli lämmin ja mukava olo. Maan alle on rakennettu ns. suolasauna, jossa tonnien painoiset suolakivet päästävät ilmaan terveellistä himalajasuolaa. Kivet on tuotettu Himalajasta...Kuvittele, että makaat hiljaisessa, hämärässä pehmeässä lämmössä kuin kohdussa. Löylyn sijasta käytetään erikorkeuksisia kongeja, jotka rauhoittavat mielen ja puhdistavat ajatuksen. Kongin ääni painuu ruumiin sisään ja saa jokaisen solun värähtämään. Aivan uskomaton tunne.

Keskellä pihaa (marokkolainen osasto) on sauna, jossa on keskellä avoin tuli. Siellä tulee mieleen suomalainen sauna. Oikea suomalainen sauna on rakennettu toiseen kerrokseen, jonka ikkunoista näkyy puita ja niittyä kuin olisi suomalaisessa metsäsaunassa. Samassa saunassa pidetään löylyn sijasta kuvitteellisia matkoja kaukaisiin maihin. Joka toinen tunti suurin piirtein, tulee "löylynheittäjä", joka suitsuttaa tuoksuja, kertoo rauhallisella äänellä matkasta outoihin maihin, toreille, karaavaanien mukaan kameleilla matkustamaan, Ranskan lavendeliniityille...matka kestää noin 30 minuuttia ja saa kaikki aistit terästymään ja matkan jälkeen on tunne kuin olisi todellakin käynyt Marokossa, Ranskassa, poiminut niityiltä siniset lavendelit mukaansa ja kerännyt saframia taskuunsa.

On myös ihan "oikeitakin " saunoja, joissa löylyä heitetään ja hikoillaan. Löylynheittäjinä toimivat Mediteranan työntekijät, jotka tuoksuvien löylyvesien avulla helpottavat tukkoista nenää tai väsynyttä mieltä. Jokaiselle löylylle on omat pienet "taikansa" ja löylynheittäjä kertoo miksi hän on juuri ne yrtit valinnut siihen löylyyn. Sitten hän heittää kivet täyteen vettä, antaa löylyn nousta kattoon, ottaa pienen pyyheliinan lanteiltaan ja löyhyttelee löylyn tasaisesti kaikkiin kulmiin. Kun tätä on tapahtunut pari kertaa, hän tulee jokaisen luokse ja pölläyttää pyyhkeellään oikein kunnon annoksen kuumaa ilmaa kuin puhurista. Puhua ei saa. Löylystä on nautittava hiljaisessa hartaudessa. Kikattavat ja papattavat pistetään hiljaisiksi joko uudella annoksella löylyä tai kohteliaalla pyynnöllä. Kenenkään ei silti tarvitse pelätä saavansa sydänkohtausta, sillä jos tuntuu siltä, ettei jaksa olla siinä helteessä, voi aina nousta ja lähteä ulos.

Toisinaan "palkkioksi" tulee annos virkistävää hedelmämehua tai jäitä, joita voi hieroa ihoonsa. Arabialaisen saunan vieressä on erikseen ns. suolahuone, jossa voi itse hieroa suolaa ihoon ja samalla kuoria kuonan pois ihostaan. Sitten voi mennä suihkuun ja pulahtaa virkistävään altaaseen uimaan ulos tai mennä rauhoittumaan yhteen monista lepohuoneista joko suurien pehmeiden tyynyjen päälle tai mukaviin lepotuoleihin. Kaikkialla on pehmeä valaistus, suuret koristeelliset marokkolaiset metallilamput luovat himmeää valoa ja ennen kuin huomaakaan, sitä on vaipunut rauhalliseen uneen.

Paikka on siis aivan uskomaton. Mediteranan kotisivulla voi käydä katsomassa tarkemmin mitä kaikkea kylpylä tarjoaa. Olen aina vienyt kaikki suomalaiset vieraamme sinne ja vaikka he ovat joskus vastustaneet saksalaista kylpyläkulttuuria, ovat kaikki tulleet ihastuneina takaisin ja vannoneet tulevansa uudelleen.

Eläköön siis pieni joutilaisuus!
http://www.mediterana.de/

Lumpputaidetta ja Rättikulttuuria / Lumpenkunst

Lakanoiden uusiokäyttöä eli stressin purkamisprojekti:
Lumpenkunst und Stressabbauprojekt

Wie mache ich von alten Bettlaken und Hemden neue Teppiche, Taschen, Pullis...

Ohjeet stressinpurkuprojektiin:
1. haali kaikki perheen/naapureiden/työtovereiden/mummon ja papan vanhat lakanat. Parhaimpia ovat ne, jotka ovat olleet käytössä vähintään 20 vuotta ja kulahtaneet pehmeiksi eikä niitä sen vuoksi voi enää käyttää patchwork (tilkkutyö) projekteihin kankaan haperuudesta johtuvan repeämävaaran vuoksi.

2. Sakset, ompelukone, neulepuikot kokoa 10, nuppineuloja ja litra vettä (purkamisesta aiheutuu melkoinen määrä pölyä, joka aiheuttaa kurkun kuivuutta). Miespuoliset apuhenkilöt voivat tarvittaessa tarttua olutpulloon. Pullojen määrän määrää vaimo/tyttöystävä tai muu naispuolinen aikuishenkilö.

3. revi tai leikkaa lakanoista sopivan levyisiä kaistaleita. (sopiva leveys määräytyy puikkojen paksuudesta ja halutusta lopputuloksen leveydestä, pituudesta, paksuudesta jne) Minä revin ja leikkasin noin 3 cm kaitaleita. Joskus kapeampia, joskus leveämpiä. riippui hiukan siitä mitä telkkarista tuli ja ehdinkö vilkaista kangassuikaleiden leveyttä ohjelman välillä.

4. ompele kangassuikaleet pitkäksi pötköksi ja keri keräksi.

5. Kudo kangaskudetta kuten tavallista lankaa, mutta huomattavasti löysemmäksi. Jos työstä pitää tulla pitkä, ota avuksi tuoli, jolle valmistuva työ lasketaan käsistä. Älä päästä kissaa leikkimään kerillä tai heiluvilla puikoilla. Se sattuu!

6. Jos työ ei ole tarpeeksi leveä, ota silmukoita valmiin työn reunasta ja kudo yksinkertaisesti lisää leveyttä suuntaan tai toiseen.

Katso kuvista ohjeita, jos niistä saa jotain selvää. Tästä työstä tulee kylppäriin matto! Voi siitä tehdä puseron itselleen tai kangaskassin, joista olen tekemässä vähän ohuemmasta kankaasta. Kuvat nettiin tulevat myöhemmin.

Myös vanhat paidat kelpaavat!

Revi tai leikkaa suikaleet.

Keri keräksi.

Kudo matoksi.

Miehen vanha paita muuttuu kassiksi.

1,20 m matto