Joutilaisuus on pirun lepopenkki!

sanoo saksalainen sananlasku. Suomalaisittain sitä voisi verrata meidän luterilaiseen työmoraaliin; aina pitää olla jotain tekemässä. Äitini kutoi aina sukkia niin paljon kaikkialla, että työkaverit nauroivat hänen pitävän sukkapuikot mukana vihkitilaisuudessakin ja tokaisevan papille ne tärkeimmät sanat: tahdon, jossain "yksi nurin, yksi oikein"-välissä. En tiedä oliko näin, äitini meni nimittäin ruokatunnilla naimisiin. Ainakin hän kertoi näin tapahtuneen. Vaihtoi vain työpäivänsä alussa nimilapun työhuoneen oveen. Tyypillistä äitiä.

Mutta tuosta joutilaisuudesta...joskus on ihan hyvä olla vain JOUTILAS. Levätä ajatuksineen, maata sohvalla, katsella ulkona puhisevaa syysmyrskyä, ohilentäviä keltaisia lehtiä, taivaankannelle nousevaa mustaa pilviverhoa, antaa kissan kehrätä vatsan päällä ja nauttia siitä, ettei ole eikä tarvitse aina olla superihminen tekemässä koko ajan jotain.

Nyt on taivas musta. Valtavat pihakuuset kohoavat kuin ylväät ruhtinaat nostaen kätensä kohti taivasta. Ne huojuvat pehmeästi alkavassa tuulessa. Myrskyöinä pelkään, että joku niistä kaatuu talomme päälle, mutta ehkä toverit pitävät pystyssä eikä tähän asti ole vielä mikään myrsky saanut niitä nurin.

Pihamme kivetystä puretaan. Kesällä tehtiin jonkun kunnan instanssin puolesta lentokonekuvauksia tarkoituksena selvittää ovatko kaikkien saksalaispihojen sadevesiputkistot oikealla tavalla asennettuja ja huomattiin, ettei meidän talomme noudattanutkaan kaavoituksessa määrättyjä normeja. Vuokraisäntämme joutuu purkamaan koko kivetyksen, asentamaat putkia ja letkuja ja ties mitä maan alle. En tiedä säännöksiä, mutta jos saksalainen kunnanvirasto on määrännyt jonkun DIN-Normin mukaisen kaavoituksen, sitä valvotaan sadan prosentin tarkkuudella eikä siinä auta muu kuin ottaa pankkilaina ja ruveta purkamaan pihaa ja rakentamaan uusia putkistoja sadeveden uudelleen ohjaamiselle nurmikon alle....

Mieheni on auttamassa. Kivet on kasattu millimetrin tarkkuudella päällekkäin ja nyt sitten niitä pestään painepesurilla. Kun ne sitten jossain vaiheessa asetetaan uudelleen paikoilleen, ne ovat kuin uudet. Sen olen oppinut täällä, että kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä alusta alkaen perusteellisesti ja kunnolla. Siinä ei joutilaita joukkoon huolita. Ei edes kivien pesuun.

Sisareni katseli viime kesänä meidän puutarhaamme ja totesi, että taitaa olla kynsisaksilla leikatut polkujen reunat. - mistäs arvasit?, vastasin. Kynsisaksillapa vain. Tosin ne ovat erityisesti nurmikon leikkuuseen tarkoitetut pienet sakset.  Appiukkoni leikkaa aidan niin, että hän asentaa aidan molempiin päihin puutikun, jonka väliin hän pingottaa narun ja leikkaa aidan aina yhtä korkeaksi kaikkialta. Se helpottaa työtä, mutta siinä ei sitten juuri jää tilaa mielikuvitusmaisille aidanleikkauksille. Enpä ole juuri kovin mielikuvitusmaisia aitoja täälläpäin nähnytkään.

Eilen vietin joutilaisen iltapäivän. Otin tunnin vapaata töistä ja meni Saksan kauneimpaan kylpylään, joka on meidän lähellä. Käyn harvinaisen harvoin siellä, varsinkin nyt leikkauksen jälkeen. Sain luvan lääkäriltä, että jos en mene kuumaan saunaan niin voin mennä kylpylään. Kylpylä on uskomaton. Käsittämättömän suuri ja laajennettu vielä entisestään. Nyt sinne on rakennettu ns. Intialainen osasto. Kaikki tarvikkeet, puupilarit ja pöydät ja tuolit ja koristeet on todellakin tuotu Intiasta. Kuten marokkolaisen osastonkin koristeet. Suomalaisen saunan ovat käyneet rakentamassa suomalaiset asiantuntijat. Saunoja on kai 15, kaikki toinen toistaan upeampia, erilaisia, ihmeellisiä ja ihania. Olen vieläkin kylpylän lumoissa. Vietin siellä 5 tuntia töiden jälkeen ja olisin hyvin voinut olla loppuun saakka eli 23.00 asti. Useimmiten ostan päiväkortin ja menen jo 9.00 aamulla ja tulen todellakin vasta yöllä kotiin. Saunominen ei ole pääasia, vaan rentoutuminen. Sinne mennessä täytyy unohtaa tulevansa Suomesta ja tietävänsä kaiken saunomisesta. Tällä kylpylällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen saunakulttuurin kanssa. Eikä sinne kannata mennä sillä mielellä, että kyllä me suomalaiset tiedämme miten saunotaan...

Astut sisään uuteen maailmaan, lomaan, täydelliseen rentoutumiseen. Pukuhuoneet on jaettu joko pelkästään naisille tai miehille sekä miehille että naisille yhdessä, jos esimerkiksi mennään pareittain eikä halua kasata kaikkia tavaroita kahteen kassiin. Mukaan otetaan kaksi isoa kylpypyyhettä, joista toinen on vain lauteille ja toinen kuivaamiseen, kylpytakki ja läpsykkäät tai saunakengät, koska osa kylpyläaluetta sijaitsee ulkona. Varsinkin kesällä on ihana maata auringossa. Talvella lämpimät ulkoaltaat houkuttelevat lekotteluun. Kaikki altaat eivät ole pelkästään uimista varten. Joukossa on myös tavallisia porealtaitakin.

Kylpylässä ei saa pitää uimapukuja, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki kulkevat nakuina jokapaikassa. Alastomuus näkyy oikeastaan vain saunoissa. Muualla kuljetaan kylpytakeissa ja varsinkin ravintoloissa on kylpytakki pakko.Aivan alkuaikoina jotkut tulivat suoraan saunoista miltei napasillaan syömään ja se oli melko epäesteettisen näköistä...

Kylpylässä ei ole lapsia. Ei siksi, että lapsien tulo olisi kiellettyä tai ei-suotavaa. Paikka halutaan säilyttää rauhallisena, lähes hengellisen hiljaisena paikkana, jossa rentoudutaan. Siellä ei ole liukumäkiä, ei hyppyreitä eikä mitään mikä houkuttelisi pikkulapsia. Eilen tapasin muutamia 12-15 vuotiaita vanhempiensa kanssa.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa budhalaisessa meditaatio"saunassa" jossa istuin puisilla, selkäämuotoilevilla penkeillä, kuuntelin hiljaista konserttimusiikkia ja katselin suurista ikkunoista kynttilöin valaistulle pihamaalle. Tuntui, että sielukin lepäsi. Lämpöä oli vain 40 astetta, juuri sopivasti, että oli lämmin ja mukava olo. Maan alle on rakennettu ns. suolasauna, jossa tonnien painoiset suolakivet päästävät ilmaan terveellistä himalajasuolaa. Kivet on tuotettu Himalajasta...Kuvittele, että makaat hiljaisessa, hämärässä pehmeässä lämmössä kuin kohdussa. Löylyn sijasta käytetään erikorkeuksisia kongeja, jotka rauhoittavat mielen ja puhdistavat ajatuksen. Kongin ääni painuu ruumiin sisään ja saa jokaisen solun värähtämään. Aivan uskomaton tunne.

Keskellä pihaa (marokkolainen osasto) on sauna, jossa on keskellä avoin tuli. Siellä tulee mieleen suomalainen sauna. Oikea suomalainen sauna on rakennettu toiseen kerrokseen, jonka ikkunoista näkyy puita ja niittyä kuin olisi suomalaisessa metsäsaunassa. Samassa saunassa pidetään löylyn sijasta kuvitteellisia matkoja kaukaisiin maihin. Joka toinen tunti suurin piirtein, tulee "löylynheittäjä", joka suitsuttaa tuoksuja, kertoo rauhallisella äänellä matkasta outoihin maihin, toreille, karaavaanien mukaan kameleilla matkustamaan, Ranskan lavendeliniityille...matka kestää noin 30 minuuttia ja saa kaikki aistit terästymään ja matkan jälkeen on tunne kuin olisi todellakin käynyt Marokossa, Ranskassa, poiminut niityiltä siniset lavendelit mukaansa ja kerännyt saframia taskuunsa.

On myös ihan "oikeitakin " saunoja, joissa löylyä heitetään ja hikoillaan. Löylynheittäjinä toimivat Mediteranan työntekijät, jotka tuoksuvien löylyvesien avulla helpottavat tukkoista nenää tai väsynyttä mieltä. Jokaiselle löylylle on omat pienet "taikansa" ja löylynheittäjä kertoo miksi hän on juuri ne yrtit valinnut siihen löylyyn. Sitten hän heittää kivet täyteen vettä, antaa löylyn nousta kattoon, ottaa pienen pyyheliinan lanteiltaan ja löyhyttelee löylyn tasaisesti kaikkiin kulmiin. Kun tätä on tapahtunut pari kertaa, hän tulee jokaisen luokse ja pölläyttää pyyhkeellään oikein kunnon annoksen kuumaa ilmaa kuin puhurista. Puhua ei saa. Löylystä on nautittava hiljaisessa hartaudessa. Kikattavat ja papattavat pistetään hiljaisiksi joko uudella annoksella löylyä tai kohteliaalla pyynnöllä. Kenenkään ei silti tarvitse pelätä saavansa sydänkohtausta, sillä jos tuntuu siltä, ettei jaksa olla siinä helteessä, voi aina nousta ja lähteä ulos.

Toisinaan "palkkioksi" tulee annos virkistävää hedelmämehua tai jäitä, joita voi hieroa ihoonsa. Arabialaisen saunan vieressä on erikseen ns. suolahuone, jossa voi itse hieroa suolaa ihoon ja samalla kuoria kuonan pois ihostaan. Sitten voi mennä suihkuun ja pulahtaa virkistävään altaaseen uimaan ulos tai mennä rauhoittumaan yhteen monista lepohuoneista joko suurien pehmeiden tyynyjen päälle tai mukaviin lepotuoleihin. Kaikkialla on pehmeä valaistus, suuret koristeelliset marokkolaiset metallilamput luovat himmeää valoa ja ennen kuin huomaakaan, sitä on vaipunut rauhalliseen uneen.

Paikka on siis aivan uskomaton. Mediteranan kotisivulla voi käydä katsomassa tarkemmin mitä kaikkea kylpylä tarjoaa. Olen aina vienyt kaikki suomalaiset vieraamme sinne ja vaikka he ovat joskus vastustaneet saksalaista kylpyläkulttuuria, ovat kaikki tulleet ihastuneina takaisin ja vannoneet tulevansa uudelleen.

Eläköön siis pieni joutilaisuus!
http://www.mediterana.de/