tiistai 29. tammikuuta 2013

OLEN TERVE,TERVE, TERVE!!!!!!!!!

Tai ainakin melkein. Siinä kunnossa kuitenkin, että pesin sunnuntaina (ei minun lepopäiväni, kun KAIKKI päivät ovat jotensakin lepopäiviä) lattiat ja puistelin matot parvekkeella (se on täällä sallittua, kun asuu omassa talossa) ja illaksi leivoin sämpylöitä ja tein fantastisen keiton, jonka ohjeen laitan tähän. Toivon mahdollisimman monen kokeilevan keittoa, sillä se on fantastista tähän aikaan vuodesta.

Maanantaina kärsin kipuja, mutta omapa oli syyni, kun kuvittelin olevani terve. Tai oikeammin sanottuna, minä olen nyt terve, kun maksa toimii ja leikkauksesta muistuttaa vain iso rintalastan alta alkava haava, joka alhaalla, navan kohdalla jakautuu vasemmalle ja oikealle ja päätyy suurinpiirtein kylkien molemmille puolille. Haava on parantunut niin hyvin, että kohta siitä ei ole mitään näkyvillä.

Ensimmäiset päivät kuntoutuksen jälkeen loikoilin kotona. Kuntoutus oli ehdottomasti välttämätöntä sairaalajakson jälkeen. Vaikka alussa tuntui, että toimintaa on minimalistisen vähän niin pitkien käytävien kulkeminen kasvatti pohjelihaksia ja pyöräily, vaikkakin alussa vain 10 minuuttia alimmalla tasolla, sai pulssin kohoamaan ja pikkuhiljaa jalkojen tärinä ja vapina lieventyi. Autolla ajo on vielä hiukan hankalaa, kun aina kytkintä tai jarrua painaessa jalka tärisee kuin olisin suorittamassa ajokoetta. On pakko aina pistää vapaalle, ettei koko auto tärise.

Viimeisenä kuntoutuspäivänä nostin matkalaukkua ja kiskoin tietokoneen johtoja pöydän alta. Väänsin itseni omituiseen asentoon ja PAKS, jotain repesi vatsassa. Kipua kesti ja se ajoi minut lopulta lääkärin luokse juuri ennen kuin Guido tuli hakemaan minua kotiin. Pelkäsin jo, että joudun siirtymään sairaalaan, mutta lääkäri sanoi, että joku lihaksista vatsassani oli revähtänyt. Suurta vahinkoa ei onneksi ollut tapahtunut. Haava ei ollut revennyt, mutta kipu oli silti kova. Sain kipulääkitystä automatkaa varten ja käskyn maata kaksi päivää paikallani. Enkä saanut kotona siivota enkä pestä ikkunoita enkä nostaa mitään.

Sunnuntaina tunsin itseni täysin terveeksi enkä enää malttanut olla tarttumatta riepuihin ja pesusankoihin. En voi aina pyytää naapuria tai Annaa tai Guidon vanhempia tänne jokaisen pienen asian takia. Anna käy muutenkin jatkuvasti Julian kanssa auttamassa minua. Saan leikkia Julian kanssa sillä aikaa, kun Anna on kaupassa tai vie roskia ulos tai siivoaa Friedan vessaa. Sitäkään en saa siivota Toxoplasma-tartunnan takia. En saisi koskea koko kissaan, mutta minkäs sille voi, kun se hyppää syliin ja hieroo päätään käsiäni vasten.

Julia on oppinut istumaan! Ihana mussukka. On ihan isänsä näköinen, vaikka joitain pieniä piirteitä löytyy myös äidin puolelta. Iida on käynyt jo täällä mummi-päivää viettämässä ja keskiviikkona sairaalasta palattuani käyn taas hakemassa hänet meille. Ellei hänellä ole vielä kuumetta. Immuunisuojani on nollassa,  joten kaikkia vilustuneita, köhäisiä ja vähänkin sairaita ihmisiä on varottava. Kahteen kuukauteen en ole käynyt missään julkisilla paikoilla. Kotona on desinfioitava kaikki paikat ovenkahvoja myöten, kun taloon tulee vieraita. Pahimmat bakteerien kutupaikat ovat juuri ovenkahvat!

Olen oppinut lajittelemaan lääkkeeni dosetteihin. Tiedän jo tarkalleen mitkä tabletit milloinkin. Alussa Guido teki sen, kun käteni tärisivät niin, etteivät pienet tabletit pysyneet sormissani. Aina löysin jostain nurkasta jonkin palleron, joka juuri oli päätymässä Friedan suuhun. Nyt pystyn paremmin lajittelemaan lääkkeet, kun Prograf-lääkettä on vähennetty 5 milligrammasta 2,5 milligrammaan per annos. Näitä annoksia syön kaksi kertaa päivässä. Lisäksi tulee 13 muuta tablettia / päivä, joten lajiteltavaa riittää. Huomenna menen Esseniin tarkastukseen ja verikokeisiin. Kenties jotain lääkitystä voidaan vähentää. Toivottavasti. Kaikki muut arvot ovat lähes normaalit, mutta poden anemiaa.

Aloitan ensi maanantaina jumpan. Sain 6 kk määräyksen klinikalta. Saksan eläkejärjestelmä maksaa sen. Onneksi tässä ihan vieressä on kuntoutuskeskus, jossa voin käydä kävellen. Olen anonut eläkettä, mutta en tiedä vielä saanko sen. Odotteluun menee ehkä puolisen vuotta. Töihin voin palata 6 kk jälkeen, mutta aluksi vain pari tuntia päivässä. Eläkkeen lisäksi saan tehdä työtä, josta palkka on 450 euroa / kuukausi. Eläkkeeni on niin pieni, ettei sillä maksettaisi edes autotallin kuukausivuokraa. Olen koko ikäni tehnyt kokopäivätyötä ja äitiyslomani ovat olleet lakimääräistä lyhyemmät ja silti en pysty eläkkeelläni elättämään edes kissaani.

Olen kuitenkin onnellinenn siitä, että Saksan valtio maksoi leikkauksen ja lääkkeeni. 3 kuukauden lääkeannos maksoi 9600 euroa ja maksoin siitä 110 euroa omavastuuosaa. En valita. Amerikoissa olisin saanut unohtaa koko maksansiirron. Siihen minulla ei olisi ollut varaa.

Tänään aloitan taas ompelut! Klinikalla kudoin myssyjä ja ravasin lankakaupassa kanssasisarieni kanssa. 4 naisen ryhmässä kudoimme kilpaa ja sain syntymäpäivälahjaksi kaksi aivan ihanaa kaulahuivia. Nyt olen tehnyt Iidalle villapipon Kotilieden mallin mukaan. Valokuvaa ei ole saatavilla, kun myssy on jo Iidalla.

Saksassa on ruvettu kiinnittämään huomiota MIESTEN TERVEYDENTILAAN. Berliinissä on 1. Miesten terveyskongressi, jossa keskitytään miesten elämään. Saksalaiset miehet kuolevat 5 vuotta naisia nuorempina. Miehet käyttävät enemmän alkoholia ja tupakoivat runsaammin kuin naiset. Lisäksi miehet kiinnittävät enemmän huomiota autonsa kuntoon kuin omaansa. Lääkäriin miehet tulevat siinä vaiheessa, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei sille enää voi tehdä mitään. Useimmat miehet - lääkäreiden mukaan - pelkäävät sitä, että terveystarkastuksessa löytyy joku vaiva. Ja suurin osa miehistä tulee lääkäriin, kun vaimot ovat pakottaneet. Tämä tuskin koskee suomalaisia miehiä?????

Nyt onkin hyvä siirtyä terveelliseen ravintoon: Chilipähkinäinen sosekeitto

Olen hiukan muuttanut ohjetta, koska  paprikoiden grillauksen poisjättäminen ei tuonut suurta muutosta makuun. Tässä kuitenkin ohje sellaisena kuin se Kotilieden kalenterissa oli:
2   keltaista paprikaa
1/4 pala juuriselleriä
1   palsternakka
1   porkkana
1   bataatti (en käyttänyt)
1   sipuli tai purjon vaalea osa (käytin sipulia)
3   valkosipulinkynttä (minä otin vain 2)
2   rkl öljyä
2   tl sokeria (ruokosokeria)
2   tl suolaa
ruohittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
puolen sitruunan mehu
1 1/2 litraa vettä tai kanalientä (käytin vettä, kun unohdin ostaa kanalientä)
200 g tuorejuustoa
PINNALLE:
200 g cashewpähkinöitä (pähkinäallergian takia en voinut käyttää)
1 rkl öljyä
1 tl Sweet chili-kastiketta tai 1/2 tl jauhettua chiliä
1 tl sormisuolaa (mitä tämä on???)

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Aseta paprikapuolikkaat uunivuokaan ja paahda uunin grillivastuksen alla, kunnes pinta kupruilee ja tummuu. Ota astia uunista ja peitä paprikat foliolla (tämän kaiken jätin tekemättä)

Pese ja kuori juureksen ja sipulit. Paloittele ne. (tässä vaiheessa paloittelin myös paprikan, jonka olin pessyt ja josta olin poistanut siemenet) Grillatuista paprikoista poistetaan kuoret. Mittaa öljy kattilaan. Kuullota sipulisilppua hetki öljyssä. Lisää muut kasvikset, sokeri ja mausteet sekä sitruunamehu ja vettä tai kanalientä sen verran, että kasvikset peittyvät. Keitä puolisen tuntia, soseuta ja lisää juusto.

Paahda pähkinöitä hetki öljyssä, lisää chili, suola ja sokeri. Tarjoa keiton kanssa.

Hyvää ruokahalua. Minä lisäsin keittolautaselle pienen lorauksen balsamicoa. Maistuu tosi hyvältä.