lauantai 27. helmikuuta 2010

KEVÄT TULEE!!

Tänään oli Kölnissä +15 astetta! On jotenkin vaikea kuvitella, että 2 viikkoa sitten meillä riemuttiin pulkkamäessä. Nyt ensimmäiset hennot valkoiset lumikellot ovat puhjenneet kukkaan puutarhassani. Narsissit nousevat tomerasti maasta ja minun on pakko ensiviikolla istuttaa uudet tulppaanit, että ehtivät viimeistään toukokuussa maasta. Jostain syystä naapurin kissa tuhosi innoissaan kaikki tulppaanit kukkapenkistäni. Vai olisiko ollut joku myyrä. Minä se en kuitenkaan ollut.

Suomalais-saksalaisen seurakunnan Rengas-lehdessä oli tarina nuoresta arkkitehdistä, joka on muutanut muutama vuosi sitten Saksaan. Ensivaikutelma saksalaisista oli ollut positiivinen; saksalaiset ovat ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuvia. Hiljaisena suomalaisena, pikkukaupungin (Kotkan) asukkina hän tunsi saksalaisten ulospäinsuuntautuneisuuden joskus ahdistavana. Totta on, että täällä ihmiset ottavat enemmän yhteyttä toisiinsa, soittelevat, pitävät huolta ystävyyssuhteista ja olettavat myös toisen osapuolen käyttäytyvän samoin. Suomalaiset ovat hitaampia ottamaan yhteyttä, vaikka kuinka tulisivat Kotkasta tai Imatralta. Joskus vetäydyn omiin oloihini, eikä se kuitenkaan tarkoita, että haluaisin hyljätä ystäväni tai käpertyisin kammiooni tai olisin masentunut. Tarvitsen vain aikaa itselleni.

Samalla tavalla olen huomannut usein, että puheenaiheet saksalaisten ja suomalaisten välillä ovat erilaisia. Minua ei yksinkertaisesti aina jaksa kiinnostaa mitä mistäkin kaupasta on tavaraa löytynyt, kuka on käynyt missäkin lääkärillä ja mitä hoitotoimenpiteitä jatkossa tarvitaan. Jos en innostuneena vastaa ja ota osaa keskusteluun, minua pidetään tuppisuuna.

Joskus on vain mukava olla hiljaa ja kuunnella mitä toiset puhuvat. Maailmaan kun mahtuu sanoja.

"Jos jäisi yksi sana, niin minkä sanoisin, jos rukous vain yksi, nyt mitä anoisin?

Jos saisin yhden aamun ja yhden maiseman, niin miten valitsisin parhaan ja kauneimman?
On yksi suurin niistä, on yksi joka jää. Ei mikään sitä riistä, muu kaikki häviää.
On yksi kaunein sana. En sitä lausukaan. Se jääköön palavana hehkumaan valoaan."

(Anna-Mari Kaskinen)

Elämää Saksalaismetsissä: Fish Int.Messut takanapäin...

www.ifft.eu
Elämää Saksalaismetsissä: Fish Int.Messut takanapäin...

torstai 25. helmikuuta 2010

Fish Int.Messut takanapäin...



Hotellimme "Residence"

Tulipahan käytyä Bremenissä. 3 päivää enkä nähnyt kuin pimeää iltamaisemaa, mutta sekin riitti todistamaan, että Bremeniin pitää päästä uudelleen. Hotellimme sijaitsi upealla kadulla, jossa talot muistuttivat Rigan Jugendtyylin rakennuksia. Korkeita huoneita, upeita kattokruunuja, ulkopuolelta loistavasti koristeltuja. Näin pakkastalvella taitavat olla vain kylmiä asua vaikka ovatkin kauniita katsella.



Joka iltainen ruljanssi: kalojen pakkaaminen kylmähuoneeseen.

Vaikka messut keräsivätkin tänä vuonna vähemmän väkeä kuin toissavuonna, 3 päivää yhtäjaksoista puhumista, seisomista ja vieraiden passaamista riitti. Ehdin pistäytyä puoli tuntia hotellimme saunassa. Se piristi ja antoi voimia.

Vasta viimeisenä päivänä - iltapäivän puolella - vastapäisen ständin nuori nainen tuli ruokkimaan meidän kalojamme ja huomasin hänen nimilapustaan, että toinen suomalainenhan siinä seisoi! Messuille oli ilmoittautunut yksi suomalainen instituutti, jota en jostain syystä kuitenkaan löytänyt. Kenties olivat peruneet tulonsa, messuluettelossa heidät kyllä mainittiin. Suomalaisneitonen oli töissä saksalaiselle firmalle, joten en osannut edes ajatella häntä suomalaiseksi.

Säätila on muuttunut Kölnin alueellakin jo keväisemmäksi. Ensimmäisiä kevätkukkia myydään kovasti ja kaikki haluavat väriä ainakin portaittensa eteen. Kovia yöpakkasia ei saa enää tulla tai narsissit paleltuvat.

Mies tuli takaisin 4 viikon Lapin reissulta ja lähtee ensi torstaina takaisin viikoksi. Ei tainneet 40 asteen pakkaset vielä riittää pilaamaan talvi-iloa. Tosin hänellä on työmatka edessä. Huvituksista on turha haaveilla. Toivon vain, ettei Berliinin matkamme peruunnu töiden takia. odotan niin Berliiniin pääsyä.

Ja nyt lähden kotiin. Työpäivä venyi taas melkein 10 tuntiseksi.