KEVÄT TULEE!!

Tänään oli Kölnissä +15 astetta! On jotenkin vaikea kuvitella, että 2 viikkoa sitten meillä riemuttiin pulkkamäessä. Nyt ensimmäiset hennot valkoiset lumikellot ovat puhjenneet kukkaan puutarhassani. Narsissit nousevat tomerasti maasta ja minun on pakko ensiviikolla istuttaa uudet tulppaanit, että ehtivät viimeistään toukokuussa maasta. Jostain syystä naapurin kissa tuhosi innoissaan kaikki tulppaanit kukkapenkistäni. Vai olisiko ollut joku myyrä. Minä se en kuitenkaan ollut.

Suomalais-saksalaisen seurakunnan Rengas-lehdessä oli tarina nuoresta arkkitehdistä, joka on muutanut muutama vuosi sitten Saksaan. Ensivaikutelma saksalaisista oli ollut positiivinen; saksalaiset ovat ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuvia. Hiljaisena suomalaisena, pikkukaupungin (Kotkan) asukkina hän tunsi saksalaisten ulospäinsuuntautuneisuuden joskus ahdistavana. Totta on, että täällä ihmiset ottavat enemmän yhteyttä toisiinsa, soittelevat, pitävät huolta ystävyyssuhteista ja olettavat myös toisen osapuolen käyttäytyvän samoin. Suomalaiset ovat hitaampia ottamaan yhteyttä, vaikka kuinka tulisivat Kotkasta tai Imatralta. Joskus vetäydyn omiin oloihini, eikä se kuitenkaan tarkoita, että haluaisin hyljätä ystäväni tai käpertyisin kammiooni tai olisin masentunut. Tarvitsen vain aikaa itselleni.

Samalla tavalla olen huomannut usein, että puheenaiheet saksalaisten ja suomalaisten välillä ovat erilaisia. Minua ei yksinkertaisesti aina jaksa kiinnostaa mitä mistäkin kaupasta on tavaraa löytynyt, kuka on käynyt missäkin lääkärillä ja mitä hoitotoimenpiteitä jatkossa tarvitaan. Jos en innostuneena vastaa ja ota osaa keskusteluun, minua pidetään tuppisuuna.

Joskus on vain mukava olla hiljaa ja kuunnella mitä toiset puhuvat. Maailmaan kun mahtuu sanoja.

"Jos jäisi yksi sana, niin minkä sanoisin, jos rukous vain yksi, nyt mitä anoisin?

Jos saisin yhden aamun ja yhden maiseman, niin miten valitsisin parhaan ja kauneimman?
On yksi suurin niistä, on yksi joka jää. Ei mikään sitä riistä, muu kaikki häviää.
On yksi kaunein sana. En sitä lausukaan. Se jääköön palavana hehkumaan valoaan."

(Anna-Mari Kaskinen)