maanantai 30. syyskuuta 2013

Suomen Syksy

Italian auringosta Suomen syksyyn.  Kenties suora hyppy Gardajärven helteestä Etelä-Karjalan värikkääseen lehtien laskuun ja +3 asteen auringonpaisteeseen olisi tuhonnut muistot kesästä yhtä raa´alla tavalla kuin kuolleet ketut ja mäyrät Helsinki-Imatra välisellä tiellä, mutta tämä asteittainen siirtyminen Itävallan loppukesän ja koti-Saksan jälkihelteen kautta Suomeen tulo palauttaa mieliin lapsuuden metsän tuoksun ja talven odottamisen riemun. Todellakin sen odottamisen riemun, kun haaveiltiin pulkkamäestä ja lumilinnoista. Muistan, kun äidin ja mummin kanssa kävimme Imatran vanhan aseman (purettu jo aikaa sitten - mikä kulttuurihistoriallinen tuhotyö Imatran päättäjiltä) seudulla, jossa valtavat vaahterat (vai olisiko sittenkin olleet poppelit) pudottivat suuret lehtensä maahan ja minä juoksin paksun lehtikasan keskellä ja nautin lehtien rahinasta. Lähden tänään kävelemään saman reitin ja jos joku näkee yhden 56-vuotiaan riehuvan lehtikasassa niin se olen minä!

USKOMATON TAPAAMINEN KOUVOLASSA LÄHES 40-VUODEN JÄLKEEN!
Täytyy myöntää, että Facebook yhdistää ihmisiä, vaikka siitä oltaisiin sitten mitä mieltä tahansa. Muutama vuosi sitten löysin entisen naapurini ja tyttökaverini äidin FB:n avulla ja eilen kävin tapaamassa häntä Kouvolassa. Edellisestä tapaamisestamme oli noin 40 vuotta. Eikä hän ollut muuttunut kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Hän on aina ollut upea nainen punaisen pitkän tukkansa kanssa ja nyt vain hänen tukkansa pituus oli muuttunut - muu olemus oli aivan kuten lapsuudestani hänet muistin.  Muistan, kun kerran kävelimme tyttökaverini kanssa hänen perässään Rajapatsaalla ja pari nuorta poikaa kääntyi viheltämään hänen peräänsä! Ei siis meidän peräämme...Sellainen on Anja yhä vieläkin. Saa miesten päät kääntymään upealla olemuksellaan. Mikä ihmeellisintä tässä tapaamisessamme oli, tuntui kuin edellisestä tapaamisestamme olisi ollut tasan 2 päivää! Tunnelma oli välitön ja iloinen ja hauska ja nauroimme kippurassa, kun yritimme valokuvata toisiamme ja itseämme yhdessä. Välillä kuvattiin kattoa ja välillä meitä tuntui olevan kolmin kappalein, kun hekotukseltamme ei Kamera pysynyt paikallaan. Vaan saatiinhan sitten kuvat. Tähän eivät ehdi, kun istun ex-mieheni ex-talossa ja kameran johdot Ovat kotona Saksassa.

Sain lääkäriltä lentoluvan ja tulin äitiä tapaamaan. Hän oli tosi pirteänä ja ihmetteli eilen illalla mistä minä tupsahdin hänen huoneeseensa. Katselimme kuvia ja muistelimme menneitä ja kerroin tutuilta terveisiä. Ja katselimme kuvia ja kerroin tutuilta terveisiä ja taas muistelimme menneitä ja taas kerroin terveisiä ja äiti oli joka kerta yhtä ihastunut ja ilahtunut...kun hänen muistinsa on jättämässä hänet, mutta siitä huolimatta hän nauttii aina, kun käymme häntä tapaamassa. Valitettavasti edellisestä kerrasta on jo vuosi kulunut, kun tuo maksansiirto aiheutti lentokiellon. Nyt olen jo hyvässä kunnossa ja olen onnellinen, että tapaan äidin näin pirteänä. Eihän hän sairas ole, muisti vain on mennyt aivoinfarktien seurauksena ja nyt alkaa pikkuhiljaa dementiakin vaivata-vaan ihme olisi jos ei 91 ikävuoteen jotain ongelmaa mahtuisi. Äiti on elänyt aivan uskomttoman värikkään ja monimuotoisen elämän.

Nyt ryntään siis tuonne ihanaan syksyiseen päivään lehtien joukkoon. Iloista syksyä kaikille!

torstai 19. syyskuuta 2013

italialainen sämpylä - hyvä työkalu naulan hakkaamiseen

italialaista sämpylää voisi hyvin käyttää hyvin naulan hakkaamiseen seinään - jos on sattunut unohtamaan vasaran kotiin. Ei tarvitse edes kuivattaa sämpylää, kun sen ostaa leipomosta ja tuo kotiin ja iskee pöytään ( Iskeä on oikea sana) ja työntää leipäveitsen sämpylän sisään. Me "saksalaiset" olemme tottuneet joka aamuiseen, tuoksuvaan ja pehmeään sämpylään, suomalaisena olin tottunut ihanan rapeaan näkkäriin juuston kanssa ja täällä Gardajärvellä olen pakosta tottunut paksuihin, ihanannäköisiin ja rautatangon koviin sämpylöihin, joiden sisus yllättää TYHJYYDELLÄ: ei muuta kuin ilmaa kuorien sisällä. Appeni sanoi, että sämpylän voi täyttää hunajalla ja anoppini sanoi, että siitä voisi askarrella joulukoristeen. Ainakin se säilyisi jouluun asti.

ulkoapäin kaikki näyttää vielä ihan normaalilta.

sisus on tyhjää täynnä. Ehkä nämä ovatkin jotain erikoisia reikäsämpylöitä, jotka pitää täyttää hunajalla tai marmeladilla. Syöminen oli vain erittäin vaikeaa, kun hampaat eivät pystyneet kuoren läpi sisäosaan. Hunaja meni ihan hukkaan.

On mielenkiintoista tehdä tuttavuutta eri maiden ruoka-leipäkulttuuriin. Lapsuudestani muistan paksun näkkileivän juuston kera ja se maistui aivan ihanalta. Saksalainen anoppini sanoi, ettei häntä saisi mikään syömään näkkileipää, kun hän on tottunut lapsuudestaan saakka tuoreisiin sämpylöihin. Meillä kotona syötiin viikolla aina aamupalalla näkkileipää ja viikonloppuna ostimme tuoreen ranskanleivän, josta leikattiin paksuja paloja ja niiden päälle laitettiin hunajaa, jonka ostimme eräältä venäläis-saksalaiselta hunajanvalmistajalta Imatralla. Se oli aina viikonlopun luksusta. Myöhemmin Amerikassa asuessani kaipailin ruisleipää pehmeän pahvileivän tilalle. Ja nyt Saksassa asuessani nautin siitä, kun saan aamuisin käsin tehtyjä ihania pehmeitä sämpylöitä kylän leipomosta, jossa kaikki tehdään vielä omassa leipomossa eikä sämpylätaikinaa tuoteta Kiinasta.Leipiä löytyy joka makuun; on ruisleipää, sekaleipää, Finn-Brot nimistä tummaa leipää ja kymmeniä erilaisia leipiä, jotka kaikki Ovat ihania maultaan. Ja varmasti kotitekoisia.

Tänään ostimme hedelmiä markkinoilta. Viinirypäleet Ovat hyvin kypsyneiden mansikoiden kokoisia ja maistuvat täyteläisiltä. Persikat olivat hyvänä vuotena kasvaneiden omenoiden koossa eivätkä mahtuneet edes kouraan. Ja maku oli täydellisen hedelmäinen. Olen syönyt joka päivä hedelmäsalaattia, jonka teen torilta ostetuista hedelmistä. Täällä nämä Ovat nyt sitten "kotimaisia" tuotteita. Ainahan sitä pitää suosia kotimaista, joten en ole ruvennut etsimään saksalaisia omenoita tai suomalaisia mustikoita.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Eipä tullut Veronan matkaa...

Moista ruuhkaa en ole koskaan missään autobahnilla nähnyt, en vaikka Saksassa loma-aikana jopa 200 km ruuhkat Ovat tavanomaisia. Mikään ei liikkunut ei sitten mihinkään. Paahtavassa helteessä seisoimme 3 kaistaisella autobahnilla, josta oli hätätilassa tehty 4,5 kaistainen italialaiseen tapaan. Pääsimme ulos jotenkin, emme kuitenkaan takaperin peruttamalla, kuten meitä vastaan tullut italialainen. Näköjään kaikki on sallittua hätätilassa - ainakin italialaisella autobahnilla. Saksassa moisesta saa sakot.

Palasimme takaisin ja ehdimme sopivasti Desenzanon valtaville katumarkkinoille. Kilometritolkulla myyntikojuja. Italiaiset ostavat paljon vaatteita markkinoilta. Laatu vaikutti tosi hyvältä, kun ostimme Guidollekin poolopaidan, housut ja nahkakengät ja kaikki reilusti alle satasella. Kengät todettiin erittäin mukaviksi, kun tänä iltana kävelimme uuteen ruokapaikkaan miltei täydenkuun loistaessa Gardajärven pinnalla. Ah niin romanttista.

tyhjät mallinuket odottivat autoihin pakkaamista. Mitä jos olisi tällaisen ostanut mukaansa? Olisiko tämä nyt sitten italialaisen miehen malli vai roomalaisen patsaan kopio?

Desenzano ja Gardajärvi iltapäivän auringossa. Järvi on kaunis mistäpäin tahansa katsottuna. Pilvet yltävät järven eteläpäähän yleensä vasta illalla tai yöllä - ainakin näin syksyllä. Sää on todella kaunis ja lämminkin, vaikka palelenkin alle 25 asteessa. Sitä se tekee, kun Lapista tulee. Siellä sitä ollaan totuttu vähän korkeampiin lämpötiloihin!  Säätila pysyttelee ainakin loppuviikon yhtä kauniina kuin nyt. Veronaan yritämme huomenna uudelleen toivottavasti paremmalla onnella. Haluaisin ehtiä vielä Mantovaan ennen kuin sunnuntaina suuntaamme kohti Itävaltaa ja Zell am Seetä, jossa yövymme tutussa hotellissamme. Saimme tosi edullisesti kaksi kahden hengen huonetta. Ja onnellisten mehiläisten hunajapurkki odottaa meitä hotellissa. Saló `n torilta kotiviemisiksi lähti laventelihunajaa . Kastanjahunaja valloitti minun makunystyrät. On niin paljon mielenkiintoisia ja uusia makuelämyksiä. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mikä maistuu hyvältä, tuntuu hyvältä ja tuo hyvän mielen. Olen oppinut innostumaan ja nauttimaan. Olen oppinut kokeilemaan ja huomaamaan osaavani tehdä asioita, joita en uskonut osaavani tehdä. En pelkää näyttää tunteitani, jos ilostun jostain. On niin paljon asioita tässä elämässä, joita jättää tekemättä, kun kuvittelee voivansa siirtää ne jonnekin tulevaisuuteen. Mitä jos sitä tulevaisuutta ei ole olemassakaan? Päivät vierivät ohi huomaamatta - aika hurahtaa ohi ennen kuin siihen ehtii tarttua. Menetettyä päivää ei saa koskaan takaisin, ei sellaisena kuin se juuri nyt oli. Jos minun tekee mieli ostaa itselleni hame, kaulakoru tai purkki hunajaa - teen sen. En halua kirjoitusta hautakiveeni: " eipä ehtinyt elämään, kun siirsi kaiken tulevaan!".

Gardajärven takana säihkyvät katuvalot kuin sadat pienet helmet. Kuu loistaa taivaalla valaisten pimeää yötä ja meidän yksinäinen lepakkomme lentelee poukkoillen sinne tänne kuin toivottaen meille hyvää yötä. Oravanpojat Ovat menneet nukkumaan. Ne hyppivät auton sisälle, kun ovet avaa hetkeksikään. On tarkastettava laukut ja tavaratila ennen kuin lähdemme kotiin. Olisi ikävä erottaa pieni oravanpoikanen äidistään ja isästään. Eihän se tulisi toimeen edes saksalaisten tovereittensa kanssa, kun ei puhu samaa kieltä.

hyvää yötä!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Gardasee ja ompelukone jätettiin kotiin!

Ompelukset Ovat saaneet jäädä kotiin. Ompelukonetta ei saatu mahtumaan autoon. 21 vuotta vanha BMW (Guidon vanhempien Auto) sullottiin niin täyteen pussukoita ja nyssyköitä, että varmasti 4 henkeä pärjää 2 viikkoa lomalla Gardajärvellä eikä sinne mahtunut enää hiirenhäntääkään saatu sitten ompelukonetta. En ottanut edes neulomuksia mukaan vaikka ensin niin ajattelinkin. Tämä on lomaa ja nyt nautitaan roomalaisista kaivauksista, linnoista ja viinitiloista.

Lähdimme 7.9 kotonta Bergisch Gladbachista aamulla 7.15 ja tehtyämme aika monta pysähdystä päädyimme kello 18.00 Innsbruckiin, jossa yövyimme vanhan Brenner-tien varrella olevassa hotellissa. Maisemat hurmasivat ilta-auringossa. Aamulla jatkui matka kohti Moniga del Gardaa. Olimme jo huhtikuussa varanneet kaksi asuntoa talosta, joka kuvien mukaan vaikutti erittäin kauniilta paikalta, emmekä pettyneet. Asumme talon yläkerrassa kahdessa asunnossa, jotka Ovat kiinni toisissaan eli meillä on yhteinen keittiö ja ruokailuhuone, olohuone, alhaalla yksi makuuhuone Guidon vanhemmille,ja meidän makuuhuoneemme (3) Ovat yläkerrassa. Pihalla on uima-allas ja parvekkeiltamme upeat näköalat suoraan Gardajärvelle. Aurinko paistaa lähes koko päivän taloomme ja ensimmäisinä öinä oli pakko pitää kaikki ovet ja ikkunat auki. Seuraksemme saimme yhden sisälle eksyneen lepakon, joka liiteli makuuhuoneessamme, kun ei osannut mennä ulos.

Näkymä hotellistamme Innsbruckissa, vanhan vuoristotien varrelta. Hotellin nimi on Stephensbrücke, jos joku joskus haluaa siellä yöpyä, voin suositella. Hyvä aamupala ja hotelli maksoi 75 euroa / huone.

Näkymä toiselta parvekkeelta Gardajärvelle. Aamuaurinko oli niin kuuma, ettei aamupalan syöminen polttavassa auringossa onnistunut, mutta koska ovet avautuvat kokonaan järvelle päin, söimme kuin ruhtinaat aamiaishuoneessamme ja nautimme sekä näköalasta että lämmöstä. Talossa on kaikki mitä tarvitsemme astianpesukonetta myöten. Vain uuni on vähän pienenlainen ja suihku kuulemma standardimittainen vain italialaisille! Suuret saksalaiset miehet eivät kuulemma mahdu suihkuttelemaan, mutta kyllä se minulta sujuu.
Gardone Riviera ja Andre Heller´in puisto, joka on näkemisen arvoinen.Kulkee myös nimellä Giardino Botanico Hruska, jonka wiiniläinen taiteilija André Heller omistaa. 20-luvun alussa hammaslääkäri Arthur Hruska (1880-1971) rakensi itselleen tämän loistohuvilan. Ei ihme jos hänellä oli rahaa siihen, sillä vetihän hän  omakätisesti jopa viimeisen Tsaarin hampaita eikä varmasti ihan pikkurahalla häntä palkittu siitä hommasta. Puisto on täynnä trooppisia kasveja ja välimeren ilmaston kukkia sekä patsaita ja vesiputouksia, jotka on rakennettu kalkkikivestä. Palmuissa kasvaa orkkideoita ja tekolammikoissa uiskentelevat valtavat Koit ja kultakalat.

Il Vittoriale degli Italiani. Täysin erilainen puistoalue kuin edellinen on muistomerkki italialaiselle runoilijalle / sotilaalle Gabriele d`Annunziolle. Mies, joka hurmasi naisia, vihasi saksalaisia ja kunnioitti Mussolinia ja innostui lentämään Wienin yli heitellen lentolehtisiä joissa kehoitti itävaltalaisia unohtamaan sodan. Paikka on uskomaton, yli 600 000 neliömetrin puisto, jossa kuvassanäkyvä teatterikatsomo dÁnnunzion omille teatteriesityksille. Tämä Villa ja puistoalue on ehdottomasti nähtävien listalla jos tänne Gardajärvelle tulee lomailemaan. D´Annunzio rakennutti alas puistoonsa laivan, joka betonoitiin paikalleen.
Sisääntulo puistoon ja museoon. Pääsimme Guidon kanssa ilmaiseksi kaikkialle, kun minulla on invalidikortti. Italiassa sillä pääsee miltei kaikkialle ilmaiseksi ja lisäksi saattava henkilö eli Guido pääsee myös ilmaiseksi mukaan. Muuten sisäänpääsy sekä museoon että puistoon olisi maksanut 16 euroa / henkilö. Näin syyskuussa turistit Ovat jo pääosassa hävinneet paikalta ja meillä oli todella rauhallista kävellä puiston loistavia käytäviä pitkin. Kaikkea on kaksinverroin; torneja, puistoteitä. Ruusupuisto on varmasti kesällä upea.

Ruusupuisto, joka kesällä on täynnä ruusuja. Nyt jäljellä oli vain muutamia harvoja kukkivia yksilöitä.
Sotalaiva, jonka d`Annunzio raahasi etelä-Italiasta ja se asetettiin betoniin puutarhan satojen portaiden päähän. Puutarhassa on tunne kuin labyrintissä; aina ei tiedä mistä menee tie mihinkin ja johtaako se yleensä minnekään.

Huomenna on edessä Verona, joten siitä myöhemmin.  Olen aivan hullaantunut tähän seutuun, kuten aikoinaan 1780-luvulla Goethekin, joka teki tänne matkan, tosin aivan erilaisilla menopeleillä kuin me nykyisin. Goethen oli tultava toimeen italian kielellä, kun me taas saamme aina vastaukset saksaksi, vaikka kuinka yrittäisin puhua vasta opittua italiaani. Vain pienessä "Tante Emma"- kaupassa tässä talomme lähellä minun annetaan puhua italiaa ja ollaan tyytyväisiä, kun jotenkin pystyn selvittämään asioita italiaksi, siitä huolimatta, että jopa Tante Emma (saksalainen nimitys pienille sekatavarakaupoille) puhuu melko hyvää saksaa. Sieltä ostamme tuoretta italialaista oliiviöljyä, ihania jalkapallon kokoisia persikoita ja viinirypäleitä joita saa kaksi kertaa purra, ennen kuin se on syöty.  Lidl´istä saamme sitten halvalla kaiken muun, mutta periaatteesta käymme ostamassa Tante Emman kaupasta  kaiken muun tuoretavaran.

Siispä huomiseen.