tiistai 17. syyskuuta 2013

Eipä tullut Veronan matkaa...

Moista ruuhkaa en ole koskaan missään autobahnilla nähnyt, en vaikka Saksassa loma-aikana jopa 200 km ruuhkat Ovat tavanomaisia. Mikään ei liikkunut ei sitten mihinkään. Paahtavassa helteessä seisoimme 3 kaistaisella autobahnilla, josta oli hätätilassa tehty 4,5 kaistainen italialaiseen tapaan. Pääsimme ulos jotenkin, emme kuitenkaan takaperin peruttamalla, kuten meitä vastaan tullut italialainen. Näköjään kaikki on sallittua hätätilassa - ainakin italialaisella autobahnilla. Saksassa moisesta saa sakot.

Palasimme takaisin ja ehdimme sopivasti Desenzanon valtaville katumarkkinoille. Kilometritolkulla myyntikojuja. Italiaiset ostavat paljon vaatteita markkinoilta. Laatu vaikutti tosi hyvältä, kun ostimme Guidollekin poolopaidan, housut ja nahkakengät ja kaikki reilusti alle satasella. Kengät todettiin erittäin mukaviksi, kun tänä iltana kävelimme uuteen ruokapaikkaan miltei täydenkuun loistaessa Gardajärven pinnalla. Ah niin romanttista.

tyhjät mallinuket odottivat autoihin pakkaamista. Mitä jos olisi tällaisen ostanut mukaansa? Olisiko tämä nyt sitten italialaisen miehen malli vai roomalaisen patsaan kopio?

Desenzano ja Gardajärvi iltapäivän auringossa. Järvi on kaunis mistäpäin tahansa katsottuna. Pilvet yltävät järven eteläpäähän yleensä vasta illalla tai yöllä - ainakin näin syksyllä. Sää on todella kaunis ja lämminkin, vaikka palelenkin alle 25 asteessa. Sitä se tekee, kun Lapista tulee. Siellä sitä ollaan totuttu vähän korkeampiin lämpötiloihin!  Säätila pysyttelee ainakin loppuviikon yhtä kauniina kuin nyt. Veronaan yritämme huomenna uudelleen toivottavasti paremmalla onnella. Haluaisin ehtiä vielä Mantovaan ennen kuin sunnuntaina suuntaamme kohti Itävaltaa ja Zell am Seetä, jossa yövymme tutussa hotellissamme. Saimme tosi edullisesti kaksi kahden hengen huonetta. Ja onnellisten mehiläisten hunajapurkki odottaa meitä hotellissa. Saló `n torilta kotiviemisiksi lähti laventelihunajaa . Kastanjahunaja valloitti minun makunystyrät. On niin paljon mielenkiintoisia ja uusia makuelämyksiä. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mikä maistuu hyvältä, tuntuu hyvältä ja tuo hyvän mielen. Olen oppinut innostumaan ja nauttimaan. Olen oppinut kokeilemaan ja huomaamaan osaavani tehdä asioita, joita en uskonut osaavani tehdä. En pelkää näyttää tunteitani, jos ilostun jostain. On niin paljon asioita tässä elämässä, joita jättää tekemättä, kun kuvittelee voivansa siirtää ne jonnekin tulevaisuuteen. Mitä jos sitä tulevaisuutta ei ole olemassakaan? Päivät vierivät ohi huomaamatta - aika hurahtaa ohi ennen kuin siihen ehtii tarttua. Menetettyä päivää ei saa koskaan takaisin, ei sellaisena kuin se juuri nyt oli. Jos minun tekee mieli ostaa itselleni hame, kaulakoru tai purkki hunajaa - teen sen. En halua kirjoitusta hautakiveeni: " eipä ehtinyt elämään, kun siirsi kaiken tulevaan!".

Gardajärven takana säihkyvät katuvalot kuin sadat pienet helmet. Kuu loistaa taivaalla valaisten pimeää yötä ja meidän yksinäinen lepakkomme lentelee poukkoillen sinne tänne kuin toivottaen meille hyvää yötä. Oravanpojat Ovat menneet nukkumaan. Ne hyppivät auton sisälle, kun ovet avaa hetkeksikään. On tarkastettava laukut ja tavaratila ennen kuin lähdemme kotiin. Olisi ikävä erottaa pieni oravanpoikanen äidistään ja isästään. Eihän se tulisi toimeen edes saksalaisten tovereittensa kanssa, kun ei puhu samaa kieltä.

hyvää yötä!

Ei kommentteja: