Suomen Syksy

Italian auringosta Suomen syksyyn.  Kenties suora hyppy Gardajärven helteestä Etelä-Karjalan värikkääseen lehtien laskuun ja +3 asteen auringonpaisteeseen olisi tuhonnut muistot kesästä yhtä raa´alla tavalla kuin kuolleet ketut ja mäyrät Helsinki-Imatra välisellä tiellä, mutta tämä asteittainen siirtyminen Itävallan loppukesän ja koti-Saksan jälkihelteen kautta Suomeen tulo palauttaa mieliin lapsuuden metsän tuoksun ja talven odottamisen riemun. Todellakin sen odottamisen riemun, kun haaveiltiin pulkkamäestä ja lumilinnoista. Muistan, kun äidin ja mummin kanssa kävimme Imatran vanhan aseman (purettu jo aikaa sitten - mikä kulttuurihistoriallinen tuhotyö Imatran päättäjiltä) seudulla, jossa valtavat vaahterat (vai olisiko sittenkin olleet poppelit) pudottivat suuret lehtensä maahan ja minä juoksin paksun lehtikasan keskellä ja nautin lehtien rahinasta. Lähden tänään kävelemään saman reitin ja jos joku näkee yhden 56-vuotiaan riehuvan lehtikasassa niin se olen minä!

USKOMATON TAPAAMINEN KOUVOLASSA LÄHES 40-VUODEN JÄLKEEN!
Täytyy myöntää, että Facebook yhdistää ihmisiä, vaikka siitä oltaisiin sitten mitä mieltä tahansa. Muutama vuosi sitten löysin entisen naapurini ja tyttökaverini äidin FB:n avulla ja eilen kävin tapaamassa häntä Kouvolassa. Edellisestä tapaamisestamme oli noin 40 vuotta. Eikä hän ollut muuttunut kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Hän on aina ollut upea nainen punaisen pitkän tukkansa kanssa ja nyt vain hänen tukkansa pituus oli muuttunut - muu olemus oli aivan kuten lapsuudestani hänet muistin.  Muistan, kun kerran kävelimme tyttökaverini kanssa hänen perässään Rajapatsaalla ja pari nuorta poikaa kääntyi viheltämään hänen peräänsä! Ei siis meidän peräämme...Sellainen on Anja yhä vieläkin. Saa miesten päät kääntymään upealla olemuksellaan. Mikä ihmeellisintä tässä tapaamisessamme oli, tuntui kuin edellisestä tapaamisestamme olisi ollut tasan 2 päivää! Tunnelma oli välitön ja iloinen ja hauska ja nauroimme kippurassa, kun yritimme valokuvata toisiamme ja itseämme yhdessä. Välillä kuvattiin kattoa ja välillä meitä tuntui olevan kolmin kappalein, kun hekotukseltamme ei Kamera pysynyt paikallaan. Vaan saatiinhan sitten kuvat. Tähän eivät ehdi, kun istun ex-mieheni ex-talossa ja kameran johdot Ovat kotona Saksassa.

Sain lääkäriltä lentoluvan ja tulin äitiä tapaamaan. Hän oli tosi pirteänä ja ihmetteli eilen illalla mistä minä tupsahdin hänen huoneeseensa. Katselimme kuvia ja muistelimme menneitä ja kerroin tutuilta terveisiä. Ja katselimme kuvia ja kerroin tutuilta terveisiä ja taas muistelimme menneitä ja taas kerroin terveisiä ja äiti oli joka kerta yhtä ihastunut ja ilahtunut...kun hänen muistinsa on jättämässä hänet, mutta siitä huolimatta hän nauttii aina, kun käymme häntä tapaamassa. Valitettavasti edellisestä kerrasta on jo vuosi kulunut, kun tuo maksansiirto aiheutti lentokiellon. Nyt olen jo hyvässä kunnossa ja olen onnellinen, että tapaan äidin näin pirteänä. Eihän hän sairas ole, muisti vain on mennyt aivoinfarktien seurauksena ja nyt alkaa pikkuhiljaa dementiakin vaivata-vaan ihme olisi jos ei 91 ikävuoteen jotain ongelmaa mahtuisi. Äiti on elänyt aivan uskomttoman värikkään ja monimuotoisen elämän.

Nyt ryntään siis tuonne ihanaan syksyiseen päivään lehtien joukkoon. Iloista syksyä kaikille!