Friedhelm heute morgen im Schnee

Friedhelm im Schnee.

Elämää Saksalaismetsissä: Lunta tulee vain lisää!!

Elämää Saksalaismetsissä: Lunta tulee vain lisää!!
http://www.designeeroaarnio.com/

Lunta tulee vain lisää!!

Etupihamme tänä aamuna kello 8.30. Tällaista lumimäärää ei ole ollut miesmuistiin, ellei lasketa joulun jälkeisiä päiviä. Kalenteriin olen kirjoittanut 2002: istumme Markun kanssa kahvilassa Kölnissä ja mittari näyttää +20!!! Tänä vuonna kirjoitamme aivan toisenlaisia lukuja.


Bechenin keskusta tänä aamuna, kun hain sämpylöitä leipomosta. Lunta tuli yöllä niin, etten päässyt enää mitenkään autotalliin.

Tämä päivä oli suorastaan tarkoitettu saunomiselle. Anna pääsi omalla autollaan meille, kun kadut oli juuri aurattu. Meillä täällä "maaseutukunnassa" katujen auraus sentään sujuu esimerkillisellä tavalla. Eri asia kaupungissa. Siellä jalankulkijat puskivat paksussa lumisohjossa eikä autoilla ollut asiaa auraamattomille teille. Radiossa kehoitettiin pysymään kotona. Anna haki minut autollaan ja ajoimme 10 km päässä olevaan saunaan. Saimme nauttia viidestä saunasta miltei yksin. Muutama uhkarohkea oli uhmannut siperian säätä ja ajatellut samoin kuin me Annan kanssa; saunaan nauttimaan lämmöstä!

Kävimme ensin sitruunamelissa löylyissä ja sen jälkeen suola-peelingissä, seuraavaksi olisi ollut hunajalöylyt, mutta väsymys alkoi tuntua jäsenissä ja kiedouduimme pehmeisiin peittoihin takan ääreen nukkumaan. Olisin voinut jatkaa saunomista vielä koko illan, mutta Annan halusi mennä auttamaan poikakaverinsa ravintolaan.

ulkona leijailee lunta, välillä tiheämmin välillä hitaammin. Nyt sataa kuin taivaassa olisi avattu höyhentyynyt. Puut ovat paksussa lumessa. On vaikea kuvitella, että istun kotona Saksassa, kun ikkunasta näkyvä maisema on kuin talvinen Salla.


Friedhelm piiloutui tuplakuplan taakse. On turvallisempi istuskella olohuoneessa kuin liukastella lumisella parvekkeella.

On kai pakko lähteä tuonne lumisateen keskelle. Nälkä kiemurtelee vatsanpohjassa ja jääkaapin tarjoama elintarvikevalikoima ei tyydytä viikonlopun energiatarvetta. Friedhelm on käpertynyt paksun untuvapeiton keskelle. Tekisi mieli tehdä sille seuraa.

Talvi tulee - talvi menee

Kipsi on poissa. Kuntoutus on alkanut. Kipu pitää otteessaan. Käsi ei taivu kuten haluaisin. Hammaspesu on vielä mahdotonta oikealla. Ostin sähköhammasharjan enkä luovu siitä vaikka oikea käsi nousisikin joskus niin korkealle, että voin pestä hampaani ilman kivunkiljahduksia.

Fysioterapeutti oli lähes helläkätinen omaan kuntoutustapaani verrattuna. Sain lääkäriltä 6 kuntoutuskertaa. Kättä hierotaan, nostetaan varovasti pystyyn, taivutetaan ja ojennetaan. Se ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin omat harjoitukseni kotona peilin edessä.

Kävelin kauppaan tuossa lumimyrskyssä. Tiet ovat tahmeat paksujen lumisohjovallien alla. Kävely oli hapuilevaa ja kättä suojelen automaattisesti. On vähän sellainen pelko, että kaadun uudelleen jos en ole varovainen.

Talvi pitää myös otteessaan. Tänään satoi sekä lunta että vettä. Lämpötila vaihteli aina minuuttien välein miinuksesta plussaan. Nyt tuli isoja rättejä. Ensiviikkoon asti on luvattu tällaista lumi-vesi-räntäsadetta. Mitenkähän käy karnevaalien? En lähde tänä vuonna minnekään. En ainakaan tuonne tienvarteen. Ostin liput kreikkalaisen ravintolamme karnevaalijuhlaan. Siellä vietimme hauskan illan viimevuonnakin. Ei mitään perinteistä karnevaalimusiikkia, enemmänkin tällaiselle 50-luvun lapselle tuttua musaa. Välissä vähän pakollista karnevaalikamaakin.

Aloitin Kjell Westön uuden kirjan lukemisen: "älä käy yöhön yksin". Olen vasta alkusivuilla, mutta kirja pitää jo nyt otteessaan, kuten tähän asti muutkin lukemani Westön kirjat. Vaikka en ole koskaan asunut Helsingissä, ellei oteta lukuun yhtä kesää joskus nuoruudessa, kun silloisen poikaystäväni (entisen mieheni) kanssa olimme kesän Helsingissä. Hän Uspenskin Katedraalissa kesähommissa ja minä viikonloppuvieraana Unioninkadulla.

Yöpöydällä odottaa miltein loppuun luettu "Sinut", Umayya Abu-Hannan suomalaisuudesta ja Suomeen muuttamisesta. Kirjan alku lupaa jotenkin enemmän kuin loppu, mutta ehkä se johtuu siitä, että siirryin Westöön. Olen "Sinut" kirjaa lukiessa kerrannut mielessäni tilanteita, joita koin tänne muuttaessani. Muutto Suomesta Saksaan ei varmastikaan ole ollut yhtä raastava kokemus kuin muutto Palestiinasta Suomeen. Voin hyvin kuvitella mikä hiljaisuus, raastava tuppisuisuus ja kylmyys ihmisistä on huokunut sellaiselle, joka tulee suvun keskeltä yksilövaltaiseen Suomeen. Hämmästyn itsekin lähes joka kerta sitä katseiden poiskääntämistä, kun sanon tuntemattomalle rappukäytävässä "päivää", ellei nyt sitten olla Kuopiossa tai Imatralla...

Ostin miehelleni joululahjaksi Arto Paasilinnan kirjan "Der Sommer der lachenden Kühe" eli "elämä lyhyt, Rytkönen pitkä" Se tulee olemaan seuraava kirja ja sitten tartun Kuningatar kirjaan, jonka sain syntymäpäivälahjakseni. Se odottaa kuin sokeri pohjalla. Yöpöydän kirjapino alkaa horjua uhkaavasti..

Se tästä katkenneesta kädestä on hyötyä, että nyt on aikaa lukea. Tämä tietokoneella kirjoittaminen alkaa hiukan taas rasittaa, joten jätän tämän. Tuntuu kuin käsi olisi jotenkin kierteillä kuin korkkiruuvi.

Lähden tekemään mustikkapiirakkaa, jonka lupasin tehdä Annalle töihin huomiseksi.

talvi poistuu

yöllä oli satanut uutta lunta. maisema näytti taas niin suomalaiselta. friedhelm loikki parvekkeella lumikasojen yli, pudisteli sitten tassujaan huomattuaan kastuneensa. miksi kissat eivät pidä vedestä?

on sunnuntai, mutta friedhelm ei malttanut odottaa kahdeksaan, kuten tavallisesti viikonloppuina. se raai pellavaverhoa kynsillään, katsoi olkansa yli, odotti hetken ja raapaisi uudelleen. käskin sen olla hiljaa vielä hetken. se totteli - hetken. mikä in kissa hetki?

nousin, kun en halunnut, että pellavaverhoista tulee reikäommelverhot. friedhelm sai annoksen uutta kitkattia, jonka löysin hetken kuluttua sulamattomana olohuoneen parketilta. kenties se oli liian hyvää, että sen olisi malttanut syödä nauttien..tai sitten ruuan koostumusta on muutettu. pitäisiköhän aloittaa hiirien pyydystys? siivosin jäljet, palasin sänkyyn ja kuuntelin radiosta ohjelman barack obaman persoonallisuudesta, valovoimaisuudesta ja tavasta jolla hän tekee itsestään tavallisen ihmisen kaltaisen. hän myöntää tehdyt virheet. sitä ei kukaan amerikkalainen presidentti ole tähän asti myöntänyt. poliittinen elämä in muuttunut läpinäkyvämmäksi kuin ennen. syrjähyppyjäkään ei enää voi tehdä kuten kennedyn aikana.

sumu on muuttanut kauniin valkoisen maiseman surullisen tahmeaksi. en vieläkään voi kirjoittaa oikeallla. kipsiä on pidettävä ainakin tiistaihin, silloin menen lääkäriin. maanantaina menen kuitenkin jo töihin. ehkä pystyn tekemään jotain. tosin kotona on tekemistä, luen. kun vihdoinkin on aikaa lukea. sain loppuun kirjan nimeltä: finnland reise. kirjoíttaja oli 28 vuotias diplomaatti saapuessaan suomeen 50-luvulla. erittäin mielenkiintoinen kirja, varsinkin tälläiselle 50- luvun lopulla syntyneelle. kirjassa tuli esille joitain sisäpiirin asioita silloisesta poliittisesta elämästä, kuten epäilyksestä, että kekkosesta tulisi liian neuvostomielinen presidentti ja siksi saksalaiset olisivat nähneet fagerholmin mielummin paasikiven seuraajana. kummallisesti kirjailija nuoresta iästään huolimatta ja vasta suomeen tulleena sai suomen luonnon esille juuri sellaisena kuin se on. koti-ikävä tuppasi nousemaan pintaan. tosin tuntui, että kirjoittaja unohti, että suomen kaupungeilla on myös suomenkielisetkin nimet, mutta ehkä 50-luvulla diplomaattipiirejä hallitsi ruotsinkieli.

nyt luen sofi oksasen kirjaa "puhdistus", joka on temmannut minut heti niin intensiivisesti mukaansa, etten malttaisi ottaa edes vieraita vastaan. kirjan kieli on kuin kuvateos, se saa kaikki aistit heräämään. se tuo pelolle hajun. se saa maiseman ja ihmiset elämään. ehdottomasti luettava kirja.

lähden katsomaan mitä zara tekee oksanan vierailun jälkeen...

Guten Rutsch - toivotusta ei saa ottaa kirjaimellisesti

Saksassa toivotetaan uudelle vuodelle Hyvää Liukua
- taisin ottaa sen liian kirjaimellisesti. ainakin lensin loistavasti: kyynärpäästä pala pois. 26.12 pieni kävelylenkki alkoi kovin vauhdikkaasti ja päädyin sairaalaan muiden kipsikäsien joukkoon. selvisin ilman leikkausta. ainakin tähän asti. käsi asetettiin ensin lievään kulmaan ja viikko myöhemmin se väännettiin väkisin 90 asteen kulmaan tirdän miltä kidutettavista tuntuu, kun jäseniä murretaan. lääkäri sanoi lohdutukseksi, että näin on pakko tehdä.

keskiviikkona menen uudelleen sairaalaan magneettikuvaukseen. en tiedä mitä siellä tehdään. kovempaa kipua kuin edellinen kädenvääntö ei enäävoi olla.

nyt kirjoitan vasemmalla, kun oikea on kipsissä. töissä käyn, kun joku käy hakemassa. autoa en voi ajaa. sairasloma jatkuu 20.01 saakka näillä näkymin, mutta toimistolle pitää mennä huomenna. on paljon tekemistä. pomo on soittanut jo muutaman kerran tänään ja etsinyt tavaroitaan.

jään yksin, kun guido lähtee suomeen testaamaan autoja. kyllä sitä vaa oppii nopeasti avaamaan jugurttilasin vasemmalla kädellä, kun pitää lasia polvien välissä. tukanpesu hoituu helpommin, kun leikkaa tukkansa lyhyeksi...

fööni on erinomainen väline vartalon kuivatukseen. yksikätinen pyyhelliinalla kuivaaminen on turhan monimutkaista. vasemmalla kädellä oppii kirjoittamaan miltei yhtä nopeasti kuin kymmenellä sormellakin. alussa oli vain vaikeuksia löytää kirjaimet näppäimiltä, kun on tottunut kirjoittamaan sokkona.

joululahjakirjat tulivat hyvään tarpeeseen. nyt voi ainakin lukea hyvällä omalla tunnolla. suomalais-luterilainen työmoraali "vie mennessäsi-tuo tullessasi" ei pääse vaivaamaan. tosin pyykinpesu sujuu siinä sivussa, mutta silitystä ei vasenkäsi vielä koordinoi.

jouluvieraat olivat ihania. siivous, ruuanlaitto, silitys ja joka-aamuiset sämpylänhaut menivät kuin itsestään. talo oli täynnä vieraita ja viimeinen lähti eilen.

talvi tuli sitten meillekin. pahempaa lumentuloa saa hakea 30 vuoden takaa. pelätty myrsky jäi tällä seudulla varoittelua pienemmäksi.onneksi. sairaalat ja ensiapuklikat saivat hengähtää hetken, kukaan ei uskaltanut poistua talostaan, kun radiossa kehoitettiin pysyttelemään neljän seinän sisällä.

friedhelm pomppi parvekkeella lumihiutaleiden perässä ja syöksyi pieniin lumikasoihin ja liukui kuin nhl:n pelaaja jäällä.

tässä iltahämärässä kuuntelen carolan vanhoja blues-kappaleita ja voin hyvin.
Guten Rutsch" - mutta ei kirjaimellisesti!