talvi poistuu

yöllä oli satanut uutta lunta. maisema näytti taas niin suomalaiselta. friedhelm loikki parvekkeella lumikasojen yli, pudisteli sitten tassujaan huomattuaan kastuneensa. miksi kissat eivät pidä vedestä?

on sunnuntai, mutta friedhelm ei malttanut odottaa kahdeksaan, kuten tavallisesti viikonloppuina. se raai pellavaverhoa kynsillään, katsoi olkansa yli, odotti hetken ja raapaisi uudelleen. käskin sen olla hiljaa vielä hetken. se totteli - hetken. mikä in kissa hetki?

nousin, kun en halunnut, että pellavaverhoista tulee reikäommelverhot. friedhelm sai annoksen uutta kitkattia, jonka löysin hetken kuluttua sulamattomana olohuoneen parketilta. kenties se oli liian hyvää, että sen olisi malttanut syödä nauttien..tai sitten ruuan koostumusta on muutettu. pitäisiköhän aloittaa hiirien pyydystys? siivosin jäljet, palasin sänkyyn ja kuuntelin radiosta ohjelman barack obaman persoonallisuudesta, valovoimaisuudesta ja tavasta jolla hän tekee itsestään tavallisen ihmisen kaltaisen. hän myöntää tehdyt virheet. sitä ei kukaan amerikkalainen presidentti ole tähän asti myöntänyt. poliittinen elämä in muuttunut läpinäkyvämmäksi kuin ennen. syrjähyppyjäkään ei enää voi tehdä kuten kennedyn aikana.

sumu on muuttanut kauniin valkoisen maiseman surullisen tahmeaksi. en vieläkään voi kirjoittaa oikeallla. kipsiä on pidettävä ainakin tiistaihin, silloin menen lääkäriin. maanantaina menen kuitenkin jo töihin. ehkä pystyn tekemään jotain. tosin kotona on tekemistä, luen. kun vihdoinkin on aikaa lukea. sain loppuun kirjan nimeltä: finnland reise. kirjoíttaja oli 28 vuotias diplomaatti saapuessaan suomeen 50-luvulla. erittäin mielenkiintoinen kirja, varsinkin tälläiselle 50- luvun lopulla syntyneelle. kirjassa tuli esille joitain sisäpiirin asioita silloisesta poliittisesta elämästä, kuten epäilyksestä, että kekkosesta tulisi liian neuvostomielinen presidentti ja siksi saksalaiset olisivat nähneet fagerholmin mielummin paasikiven seuraajana. kummallisesti kirjailija nuoresta iästään huolimatta ja vasta suomeen tulleena sai suomen luonnon esille juuri sellaisena kuin se on. koti-ikävä tuppasi nousemaan pintaan. tosin tuntui, että kirjoittaja unohti, että suomen kaupungeilla on myös suomenkielisetkin nimet, mutta ehkä 50-luvulla diplomaattipiirejä hallitsi ruotsinkieli.

nyt luen sofi oksasen kirjaa "puhdistus", joka on temmannut minut heti niin intensiivisesti mukaansa, etten malttaisi ottaa edes vieraita vastaan. kirjan kieli on kuin kuvateos, se saa kaikki aistit heräämään. se tuo pelolle hajun. se saa maiseman ja ihmiset elämään. ehdottomasti luettava kirja.

lähden katsomaan mitä zara tekee oksanan vierailun jälkeen...