Ompelukset Ovat saaneet jäädä kotiin. Ompelukonetta ei saatu mahtumaan autoon. 21 vuotta vanha BMW (Guidon vanhempien Auto) sullottiin niin täyteen pussukoita ja nyssyköitä, että varmasti 4 henkeä pärjää 2 viikkoa lomalla Gardajärvellä eikä sinne mahtunut enää hiirenhäntääkään saatu sitten ompelukonetta. En ottanut edes neulomuksia mukaan vaikka ensin niin ajattelinkin. Tämä on lomaa ja nyt nautitaan roomalaisista kaivauksista, linnoista ja viinitiloista.
Lähdimme 7.9 kotonta Bergisch Gladbachista aamulla 7.15 ja tehtyämme aika monta pysähdystä päädyimme kello 18.00 Innsbruckiin, jossa yövyimme vanhan Brenner-tien varrella olevassa hotellissa. Maisemat hurmasivat ilta-auringossa. Aamulla jatkui matka kohti Moniga del Gardaa. Olimme jo huhtikuussa varanneet kaksi asuntoa talosta, joka kuvien mukaan vaikutti erittäin kauniilta paikalta, emmekä pettyneet. Asumme talon yläkerrassa kahdessa asunnossa, jotka Ovat kiinni toisissaan eli meillä on yhteinen keittiö ja ruokailuhuone, olohuone, alhaalla yksi makuuhuone Guidon vanhemmille,ja meidän makuuhuoneemme (3) Ovat yläkerrassa. Pihalla on uima-allas ja parvekkeiltamme upeat näköalat suoraan Gardajärvelle. Aurinko paistaa lähes koko päivän taloomme ja ensimmäisinä öinä oli pakko pitää kaikki ovet ja ikkunat auki. Seuraksemme saimme yhden sisälle eksyneen lepakon, joka liiteli makuuhuoneessamme, kun ei osannut mennä ulos.
Näkymä hotellistamme Innsbruckissa, vanhan vuoristotien varrelta. Hotellin nimi on Stephensbrücke, jos joku joskus haluaa siellä yöpyä, voin suositella. Hyvä aamupala ja hotelli maksoi 75 euroa / huone.
Näkymä toiselta parvekkeelta Gardajärvelle. Aamuaurinko oli niin kuuma, ettei aamupalan syöminen polttavassa auringossa onnistunut, mutta koska ovet avautuvat kokonaan järvelle päin, söimme kuin ruhtinaat aamiaishuoneessamme ja nautimme sekä näköalasta että lämmöstä. Talossa on kaikki mitä tarvitsemme astianpesukonetta myöten. Vain uuni on vähän pienenlainen ja suihku kuulemma standardimittainen vain italialaisille! Suuret saksalaiset miehet eivät kuulemma mahdu suihkuttelemaan, mutta kyllä se minulta sujuu.
Gardone Riviera ja Andre Heller´in puisto, joka on näkemisen arvoinen.Kulkee myös nimellä Giardino Botanico Hruska, jonka wiiniläinen taiteilija André Heller omistaa. 20-luvun alussa hammaslääkäri Arthur Hruska (1880-1971) rakensi itselleen tämän loistohuvilan. Ei ihme jos hänellä oli rahaa siihen, sillä vetihän hän omakätisesti jopa viimeisen Tsaarin hampaita eikä varmasti ihan pikkurahalla häntä palkittu siitä hommasta. Puisto on täynnä trooppisia kasveja ja välimeren ilmaston kukkia sekä patsaita ja vesiputouksia, jotka on rakennettu kalkkikivestä. Palmuissa kasvaa orkkideoita ja tekolammikoissa uiskentelevat valtavat Koit ja kultakalat.
Il Vittoriale degli Italiani. Täysin erilainen puistoalue kuin edellinen on muistomerkki italialaiselle runoilijalle / sotilaalle Gabriele d`Annunziolle. Mies, joka hurmasi naisia, vihasi saksalaisia ja kunnioitti Mussolinia ja innostui lentämään Wienin yli heitellen lentolehtisiä joissa kehoitti itävaltalaisia unohtamaan sodan. Paikka on uskomaton, yli 600 000 neliömetrin puisto, jossa kuvassanäkyvä teatterikatsomo dÁnnunzion omille teatteriesityksille. Tämä Villa ja puistoalue on ehdottomasti nähtävien listalla jos tänne Gardajärvelle tulee lomailemaan. D´Annunzio rakennutti alas puistoonsa laivan, joka betonoitiin paikalleen.
Sisääntulo puistoon ja museoon. Pääsimme Guidon kanssa ilmaiseksi kaikkialle, kun minulla on invalidikortti. Italiassa sillä pääsee miltei kaikkialle ilmaiseksi ja lisäksi saattava henkilö eli Guido pääsee myös ilmaiseksi mukaan. Muuten sisäänpääsy sekä museoon että puistoon olisi maksanut 16 euroa / henkilö. Näin syyskuussa turistit Ovat jo pääosassa hävinneet paikalta ja meillä oli todella rauhallista kävellä puiston loistavia käytäviä pitkin. Kaikkea on kaksinverroin; torneja, puistoteitä. Ruusupuisto on varmasti kesällä upea.
Ruusupuisto, joka kesällä on täynnä ruusuja. Nyt jäljellä oli vain muutamia harvoja kukkivia yksilöitä.
Sotalaiva, jonka d`Annunzio raahasi etelä-Italiasta ja se asetettiin betoniin puutarhan satojen portaiden päähän. Puutarhassa on tunne kuin labyrintissä; aina ei tiedä mistä menee tie mihinkin ja johtaako se yleensä minnekään.
Huomenna on edessä Verona, joten siitä myöhemmin. Olen aivan hullaantunut tähän seutuun, kuten aikoinaan 1780-luvulla Goethekin, joka teki tänne matkan, tosin aivan erilaisilla menopeleillä kuin me nykyisin. Goethen oli tultava toimeen italian kielellä, kun me taas saamme aina vastaukset saksaksi, vaikka kuinka yrittäisin puhua vasta opittua italiaani. Vain pienessä "Tante Emma"- kaupassa tässä talomme lähellä minun annetaan puhua italiaa ja ollaan tyytyväisiä, kun jotenkin pystyn selvittämään asioita italiaksi, siitä huolimatta, että jopa Tante Emma (saksalainen nimitys pienille sekatavarakaupoille) puhuu melko hyvää saksaa. Sieltä ostamme tuoretta italialaista oliiviöljyä, ihania jalkapallon kokoisia persikoita ja viinirypäleitä joita saa kaksi kertaa purra, ennen kuin se on syöty. Lidl´istä saamme sitten halvalla kaiken muun, mutta periaatteesta käymme ostamassa Tante Emman kaupasta kaiken muun tuoretavaran.
Siispä huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti