italialainen sämpylä - hyvä työkalu naulan hakkaamiseen

italialaista sämpylää voisi hyvin käyttää hyvin naulan hakkaamiseen seinään - jos on sattunut unohtamaan vasaran kotiin. Ei tarvitse edes kuivattaa sämpylää, kun sen ostaa leipomosta ja tuo kotiin ja iskee pöytään ( Iskeä on oikea sana) ja työntää leipäveitsen sämpylän sisään. Me "saksalaiset" olemme tottuneet joka aamuiseen, tuoksuvaan ja pehmeään sämpylään, suomalaisena olin tottunut ihanan rapeaan näkkäriin juuston kanssa ja täällä Gardajärvellä olen pakosta tottunut paksuihin, ihanannäköisiin ja rautatangon koviin sämpylöihin, joiden sisus yllättää TYHJYYDELLÄ: ei muuta kuin ilmaa kuorien sisällä. Appeni sanoi, että sämpylän voi täyttää hunajalla ja anoppini sanoi, että siitä voisi askarrella joulukoristeen. Ainakin se säilyisi jouluun asti.

ulkoapäin kaikki näyttää vielä ihan normaalilta.

sisus on tyhjää täynnä. Ehkä nämä ovatkin jotain erikoisia reikäsämpylöitä, jotka pitää täyttää hunajalla tai marmeladilla. Syöminen oli vain erittäin vaikeaa, kun hampaat eivät pystyneet kuoren läpi sisäosaan. Hunaja meni ihan hukkaan.

On mielenkiintoista tehdä tuttavuutta eri maiden ruoka-leipäkulttuuriin. Lapsuudestani muistan paksun näkkileivän juuston kera ja se maistui aivan ihanalta. Saksalainen anoppini sanoi, ettei häntä saisi mikään syömään näkkileipää, kun hän on tottunut lapsuudestaan saakka tuoreisiin sämpylöihin. Meillä kotona syötiin viikolla aina aamupalalla näkkileipää ja viikonloppuna ostimme tuoreen ranskanleivän, josta leikattiin paksuja paloja ja niiden päälle laitettiin hunajaa, jonka ostimme eräältä venäläis-saksalaiselta hunajanvalmistajalta Imatralla. Se oli aina viikonlopun luksusta. Myöhemmin Amerikassa asuessani kaipailin ruisleipää pehmeän pahvileivän tilalle. Ja nyt Saksassa asuessani nautin siitä, kun saan aamuisin käsin tehtyjä ihania pehmeitä sämpylöitä kylän leipomosta, jossa kaikki tehdään vielä omassa leipomossa eikä sämpylätaikinaa tuoteta Kiinasta.Leipiä löytyy joka makuun; on ruisleipää, sekaleipää, Finn-Brot nimistä tummaa leipää ja kymmeniä erilaisia leipiä, jotka kaikki Ovat ihania maultaan. Ja varmasti kotitekoisia.

Tänään ostimme hedelmiä markkinoilta. Viinirypäleet Ovat hyvin kypsyneiden mansikoiden kokoisia ja maistuvat täyteläisiltä. Persikat olivat hyvänä vuotena kasvaneiden omenoiden koossa eivätkä mahtuneet edes kouraan. Ja maku oli täydellisen hedelmäinen. Olen syönyt joka päivä hedelmäsalaattia, jonka teen torilta ostetuista hedelmistä. Täällä nämä Ovat nyt sitten "kotimaisia" tuotteita. Ainahan sitä pitää suosia kotimaista, joten en ole ruvennut etsimään saksalaisia omenoita tai suomalaisia mustikoita.