Frieda ja Julia

Kaksilahkeiset toivat taas yhden pienen kaksilahkeisen taloon. Tämä kaksilahkeinen makasi koko ajan lattialla ja sätki jalkojaan ja käsiään. En oikein nähnyt mitään, kun ympärillä parveilevat kaksilahkeiset tohottivat ja hössöttivät niin, ettei minulle jäänyt mahdollisuutta edes lyhykäiseen vilkaisuun. Kunnes yhtäkkiä isot kaksilahkeiset lähtivät huoneesta ja minä hiivin hiljaa sätkivien jalkojen viereen.

Tietenkin minun piti tutustua tähän uuteen kaksilahkeiseen hiukan lähemmin ja kun paikalle ei rynnännyt lauma hätystäviä olentoja, hyppäsin korkeammalle nähdäkseni hiukan paremmin mikä kumma otus siellä koko ajan huitoi ja vikisi. Ääni oli hiukan samanlainen kuin olin kuullut jo aikaisemmin, mutta tuoksu oli aivan uusi. Mieleen tuli äiti ja lämmin maito..

Ja vihdoinkin näin ihan läheltä tämän omituisen vikisijän. Ei se ollutkaan kissa, kuten ensin kuvittelin. Se oli ihan pieni kaksilahkeinen, joka tuoksui maidolta ja äidiltä.

Minut on taas pakattu kassiin ja kiikutettu yläkerran ja alakerran väliä. Ei se mitään, on ihan mukava, kun ei itse aina tarvitse vaivautua portaita juoksemaan. Tuntuu, ettei täällä muuta tehdäkään kuin juosta portaita ylös ja alas. Aikamoinen hässäkkä. Kaksilahkeinen puhuu jostain näyttelystä ja kasaa kankaita lattialle ja minä saan penkoa tieni läpi huoneen. Oikeastaan niiden alla on mukava myllertää. Jostain löytyy aina lankakerä tai kangaspätkiä, joita voin riepotella pitkin huonetta. mikäli pääsen jostain kasan alta ylös!Huone on todellinen sekasotku, mutta ei se minua haittaa.  Aina löytyy piilopaikka, kun kaksilahkeinen huutelee minua.

Eilen tuli toinen kaksilahkeinen kotiin. Olin jo unohtanut, että täällä asuu toinenkin samanmoinen. Samantien katosivat taas molemmat ja minä jäin tutkimaan avoimia matkalaukkuja. Hunaja ei välttämättä ole paras tuliainen kissalle, mutta en käsitä myöskään miksi raahata pullotolkulla vettä Itävallasta! Minä istun aamuisin suihkualtaassa ja saan tarpeeksi vettä, kun joku jättää hanan tippumaan. Miksi raahata sitä pullotolkulla Itävallasta ja sitten vielä hihkuivat kuin sekopäät, kun lukivat pullon etikettejä: Marillen Schnaps, Vogelbeer Schnaps...

Kaksilahkeinen, se joka istuu aina yläkerrassa kankaiden keskellä, on saanut taas uusia ideoita. Kuulemma. Halusi välttämättä laittaa yhden kuvan tekeleestään. Minusta tämä näyttää vähän omituiselta. Ensin hän istui leikkelemässä vanhoista housuista ja puseroista etikettejä ja sitten ompeli niitä taas yhteen. En oikein jaksa ymmärtää moista touhua. "vanhasta pitää tehdä uutta"- on meidän talon uusi motto. Ja se näyttely, josta täällä koko ajan puhutaan, liittyy myös jotenkin vanhoihin vaatteisiin ja uusiokasseihin.

Minusta on samantekevää mitä täällä puuhataan, kunhan minä saan ruokaa ja riittävästi huomiota. Huomenna pitää mennä taas rokotuksiin ja johonkin sydänkuvakseen. Sydämestäni kuuluu rahinaa ja se kuulemma tutkitaan. Olen ihan pirteä, voin hyvin eikä minulla ole mitään hätää.

On mielenkiintoista seurata veden valumista altaaseen. Ei minua haittaa, vaikka tassut kastuvat, kunhan minun ei pidä uida vedessä.

Tässä on kaksilahkeisen uusi laukku, joka on tehty pelkästään pienistä vaatemerkeistä.

Kaiken voi käyttää uudelleen.