maanantai 19. lokakuuta 2015

Kynsikkäät - "ai että mitkä??"

Syksyiset illat ovat tehty lankoja ja puikkoja varten. Mukavasti Eero Aarnion Kuplassa televisiota katsellen, ympärillä langat, puikot, kirjat, nenäliinat, iPad ja sata muuta tarpeellista tavaraa. Kupla on siitä ihana tuoli, että sinne mahtuu kaikki - jopa minä ja kissakin. En tiedä todellakaan missä istuisin, ellei minulla olisi tuota Kuplatuolia. Se on kuin pesä, kohtu, jossa on turvassa. Voi keinahdella, nähdä kaiken ympärillään, mutta tuoli himmentää ulkoa tulevat äänet. Ehkä Kupla antaa nykyihmiselle samanlaisen turvan kuin luola antoi esi-isillemme.

Joka tapauksessa neulominen ja virkkaaminen sopivat kuplassa istuskeluun. Kudoin kynsikkäät. Etsin sormikkaita, kun en tiennyt, että tuollainen sana kuin "kynsikäs" on edes olemassa. Pidän niitä talvella  autoa ajaessa ja lisäsin kämmenpuolelle hidasteraidat. Nyt ne eivät luista. Samaa kautchuk-kumia, jota saa pullosta, olen lisännyt myös neulottujen sukkien pohjiin. Ne eivät liu´u puulattioilla. Varsinkin lasten sukkiin laitan aina kumisiä tähtiä tai muita kuvioita jarruttamaan menoa.

harmaat raidat ja pisteet ovat kautchuk-kumia, jotka estävät hanskojen liukumisen ratissa. Sain tuollaisen hauska Juju-kirjan, johon tallennan kaikki tekemäni käsityöt ja kirjaan ylös mitä lankoja tai kankaita olen käyttänyt.

Löysin pienen kerän paksua valkoista lankaa, josta olin joskus kutonut alkua peitolle. Lanka oli loppunut, enkä ole vieläkään saanut samanlaista valkoista. Peitto jäi siis kesken. Päätin tehdä pienen tyynyn olohuoneeseen ja kudoin niin, että samalla purin peiton tekelettä. Aika kätevää, kun ei tarvinnut ensin sotkeutua purettavaan lankaan eikä lattialla pyörinyt kissan kiusana isoa lankakerää.

Kuten kuvasta näkyy, tyyny ei ole kovin suuri. Se on hyvä päänalunen telkkaria katsellessa.

vanha Marimekon t-paita - kokoa xl - sai muuttua uudeksi tuotteeksi. Löysin kaapista 30 vuotta sitten Kuopion Turon tehtailta ostettua kangasta ja yhdessä Marimekon t-paidan kanssa teimme tyttäreni, Annan kanssa kietaisuhuivin. Se on niin suomalainen, että!!


Huivia voi käyttää hätätilassa vaikka päässä, jos sattuu viima yllättämään.

Olen seurannut erilaisia käsityöblogeja ja yksi on minusta ylitse muiden: Hääräämö. Se on erään rovaniemeläisen junantuoman käsityöblogi. http://www.haaraamo.fi/

Olen oppinut sieltä paljon kaikenlaista. Sitä on mukava lukea myös ihan muuten vain.

Syksy on selvästi saapunut. Ilma on taivasta myöten harmaa. Puut täydessä lehdessä, mutta värien vaihto on käynnissä. Jouluun on kohta enää kaksi kuukautta ja myyjäiset painavat päälle. Miten sitä ei koskaan opi aloittamaan ajoissa, vaikka joulu tulee joka vuosi samaan aikaan? Joulun tule on aina yhtä yllättävää kuin Lapissa lumen tulo. Kukaan ei ole varautunut siihen vaikka radiossa ja lehdissä toitotetaan renkaiden vaihdosta. Kun talvi sitten tulee, kenelläkään ei ole talvirenkaita alla.

Ennen joulua on vielä Pyhän Martinin juhla. Askarreltavaa riittää. St. Martinin juhlaan tehdään lyhtyjä, joiden kanssa kuljetaan pitkin kylän raittia ja kokoonnutaan suuren kokon ympärille katsomaan, kun St. Martin ratsastaa hevosella ja tarjoaa viittansa köyhälle miehelle. Sen jälkeen tulevat lapset laulamaan ovelle ja saavat palkkioksi karamelleja ja hedelmiä. Pidän St. Martinin juhlasta enemmän kuin Halloweenista, joka on täällä saanut vuosi vuodelta enemmän jalansijaa, mutta ehkä enemmänkin nuorten keskuudessa. Lapset kulkevat lyhtyjen kanssa ja laulavat talosta taloon. Heille St. Martin on yhä Halloweeniä tärkeämpi.

Siis hyvää syksyä



1 kommentti:

Hääräämön Laura kirjoitti...

Kiitos Hääräämö-kehuista. Sinulla vaikuttaa olevan mielenkiintoisia ja kauniita käsitöitä täällä blogissa :)